Tositarina

Ihminen haaveilisi siitä ja luulisi tavoittaneensa sen jo kauan ennen kuin niin kävisi. Siitä tehtäisiin näytelmiä, runoja, lauluja ja se inspiroisi kirjailijoita ja romantikkoja. Kaikki maailman uskonnot tulisivat perustumaan sen tavoitteluun ja magneetin tavoin se vetäisi ihmisiä puoleensa kaikilla elämänalueilla. Kuin kompassin neula se näyttäisi suuntaa muttei ikinä näyttäytyisi täydellisemmin. Ei ennen kuin kaikki olisi valmista. Tai niin luontoäiti oli asian suunnitellut.

Kestäisi vuosituhansia, ennen kuin ympäristö olisi sille suotuisa. Ennen kuin kahden eri geneettisen haaran silmukkaa olisivat juuri oikeanlaiset, juuri oikealla tavalla muodostuneita. Ennen kuin kahden yksilön solut olisivat keskenään juuri oikealla tavalla tasapainossa, ennen kuin kahden yksilön intuitiiviset ja muut tunne-elämän kallisarvoiset ulottuvuudet olisivat juuri oikein toistensa vastakappaleet.

Lisäksi tarvittiin luonnon voimia, Jumalia, ja ihmiselle vaikeatajuisia kosmisia voimia, jotka sanelivat lukemattoman sarjan sattumilta vaikuttavia tapahtumaketjuja, jotka poikivat uusia tapahtumaketjuja ja nämä puolestaan uusia. Hiljaa, täydellisesti naamioituna, varovasti mutta määrätietoisesti se hakeutuisi kohteeseensa murtaen kaiken vastuksen edellään, kääntäen asioita päälaelleen ja tehden ihmeiltä vaikuttavia mullistuksia matkallaan.

Kun se sitten löytäisi perille, se näyttäytyisi juuri niin arvaamattomalla hetkellä, juuri niin arvaamattomassa paikassa, juuri niin arvaamattomalla tavalla, johon vain tämä kaikkein suurin ja kirkkain voima pystyy. Se olisi muille näkymätön, se ei pitäisi ääntä, eikä se millään muullakaan tavalla esiintyisi valitsemansa estradin ulkopuolella. Muille se säilyisi mystisenä, tavoittamattomana ja käsittämättömänä, mutta valitsemilleen ihmisille se näyttäisi kaiken mahtinsa pienestä silmäkulman pilkahduksesta, välähdyksenomaisesta läpitunkevasta kajosta, joka läpäisisi universumin pimeimmän kohdan silmänräpäyksessä.

Pitkään mietittyään luontoäiti antoi sille vihdoin nimen, jonka se kuiskaisi luomansa näytelmän kahdelle päänäyttelijälle, juuri oikealla hetkellä, silloin kun aika pysähtyisi:

Täydellinen Rakkaus.