Me olimme toista maailmansotaa edeltävänä aikana varsin eripuraisia rajojemme sisällä, koska kansa oli jakautunut kahtia sisällissodassa. Talvisota yhdisti väkemme, vaikka olikin kova koettelemus maallemme. Onneksi itsenäisyys säilyi.
Itänaapurimme ei todellakaan ole hyökännyt Suomeen koskaan, jollei joku länsimaista ole antanut siihen lupaa. Suomen sodan aikaan sen antoi Napoleon ja talvisotaa ennen Hitler, joka hyväksyi Ribbentrobin ja Molotovin allekirjoittaman salaisen sopimuksen, jossa tuhlattiin paperia keskinäiseen rauhanpitoon.
Meillä on ollut nykyisen Venäjän kanssa hyvät ulkopoliittiset suhteet, vaikka maamme on sitoutunut Euroopan unioniin ja tehnyt kumppanuussopimuksen Naton kanssa. Toivottavasti Suomi saa tehdä sopimuksensa suvereenina valtiona Naton kanssa sitten tulevaisuudessa, kun sen aika koittaa.
Itänaapurimme ei todellakaan ole hyökännyt Suomeen koskaan, jollei joku länsimaista ole antanut siihen lupaa. Suomen sodan aikaan sen antoi Napoleon ja talvisotaa ennen Hitler, joka hyväksyi Ribbentrobin ja Molotovin allekirjoittaman salaisen sopimuksen, jossa tuhlattiin paperia keskinäiseen rauhanpitoon.
Meillä on ollut nykyisen Venäjän kanssa hyvät ulkopoliittiset suhteet, vaikka maamme on sitoutunut Euroopan unioniin ja tehnyt kumppanuussopimuksen Naton kanssa. Toivottavasti Suomi saa tehdä sopimuksensa suvereenina valtiona Naton kanssa sitten tulevaisuudessa, kun sen aika koittaa.
Vastaukset 90
Vanhimmat
oli sieltä, minne ei valo pääse...
Turpajouhikas hyvinkin oli suomenhevonen, jonka merkitystä talvisodassa ei voi unohtaa, kun se oli ainoa ajoneuvo, joka kahloi lumessa tuoden sotilaille muonaakin. Monien oriiden ja tammojen jälkeläiset ravaavat nyt kilpakentillä, kun peltotyöt tekee traktrori ja muu koneistus.
Vielä sotakorvauksia maksettaessa suomenhevonen oli savotoitten aatelia, sillä mies ja juhta saivat parempaa palkkaa kuin sahurit. Saamme yhä olla kiitollisia suomenhevoselle siitä, ettei meistä tullut osa itänaapurimme talousjärjestelmää, sillä sisukas eläin oli osa talvisodan ihmettä ja sotakorvauksien maksua.
sinä taidat kuulua niihin, jotka löytävät hyvää sieltä missä sitä oikeasti ei ole, kuten vaikkapa talvisodasta, joka oli niin p--- ettei mikään...
Sodan voittamiseksi suomenhevonen oli tärkeä, itse sota ei ole koskaan kuin harvojen mieleen.
"talvisota yhdisti väkemme". Ellei tämä ole positiivista, lupaan syödä hattuni vaikkei minulla sellaista olekaan...
Tosiseikka, joka ei ole välttämättä lainkaan positiivinen. Nykyään meillä konsensus on jyllännyt vuosikymmeniä politiikassa, eikä meille anneta oikeutta valita oikeiston ja vasemmiston kesken, kuten eurooppalaisissa sivistysvaltioissa.
Onhan tien varsilla suomenhevostenkin ulosteita, joten voit puraista niitä, jos ei ole hattua olemassa. Siis pelkkä toteamus eikä välttämättä lainkaan positiivinen.
mutta aika usein "yhdistyminen" on nimenomaan posiitivista, kuten esim. sinun tekstistäsi käy ilmi:
"Me olimme toista maailmansotaa edeltävänä aikana varsin eripuraisia rajojemme sisällä, koska kansa oli jakautunut kahtia sisällissodassa."
