Olen vastarekisteröitynyt ja nimimerkkini kuulemma muistuttaa erään toisen kirjoittajan nimimerkkiä mistä pahoitteluni.
Asiaan. Kirjoittelin jo aiemmin ateismipalstalle siitä miksi kuoleman jälkeinen elämä jonkinlaisessa taivaassa/paratiisissa on kovin epäuskottavaa ja problemaattista. Puheena oli myös älyllinen rehellisyys joka ei ole monenkaan uskonnonopettajan hyveenä, nimittäin oikeasti kipeistä kysymyksistä oppilas saattaa kokea rangaistuksen opettajan taholta. Alkuperäiseen säikeeseen linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000037547519
Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on erityisasema valtionkirkkona, joka tuo monia etuoikeuksia mutta myös velvollisuuksia. Rahallinen apu ja ideologinen kasvatus kouluissa on etuoikeus jota mikään muu uskontokunta ei saa samassa mittakaavassa. Tästä tulisi myös seurata se että valtion on huolehdittava kirkon arvolinjausten maltillisuudesta. Kirkko ei saisi tuomita kansanryhmiä eikä syrjiä vähemmistöjä. Ylipäätään kirkon linja ei saisi sisältää minkäänlaisia toisen ihmisen elämänvalintoja kohtaan vihaa kiihottavia lauseita.
Jos kirkko eroaisi valtiosta ja päästäisi irti verotusoikeudestaan sekä oikeudesta harjoittaa käännytystä kouluissa veronmaksajien rahoilla, se voisi olla vapaa tekemään omat arvovalintansa ja valitsemaan jäsenensä. Laitos saisi normaalin järjestötuen ja eläisi tasa-arvoisena muiden uskontokuntien kanssa. Nykyisen valtiokytköksen ollessa voimassa on kirkon suitsittava kaikkein kivikautisfundamentalistisinta jäsenistöään.
Saa nähdä millainen uskonnonopettaja minusta tulee, mutta toivottavasti lapset lähtevät tunneiltani janoten tietoa ja vastauksia joita pyhät kirjat tai uskonnolliset auktoriteetit eivät voi heille antaa. Miten opettaja voisi toimia tilanteessa jossa lapsi ihmettelee, että millainen on oma perhe taivaassa jos molemmilla puolisoilla on lapsia aiemmista avioliitoista ja jos kaiken huipuksi toinen olisi vieläpä leski. Miten keskinäiset rakkaussuhteet taivaassa tässä tilanteessa? Paha tähän olisi vastata kuten eräät nimimerkit tyyliin "taivaassa kaikki on onnellista, ei se muuten olisi taivas" "jumalalle kaikki on mahdollista" "kaikki eivät ylipäätään pääse taivaaseen" "taivaassa ei ole negatiivisia tuntoja". Sanoisinko suoraan että tuo osoittaisi opettajalta melkoista älyllistä epärehellisyyttä, eikä oppilas varmasti olisi tyytyväinen vastaukseen. Tulisi varmasti tilanteita joissa olisi pakko todeta ettei kristinuskosta löydy vastausta, eikä voi edes odottaa että se tarjoaisi vastauksia tämän päivän elämään.
Kristinuskon tulevaisuus olkoon suvaitsevaisuus, ihmisyys ja rakkaus. Monet kristityt ovat nämä jo löytäneet, hyläten vihan ja tuomitsevaisuuden. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan huomisen humaania uskoa. Ylipäätään tulisi jo päästää irti taivas/helvetti jaottelusta ja tyytyä siihen että voimme ponnistelullamme tehdä tästä maailmasta onnelan tulevilla polville.
Asiaan. Kirjoittelin jo aiemmin ateismipalstalle siitä miksi kuoleman jälkeinen elämä jonkinlaisessa taivaassa/paratiisissa on kovin epäuskottavaa ja problemaattista. Puheena oli myös älyllinen rehellisyys joka ei ole monenkaan uskonnonopettajan hyveenä, nimittäin oikeasti kipeistä kysymyksistä oppilas saattaa kokea rangaistuksen opettajan taholta. Alkuperäiseen säikeeseen linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000037547519
Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on erityisasema valtionkirkkona, joka tuo monia etuoikeuksia mutta myös velvollisuuksia. Rahallinen apu ja ideologinen kasvatus kouluissa on etuoikeus jota mikään muu uskontokunta ei saa samassa mittakaavassa. Tästä tulisi myös seurata se että valtion on huolehdittava kirkon arvolinjausten maltillisuudesta. Kirkko ei saisi tuomita kansanryhmiä eikä syrjiä vähemmistöjä. Ylipäätään kirkon linja ei saisi sisältää minkäänlaisia toisen ihmisen elämänvalintoja kohtaan vihaa kiihottavia lauseita.
Jos kirkko eroaisi valtiosta ja päästäisi irti verotusoikeudestaan sekä oikeudesta harjoittaa käännytystä kouluissa veronmaksajien rahoilla, se voisi olla vapaa tekemään omat arvovalintansa ja valitsemaan jäsenensä. Laitos saisi normaalin järjestötuen ja eläisi tasa-arvoisena muiden uskontokuntien kanssa. Nykyisen valtiokytköksen ollessa voimassa on kirkon suitsittava kaikkein kivikautisfundamentalistisinta jäsenistöään.
Saa nähdä millainen uskonnonopettaja minusta tulee, mutta toivottavasti lapset lähtevät tunneiltani janoten tietoa ja vastauksia joita pyhät kirjat tai uskonnolliset auktoriteetit eivät voi heille antaa. Miten opettaja voisi toimia tilanteessa jossa lapsi ihmettelee, että millainen on oma perhe taivaassa jos molemmilla puolisoilla on lapsia aiemmista avioliitoista ja jos kaiken huipuksi toinen olisi vieläpä leski. Miten keskinäiset rakkaussuhteet taivaassa tässä tilanteessa? Paha tähän olisi vastata kuten eräät nimimerkit tyyliin "taivaassa kaikki on onnellista, ei se muuten olisi taivas" "jumalalle kaikki on mahdollista" "kaikki eivät ylipäätään pääse taivaaseen" "taivaassa ei ole negatiivisia tuntoja". Sanoisinko suoraan että tuo osoittaisi opettajalta melkoista älyllistä epärehellisyyttä, eikä oppilas varmasti olisi tyytyväinen vastaukseen. Tulisi varmasti tilanteita joissa olisi pakko todeta ettei kristinuskosta löydy vastausta, eikä voi edes odottaa että se tarjoaisi vastauksia tämän päivän elämään.
