Minä keksin ensin:
Kaukana on maa, joka kuvastaa tätä maista maailmaa, mutta on kauneudessa verrattoman paljon parempi, kuin tämä maa, jossa tänään tallataan, huomisesta mitään tiedä emme, emme edes sitä, moniko meistä silmin täällä näkee tämän maan, viellä huomennakin.
Oliko hyvä, saa arvostella.
Kiitos, seuraava runoilija.
Kaukana on maa, joka kuvastaa tätä maista maailmaa, mutta on kauneudessa verrattoman paljon parempi, kuin tämä maa, jossa tänään tallataan, huomisesta mitään tiedä emme, emme edes sitä, moniko meistä silmin täällä näkee tämän maan, viellä huomennakin.
Oliko hyvä, saa arvostella.
Kiitos, seuraava runoilija.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sillä oli sen pituinen se.
tuo runosi oli, enkä tiedä trimmaako se edes.
kun se oli satu ja jatkuu näin.
...ja Kuningatar oli läpeensä tyytyväinen.
Minähän rustasin jo keväällä palstalle äitienpäivärunon...eikö se riitä.
Kopioin sen tähän:
Muistinhan äitini, on helluntai?
äitien päivä, sunnuntai.
Tänään en tee kaiketi pahaa,
annoithan karkkeihin rahaa.
Illalla muistan hampaani pestä,
en sitä narinaa enää kestä.
Saapuva kesä linnut tuo,
yhteistä iloa meille luo.
Törmälle saapuu tuhat pääskyä,
lupaan äiti, pesät saa säästyä.
Uskosi minuun ei ole suuren suuri,
Jumalilta suojaa yhteinen muuri.
Pe.ku
runonkin luoda, mutta on se sitten harmillista, että äitiäsi ja sinua suojaa muuri. Ei se mitään, jos se teitä jumalilta suojaa, mutta jos se suojaa teitä Jumalalta, niin se on paha ja ikävä asia, mutta minkäs teet, kun tuollaisen muurin olette itsellenne rakentaneet.
Mitä kaksi täällä sopii keskenään
sen Jumala tulee täyttämään.
Rukous liikuttaa Jumalan kättä
ei mitään satu Hänen tietämättä.
Kuin lintunen isännän ikkunaan
sinun sydämmellesi tässä muistutan
Pian pakanoiden täyttyy luku
Karitsan häihin kohoaapi Herran suku.
Tahdothan sinäkin valmihina olla
korjuutyössä ahkeroida Herran vainioilla.
Ajan merkki, kansain meri pauhaa rauhaa,
rauha,- mutta ei ole rauhaa.
Naapurukset kaksi vanhaa isäntää
keskustelivat usein keskenään,
Onko olemassa taivasta ja tuonelaa
vai loppuuko elämä kuolemaan.
Kumpi meistä ensin kuolee
hän pitäköön ilmoituksesta huolen.
Pieni lintunen voisi sen ilmoittaa
me kun emme usko Jumalaan.
Tuli aika ,että toinen heistä nukkui pois
eikä järkytys suurempi olla vois,
kun isännän kammarin ikkunaan
pieni lintunen viestitti nokallaan,
joka päivä määrätty hetki
oli pieni lintusen ilmoitusretki.
Ei elämä pääty kuolemaan
sillä ihminen kohtaa Jumalan.
Murti viesti kieltäjän sydämen
oli omana sairasvuotehen,
ja siinä kuolin vuoteellaan
sai armon uskoa Jumalaan.
tuotos. Onpa hyvä.
Runo (lainattu):
Outo jano vaivaa kotkaa
kuusen alta kaivaa votkaa
pettymys on valju kotkan
oli juonut kalju votkan.
irrotella. Me uskovaiset olemme huumorisakkia, mutta miksi se näkyy niin harvoin näillä palstoilla. Paremminkin näkyy vain totisia torvensoittajia:).
Lada, monen miehen onni,
riittää hankintaan tonni,
ei korjausta kaipaa, kun
vain tankata taitaa.
Vaan miksi ei löydy kaikkien tallista tuota,
ei ole kallista, ei huolta, vaan eikö silti
ihminen siihen luota.
Vai onko kyse muusta, kenties siitä naapurin ilkikurisesta suusta,
joka Ladasta pilkkaa suotaa, vaikka oma autokin vuotaa. Mutta ei
kuunnella tuota, emme naapurin hyväksyntää vuota, teemme ratkaisun
oman ja hankimme talliin Ladan soman!
aivan oikeasta asiasta. Siis asiaa oli kivassa runossa.