Tässä sinä sanot, että olimme "eripuraisia" ennen sotaa. Tämä _ei välttämättä_ ole negatiivista, mutta melko usein "eripuraisuus" mielletään sellaiseksi. Ja asia tulee sitäkin selvemmäksi, kun heti "eripuran" perään kirjoitat:
"Talvisota yhdisti väkemme, vaikka olikin kova koettelemus maallemme. Onneksi itsenäisyys säilyi."
Ellei tämä "yhdistyminen" ollut tässä yhteydessä tarkoitettu nimenomaan positiiviseksi sodan aikaansaamaksi ilmiöksi, lupaan edelleen syödä vaikka kasan paskaa...
Minkä voin sille, että luet tekstejäni kuin jumala pirun aikaansaannoksia, joita on ilmeisesti kirjoitettu mustan raamatun sivuille. Tietysti joku voi lukea kaiken positiivisena, mutta eihän välttämättä ollut edes hyvä, että meillä sekä oikeisto että vasemmisto yhdistyivät.
Kieltämättä sodassa oli avuksi, kun kaikki puhalsivat yhteen hiileen, mutta onhan elämää rähinän jälkeenkin. Eripuraisuus ei siis olisi nytkään lainkaan paha asia, sillä se antaisi meille kaikille mahdollisuuden valita joko oikeiston tai vasemmiston edustajan valtioneuvostoon. Nyt on kuin äänestäisi venäläisessä ruletissa, ettei tiedä, mihin laariin ääni kopsahtaa.
Kävele siis tienvarsia ja etsi muutama makupala sieltä purtavaksi.
oliko sodan aikana tapahtunut "yhdistyminen" sinusta hyvä vai huono asia?
Minä en voi tietää, koska en ollut syntynyt vielä tuohon aikaan. Koska olen neutraaliin pyrkivä, en ota kantaa siihen, milloin jokin asia on hyvä tai huono.
Oletko pelkuri? Vai eikö sinulla ole mielipiteitä?
Olen lähes sanaton! Itse kukin meistä lukee tekstit omien värilinssiensä läpi, joten toisen mielestä jokin seikka on hyvä ja toisen mielestä huono. Minulla ei ole tuomarin koulutusta, joten en ota kantaa, vaan totean asian, minkä jälkeen jokainen saa miettiä asiasta miten haluaa.
eivät itse ota kantaa, vaan ainoastaan julistavat tuomion. Sinulla ei siis ole omaa mielipidettä siihen, mistä kirjoitat? Aika outoa, ellen sanoisi mielenkiintoista. Miksi ylipäätään kirjoitat?
"oliko sodan aikana tapahtunut "yhdistyminen" sinusta hyvä vai huono asia? "
Tottakai se oli hyvä asia! Supmen kansa yhdistyi yhteistä vihollista vastaan ja pelasti meidän itsenäsiyytemme. Et kai väitä, että talvisota oli Suomen vika?
älypää...
"itsenäisyys"? Oletko ihan tyhmä, suomi ei ole koskaan ollut "itsenäinen", se on vain aikuisille suunnattu satu, joten hyviä unia vaan..
miten sattuukin, että sinä olet aina siellä missä minäkin..!!!??
""itsenäisyys"? Oletko ihan tyhmä, suomi ei ole koskaan ollut "itsenäinen", se on vain aikuisille suunnattu satu, joten hyviä unia vaan.. "
Siis et pystynyt OLLENKAAN vastaamaan koko asiaan :D
sinulta..
Millä mahdilla seinä kiellät muiden vastaamasta?
Sen vuoksi kirjoitan, että osoitan, kuinka meillä Suomessa poljetaan sananvapautta. Sinähän olet aina hörhöillyt kaikessa, koska et siedä sitä, että Suomessa on sananvapaus. Onneksi on internet, että kaltaisesi saadaan aisoihin.
Olen kertonut jo paljon sellaisia asioita, joista meillä on iät ja ajat vaiettu. Vääristellen kirjoitetaan historiasta, ja sotketaan sanahelinään sekä sodat että rauhat, minkä vuoksi kukaan ei tiedä mitään historiastamme muuta kuin sen, mitä ruotsia äidinkielenään puhuvat haluavat.