Kristinuskon tulevaisuus olkoon suvaitsevaisuus, ihmisyys ja rakkaus. Monet kristityt ovat nämä jo löytäneet, hyläten vihan ja tuomitsevaisuuden. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan huomisen humaania uskoa. Ylipäätään tulisi jo päästää irti taivas/helvetti jaottelusta ja tyytyä siihen että voimme ponnistelullamme tehdä tästä maailmasta onnelan tulevilla polville.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Suomessa ei ole ollut valtiokirkkoa yli sataan vuoteen.
Kirjoituksesi paljastaa, ettet ole tulossa uskonnonopettajaksi.
Kehittelemäsi uskonto on jo toteutunut buddhalaisuudessa ja kommunistisessa ideologiassa.
turha väittää muuta.
Kirkkolaki päätetään eduskunnassa, yliopistoissa opiskellaan teologiaa, kirkolla on veronkanto-oikeus, kirkko saa valtiolta yhteisöverotuottoa, laissa on jumalanpilkkapykälä ja lapsilla on pakollinen uskonnonopetus, jos vanhemmat kuuluvat kirkkoon.
Älä viitsi jankuttaa asiassa, josta et mitään tiedä!
Ihan naurettavaa perustella jotain yliopistolla.
Yliopistossa opetetaan kauppatiedettäkin, mutta ei Citymarket silti ole valtionkauppa.
niin kirkkolaki päätetään eduskunnassa. Ja nuo kaikki muutkin kohdat tarkoittavat sitä, että Suomessa on valtionkirkko.
no, eihän sille mitään voi, jos et asioita ymmärrä.
laki uskonnollisista yhteisöistä päätetään eduskunnassa, eivätkä Jehovantodistajat silti ole valtion jehovantodistajia.
Yliopistossa opetetaan kauppatieteitä, eikä CM silti ole valtion kauppa.
valtion tilintarkastajat?
Suomessa ei ole ollut valtiokirkkoa yli sataan vuoteen.
Kirjoituksesi paljastaa, ettet ole tulossa uskonnonopettajaksi.
Kehittelemäsi uskonto on jo toteutunut buddhalaisuudessa ja kommunistisessa ideologiassa.
Suomen valtio ja Suomen evankelisluterilainen kirkko ovat toisiinsa kytköksissä, joten tämä edellä mainittu kirkko on valtion kirkko.
Niin että silleen.
Sanooko laaja sivuaine ja siitä saatava opettajanpätevyys mitään? Tietysti voisin ottaa ET:n mutta se saattaisi rajoittaa työllistymistä tulevaisuudessa.
Itseasiassa pidän suuresti aasian jumalattomista uskonnoista ja jopa monijumalaisista, ovathan ne osoittautuneet hiukan rauhallisemmiksi kuin nämä yksijumalaiset.
Kommunismi ei ole toimiva ideologia, siitä lienemme samaa mieltä. Mutta ei kyllä ole kristillinen teokratiakaan mikään nykypäivän vaihtoehto. Haudatkaamme molemmat.
Anteeksi hiukan töksähtävä ja täykeä vastaus, liikaa lukemista tänään ja liian vähän intoa kirjoittaa.
Kuten yleisesti tiedetään, luterilaisuus on keskellä omaa sisäsyntyistä kriisiään, ei sillä ole mitään vastausta valtakunnan tasolla mihinkään ongelmaan, kunhan saisi vain omat ongelmansa selvitettyä.
En odota luterilaisuudelta raktaisua mihinkään. Vaikka he ovat enemmistö tässä yhteiskunnassa, silti moraalittomuus on aivan ilmeistä, ihmiset eivät edes tiedä, etteivät he saa tappaa toisiaan. Nyt vanhemmat tappavat lapsiaan, lapset tilaavat palkkamurhaajan teloittamaan vanhempiaan, koko elämä keskittyy seksin ja sillä vaikuttamisen ympärille. Uskovaiset luterilaiset eivät vain tiedä, miten kaikkein kovimmin tuomitsisivat lähimmäisiään.
Toisinsanoen luterilaisuuden olisi parasta ensin hoitaa omat joukkonsa edes jonkinlaiseen kuosiin, toimia vain luterilaisten keskuudessa, vasta sen jälkeen voidaan miettiä onko sillä mitään mahdollisuuksia toimia myös "valtiokirkkona".
Minä odotan luterilaisuudelta paljon.
Olen Jumalan lapsi ja uskon Vapahtajaani.
Erään katolisen luostaripriorin sanoja lainatakseni: "Kiitos sinulle veli Martti, että johdit kirkon Jumalan sanan ääreen".
Ilman uskonpuhdistusta miljoonat olisivat jääneet vaille pelastavaa uskoa.
Se on selvää, että puhdas Jumalan sana kelpaa niille, jotka kadotetaan.
Vielä on armon aika. Herra kutsuu kaikkia pelastukseen!
Jumalaa ja hänen sanaansa pilkkaamalla vedätte ikuisen häpeän yllenne.
Olen keskustelun avaajan kanssa monessa samaa mieltä. En siis millään tavoin ole hänen kirjoitustaan vastaan.
Ja uskonkin hänestä tulevan hyvä usssan opettaja :) Hänenlaisiaan tarvitaan :)
Kuitenkin korjaan tässä tätä valtiokirkko teemaa ihan sen mukaan, mitä valtiokirkko on juridisesti, ja että kirkkomme on ollut varmasti valtionkirkko, mutta ei ole sitä enää.
Ev.lut. kirkko ei ole lainsäädännön mukaan valtionkirkko. Alkujaan se on ollut ja vahvasti valtionkirkko.
Valtiokirkko.
Reformaation jälkeen kaikkien Ruotsi-Suomi aluueella kuuluvien oli kuuluttava luterilaiseen kirkkoon.
1686 kirkkolain mukaan Ruotsin kirkko oli kuninkaan lainen valtionkirkko.
