Ilman pelkoa ei olisi yhtäkään uskovaista.
Pelokas pieni tärisevä opportunisti uskovainen pelkää kuolemaan
niin tolkuttomasti, että kieltää elämänsä tai voisiko jopa sanoa,
että uskovainen ei usko elämään. Uskovainen elää tulevassa kuolemassa.
Kuolema on hänen elämänsä. Kaikki toimet uskovan elämässä tähtäävät
kuoleman hetkeen. Ennen kuolemaansa hän on kerännyt tai pyrkinyt
käyttämään koko elämänsä pisteiden keruuseen kuolema pelissä.
Uskovainen luulee, että kun hän uskoo vaikkapa raamattu tai koraani
nimistä paimentolais tarinaa, hän ei kuole vaan jatkaa elämäänsä
jossain toisessa muodossa. Todistuksena hän käyttää em. satuja.
Noudattamalla niiden ohjeita uskova "pelastuu". Jos joku ei satu
uskomaan paimentolais satuihin, uskova ilmoittaa ikäänkuin vahvistaakseen
omaa kuolemaan suuntautunutta elämän tyyliä, että paimentolais satuihin
uskomattomat joutuvat kuollessaan paimentolais satujen helvetti nimiseen
kuumaan paikkaan, jossa sitten ilmeisesti suorittavat vartaassa
rangaistusta siitä, että eivät vaan sattuneet uskomaan tätä paimentolais satua.
Ulkopuolisen silmin uskovainen elämä näyttää omituiselta.
Taikauskon rituaalit hallitsevat täydellisesti uskovan
opportunistista valhellista elämää. Ainekset heidän
satukirjaansa on kerätty lähi-idän kansojen sekavana
re-mixinä, jonne on toki mahtunut mukaan joitain aivan
humaanejakin ajatuksia. Kuitenkin tämä kuoleman pelon kultti
eri variaatioineen on jostain syystä hirttänyt itsensä ankaraan
oppinsa muodollisuuden vahtimiseen vaikka se ei ole edes ole
millään muotoa järkevää. Jos muotoa ei noudata, uskovainenkin
joutuu helvettiin kuten olemme huomanneet kun seuraamme
vaikkapa islamin tai kristinuskon eri lahkojen keskusteluja.
Tuomioita jaetaan lahkojen kesken aivan tosissaan ja uskotellaan
itselle, että vain minun versio johtaa kuoleman jälkeiseen elämään.
Jospa se kuoleman jälkeinen elämä nyt kuitenkin on vain ihan
tavallinen kuoleman jälkeinen kuolema, loppu.
Mitä ihmisen, joka ei lähde mukaan tähän satu peliin,
pitäisi ajatella näistä ateisti palstallakin messuavista,
satujen lopullista totuutta toitottavista kiilusilmäisistä
kuoleman odottaja saarnaajista?
Pelokas pieni tärisevä opportunisti uskovainen pelkää kuolemaan
niin tolkuttomasti, että kieltää elämänsä tai voisiko jopa sanoa,
että uskovainen ei usko elämään. Uskovainen elää tulevassa kuolemassa.
Kuolema on hänen elämänsä. Kaikki toimet uskovan elämässä tähtäävät
kuoleman hetkeen. Ennen kuolemaansa hän on kerännyt tai pyrkinyt
käyttämään koko elämänsä pisteiden keruuseen kuolema pelissä.
Uskovainen luulee, että kun hän uskoo vaikkapa raamattu tai koraani
nimistä paimentolais tarinaa, hän ei kuole vaan jatkaa elämäänsä
jossain toisessa muodossa. Todistuksena hän käyttää em. satuja.
Noudattamalla niiden ohjeita uskova "pelastuu". Jos joku ei satu
uskomaan paimentolais satuihin, uskova ilmoittaa ikäänkuin vahvistaakseen
omaa kuolemaan suuntautunutta elämän tyyliä, että paimentolais satuihin
uskomattomat joutuvat kuollessaan paimentolais satujen helvetti nimiseen
kuumaan paikkaan, jossa sitten ilmeisesti suorittavat vartaassa
rangaistusta siitä, että eivät vaan sattuneet uskomaan tätä paimentolais satua.
Ulkopuolisen silmin uskovainen elämä näyttää omituiselta.
Taikauskon rituaalit hallitsevat täydellisesti uskovan
opportunistista valhellista elämää. Ainekset heidän
satukirjaansa on kerätty lähi-idän kansojen sekavana
re-mixinä, jonne on toki mahtunut mukaan joitain aivan
humaanejakin ajatuksia. Kuitenkin tämä kuoleman pelon kultti
eri variaatioineen on jostain syystä hirttänyt itsensä ankaraan
oppinsa muodollisuuden vahtimiseen vaikka se ei ole edes ole
millään muotoa järkevää. Jos muotoa ei noudata, uskovainenkin
joutuu helvettiin kuten olemme huomanneet kun seuraamme
vaikkapa islamin tai kristinuskon eri lahkojen keskusteluja.
