Olen lukemassa paraillaan kirjaa Auschwitzin komedantti. Kirjan puolivälissä syytetty kuvaa (kirjan kirjoittaja Rudolf Höss) raamatuntutkijoita, Jehovantodistajia.
Aikaisenmmin todistajana olisin ollut innoissani raamatuntutkijoiden, jehovantodistajien "innokkuudesta marttyyrikuolemaan" ja kirjoittajan mukaan natsisaksa halusi samaa antaumuksellisuutta kuin he. "Jopa telottajilla" tutisivat kädet - niin innokkaita jehovantodistajat olivat kuolemaan...Ajattelin juuri tällaisia alkukristittyjen Roomassa olleen, kun heitä luovutettiin villieläimille.. Rukoillen Jehovaa kädet ylöspäin... ja eturiviin pantiin jehovantodistajia katsomaan ja luopuneetkin halusivat perua uskottomuuden Jehovaa kohtaan..."
Rudolf Höss oli tietoinen jehovantodistajien opin ristiriitaisuuksista, joista nämä bibelworsscherit (raamatuntutkijat) eivät välittäneet - "Jehovalle kaikki oli selvää..."
Rauha heidän sieluilleen. Rudolf Höss osoittauti "kaikkitietäväksi analysoijaksi" muistelmissaan ennen teloitustaan 1947.
Osa todistajista oli varmasti vilpittömiä ja kumma kyllä koen heidän kanssa enemmän yhteenkuuluvuutta, kuin nykyisten "Jehovan todistajien" kanssa.
Vilpitön kysymykseni kuuluu: Ovatko nykyiset "tapatodistajat" valmiita kuolemaan vakaumuksensa puolesta? Missä olivat muut uskovaiset paitsi nimeltäkin mainittu katolinen pappi?
Onko kuolema Jehovan vuoksi sama kuin kuolema järjestön ideologian vuoksi?
Aikaisenmmin todistajana olisin ollut innoissani raamatuntutkijoiden, jehovantodistajien "innokkuudesta marttyyrikuolemaan" ja kirjoittajan mukaan natsisaksa halusi samaa antaumuksellisuutta kuin he. "Jopa telottajilla" tutisivat kädet - niin innokkaita jehovantodistajat olivat kuolemaan...Ajattelin juuri tällaisia alkukristittyjen Roomassa olleen, kun heitä luovutettiin villieläimille.. Rukoillen Jehovaa kädet ylöspäin... ja eturiviin pantiin jehovantodistajia katsomaan ja luopuneetkin halusivat perua uskottomuuden Jehovaa kohtaan..."
Rudolf Höss oli tietoinen jehovantodistajien opin ristiriitaisuuksista, joista nämä bibelworsscherit (raamatuntutkijat) eivät välittäneet - "Jehovalle kaikki oli selvää..."
Rauha heidän sieluilleen. Rudolf Höss osoittauti "kaikkitietäväksi analysoijaksi" muistelmissaan ennen teloitustaan 1947.
Osa todistajista oli varmasti vilpittömiä ja kumma kyllä koen heidän kanssa enemmän yhteenkuuluvuutta, kuin nykyisten "Jehovan todistajien" kanssa.
Vilpitön kysymykseni kuuluu: Ovatko nykyiset "tapatodistajat" valmiita kuolemaan vakaumuksensa puolesta? Missä olivat muut uskovaiset paitsi nimeltäkin mainittu katolinen pappi?
Onko kuolema Jehovan vuoksi sama kuin kuolema järjestön ideologian vuoksi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ovatko nykyiset "tapatodistajat" valmiita kuolemaan vakaumuksensa puolesta?
-Eivät todellakaan. He ovat korkeintaan valmiita roikkumaan järjestössä mukana sukulaisten ym syiden vuoksi.
-Jotkut ovat valmiita kuolemaan esim veri-itsemurhat. Usko lahkon totuuteen voi istua lujassa joillakin.
Onko kuolema Jehovan vuoksi sama kuin kuolema järjestön ideologian vuoksi?
-Tietysti. Järjestöhän on nostettu jumalan sijalle.