Suomen liittäminen Venäjään ei muuttanut kirkon ja valtion suhdetta, ts. kirkko li edelleen valtionkirkko.
1809 luterilaisen kirkon asema valtiokirkkona taattiin Porvoon valtiopivillä.
1869 Kirkkolaissa kirkon ja valtion suhdetta muutettiin hieman. Kirkko sai oman itsehallinnon. Kirkkolakiin sisällytettiin vain kirkkoa itseään koskevia määräyksiä.
Kirkko sai säilyttää omaisuutensa ja kirkollisverotuksensa. Kirkolle sallittiin oikeus toimia yhteiskunnallisissa laitoksissa, kuten koulu, armeija, sairaala, vankila.
Valtio takasi pyhäpäivien vieton ja kirkollisen aviolittoon vihkimisen.
Poispäin valtiokirkosta.
Kun Suomi itsenäistyi, Suomi julistautui laissaan uskonnollisesti neutraaliksi. Luterilainen ja orotodoksinen kirkko saivat säilyttää julkisoikeudellisen asemansa.
Valtiokirkosta erottiin viimeisimänkin seitin kohdalla 1922, jolloin säädettiin Uskonnonvapauslaki.
Kirkon oma keskushallinto alkoi 1943.
1994 väljennettiin jälleen kirkon ja valtion välisiä siteitä Kirkkolaissa.
1997 Tuomiokapitulilaitos siirrettiin kokonaan kirkon kustanettavaksi ja piispoista tuli muodollisestikin kirkon viranhaltiojoita.
2000 piispojen nimitysoikeus siirrettiin presidentiltä kirkolle, eivätkä piispat ole enää valtion virkamiehiä (paitsi kenttäpiispa, hän on valtion virkamies ja valtion kustantama).
Ev.lut. kirkolla on siis yhä lakiin perustuva erityisasema verrattuna esim. suomessa islamilaiseen kirkkon tai muuhun kirkkoon.
Ev.lut. kirkko on ns. kansankirkko. Kansankirkoksi kutsutaan kirkkokuntia, joihin kansan enemmistö kuuluu ja joilla on lakiin perustuva erikoisasema.
Ev.lut. kirkko ei ole valtionkirkko. Esim. joissakin islamilaisissa maissa on valtiokirkko: islamilainen kirkko: kaikkien on kuuluttava kyseiseen kirkkoon jne.
Meidän kirkko ei ole valtiokirkko, vaan kansankirkko, kun sitä tarkastellaan juridisessa, eksaktissa mielessä.
Oli nyt kuitenkin pakko vielä tänään logata sisään. Edellinen kirjoittaja oli ystävällinen kun korjasi höpinöitäni. Kansankirkostahan tässä nyt puhutaan :)
Kyllä näen ev.lut. kirkon aseman silti valtion lukkoon lyömänä. Nimittäin nykyinen malli jossa kirkko kerää osuutensa suoraan veroista tukee vain ja ainoastaan kirkkoa. En usko että hirveän väärässä olen jos väittäisin jäsenistä häviävän 500000-1000000 jos vuoden kirkollisveroista tulisi erillinen lasku vuoden lopussa. Oma sukuni laaja ja jotakuinkin kaikki ovat kirkon jäseniä, uskovaisia ei kuitenkaan löydy. Häät ja kastajaiset pidetty mahdollisimman maallisin menoin mutta kuitenkin kirkossa kun se on perinne. Tuossa on parinkin kanssa laskeskeltu paljonko menee veroa vuodessa. Muori jo erosi, miksi maksaa uskonnollisen yhteisön jäsenyydestä jos ei enää käytä sen palveluita?
Seurakunta kuvittelee että läsnäolo päiväkodeissa ja kouluissa jotenkin palvelisi sitä, kun todellisuudessa tilanne saattaa olla päinvastainen. Ahdasmieliset ja ilottomat opettajat olivat parhaita uskostavieraannuttajia. Eipä ole tullut harrastatettua iltarukousta sitten lapsuusvuosien kun tuli niin hurja kuva sadistisesta ja kostonhimoisesta jumalasta. Toki jehovan todistajien materiaali jossa jumala heitti syntisiä helvettiin auttoi kummasti pientä poikaa miettimään ovatko nuo kummat hengenmiehet hyvän vai pahan puolella.
Jumalasta vieraantunut porukka kuitenkin säilyy pääsääntöisesti perinnetietoisina jäseninä ja maksaa kiltisti kirkollisveronsa.
Eli tässä tulee koko kupletin juoni: Maksat kirkollisveron, olet kunnon kristitty.
Onko tuo uskontoa? Tämä kytkös ei ole hyväksi kummallekaan osapuolelle, ei valtiolle ja normaaleille ihmisille, eikä vanhoillisille kirkonkuluttajille.
Tuo uskonnonopen pätevyys tulee muun opekoulutuksen mukana laaja sivuaine sitten joskus. ET olisi ennemmin se oma juttu kun en yliluonnollisiin enää usko, mutta uskonto ilmiönä on kiistatta mielenkiintoinen. Kuten jo aiemmin kirjoitin ateismipalstalle, niin ihailen miten eräät uskonmiehet ovat jaksaneet taistella pahuutta vastaan vakaumuksensa antamin voimin, kuten esimerkiksi Petteri Haipola on jaksanut pistää vastaan verkostomarkkinointihuijareille. Toisaalta taas uskonto on tehnyt heistä kovin suvaitsemattomia ja heidän arvomaailmastaan kivikovan ja ehdottoman. Haluaisin että nekin lapset jotka kokevat halua turvautua jumalaan ongelmissaan oppisivat kokemaan maailman toisenlaisen ihmisen silmin eivätkä tuomitsisi heidän valintojaan. Minulle on henkilökohtaisesti aivan sama mihin ihminen uskoo jos hän löytää siitä henkisen rauhan, mutta jos tämä usko aiheuttaa kärsimystä ja ahdistusta yhteisölle, on siihen puututtava.
En ymmärrä miksi vähän kiihkeämmät uskonihmiset vastustavat kirkon ja valtion täyseroa. Kun valtio ei enää tue kirkon rahoitusta eikä ole suoraa verotusoikeutta, häviävät nimikristityt pois joukostanne. Saatte keskenänne päättää uskontokuntanne asioista ja tuomita homoseksuaalit ja abortintekijät keskuudessanne, muuhun yhteiskuntaan sillä ei enää olisi vaikutusta jos nyt enää muutenkaan on.
