Näitä ovat ennen Osmo Hyytiää tutkineet mm.Antti Laine 1982, Helge Seppälä 1989 ja Ohto Manninen 1980. Seppälää lukuunottamatta teokset eivät synnyttäneet suurta kohua, vaan asioita käsiteltiin asioina. Nyt kun Hesari ja Yle ovat ottaneet asiakseen julkistaa sensaatioina kaiken vähääkään Suomen kannalta epämiellyttävän aineiston viime sodista, on tästäkin asiasta saatu suuri kohu.
Mannerheim antoi käskyn leireistä 8.7. 41 ennen kuin hyökkäys Laatokan Karjalaan alkoi.Oli siis olemassa suunnitelma hyökkäyksen jatkamisesta Itä-Karjalaan ja Suur-Suomen luominen.
Keskitysleireille suljettiin noin 24 000 venäläistä. Neuvostohallinto oli evakuoinut ase- ja työkelpoisen väestön jättäen tapansa mukaan muut heitteille.Tämä väki oli vanhaa, sairasta ja huonokuntoista.Leireillä teetettiin raskasta työtä, kurinpito oli kovaa ja ruoka kehnoa, jos sitä aina oli ollenkaan.Suomessa oli varsinkin talvella 1942 erityisen kova elintarvikepula. kunnes Saksan viljalaivat huhtikuussa pelastivat pahimmasta.Venäläiset olivat jakeluketjun jälkipäässä ja kärsivät sen vuoksi suuresti.Näyttää siltä, että Itä-Karjalan sotilashallinto ei edes suuremmin välittänyt heidän kohtalostaan.Rotuerottelustakin luovuttiin vasta 1943 , kun asia oli herättänyt länsimaissa ikävää huomiota.Samoin luovuttiin Suur-Suomi haaveista vähin äänin. Jo maaliskuussa 1942 presidentti Ryti kielsi suunnittelemasta Itä-Karjalan liittämistä Suomeen.Kun Maaselän ryhmän esikuntapäällikkö eversti Savonjousi oli järjestänyt Suur-Suomea käsittelevän upseeriesitelmän, siirrettiin hänet rykmentinkomentajaksi, mikä oli selvä rangaistus.
Kansainvälisessä vertailussa Suomen synnit ovat pieniä. Mustamaalaajat tietysti kehittävät niistä omia kansanmurhatarinoitaan. Neuvostohallinnon palattua herätti huomiota se, että jopa siirtoleiriläiset olivat pulskemmassa kunnossa kuin palanneet, puhumattakaan Suomen hellimistä karjalaisista.
Luonnollisesti on myös kokonaan unohdettu suomalaisten Petroskoihin jättämä miljoona päiväannosta ruokaa. Se meni tietenkin puna-armeijan vatsohin. Suomalaisia syytettiin kaikesta mahdollisesta.Tietysti unohdettiin, että juuri neuvostohallinto oli ensin väkensä hyljännyt. Ei Karjalasta välitetty palautuksen jälkeen sen enempää kuin ennenkään, vaan se jäi edelleen NL:n peräkyläksi.Eikä tilanne taida tänä päivänä olla paljon parempi.
Mannerheim antoi käskyn leireistä 8.7. 41 ennen kuin hyökkäys Laatokan Karjalaan alkoi.Oli siis olemassa suunnitelma hyökkäyksen jatkamisesta Itä-Karjalaan ja Suur-Suomen luominen.
Keskitysleireille suljettiin noin 24 000 venäläistä. Neuvostohallinto oli evakuoinut ase- ja työkelpoisen väestön jättäen tapansa mukaan muut heitteille.Tämä väki oli vanhaa, sairasta ja huonokuntoista.Leireillä teetettiin raskasta työtä, kurinpito oli kovaa ja ruoka kehnoa, jos sitä aina oli ollenkaan.Suomessa oli varsinkin talvella 1942 erityisen kova elintarvikepula. kunnes Saksan viljalaivat huhtikuussa pelastivat pahimmasta.Venäläiset olivat jakeluketjun jälkipäässä ja kärsivät sen vuoksi suuresti.Näyttää siltä, että Itä-Karjalan sotilashallinto ei edes suuremmin välittänyt heidän kohtalostaan.Rotuerottelustakin luovuttiin vasta 1943 , kun asia oli herättänyt länsimaissa ikävää huomiota.Samoin luovuttiin Suur-Suomi haaveista vähin äänin. Jo maaliskuussa 1942 presidentti Ryti kielsi suunnittelemasta Itä-Karjalan liittämistä Suomeen.Kun Maaselän ryhmän esikuntapäällikkö eversti Savonjousi oli järjestänyt Suur-Suomea käsittelevän upseeriesitelmän, siirrettiin hänet rykmentinkomentajaksi, mikä oli selvä rangaistus.