>>-Eivät todellakaan. He ovat korkeintaan valmiita roikkumaan järjestössä mukana sukulaisten ym syiden vuoksi. >-Jotkut ovat valmiita kuolemaan esim veri-itsemurhat. Usko lahkon totuuteen voi istua lujassa joillakin. >-Tietysti. Järjestöhän on nostettu jumalan sijalle.
varmaan olet vailla mitään periaatteita,tai et ainakaan ole valmis kuolemaan niiden vuoksi.? Minua ei voisi kuolemalla pelotella niinkuin ei varmaan suurinta osaa todistajia.
Ne JT:t jotka Saksassa joutuivat keskitysleirille tai suoraan tapettavaksi kieltäydyttyään asepalveluksesta, olisivat varmasti kieltäytyneet myös sellaisesta ei-sotilaallisesta siviilipalveluksesta, jonka Jehovan todistajat voivat nykyisen näkemyksen mukaan hyväksyä.
Ennenkaikkea nämä saksalaiset JT:t olivat siis uskollisia järjestölle ja järjestön tulkinnalle. Tämä ei ole vakaumuksellisuutta, vaan fanatismia.
Fanatismia on myös kuolla teloitukseen kieltäytymällä tappamasta muita sota-asein, mutta toisaalla kieltää lapselta elintärkeä verensiirto ja antaa lapsen kuolla.
>>varmaan olet vailla mitään periaatteita,tai et ainakaan ole valmis kuolemaan niiden vuoksi.? Minua ei voisi kuolemalla pelotella niinkuin ei varmaan suurinta osaa todistajia.
Mitä se sitten on kun sodassa tapetaan,murhataan raiskataan siviilejä ja lapsia.
jos esim lapsi tai ylipäätään ihminen on hengenvaarassa ja verisaaminen ainoa pelastus
..Kuolla teloitukseen, kieltäytymällä tappamasta muita sota-asein; "
Tässä on se ongelma; oletko siis sitä mieltä, että Kieltäytyjien olisi Saksassa, pitänyt liittyä natsiarmeijaan?
Tai, kun täällä puhutaan -1914- suursodasta, olisiko pitänyt liittyä Englannin sotasankarin , Ypresin taistelun johtajan , kenraali , sir lancelot Kigellin joukkoihin;
Peter Englund, ruotsalainen historiantutkija, sanoo hänestä kirjassaan ," Kirjeitä nollapisteestä;", sivu 35;
.."Taisteluiden lopulla Kenraali suvaitsi lähteä tutustumaan taistelukenttään ensimmäisen kerran elämässään; Kun auto rämpi takalinjan ensimmäiseen maastoon , hän parahti itkemään; herra jumala, mekö lähetimme miehiä taistelemaan tänne?" (-Tällainen pieni tunteellisuus näyttää oikein hyvältä muistelmissa, sitten,")
Toinen, etulinjan nähnyt mies vastasi siihen ; " edempänä on pahempaa, tämä ei ole vielä mitään?"
- 2;maailmansodan ainoa ajatteleva ja vihdoinkin jotain viisasta tehnyt sotapäällikkö oli viimeinen natsikenraali, marsalkka Modell, v, 1945
keväällä; Kun länsirintama romahti, sai Modell Hitleriltä käskyn vetää Wehrmacht puolustamaan Berliiniä;
Modell kirjoitti käskyn, jolla hajoitti koko armeijan, ja määräsi kaikki kotiin; Sitten meni metsään, ja ampui itsensä,
Tulos oli, että kun venäläiset tulivat Berliiniin, tiet olivat täynnä taysin mielenvikaisia harhailevia Hitler-Jugendin Pikkupoikia, joita sitten ammuttiin talojen kellareihin romauttamalla kerrostalo kasaan ns, Korttelintuhoojatykeillä. Siitä on tv;ssa näytetty venäläisten kuvaamia dokumenttikuvia, .
-Siinäkö olisi pitänyt olla mukana, ja oletko sitä mieltä, että nämä olivat vain verensiirtokysymys;
Minä uskon Jumalaan ja olen valmis toimimaan uskoni mukaan rohkeana vastustaen nimikristillisyyttä ja tuudittautumista järjestön pauloihin.
Uskon, että kaikkialla on vilpittömiä - oikeasti tottuua rakastavia ihmisiä, jotka "palavat" uskossaan. Tuomitseminen ei kuulu meille - eikä leimaaminen saatanallisiksi. Teot seuraavat jokaista.
Katson tehtäväkseni valistaa ja puhua oikeasta hyvästä uutisesta.