En vain halua että veroeurojani käytetään ihmisten ahdistamiseen ja syrjinnän tukemiseen. Siihen saatte käyttää aivan omia rahojanne.
Mikä tässä olisi ongelma? Kaikki voittavat?
voidaan puhua kun jokin tai jotkin uskontokunnat nostetaan ohi muiden uskonnollisten järjestöjen ja ne rinnastetaan valtioon, kuntiin tai muihin julkisen vallan toimijoihin.
Suomessa valtion kirkkoja on kaksi. Näiden asema näkyy esim. siten, että valtion kirkkojen säännöt ovat lakeja ja asetuksia, jotka eduskunta tai valtioneuvosto vahvistaa.
Myöskin valtion kirkon oppeja opetetaan kouluissa ilman eri pyyntöä, samoin varuskunnissa on sotilaspappeja ja vankiloissa vankilapappeja.
Päästäkseen opiskelemasta valtion kirkon oppeja, tulee esittää siitä erillinen pyyntö.
Rakas Wariska (jonka kirjoituksista kyllä tykkään),
valtionkirkoksi ei aikuisen oikeasti ja virallisissa yhteyksissä (juridisesti) todellakaan sanota ev.lut. kirkkoa.
Ev.lut. kirkolla on edelleen julkisoikeudellinen asemansa kuten Ortodoksikirkollakin. Ne ovat Kansankirkkoja. Tällaisiä kansankirkkoja on myös lukuisissa muissakin valtioissa.
On myös valtioita, joissa on valtionkirkkoja, kuten eriäissä islamilaisissa maissa. Valtionkirkkoon tulee kuulua kaikkia kyseisen valtion kansalaiset. Valtionkirkko on suoraan valtion hallinnon alaisuudessa jne. Kuten selitin siinä yllä.
Kansankirkko on sellainen, johon kuuluu suuri osa kansasta ja kyseisellä kirkolla on julkisoikeudellinen asemansa. Julkisoikeudellinen asema tuo velvoitteita ja antaa etuja. Kun ev.lut. kirkolla on julkisoikeudellinen asema, niin esimerkiksi sen tähden maassa vietetään sunnuntaina vapaapäuivää eli pyhää, ja on kristillisiä juhlapyhiä (joulu, pääsiäinen etc.), jolloin ihmisten ei tarvitse mennä töihin jne.
Kirkko saa kerätä veroja jne.
Minustakin on kurjaa esimerkiksi se, että vielä ei islamilainen opetus ole jokaisessa suomalaisessa peruskoulussa saatavilla, vaan enemmänkin uskonnonopetus on luterilaista kristillisyyttä. uskon vakaasti, että vielä tämä uskonnonopetus ongelma muutetaan tässä maassa siten, että kaikille eri uskontokunnille taataan laissa yhtälainen mahdollisuus järjestää kouluissa uskonnonopetusta ja että lapsilla on myös vanhempiensa luvalla täysi oikeus olla osallistumatta uskonnonopetukseen.
Uskonnonopetuksesta olen sitä mieltä, että sitä täytyy olla, mutta sitä täytyy olla joka koulussa siten, että kaikkien uskontokuntien (islamilaisuus etc.) uskontoa opetetaan, mikäli koulussa on eri uskontokuntien lapsia.
Jos uskonnonsta tehdään lapsille tabu ja peikko, josta vanhemmat opettavat lapsilleen, että uskontoa täytyy karttaa, niin siitä ei hyvää seuraa. Tällaisesta tabuhin kasvattamisesta ei ole hyötyä lapsille, vaan vahinkoa ehkä. Siksi lapsille täytyy antaa tietoa myös uskonnoista.
Uskonnonopetus on yhtä perusteltua kuten muukin kulttuurin (esim. musiikki, kuvaamataito jne.) ja yhteiskunnan asioiden opettaminen.
Itse lähtisin siitä, että uskonnonopetus pysyköön kouluissa, mutta sen osatehtävänä tulisi olla maltillistaminen. Monen vanhemman uskonnollinen arvomaailma on TODELLA jyrkkä ja kotikasvatus ehdoton. Nimenomaan olisi tärkeää "sulauttaa" muslimien tai muiden erikulttuuristen uskontojen edustajien lapset suvaitsevaiseen suomalaiseen kulttuuriin. Eräät kristittyjen kulttilaisten lapset tarvitsisivat tätä myös, ei ole naurun asia kun viisivuotias kailottaa tarhan pihalla helvetintuskia kaikille vääräuskoisille. Pakosti ajattelee että miten pahasti todellisuudesta tuo yksilö vielä vieraantuu kun pettymyksekseen huomaa maailman toimivan eritavalla ja eri säännöillä kuin mitä hän on kotona oppinut. Eric Auvisen jälkeen nämä eivät ole enää komiikkaa.
On nimittäin melkolailla yhdentekevää mitä uskontoa fanaatikot edustavat, hyvää he eivät saa aikaan. Melko häpeämättä rinnastan sharia-lakia suomeen ajavan Abdullah Tammen ja aborttia vastustavan Päivi Räsäsen. Yhteistä heille on uskonsa kyseenalaistamattomuus siihen asti että he haluavat itselleen oikeuden puuttuua muiden elämänvalintoihin.
Koulujen positiivinen uskonnollisuus voisi olla uskontokuntarajat rikkovaa. Opetus tapahtuisi samassa luokassa ja lapset saisivat opetusta maailman eri uskonnoista, johtava ajatus olkoon vaikka, ettei ole olemassa yhtä oikeaa jumalaa. Myös uskontojen luonteeseen vaikuttavia tekijöitä pohdittaisiin, esimerkiksi islamin luonteeseen vaikuttanee voimakkaasti Mohammedin vallanhaluisuus ja se että hän plagioi häpeämättä elementtejä kristinuskosta, juutalaisuudesta ja paikallisesta taikauskosta. Kristinusko on taas velkaa monelle aiemmalle filosofille ja on ottanut vaikutteita joka suunnasta. Kristinuskon pohja kuitenkin on juutalainen kristus-kultti.