Kansainvälisessä vertailussa Suomen synnit ovat pieniä. Mustamaalaajat tietysti kehittävät niistä omia kansanmurhatarinoitaan. Neuvostohallinnon palattua herätti huomiota se, että jopa siirtoleiriläiset olivat pulskemmassa kunnossa kuin palanneet, puhumattakaan Suomen hellimistä karjalaisista.
Luonnollisesti on myös kokonaan unohdettu suomalaisten Petroskoihin jättämä miljoona päiväannosta ruokaa. Se meni tietenkin puna-armeijan vatsohin. Suomalaisia syytettiin kaikesta mahdollisesta.Tietysti unohdettiin, että juuri neuvostohallinto oli ensin väkensä hyljännyt. Ei Karjalasta välitetty palautuksen jälkeen sen enempää kuin ennenkään, vaan se jäi edelleen NL:n peräkyläksi.Eikä tilanne taida tänä päivänä olla paljon parempi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Neuvostohallinto oli evakuoinut ase- ja työkelpoisen väestön jättäen tapansa mukaan muut heitteille."
Todellisuudessa suomalaiset vangitsivat siviilejä tien päältä kun nämä olivat pakenemassa alueelta.
"Jo maaliskuussa 1942 presidentti Ryti kielsi suunnittelemasta Itä-Karjalan liittämistä Suomeen."
Lähdeviite, kiitos.
"Kansainvälisessä vertailussa Suomen synnit ovat pieniä. "
Riippuu siitä mihin niitä vertaa. Itä-Karjalan keskitysleirit ovat kyllä vertaansa vailla oleva tahra Suomen historiassa ja siitä vaikenemisen kyllä ymmärtää, samoin kuin tuskastumisen minkä siitä puhuminen tuottaa.
oli NL:n tapa selvitä siviiliväestöb huollosta. Seurauksista sopi syyttää vihollista.
Rytin tekemiset löytyvät hänen elämäkerroistaan.
Itä-Karjalan siirtoleirien paisuttelulla pyritään mustamaalaamaan Suomea ja väheksymään esimerkiksi NL:n toimia.
Osoitin, että leirejä on tutkittu ja niistä keskusteltu jo aiemmin. Niiden nosto sodan keskeiseksi asiaksi on täysin asiantuntematonta.On huomattavaa, että kaikki leirejä koskevat asiakirjat ovat tallella. Niissä ei aikanaan nähty mitään erityisen häpeällistä ja salaista.
Varsinkin nuo itkut, että NL jätti väestöä heitteille ovat huvittavia: isäm maan pulustajat näkyy ymmärtävän asian niin, että tällainen toiminta oikeuttaa sulkemaan leireille ja tappamaan nälkään nuo jäljelle jätetyt =D.
Toinen suosittu väittämä on, että nuo evakuoimatta jääneet vanhat, sairaat ja raihnaiset muodostivat niin vakavan partisaaniuhan että heidät oli pakko sulkea leireille. Buahahhhaa =D
Kyseessähän oli oikea venäläiskysymyksen lopullinen ratkaisu suomalaiseen malliin, jolle tuli hätäinen stoppi kun sotaretken onnistuminen ei näyttänytkään enää niin varmalta. Mutta hyshys, ollaan vaan ihan hipihiljaa ja teeskennellään ettei mitään tapahtunut :)
Noista 24000 vangista ilmeisesti joitain tuhansia kuoli leireillä mutta kuinka moni kuoli vapautuksen jälkeen Stalinin hellässä huomassa?
koska näistä asioista ei kerrota vieläkään avoimesti.
Siirtoleiriläisistä ja karjalaisista tehtiin ainakin 4000 ilmiantoa yhteistyöstä miehittäjien kanssa. Asiat tutkitiin puoluesihteeri Kuprijanovin johdolla. Minimi oli aina viisi vuotta Siperiaa. Tiettävästi myös kuolemantuomioita annettiin.Näistä ei tietenkään puhuta, koska niillä ei voi mustamaalata suomalaisia.Joka tapauksessa suomalaista miehitystä vastaan pantiin pystyyn raivoisa parjauskampanja, jonka tuloksia mm. kommunistikirjailija Marja-Leena Mikkola uskollisesti kirjasi vielä muutama vuosi sitten muka tosina.