Mihin perustuu helluntailainen

Aloituksessa siis tarkoitettiin, miten helluntailaiset perustelevat pelastusoppinsa, joita käsittääkseni on kolmea päälinjaa:

- vain uskosta
- vain teoista
- uskosta ja teoista

Mitä se armo tähän kuuluu? Eikö se ole niin, että ilman uskoa ei ole armoa? Ensin on siis usko ja sitten vasta armo, jos on.

Niin että miten Raamatun avulla perustellaan "vain uskosta" -pelastusoppi?

mestarisaivartelijoita. kirjoitti:

Aloituksessa siis tarkoitettiin, miten helluntailaiset perustelevat pelastusoppinsa, joita käsittääkseni on kolmea päälinjaa:

- vain uskosta
- vain teoista
- uskosta ja teoista

Mitä se armo tähän kuuluu? Eikö se ole niin, että ilman uskoa ei ole armoa? Ensin on siis usko ja sitten vasta armo, jos on.

Niin että miten Raamatun avulla perustellaan "vain uskosta" -pelastusoppi?

Saanko kysyä, mihin perustuu se ajatus, että uskovan on pakko valita nimenomaan joku noista esittämistäsi näkemyksistä?

Minun mielestä tuo kysymyksesi: "miten armo tähän kuuluu?" kertoo jotain. Se, että ajatellaan pelastuksen perustuvan uskoon ja/tai tekoihin, kertoo vain siitä, että kuvitellaan pelastuksen olevan asia, joka on täysin ja yksinomaan ihmisestä kiinni. Mitä tietysti on täysin ja täydellisesti ristiriidassa raamatun kanssa.

Eikö kysymyksen pitäisi olla muodossa: "mitä ihmisen pitää tehdä pelastuakseen?" ja tunnustaa, että tämä ei ole koko totuus, sillä asiaan liittyy vielä muutakin? Ihan sivuhuomiona vain muistuttaisin, että raamatussa kysymys esitetään tässä muodossa ja siihen vastataankin ilman mitään teologis-filosofisia sanaleikkejä. Tämän asian miettiminen ja sillä spekulointi on siis aikalailla täydellisen turhaa.

Usko ja/vai teot kysymys yksinkertaisesti kuvastaa vasta keskiajalla kehitettyä aikansa henkeen sopivaa legalistista näkemystä pelastuksesta, jossa tietysti kaiken kirkkotraditioteologian tyyliin täysin ohitetaan raamatun oma selkeä vastaus ja ruvetaan spekuloimaan, koska kysymys itsessään on uudelleenmuotoiltu raamatulle tuntemattomaan muotoon katsomalla asiaa -ei raamatun- vaan kirkkoisiltä perityn ajattelumallin kautta, joka jo alunperinkin lainattiin kokonaisuudessaan raamatun ulkopuolelta. Tämä koko ajattelutapa on jo itsessään legalistinen. Ei vain se tulkinta, että ihminen pelastuu teoilla, vaan myös se ajatus, että ihminen pelastuu yksin uskosta, on täysin legalistinen ajattelutavaltaan. Molemmissa erotetaan vanhurskautus ja pyhitys toisistaan, mikä on tietysti väärin, sillä raamatun tekstistä itsestään ei löydy tuollaista eroa. Mutta mitä muutakaan sitä olisi voinut odottaa kristilliseltä kirkkoperinteeltä ja sen teologialta, kun koko homma perustuu VT:n tulkitsemiseen UT:n pohjalta ja UT:n tulkitsemisessa vallitsevin elementti on pakanakäännynnäisten seurakuntaan tuomat ajattelutavat ja uskomukset.

Pelastuskäsitykseen liittyy tietysti ja erottamattomasti sovitus. Kristityt nykyään opettavat, että tässä on kyse siitä, että Jeesus sovitti ihmisten synnit kantamalla ne ristille siten kärsien ihmisten synnin takia saaman rangaistuksen heidän puolestaan. Mikä on tietysti korkeintaan osatotuus ja mainio esimerkki legalistisesta ajattelusta. Ainesosat tässä tulkinnallisessa sopassa ovat laki, rikkomus, rangaistus, rikollinen ja sijaiskärsijä.

Jumala sitten on tietysti se tuomari ja tämän ajattelutavan kautta juuri kehittyi ajatus Jumalasta armottomana tuomarina, joka katsoo taivaastaan ja tarkkailee ihmisen jokaista liiketta, että saisi hänet nalkkiin rikkomuksesta ja voisi heittää hänet helvettiin. Tämä tällainen käsitys Jumalasta ei siis perustu raamattuun vaan myöhempään raamatuntulkintaan, joka perustuu oman aikansa näkemykseen siitä, millainen Jumalan täytyy olla ollakseen oikeudenmukainen.

Tutkijapiireissä on tiedetty jo pitkän aikaa (kirjassa sanottiin näin), että raamatun kirjoittajien ajattelutapa (ja siksi myös se ajattelutapa, jota vaaditaan sen ymmärtämiseen) ei ollut legalistinen vaan suhteisiin perustuva.

Legalistinen sovitusoppi keskittyy lakiin, rikkomukseen ja sen sovittamiseen sillä, että rangaistus kärsitään siitä. Tietysti tämä tällainen malli jää vajaaksi eikä ratkaise yhtään mitään. "Vinkki" oikeaan vastaukseen ja tulkintaan on sovituksen kohde itse. Sovitus ei kohdistu synteihin vaan syntiseen. Toivottavasti joku tajuaa tämän.