On osattava tehdä päätelmiä lukemastaan, ja sen osaan hyvin.
mutta kun sinä kerran olet niin innokas vastaamaan vaikkei kysytäkään, niin vastasitko myös silloin kun kysytään:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000037710798
Totean kolmannen kerran, että Vetosolmun väitteet sananvapauden rajoituksista ja historian kirjoituksesta vain ruotsiksi eivät pidä paikkaansa. Kaipa tämä poistuu yhtä nopeasti kuin edelliset? Asialla lienee Vetosolmu itse?
minuuttia, eikä vielä poistettu!
En vastaa ninmerkkispekulaatiohin, vaan itse asiaan.
Tekisit sinäkin samoin.
paljastatit itsesi. Kiitos!
Onko sinulla kapasiteettia yläpäässäsi sen verran, että pystyisit pysymään asiassa, turpajouhikas?
Miksi yleensä keskustella asioista?
Talvisodasta tai jatkosodastakaan ei olisi selvitty riidellen, vaan yhteisin ponnistuksin pidettiin itsenäisyys. Esimerkiksi pohjoisessa oli väkeä, joka oli jakautunut kahtia, mutta siellä ei silti otettu torrakoita esiin toisten lahtaamiseksi.
Sen verran tiedän, että osa kommunisteista oli tyytyväisiä, kun aseet käännettiin saksalaisia kohti. Lapin sota oli nöyryytys sellaisille, jotka johtivat Suomen armeijaa venäläisiä vastaan. Sen vuoksi varauduttiin ja kätkettiin aseita, koska pelättiin kommunistien ottavan kaiken vallan maassamme.
Yksittäisten upseerien sanomiset ja tekemiset on jo palkittu kunniamerkein, mikä on ihan oikein. Tekojen perusteella upseereita on arvioitava, eikä sanojen. Samoin kansoja on historiallisesti helppo verrata, sillä jotkut valtiot ovat perinteisesti käyttäneet enemmän väkivaltaa hallitsemiseen kuin toiset.
Kaikkein voimakkaimmat vihat slaaveja kohtaan eivät ole suomalaisperäisiä, vaan ne kumpuavat usein länsinaapurin peloista. Turvallisuuden tunneta on vaikea saada, jos isoimmalle ei saada vastavoimaa rakennettua, joten Nato on ainoa vaihtoehto länsimielisille.
Ainoa toimija jota Suomen kohtalo kiinnostaa on Suomen kansa.Suomen itsenäisyys on fakta,Emme tarvitse naapurin tunnustusta.Olemme olemassa luodaksemme uutta ja teemme sen parhaan kykymme mukaan.
Suomen kansa sulautuu eurooppalaisiin vuosien kuluessa, mikä on ihan hyvä asia. Meistä tulee osa monirotuista Eurooppaa, missä jotkut naivat ristiin toisiaan, minkä vuoksi dna-soppamme sekoittuu älykkääksi ja osaavaksi. Naiset alkavat suorastaan jahdata älykkäitä ihmisiä, koska he haluavat jälkeläisistään valioyksilöitä.
Slaavit voivat yrittää elää yhä omin perimin, mutta luultavasti heidän kykynsä tuottaa uusia keksintöjä entisestään heikkenee, kun rodut eivät pääse sekoittumaan keskenään. Muutama heistä saa erittäin korkean älykkyysosamäärän, koska sattumia on toiseenkin suuntaan eli vain kaikki hyvät ominaisuudet periytyvät. Suurin osa itänaapurista näivettyy henkisesti luolamiestasolle.
Siitä huolimatta kaikissa valtioissa puhutaan tasa-arvosta, vaikka kouluissa kehnosti menestyviä sorsitaan kuin länsimielisiä Kiinassa. Aalto-yliopistoon pääsy takaa jo hyvän elämän, jos on kiltti ja nöyrä kuin aivoton aasi, mutta kekseliäs ja osaava työssään. Sellaiseksi maailma muuttuu.
