Viime viikon Suomen Kuvalehdessä (n:o 39/26.9.) oli Antti Tuurin kirjoitus Hauska tapaus, jossa hän kertoi autovahinkonsa kulusta.
Hän suhtautui vakuutusyhtiönsä ja sen juoksupoikana toimineen Suomen Vahinkotarkastuksen toimintaan humoristisesti, vaikka tapauksen kulku ei pelkkää riemunkiljahtelua ollutkaan.
Mitäs mieltä olette jutusta? Onkos muilla kokemuksia SVT:n asiakaspalvelun laadusta ja vakuutusyhtiön ja SVT:n keskinäisestä pallottelusta vahinkotapahtuman hoidossa???
Hän suhtautui vakuutusyhtiönsä ja sen juoksupoikana toimineen Suomen Vahinkotarkastuksen toimintaan humoristisesti, vaikka tapauksen kulku ei pelkkää riemunkiljahtelua ollutkaan.
Mitäs mieltä olette jutusta? Onkos muilla kokemuksia SVT:n asiakaspalvelun laadusta ja vakuutusyhtiön ja SVT:n keskinäisestä pallottelusta vahinkotapahtuman hoidossa???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Loppukesällä kääntyi perheen pikkuauto katon kautta ympäri ja rupesi imitoimaan perunasäkkiä. Soitto Tapiolaan josta sain SVT:n paikallisen tarkastajan numeron. Tarkastaja kävi samana päivänä toteamassa sen minkä jo tiesin, siis että vakuutusyhtiö haluaa ostaa ajopelin pois. Lupasi tarjouksen ylihuomiseksi. Puhelimessa saadun tarjouksen pohjalta keskusteltiin - summa nousi muutaman satasen ja pääsimme oikealle tasolle ja sopimukseen. Paperien kulkua pari päivää ja rahat olivat tilillä. Hinuri haki raadon pois.
Vaikea kuvitella että asia olisi voinut sujuvammin hoitua!
Omia kokemuksia SVT:stä:
Ajoin kolarin lauantaipäivänä maaliskuussa kaksi viikkoa vanhalla autolla, soitin vakuutusyhtiöön (Turvaan), jossa oli sentään vastaaja päällä, joka ilmoitti asiakaspalvelun ottavan vastaan puheluita seuraavaksi maanantaina virka-aikaan. Onneksi auto oli vielä sellaisessa kunnossa, että poliisin tarkastettua auton sain ajaa sen autoliikkeen pihalle.
Maanantaiaamulla odotin Turvan Turun palvelupisteen aukeamista, pääsin sisälle ja täytin vahinkoilmoituksen. Samalla minulle lyötiin kouraan SVT:n numero ja käskettiin itse soittaa ja sopia auton vahinkotarkastuksesta. Kymmenen minuuttia roikuttuani puhelimessa, asiakaspalvelu vastasi ja lupasi, että vahinkotarkastus tehdään viikon kuluessa ja että tämän jälkeen vahinkotarkastaja ottaa minuun yhteyttä.
Tarkastaja tarkisti auton, soitti ja lupasi tilata uuden vastaavan, koska auto oli uusarvolunastuskunnossa.
Jäin siis odottelemaan, että uuden vastaavan tulosta ilmoitettaisiin autokaupasta.
Yllättäin parin viikon päästä postiluukusta tipahti vahinkotarkastajan korvauslaskelma, jossa ei oltu huomioitu auton varusteita. Soitin vahinkotarkastajalle, joka ei ollut tavoitettavissa, joten jätin vastaajaan soittopyynnön. Parin päivän odottelun jälkeen hän vihdoin vaivautui soittamaan, lupasi kirjata varusteet ja tarkistaa vielä ne automyyjältä. Aikaa kului taas ja ihmettelin, ettei mitään ollut kuulunut ja tiedustelin automyyjältä, koska uusi auto olisi Suomessa.Vastaus oli hämmästyttävä: automyyjä ei ollut kuullutkaan vahinkotarkastajasta. Taas soitto vahinkotarkastajalle ja soittopyyntö tutuksi tulleeseen vastaajaan. Kun taas soittopyyntöön vastattiin, niin vahinkotarkastajan viesti oli selvä: tilaa auto itse, vaikka asiasta oli siis aiemmin jo sovittu toisin. Niinpä marssin autokauppaan ja tilasin samanlaisen pelin.
Kun lopulta sain auton tilattua, oli kolarista kulunut siis jo 3 viikkoa! Auton toimitusajaksi luvattiin 2 kk.
Yllätykset eivät loppuneet tähän. Eräänä päivänä tililleni tuli Turvalta epämääräinen summa rahaa. Soitin Turvaan ja tiedustelin ko. summan perusteita ja ilmoittivat summan olevan vahinkotarkastajan määrittelemä uusarvohinta miinus rahoitusyhtiölle maksettu auton lainaosuus. En ollut yhtään hämmästynyt, kun selvisi, että vahinkotarkastaja oli laskenut rahoitusyhtiön osuudeksi yli 500 euroa liikaa ja että edelleen uusarvolunastushinnasta puuttui useita varusteita. Kaiken lisäksi sovimme vahinkotarkastajan kanssa ensimmäisen puhelumme aikana, että laina siirretään vanhasta autosta uuteen autoon, jottei synny luotonperustamiskustannuksia. Näin ei siis käynyt, koska laina olikin maksettu yht'äkkiä pois vakuutusyhtiön toimesta.
Niinpä soitin Turvan neuvomana taas vahinkotarkastajalle - taas yksinpuhelua vastaajaan - mutta tällä kertaa minulle ei soitettu takaisin. Parin viikon odottelun jälkeen otin yhteyttä Turvaan ja pyysin, että joku viitsisi hoitaa asioita eteenpäin. Mitään ei edelleenkään tapahtunut. Jatkoin vahinkotarkastajan tavoitteluyrityksiä ja lopulta tärppäsi viikkoa ennen kuin sain uuden auton avaimet käteeni. Uusi auto tuli lopulta edellisen kaltaisin varustein, mutta luoton perustamiskustannukset lankesivat minun maksettavakseni. Samoin tappiokseni koitui vahinkotarkastajan väärin laskeman rahoitusyhtiön osuuden ja todellisen velan määrän välinen osuus - vakuutusyhtiö kun luotti vaan siihen tietoon, jonka se oli saanut rahoitusyhtiöltä.
Uuden auton vakuutukset otin Pohjolasta ja nyttemmin olen siirtänyt vakuutukset If:iin, koska sieltä saa palvelua myös viikonloppuisin ja korvauspäätös tulee parissa päivässä. Turvan asiakkaaksi minua ei saa ja jos vain pystyy valitsemaan niin SVT:n palvelut jäävät kyllä käyttämättä. Toivottavasti kyseessä ollut vahinkotarkastaja ei enää "palvele" ketään missään.