Mitenkä tämä sitten auttaisi maltillistamaan lapsien tulevaa uskonelämää? Tietysti siten että jo nuorena oivallettaisiin ettei kirjaimellista totuutta löydy pyhistä kirjoista vaikka ne tarjoaisivat elämänihanteita ja henkistä turvaa. Raamatussa tapahtuu paljon jumalan siunaamaa pahuutta, etenkin vanhan testamentin puolella. Itseasiassa raamatun valossa jumala näyttää itse pelottavammalta hahmolta kuin saatana.
Moniko uskossaelävä luki tuon aiemmin linkittämäni ateismipalstan säikeen jossa käsiteltiin paratiisin problematiikkaa? Se ei todellakaan ole tarkoitettu päänaukomiseksi vaan oikeasti vakavasti pohdittavaksi. Nykyään perhesuhteet ovat todella erilaisia kuin mitä raamatun kokoamisen aikaan. Koko kirjasta ei ylipäätään voi löytää vastauksia nykyajan muuttuneen ja valistuneen maailman ongelmiin.
Ja jos alamme nipottaa kirjaimellisesta tulkinnasta, niin raamattuhan ei kiellä lesboutta? Ja Jeesushan taisi olla opetustensa perusteella vähintäänkin sosialisti jollei peräti kommunisti?
Siltikin kaikkea hyvää palstalaisille. Turha pitää minua kiihkoateistina, moni mukava ja suvaitsevainen kristitty on saanut itseni näkemään että uskon tuoma rauha ja varmuus saa hyvääkin aikaan jos uskon antama energia kanavoidaan omaan elämään, ei muiden vahtimiseen.
että samassa paikassa jossa ihmiselle opetetaan kykyä terveeseen harkintaan ja tietoja jotka ovat faktoja, opetetaan myös taikauskoisia satuja, joiden totuusarvo on nolla?
PS, Joulu esimerkiksi ei ole alunperin kristillinen juhla ja mitä kalebteriin tulee, sekään ei vapaapäivineen ole hihun keksintöä.
kansankirkko, ei lakiteksti tunne, siellä puhutaan Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta. Kansankirkko on vain kirkon lanseerama termi, jolla se yrittää viestittää, että kyseessä olisi kaikkien kirkko. Ja näinhän ei ole.
Käsittääkseni ei kovinkaan moni kristillinen juhlat tai kristillinen tapa ole alkujaan kristinuskosa lähtöisin.
ei ole ristiriitaista, että paiassa, jossa opetetaan terveen harkintakyvyn käyttöä ja faktatietoja, kerrotaan myös satuja, joideen totuusarvo on nolla.
Ei ole olemassa oikeastaan paikkaa, jossa ei noin tehtäisi. Joka ainoa vanhempikin osaa kasvaattaa lapsia mielikuvituksen käyttämiseen, satuihin jne.
samat vanhemmat opettavat lapsilleen myös tervettä harintakykyä ja antavat eväitä siihen, että lapset oppivat erottamaan faktat fiktioista.
Jos joku kasvattaa lastaan niin yksipuolisesti, että kieltää lapseltaan sadut, mielikuvituselliset tarinat ja sellaisen mikä ei ole faktatietoja, niin ei voisi vanhempi pahemmin lapselleen tehdä... Lapsi tarvitsee aineksia mielikuvitukselleen, mielikuvilleen, unelmilleen, fantasioilleen, hullulle ja hassulle luovuudelleen. Ja, lapset, jotka ovat niitä aineksia saaneet lapsuudestaan alkan ammentaa, ovatkin sitten aikuisina tasapainoisia...
On järkyttävää, jos vanhemmat tukahduttavat lapsen persoonallisuuden kasvun ja kehityksen siten, että lasta eristetään saduista, fiktiivisistä asioista, kultuuriperinnöistä ja kaikesta muustakin sellaisesta, mikä ei ole tieteellistä faktaa.
Siinä vanhemmat eivät ajattele lapsensa etua, vaan pyrkivät tekemään lapsesta omien mieltymistensä mukaan ajattelevaa ja toimivaa ihmistä.
He tulevat epäonnistumaan - sillä siten kasvatettu lapsi tulee oireilemaan elämässään enemmän tai vähemmän kasvatuksesta johtuen.
Se on termi. Olemassa oleva ja tarkoin määritelty termi.
Siis kansankirkko, aivan kuten termi valtionkirkkokin.
Monin paikoin olen kanssasi samaa mieltä.
Luulen, että visiosi uskonnonopetuksesta ehkä alkaakin toteutua. Toisaalta, nyt on ilmassa sekin, että uskonnonopetus systeemit muutetaan siten, että joka koulussa tulee lakisääteisesti opettaa niitä eri uskontoja, joiden edustajia oppilaatkin ovat. Nämä opettajat (kristinusko mukaan lukien) tulevat opetusviraston ulkopuolisista instansseista osin - koulun kutsumina opettajina. Siinä taas on suuri vaara joutua sille tielle, että erilaiset fundamentalistit niin kristityissä kuin muissakin uskonnoissa saavat sitä kautta oven opettaa fundamentalistisesti uskontoa koulussa.
Muutoksia joka tapauksessa tulee uskonnon opetukseen. Toivottavasti juuri siihen suuntaan, mitä sinäkin toivot. Toinen vaihtoehto on tuo toinen suunta...
Suomalaiseen luterilaisuuteen on aina kuulunut jonkinlainen valta-aseman hakeminen. Luterilaisuudessa on nähty luterilaisuus suomalaiseen kansanluonteeseen parhaiten sopivaksi uskonnoksi, luterilaisuutta pidetään suomalaiseen kulttuuriin kuuluvana, ilmeisesti myös suomalaisten geneettiseen perimään parhaiten sopivana ideologiana. Ja paljon muutakin yhtä mieletöntä. Luterilaisuus on luterilaisten mielestä Suomen uskonto!
Käsitys on tietenkin virheellinen, miten nyt eteläsaksalaisen luopiomunkin kehittämä uskonlahko voisi olla suomalainen? Mikä ihmeen kohtalo olisi pakottanut suomalaiset tyytymään kristinuskoon vain sen luterilaisittain valikoidussa muodossa?