Tuomioita jaetaan lahkojen kesken aivan tosissaan ja uskotellaan
itselle, että vain minun versio johtaa kuoleman jälkeiseen elämään.
Jospa se kuoleman jälkeinen elämä nyt kuitenkin on vain ihan
tavallinen kuoleman jälkeinen kuolema, loppu.
Mitä ihmisen, joka ei lähde mukaan tähän satu peliin,
pitäisi ajatella näistä ateisti palstallakin messuavista,
satujen lopullista totuutta toitottavista kiilusilmäisistä
kuoleman odottaja saarnaajista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
uskis tällä palstalla on hupaisa tapaus.
Eli taisit toistaa omia luulojasi tahi sitten kavareitten juttuja, eli kirjoituksesi kaltaista toistopakkoa on sattunut ennenkin silmiini. Olet ehkäpä jopa rakastunut tuohon kirjoittamaasi tekstiin, ja uskot siihen kuin hyvän toverin sanoihin.
Älä sie hyvä veli kaikkee usko . . . sanoo kristitty TÄSSÄ ja NYT.
Yritäpä ottaa nyt-hetkestä kiinni, niin huomaat se on jo mennyttä. Siis ajassa elävän ihmisen on mahdotonta saada nyt-hetkeä kiinni. Mikäli saisit nyt-hetken kiinni, niin silloin olisit päässyt astumaan ajasta ikuisuuteen, eli Uusi-testamentillisesti sanoen olisit siirtynyt kuolemasta elämään ja olisit kanssani TÄSSÄ ja NYT.
Toisinsanoen näin ymmärrämme, että ihminen ei ajallisena olentona voi todellisuudessa elää nyt-hetkeä, koska se muuttuu jo samassa menneeksi. Emme myöskään voi elää tulevia hetkiä, koska emme ylety niihin jo-menneiden nyt-hetkiemme kautta. Näin ollen jo looginen johtopäätös edellisestä on se, että ajallinen ihminen on todellisen elämän (katoamattomuuden) ulkopuolella, eli paikassa nimeltä kuolema.
Edellisen perusteella on jo helpompi ymmärtää myös Kristuksen työ ja tehtävä evankeliumeissa, eli Kristus on tullut aikaamme, jotta me voisimme siirtyä nyt-hetkeen, joka samalla sisältää myös menneen ja tulevan, eli Kristus on tullut meille tieksi ajallisesta kuolemasta iankaikkiseen elämään. Näin ollen kristitty on jo täällä ajassa astunut kuolemasta elämään, eli tätä kristityn nyt-hetkeä kutsutaan Uudessa-testamentissa rauhaksi ja iloksi Pyhässä Hengessä.
Eli vakuutus yhtiö Pyhä Pieru myy vakuutusta, jolla pääsee kuoleman jälkeen johonkin laulelemaan virsiä ja ylistämään herraa, jos vain koko elämänsä jaksaa tavata taika-satu-kirjasta loitsuja ja lausua niitä väräjävällä äänellä hurmoksellisen kuolemanuskonkiihkon vallassa.
>>
Ja kuolemassa on elämä??? Mittari tullut täyteen? Todennäköisesti kuolleen yksilön kohdalla aika elollisena olentona jää siihen, mutta jatkuu silti eteenpäin ruumiissa. Atomit jatkavat vaikka elintoiminnot pysähtyvät.
Tämä on kommentti nimimerkille "puuttuva mutteri".
tuo mitä kirjoitit on kyllä ihan täysin sinun omaa uskoasi tai uskontoasi, jolla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Toisinsanoen näyttää siltä, että joku on rokottanut sinuun tuota kirjoittamaasi propagandaa sen asteisesti, että olet alkanut pitää sitä virheellisesti kristinuskon sisältönä.
Siis olisiko sinunkin aika alkaa käyttämään omia aivojasi, joka on yksi osa elämää! Eli jos kristinusko olisi tuota mitä kirjoitit, niin tuskinpa kristittyjä olisi olemassakaan!
Edellinen kirjoittaja, jolle kommentoin väitti aivan juuri näin, että kuolemassa on elämä. Ja elämä on harhaa tai jotain muuta ei merkityksellistä tuskaista ja lohdutonta aikaa näihin eri lähi-idän taikauskoihin kuten kristinuskoon, islamiin tai juutalaisuuteen uskovilla. Ja kaikki tavoittelemisen arvoinen on vasta kuoleman jälkeen? Oletko sinä nyt tehnyt oman opportunistisen ja omahyväisen tulkinnan omasta taikauskostasi?