Kuka antoi nimimerkille "Arskavain" eräässä viestiketjussa peräti kouluarvosanan 9. kirjoituksista ja käytöksestä tällä yleisellä keskustelupalstalla?
Minähän se olin. Huomasitko että pisteesi olivat korkeimmat kuin kenenkään muun,ilmeisesti et huomannut että RAM, MARKKU MEILO, violetti,johanneksen poika ja Tiuku(joka hieman petrannut) olivat 'jonkun' mielestä puheissaan vähemmän merkityksellisiä? Siksi halusin juuri sinulle, tuoda esiin vain erään ristiriidan, jonka olen huomannut.
Ajattelin että olet siitä tietoinen,vaikkakaan en muista juuri sinun käsitelleenkään tätä kyseistä seikkaa.
Olet ymmärtänyt minut väärin. en siis suinkaan moiti henkilökohtaisesti sinua, ajattelin että voisit olla vain, oikea henkilö ymmärtämään laajemmin asiat joita on käsitelty, ja niihin liittyvät komediallisen makuisetkin vastakkaisuudet. Jos jotain olen siis mielestäsi sanonut niin en, varmaankaan ilman pientä hyväntahtoista pilkettä silmäkulmassa.
Puheissasi tunnut puhuvan paljon viisauksia ja asiaakin, siksi lupaan ja yritän jatkossakin seurata vierestä mitä on sanojen vakuudeksi. Vain aika näyttää.
PG- Only true genuine man! :)
En heti muistanut tuota pisteytyshommaa, mutta arvostan palautettasi ja huomasin toki sinun perehtyneen raamattuun tavalla, joka sai minut todella miettimään.... En halua esiintyä pelkästään ketunhäntä kainalossa epäillen ja olemalla kyyninen.
Sensijaan painottaisin tärkeimpänä tekijänä uskossani lähimmäisen rakkutta ja fanaattisuus saattaa jossakin määrin vaivata minuakin...Pidän nimittäin ihmisistä, jotka uskovat tavallani ja ovat valmiita tekemään periaattellisia uhrauksia sen puolesta mihin uskovat.
Mielestäni esim Jehovan todistajien käytös oli ihailtavaa keskitysleireissä, mutta jos lukee kirjan loppuun, josta oli kysymys, huomaa että jopa kirjoittaja Höss, puhui asiaa todistajien ristiriitaisuuksista ja herättivät huvittuneisuutta hänessä, vaikka oli mitä oli.
Mielestäni uskonnossa syntyminen on juuri riskitekijä, että maallistutaan siinämäärin, että ollaan pehmeitä ja sen osoittaa esim. jatkuvasti alentuvat tienraivausvaatimus tunnit...
..Alkukristittyjen olleen; ..
Kannattaisi lukea kirja "-Tällaista oli elämä keisarien Roomassa;".Carzopani muist kirjoittanut;
siinä on todellista kuvausta, eikä niinkään Ameriikkalaista spektaakkelia, jossa Jellonat heitetään Colosseumilla kristittyjen eteen, Keisari Neron hykerrellessä karvaisia käsiään aitiossa.
Colosseum valmistui vasta Tituksen, ja Domitianuksen aikana, mutta eihän se Moviessa tahtia haittaa; .
En usko, että ensimmäiset vainotut alkuseurak; jäsenet kaipasivat kuolemaa; . He vain kieltäytyivät uhraamasta keisarinkuvalle. Myöhemmin saattoi olla, että kuolemasta tuli kultti sinänsä.
Höss hirtettiin oman todistuksensa perusteella, ja kaikki natsijohtokin yhtä arkkitehtiä lukuun ottamatta.
Englantilainen Hirttäjä sanoi pari vuotta sitten, ennen kuolemaansa, että hän kyllä hirttäisi sen porukan uudestaankin;.