Syyt ovat tietenkin poliittiset ja historialliset. Kansan oli lain mukaan tunnustettava luterilaista uskontoa, ainoa poikkeus oli tuhat vuotta vanha ortodoksisen uskonsa säilyttänyt vähemmistö Karjalassa, mutta sielläkin ortodoksinen kirkko joutui toimimaan luterilaisten puristuksessa.
Vielä Kekkosen aikaan presidentti nimitti luterilaisten piispat, nykyisin niin ei enää tapahdu. Voidaan hyvin todeta, että luterilaisuus on vain luterilaisten oma uskonto, sillä ei ole sen enempää merkitystä tässä todellisuudessa.
Koska luterilaisuus puhdistaa jatkuvasti itse itseään, se alkaa olla jo niin puhdas kristillisyyden jäänteistä, että kannattajatkin ovat sen huomanneet. Tällä hetkellä luterilaisten määrä vähenee hyvin nopeasti ja ehkä neljännesvuosisadassa se tulee saavuttamaan pohjanoteerauksensa, sille luontevasti kuuluvan pienenpienen osuuden tämän kansan uskonnollisuudessa.
sadut ja tarinat, eikä siinä ole mitään vikaa.
Vika on siinä, että lapsi totutetaan ottamaan jotkut fiktiot faktoina, niin että hän alkaa ihan tosissaan pelätä vaikkapa kadotusta, tai kuten muuan mummo kertoi, hänen lapsuudessaan peloteltiin että jumala pudottaa taivaasta kuuman kiven päähän.
Vaikka uskonnonopetus olisikin tunnustuksetonta, niin kouluvuoteen kuuluu myös kirkossa käyntejä. Ne eivät ole tunnustuksettomia, ja sadun ja toden ero hämärtyy helposti lapsen mielessä, kun hän näkee joidenkin aikuisten ottavan jotkut sadut niin todesta.
sehän on kuitenkin vain pelkkä sanamuoto; valtion kirkko tai kansan kirkko. Mutta periaatteessa asia on kuitenkin ihan sama, Suomen valtio ja ev.lut.kirkko ovat kytköksissä toisiinsa.
Uskonnon opetuksesta vielä sanon, että silloin kun lapsi menee kouluun ala-asteelle, on uskonnon opetuksesta annettava selkeä ohjeistus, nykyään sitä ei ole eikä kunnolla esitetä vaihtoehtoja.
Itse olen sitä mieltä, että kaikille uskontokunnille on järjestettävä tasapuolisesti uskonnon opetusta silloin kun oppilasmäärä sitä vaatii ja ne joille ei opeteta mitään uskontoa, on järjestettävä tilalle jotain vastaavaa.
Itselläni on kaksi lasta, joista toinen on itse valinnut normi uskontotunnit ja toinen, ollessaan viidennellä luokalla ala-asteella, kysyi itse omasta aloitteestaan, että onko hänen pakko olla uskontotunneilla ja kun ei ollut, niin järjestely koulun kansssa kävi helposti.
Elämänkatsomus-oppi oli lapselle hyvä valinta, äitinä vain jouduin kyllä koville siinä mielessä, että filosofiset pohdinnat aiheen tiimoilta lapsen kanssa, olivat monesti paljon vaikeampia kuin vastaavat uskonnon alueelta.
Uskonnon vapaus tai sen puuttumisen vapaus, on minusta hyvä asia Suomessa. Kenenkään ei ole pakko vastoin tahtoaan opiskella sitä, missä ei ole omasta mielestä mitään mieltä.
missit pointin, satujen kertomisessa ei ole mitään vikaa, pitää vain tuoda esille että kyseessä on satu.
Ei kuten lahkojeesus tekee, taikauskonsa harhaanjohtamana luulee satuaan todeksi ja viattomia lapsia sillä pelottelee.
Olkoonkin että mainitsemistasi seikoista johtuen moni lapsi jo hyvin pienenä ymmärtää intuitiivisesti että se onkin se sedän/tädin kuupppa jossa hihna luistaa.
Vanhempien tulisi olla sen verran vastuullisia, että eivät antaisi lastensa kuulla tarinoita helvetistä jne. Ei lapsille tule kertoa sellaisia asioita, jotka ovat mahdottomia lapsen mielelle ymmärtää. Suurin osa tietofakta-asioista on tällaisia. Ja, suuri suuri osa uskontoihin liittyvistä asioista ovat sellaisia.
Lapsille puhuessa, lukiessa jne. tulee ottaa huomioon lapsen kehitysikä ja se, mitä hän voi lapsen mielellään ymmärtää ja miten minkäkin ikäisenä lapsia asioita ymmärtää.
Onhan esim. vanhoillislestadiolaisissa perheitä, jotka vievät jopa pikkulapsia kuulemaan seuroihin saarnoja, joissa puhutaan kuitenkin aikuisille aikuisen kielellä kadotuksesta ja helvetistä jne.
Sellainen ei ole tietenkään oikein lasta kohtaan.
Lapsille tulee tarjota asioita sillä tasolla, mitä he kykenevät ikänsä puolesta psykologisesti käsitellä. esimerkiksi lapselle tuottaa turvallisuutta ajatus enkelistä ja suojelusenkilistä. Jollekin lapselle tuottaa turvaa ajatus suojelevasta lohikäärmeestä. On tärkeää, että vanhemmat antavat lapsilleen näitä turvallisuutta ja eheää kasvua tukevia asioita. Kun lapsi kasvaa hyvässä ympäristössä, hän lopulta kyseenlaistaa joskus lohikäärmeitten ja enkeleiden olemassaolon. Jne.
Kun kouluille järjestetään kirkkoon messuja, niin ne ovat aivan erityismessuja, joissa pastori ottaa huomioon sen, minkä ikäiset lpaset ovat kuulemassa paikanpäällä.
Yhtä lailla olisi hyvä, että koulut kävisivät luterilaisten messujen lisäksi katolisssa, ortodoksien, juutalisten, muslimien etc. kirkoissa tai pyhäköissä - ja että niissä myös huomioitaisiin se, että vierailijat ovat lapsia.
Ei kirkoista tule tehdä lapsille tabua. Päinvastoin. lapsia tulee viedä kirkkoihin siinä missä kesäisiin rock-konsertteihinkin (kuulosuojaimet päähän, silti!).
