Kyselisin taas kuulumisia toipumisesta ja nenän asettumisesta...
Eilen kävin lääkärin vastaanotolla ja "pieni" operaatio paikallispuudutuksessa ja yksi pakollinen rustosiirre riittänee. Nenä kuulemma muuten kaunis ja pieni luustoltaan, mutta rusto-osa laatikkomainen. Menee loppuvuodelle, mutta ei tässä hätä ole, kun näin monta vuotta jo kärsitty. Hyvää jaksaa ja kannattaa odottaa.
Kovasti olen lueskellut keskusteluja ja nenän kasvaminen/ruston liikkuminen huolestuttaa. Näistähän täällä ollut puhetta. Tuskin nenä kuitenkaan voi alkuperäistä kamalammaksi muuttua, kun mitään kovin isoa muutosta ei olla tekemässä. Vai ovat pienet muutokset sitten niita vaikeita?
Eilen kävin lääkärin vastaanotolla ja "pieni" operaatio paikallispuudutuksessa ja yksi pakollinen rustosiirre riittänee. Nenä kuulemma muuten kaunis ja pieni luustoltaan, mutta rusto-osa laatikkomainen. Menee loppuvuodelle, mutta ei tässä hätä ole, kun näin monta vuotta jo kärsitty. Hyvää jaksaa ja kannattaa odottaa.
Kovasti olen lueskellut keskusteluja ja nenän kasvaminen/ruston liikkuminen huolestuttaa. Näistähän täällä ollut puhetta. Tuskin nenä kuitenkaan voi alkuperäistä kamalammaksi muuttua, kun mitään kovin isoa muutosta ei olla tekemässä. Vai ovat pienet muutokset sitten niita vaikeita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvin on mennyt tämän uuden nenäni kanssa ja se on mulle nykyisin kuin vanha juttu. Leikkauksesta on kulunut puolisen vuotta ja näin jälkikäteen katsottuna leikkaus tuntuu pikkujutulta.
Olisi minunkin pitänyt leikkauttaa nenäni jo aikoja sitten, mutta onneksi ennätin saada Lehtoselta leikkausajan.
Kuka sinut leikkaa?
Sain onneksi ajan vielä Lehtoselta, kun olin sen ehtinyt varata jo silloin alkukesästä. Lupasi siis vielä leikata minut. Muilla en ole edes käynyt konsultaatiossa, sillä jostain vanhasta ketjusta lukemani eri lääkäreiden leikkaustyylit selvitti valinnan hyvin nopeasti. Samoin korva,- nenä ja kurkkutautien osaaminen. Haluan vain pienen muutoksen en mitään täysin erilaista nenää.
Toisessa ketjussa on kovasti parjattu Lehtosta ja hänen tuloksiaan (useampia leikkauksia joillakin Lehtosen tekemänä), joten oikein mukava kuulla, että puolen vuoden kuluttua kaikki edelleen hyvin. Tokihan se on yksilöllistä kaikki arpikudoksen kasvut, mutta hiukan mietityttää nuo muut keskustelut ja oma leikkaus.
Joskus kirjoitit, että tuskin muut tulevat huomaamaan, että muutos ulkonäössäsi on juuri nenäleikkauksesta johtuvaa. Onko muilta tullut kommentteja tai ihmetteleviä katseita?
Sitäkin mietin, että miten selittää pienille lapsilleni, että äidin nenä on korjattu... Ja mistä syystä... :)
Lehtonen leikkasi minulle juuri sellaisen nenän kuin oli tarkoituskin.
Kukaan ei ole oivaltanut nenäleikkaustani, vaikka olen tavannut paljon ystäviä, sukulaisia tai muuten vaan tuttuja ihmisiä. (Tai jostain kumman syystä ovat hiljaa.)
Ne, joille olin kertonut meneväni nenäleikkaukseen vain yksi sanoi huomanneensa heti muutoksen. Kaikille muille leikkauksestani tietäneille jouduin näyttämään ennen ja jälkeen kuvat, jonka jälkeen he oivalsivat muutoksen. Kaikki ovat kuitenkin kehuneet nykyistä nenääni huomattavasti paremmaksi kuin entistä. He (=leikkauksesta tietäneet) jotenkin keskittyivät siihen leikkausarven etsimiseen kuin uuteen nenämalliini. Kun nenä näyttää ehjältä, sitä ei helposti usko leikatuksi. ;)
Minulle Lehtonen oli hyvä valinta. Halusin eroon perunanenästäni ja näin pääsin.
Kirjoitat: "Sitäkin mietin, että miten selittää pienille lapsilleni, että äidin nenä on korjattu... Ja mistä syystä... :)"
Omakohtaisena kokemuksenani voin sanoa, että ennen leikkausta omaan nenäänsä suhtautuu jotenkin Suurella Tunteella.
Leikkauksen jälkeen koko toimenpide tuntuu lähinnä luonnolliselta järkipäätökseltä ja entinen nenäkeskeinen elämä on saa uuden suunnan. Ei sitä korjattua nenää joudu mitenkään nolona selittelemään. Näin uskoisin. :)
Itse kyllä kiinnitän (hiljaa itsekseni) nenääni tolkuttoman paljon huomiota ja on varsin rasittavaa käyttää niinkin paljon energiaa asiaan, joka ei muista ole ongelma. Mutta tuskinpa se muuksi muuttuu ennenkuin ulkomuoto on normaalimpi.
Muille ei liene seliteltävää, mutta leikki-ikäiset lapseni kysyvät varmasti lastoista jotain ja totuushan leikkauksesta on, että äidin mielestä nenä oli ruma ja siksi äiti halusi sen leikkauttaa. Mutta niinhän en voi/halua pienille lapsille sanoa. Tai jotenkin tuntuu hassulta kertoa "elämäntotuuksia", että joillain on ruma nenä ja toisilla sitten kaunis.
Vanhempi lapseni tosin totesi pari viikkoa sitten katsoessaan minua sylistä, että äidillä on possun nenä... Ehkä selitys äidin korjatusta nenästä menee yksinkertaisuudessaan läpi??
Onkohan NewNose vielä näitä keskusteluja lukemassa?
Kiitos kovasti vastauksesta. Rauhoittavaa lukea sinun hyviä kokemuksiasi.