Tere
Haluaisin tietää, onko tällaista tapausta ollut aikaisemmin suomessa? Eli, ajatellaan että kyse on yksittäisestä seurakunnasta, jolla on laillisena taustanaan rekisteröity yhdistys. Ajatellaan että sille on aikojen kuluessa lahjoittanut rahaa ns. kymmenyksinä.
Lahjoitukset ovat perustuneet siihen oletukseen, että 1) lahjoittaja katsoo itsensä seurakuntaan kuuluvaksi koska 2) on käsittänyt että mitään liittymisrituaalia ei ole, eikä sellaisesta ole puhuttu, joten epäilyksiä ei herätä se, että 3) mitään liittymisrituaalia ei ole toimitettu. Myöhemmin, välien yllättäen katketessa on ilmoitettu että lahjoittaja ei ole koskaan ollut jäsen, eikä häntä ole koskaan katsottu jäseneksi.
Ns. kymmenykset on lahjoitettu yhdistykselle, ja yhdistyksen jäseniä ovat tässä tapauksessa vain johtaja ja muutama hänen ympärillään toimiva hahmo, eli ns. vanhimmisto. Seurakunnan toiminnassa ei harjoiteta aktiivista varojen keruuta. Ajatus lahjoittamisesta on tullut esille oletetun jäsenen kysyessä tietoa sitä koskevasta kohdasta Raamatussa.
Kysymys on, että onko Suomessa missään tilanteessa, perustelun ollessa mikä tahansa, kukaan onnistuneesti vienyt entistä "kulttiaan" raastupaan, ja saanut "kymmenyksensä" takaisin? Onko yleensä mahdollista haastaa yhdistystä, vai pitääkö aina haastaa nimetty henkilö?
Entä onko kukaan tehnyt tätä huonolla menestyksellä, ja minkä perusteiden nojalla voitto jäi silloin saavuttamatta? Miten siinä tapauksessa jos järjestö on ennen lahjoitusta ilmoittanut lahjoitetuille rahoille selkeästi rajatun käyttötarkoituksen, ja kykenee osoittamaan toimineensa ilmoituksensa mukaan?
Haluaisin tietää, onko tällaista tapausta ollut aikaisemmin suomessa? Eli, ajatellaan että kyse on yksittäisestä seurakunnasta, jolla on laillisena taustanaan rekisteröity yhdistys. Ajatellaan että sille on aikojen kuluessa lahjoittanut rahaa ns. kymmenyksinä.
Lahjoitukset ovat perustuneet siihen oletukseen, että 1) lahjoittaja katsoo itsensä seurakuntaan kuuluvaksi koska 2) on käsittänyt että mitään liittymisrituaalia ei ole, eikä sellaisesta ole puhuttu, joten epäilyksiä ei herätä se, että 3) mitään liittymisrituaalia ei ole toimitettu. Myöhemmin, välien yllättäen katketessa on ilmoitettu että lahjoittaja ei ole koskaan ollut jäsen, eikä häntä ole koskaan katsottu jäseneksi.
Ns. kymmenykset on lahjoitettu yhdistykselle, ja yhdistyksen jäseniä ovat tässä tapauksessa vain johtaja ja muutama hänen ympärillään toimiva hahmo, eli ns. vanhimmisto. Seurakunnan toiminnassa ei harjoiteta aktiivista varojen keruuta. Ajatus lahjoittamisesta on tullut esille oletetun jäsenen kysyessä tietoa sitä koskevasta kohdasta Raamatussa.
Kysymys on, että onko Suomessa missään tilanteessa, perustelun ollessa mikä tahansa, kukaan onnistuneesti vienyt entistä "kulttiaan" raastupaan, ja saanut "kymmenyksensä" takaisin? Onko yleensä mahdollista haastaa yhdistystä, vai pitääkö aina haastaa nimetty henkilö?
Entä onko kukaan tehnyt tätä huonolla menestyksellä, ja minkä perusteiden nojalla voitto jäi silloin saavuttamatta? Miten siinä tapauksessa jos järjestö on ennen lahjoitusta ilmoittanut lahjoitetuille rahoille selkeästi rajatun käyttötarkoituksen, ja kykenee osoittamaan toimineensa ilmoituksensa mukaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Seurakunnalla on rahaa, isot tukkimetsät ja uskovaiset pelotelleet etenkin rikkaita ennen kuolemaa, että ovat antaneet omaisuutensa. Outoa rahaa on lahkoilla. Koskaan en ole uskonlahkon nähnyt olevan tiukoilla esim. asuntosäästäjänä, rahaa ilmestyy jostakin noin vain? Kirkollisvero pitäis riittää ei enää "suojelurahaa" haaviin, on tovottu jopa seteleitten laittoa keräykseen.
Uskonnonvapauden mukaan voit lähteä jos haluat.
Tosin: tälläiset islam-tyyppiset kultithan eivät päästä sua pois...
kaiken kukkuraiksi: lahjoita raht vapaa-ehtosesti järjestöllesi (vaikka ne pikkuisen pakottakin siihen)
Raamattu ei tue kymmenysten maksua enää uudessa liitossa, missä me elämme. Kymmenykset olivat juutalaisten juttuja. Apostolit ja Jeesuksen kristuksen alkuseurakunnat eivät keränneet koskaan senttiäkään kymmenyksiä. Amen