Toinen asia, mutta sama tematiikka. Esimerkiksi tällä palstalla on kirjoiotuksia, jotka kuuluisivat sisältönsä puolesta K-18 palstoille eli seksiä ja seksifantasiaa koskeville palstoille. Tällä palstalla kun käy lapsia ja nuoria. Kuitenkin, jostakin syystä, tämä pervertikko, joka tänne niitä on kirjoitellut tuntunee saavan mielihyvää siitä, että lapset ja nuoret lukevat hänen sairaita tekstejään, sillä jos hän ei siitä saisi mielihyvää, että lapset niitä lukevat, niin hän ei missään nimessä niitä tänne enää kirjoittaisi.
Ne tekstit ovat aivan täysin lapsien ajattelukyvylle mahdottomia, ja oikeastaan paitsi että ne luovat lapsille tarumaattisia ja vääriä mielikuvia , ne aiheuttavat lapsille suurta ahdistusta.
Eikö teidän tulisi yhtä lailla välittää lapsista ja suojella lapsia näiltä esim. tänne palstalle kirjoittelevilta pervertikoilta?
Minua on suuresti järkyttänyt se, että tällä palstalla, jossa lapsia ja nuoria käy, annetaan olla viestejä, jotka ovat aivan täysin lapsille ja nuorille sopimattomia, koska heidän kykynsä vastaanottaa näitä viestejä ei ole aikuisen kyky.
Olkaa yhtä huolissanne tästä.
Jes. Olen ihan samaa mieltä sinun kanssasi siinä, mitä kirjoitat uskonnon opetuksesta.
Olen se, jolle kirjoitit tämän viestisi (kun en hoksannut ottaa mitään vakinikkiä).
kirkkoon liitetyn lapsen on koulussa opiskeltava uskontoa.
No, tämä oli minulle ihan uutta. Missä koulussa on pakotettu lapsia valitsemaan uskonnon-opetus elämänkatsomustiedon sijasta?
Minulla taas on läheisiä lapsia, jotka lukivat elämänkatsomustiedon, vaikka kuuluivatkin kirkkoon...
uskonnonopetus on pakollinen.
Valehtelet siis.
Voihan olla niinkin, että jos koulu joutuu järjestämään elämänkatsomusoppia niille,jotka eivät kuulu kirkkoon, niin siinä koulussa niihin oppitunteihin voivat myös osallistua ne eri uskontokuntiin kuuluvat oppilaat myös ev.lut. kirkkoon kuuluvat, jotka eivät halua opiskella uskontoa.
Saahan ei-kirkkoon kuuluvatkin olla uskontotunnilla jos niin haluavat. Mutta koulu ei ole velvollinen järjestämään elämänkatsomusoppitunteja jos oppilaita tunneille ei ole tarpeellista määrää.
vanhempana tiedän, että lut. kirkkoon kuuluvien lasten on pakko osallistua lut. uskonnon opetukseen 18-vuotiaiksi asti.
Kirkkoon kuulumattomat saavat halutessaan myös osallistua lut.uskonnon opetukseen.
Tämä epäsymmetria on luterilaisen uskonnon suosimista koululaitoksessa.
se lukee laissa. Lapsi ei voi sitä itse päättää.
on aivan yksiselitteinen tässä. Jos lapsi kuuluu ev.lut.kirkkoon, niin hänelle on pakollisena aineena uskonto. Uskonnoton lapsi sen sijaan voi opiskella uskontoakin.
johon uskonnon vapaus kuuluu, tuekkaan lapsen oikeutta uskonnon vapauteen?
Käsittääkseni myöskin kirkkoon kuuluvalla on oikeus vaihtaa uskonnon opetus elämänkatsomustietoon.
kirkkoon kuuluva ei voi vaihtaa et-opetukseen.
Tässä se on selkeästi sanottu:
"Evankelisluterilaiset
Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvat opiskelevat evankelisluterilaista uskontoa. Heillä ei ole mahdollisuutta valita muuta uskonnonopetusta eikä elämänkatsomustietoa."
http://www.turku.fi/public/default.aspx?contentid=83821&nodeid=4721
Tätä tosin ihmettelen:
"Väestörekisteriin kuuluvat ilmoittavat lomakkeella minkä katsomusaineen opetukseen oppilas osallistuu. Katsomusaineen valinta on pysyvä."
- Lieneekö laki muuttunut, koska ainakin minun lapseni vaihtoi vällillä uskonnonopetukseen et-opetuksesta ala-asteella, koska ei pitänyt uudesta et-opettajasta.
Mutta siis, lapsilla ei ole uskonnonvapautta. Ikävä kyllä.
Olen tuotakin monesti miettinyt, että miksi muslimiperheen lapsi velvoitetaan käymään islaminopetuksessa. Onko heillä jotain näyttöä siitä, että lapsi olisi virallisesti islamilainen, kuten suomalaislapsilla on asianlaita. Sitä joko kuuluu kirkkoon tai ei. Vai uskotaanko vaan, kun isä sanoo, että tämä lapsi on muslimi.
ei tarvitsisi käydä "oman uskonnon" opetuksessa, niin olisi vaikeampi pakottaa luterilaisuuteen liitetyt lapset luterilaisen uskonnon opetukseen.
Moni luterilaisperheen lapsi voisi haluta et-opetukseen, jos se sallittaisiin, ja kirkon on panostettava erityisen paljon uskonnon tyrkyttämiseen juuri lapsille ja nuorille päiväkodeissa, kouluissa, kerhoissa ja rippikouluissa, jotta se säilytäisi asemansa.
Ei se minusta kuulu koulun velvollisuuksiin "opettaa" mitään uskontoa. Kyllä se on kotien tehtävä, jos sellaista lapsilleen haluavat.
Kumma juttu muuten, että jehovien ja mormonien lapset on vapautettu sekä uskonnonopetuksesta, että et-opetuksesta.
Sitäkin ihmettelen, että peruskoulussa lapset opiskelevat eri "totuuksia" riippuen ihan vaan siitä, mitä heidän vanhempansa ovat.
Kansankirkkoa ei ole niin kauan kuin yhdelläkään kansan kansalaisella on joku toinen uskonsuunta johon jokaisella on oikeus uskonvapauden lain nojalla.