Ei raamatuntutkijoita niin suuri määrä ollut, Juutalaisia ja Romaneita hävitettiin tuossa Shoah`issa miljoonia. Heillä oli edessä tuhoaminen , sanoivatpa he mitä tahansa . Se oli se ero;
>>Onko kuolema Jehovan vuoksi sama kuin kuolema järjestön ideologian vuoksi?>>
Elinsiirrot olivat ehdottomasti kielletty Jehovan todistajilta vuosina 1967-1980. On mielenkiintoista esittää asiasta kysymys nykyiselle Jehovan todistajalle: Mihin tämä ehdoton kielto perustui tai oliko se Jumalan tahto, että joku kuoli noudatettuaan Järjestön oppia/ideologiaa kieltäytymällä tarvitsemastaan elinsiirrosta. Ja miksi Raamattu ei puhukaan koko asiasta mitään vuoden 1980 jälkeen (eikä myöskään ennen vuotta 1967; esimerkiksi vuonna 1949 elinsiirtoja kuvailtiin mm. "lääketieteen aikaansaamiksi ihmeiksi".)
Samat kysymykset heräävät myös koskien mm. rokotekieltoa ja siviilipalveluksen kieltämistä; ehdottoman varmoina raamatullisina totuuksina esitettyjä oppeja, jotka aikansa elettyään hävisivät vähin äänin JT-teologiasta.
Ei siis ole lainkaan väärin kysyä: Kuka kantaa vastuun tällaisista opeista? Jumalako? Järjestö ei ainakaan näytä sitä tekevän.
>>Vilpitön kysymykseni kuuluu: Ovatko nykyiset "tapatodistajat" valmiita kuolemaan vakaumuksensa puolesta?
Tässä eräs esimerkki aiheesta:
Vartiotorni-lehdessä 15. heinäkuuta 1982 sivulla 25-26 oli vainoartikkeli, otsikolla ”Kestäminen iloiten vainosta huolimatta" ja alaotsikolla " Kokousten tärkeys":
”Maaliskuussa 1963 Gbarngassa Liberiassa Jehovan todistajien piirikonventissa olleet noin 400 henkeä saarrettiin ja heidät pantiin neljäksi päiväksi sotilasleiriin ilman ruokaa. Todistajia yritettiin pakottaa sovittelemaan uskonnollisissa vakaumuksissaan ja tervehtimään Liberian lippua, ja siksi heitä pahoinpideltiin ja heidän omaisuutensa ryöstettiin. Vaikka tässä tapauksessa enemmistö sovitteli, niin silti melko suuri joukko säilytti nuhteettomuutensa. Englanninkielinen vuoden 1977 Jehovan todistajain vuosikirja sanoo sivulla 176: ”He kuuluivat kaikkiin luokkiin, lukutaidottomiin ja hyvin koulutettuihin. Uskollisten ryhmässä olleet olivat käyneet säännöllisesti kokouksissa.””
Lähteeksi mainittiin vuosikirja, joten seuran harmiksi monet julistajat tarkistivat vuosikirjan tapahtumaversion. Se oli harmillista nimenomaan sen takia, että tuon Vartiotornin artikkelin kirjoittajan teksti ei pidä yhtä vuosikirjan tekstin kanssa, vuosikirja nimittäin toteaa lopputuloksen olleen juuri päinvastainen, suurin osa hylkäsi puolueettomuutensa. Näiden joukossa seitsemän seurakunnanpalvelijaa, yhdeksän erikoistienraivaajaa ja yksi Gilead-koulun suorittanut. Tämä johti jopa seurakuntien lakkauttamiseen.
Ilmeisesti asian tiimoilta tuli palautetta, joten oli rajoitettava vahinkoja. Niinpä Vartiotorniin (w82 July 15 p. 31; suomenkielistä vahingonrajoitusta ei katsottu tarvittavan) laitettiin korjaus:
"In The Watchtower of April 15, 1982, page 26, paragraph 19, it states that in the persecution of Jehovah’s Witnesses at Gbarnga, Liberia, in March 1963, a few compromised but the majority maintained their integrity. However, the Yearbook for 1977 states that the majority compromised their faith. Why this discrepancy?
The statement in The Watchtower for April 15, 1982, is in error. Actually, according to the Yearbook of 1977, pages 176 and 178, there were about 100 Liberian Witnesses who went through the Gbarnga persecution maintaining integrity, while approximately 200 compromised their faith.
Of course, if we were to take the combined, worldwide picture of the persecution of Jehovah’s Witnesses, it will certainly be established beyond doubt that by far the great majority have proved faithful under persecution, and only a relatively small minority have compromised their faith."
Vastauksen viimeinen kappale on taattua tuttua tyyliä, käännetään huomio muualle ja asia on sillä kuitattu.