Näin on selvä selvyys ettei suomessa ole kansankirkkoa vaan valtionkirkko joka on rikkonut Jumalan ja Jeesuksen Lakia ja suomessakin oman maan kansalaisia, omia uskovaisia jäseniäkin tappanut ja tapattanut ja siten Jumalan ja Jeesuksen Lain lainrikkoja.
"Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on erityisasema valtionkirkkona, joka tuo monia etuoikeuksia mutta myös velvollisuuksia."
Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole ollut valtionkirkko vuoden 1869 kirkkolain ja vuoden 1919 hallitusmuodon säätämisen jälkeen. Suomen valtio on uskonnollisesti sitoutumaton, ja kirkko on lainsäädännöllisesti ja hallinnollisesti varsin itsenäinen suhteessa valtioon. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan kansankirkot ovat kirkkokuntia, joihin kansan enemmistö kuuluu ja joilla on lakiin perustuva erikoisasema. Valtionkirkko on järjestelmä, jossa valtio määrää ratkaisevasti kirkon asioista.
lisätietoa:
Luterilaisen kirkon ja Suomen valtion nykyiset kiinnekohdat
* Perustuslain 76 §:n säädös, että luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolailla (KL).
* Kirkkolain erityinen säätämisjärjestys. Kirkolla on yksinoikeus ehdottaa kirkkolakia ja sen muutosta. Eduskunnalla on toimivalta hyväksyä tai hylätä ehdotus, mutta ei muuttaa sitä (KL 2:2).
* Kirkolliset lait. Eduskunta on säätänyt tavanomaisilla laeilla mm. kirkon eläkkeistä, kirkon virkaehtosopimuksesta ja kirkon keskusrahastosta.
* Kirkolla on oikeus antaa lausunto, kun säädetään asoita, jotka koskevat kirkon suhdetta valtioon tai toisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin (KL 2:2).
* Kirkolla on oikeus tehdä valtion viranomaisille esityksiä tai antaa lausuntoja kirkon opin ja tehtävän kannalta tärkeistä yhteiskunnallisista kysymyksistä (KL 2:2).
* Kirkkoa hallinnoidaan osittain julkisoikeudellisen järjestelmän tavoin.
o Seurakunnat kantavat jäseniltään jäsenmaksunsa verona.
o Kirkossa on käytössä palvelussuhteen muotona virkasuhde
o Kirkon toimielimien päätöksistä voi nostaa kanteen yleisissä hallintotuomioistuimissa
* Valtio tilittää eduskunnan päätöksellä yhteisöverosta osan luterilaiselle kirkolle.
* Kirkko täydentää ja käyttää jäsentensä osalta väestötietojärjestelmää.
* Suomen armeijassa on sotilaspappeja ja vankiloissa vankilapappeja.
* Hautausmaat
o Hautaustoimilailla seurakunnat on velvoitettu pitämään yllä yleisiä hautausmaita. Mm. tällä kirkko on perustellut sitä, että valtio antaa sille osan saamastaan yhteisöveron tuotosta.
o Päätös hautausmaan perustamisesta on alistettava opetusministeriön vahvistettavaksi.
* Päätös hiippakunnan perustamisesta on alistettava valtioneuvoston vahvistettavaksi.
* Valtion viranomaisista kenttäpiispa ja valtioneuvoston edustaja on oikeutettu olemaan jäsenenä kirkolliskokouksessa.
* Kouluissa annetaan tunnustuksellista uskonnonopetusta.
* Helsingin ja Joensuun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa on teologinen tiedekunta.
* Suomen evankelisluterilaisella kirkolla ja Suomen ortodoksisella kirkkokunnalla on suoraan lain nojalla oikeus vihkiä avioliittoon. Valtioneuvosto voi myöntää tämän oikeuden muillekin uskonnollisille yhdyskunnille.
* Työaikalain 33 §:ssä ja useissa muissakin laeissa on omaksuttu käsite kirkollinen juhlapäivä, jonka sisältö määritellään kirkkolaissa (KL 4:3).
* Laki Suomen lipusta säätää, että tuomiokapituleilla on oikeus liputtaa valtiolipulla (Kyseessä lienee säädöslapsus vuodelta 1997, jolloin tuomiokapitulit siirtyivät valtiolta kirkolle).
Uskonnolliset tilaisuudet virallisissa yhteyksissä
* Eduskunta järjestää valtiopäivien avajaisten yhteydessä jumalanpalveluksen. Jumalanpalvelus on ekumeeninen eli yleiskirkollinen, ja siinä saattaa evankelis-luterilaisen papin lisäksi saarnata esimerkiksi helluntailiikkeen pastori.
* Luterilainen uskonnonharjoitus on mukana yliopistojen virallisissa tilaisuuksissa, kuten promootioissa ja vuosittaisissa avajaisissa. Esimerkiksi Helsingin yliopistosta marssitaan näyttävästi yliopistorakennuksesta Helsingin tuomiokirkkoon jumalanpalvelukseen.
Nämä vapaa-ajattelijathan ovat suorastaan tyhmiä!
Tämän pitäisi todistaa, että Suomessa on valtiokirkko:
o Päätös hautausmaan perustamisesta on alistettava opetusministeriön vahvistettavaksi.
* Päätös hiippakunnan perustamisesta on alistettava valtioneuvoston vahvistettavaksi.
Se on sitten muka osoitus jostakin kytköksestä!
voi hyvä tavaton!
Kaikkihan on järjestäytyneessä yhteiskunnassa alistettava jonkun ministeriön toimivallan puitteissa viranomaisille!!
Tässä toinen oivallus:
* Suomen armeijassa on sotilaspappeja ja vankiloissa vankilapappeja.
* Perustuslain 76 §:n säädös, että luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolailla (KL).
* Kirkkolain erityinen säätämisjärjestys. Kirkolla on yksinoikeus ehdottaa kirkkolakia ja sen muutosta. Eduskunnalla on toimivalta hyväksyä tai hylätä ehdotus, mutta ei muuttaa sitä (KL 2:2).
* Kirkolliset lait. Eduskunta on säätänyt tavanomaisilla laeilla mm. kirkon eläkkeistä, kirkon virkaehtosopimuksesta ja kirkon keskusrahastosta.
- Ei siis valtiokirkko?