Tällä tavoin hieman provoilen, mutta voi hyvin olla ihan tulevaisuutemmekin, koska milloinkaan ei voi tietää, mikä on totta ja mikä tarua. Kuka olisi uskonut Orvellia silloin, kun hän kirjoitti valvovasta isoveljestä?
Kuules, ei se itänaapuri historiansa aikana ole lupaa kysellyt, kun sotaretkiä tänne on tehnyt. Se suunnitteli Talvisodan hyökkäyksen hyvissä ajoin Molotov-Ribbentrop-sopimusta.
Napoleonin oli pakko käskeä Aleksanteria Suomen sotaan, kun keisari ei halunnut lähteä sotimaan Ruotsin kuningasta vastaan. Tosi kuin vesi ja tapahtui parisataa vuotta sitten.
Hitler viekkaana miehenä halusi valloittaa Neuvostoliiton ja sopi Stalinin kanssa, että Suomi on itänaapurin heiniä. Ei ollut, joten huuliparta kuvitteli nappaavansa slaavien öljykentät helposti, mutta erehtyi hänkin.
Koska Venäjä on hyökännyt ilman länsimaiden lupaa Suomeen? Sortoaikoja kyllä oli autonomian aikana. Ruotsia vastaan toki on sotinut, mutta silloin Suomea ei edes ollut.
Luepas itse. Talvisota oli jo suunniteltu kauan ennen Mainilan laukauksia ja NL olisi eneen pitkää hyökännyt luvan kanssa tai ilman Suomeen.
"Koska Venäjä on hyökännyt ilman länsimaiden lupaa Suomeen? Sortoaikoja kyllä oli autonomian aikana. Ruotsia vastaan toki on sotinut, mutta silloin Suomea ei edes ollut. "
Mitä se siihen meinaa, että Suoema ei ollut? Oli kuitenkin autonominen Suomi, suomalaisia ja heidän asuma-alaueensa.
Ennen autonomiaa olimme osa Ruotsia. Suomi alueena oli Venäjän ja Ruotsin välimaata, mutta useita vuosisatoja olimme pelkästään osana Ruotsia. Senaikaiset sodat eivät ole siis Suomea vastaan suunnattuja.
mutta suomalaisten asuinalueita vastaan kylläkin. Turha on yrittää mitätöidä suomalaista kansaa siinä kahden suurvallan välissä.
Talvisodan myytti yhtenäisyydestä ... on kupla!
Ei talvisodassa ollut ainaoatakaan punikkia puolustamassa Suomea Nliiton vittumaiselta hyökkäykseltä.
Näin totesi mm. prof. Heikki Ylikangas MTV3 Huomenta Suomi lähetyksessä 7.4.2008.
Ylikankaan mukaan kapinan jälkeen 1920-1930 luvulla kutsuntoihin ja reservin koulutukseen ei huolittu punaisia ja heitä lähellä toimineita äärivsemmistolaisia.
Kaikenkaikkiaan n.93,000 jätettiin pois reservistä kommunistisen maanpetos (komintern)toimintansa vuoksi.
Tämä myytti kumpuaa selkeästi vasemmiston suuresta häpeästä, jota he kok(i)evat raukkamaisen kapinan johdosta.
Äärivasemmistolaiset olivat jo muuttaneet itärajan taakse, mutta talvisodassa moni isänmaallinen vasemmistolainen soti ihan samoin kuin muutkin.
Talvisodassa taisteli erittäin yhtenäinen kansa.Kieltäytyneitä ja karkureita oli merkityksetön määrä, noin 700 yli 400 000:sta palvelukseen kutsutusta.Entiset punakaartilaiset halusivat mm. oman joukkonsa.Marski ei siihen suostunut. Ylikangas on 7.4. 2008 puhunut hänelle ominaista puutaheinää omien kuvitelmiensa perusteella.
Ennen sotia ei armeijasta jätetty pois kuin valtionrikosoikeudessa tuomitut. Muut vasemmistolaiset kutsuttiin palveluksen. Heitä kyllä syrjittiin erikois- ja johtajakoulutuksessa, joten pääosa sai koulutuksen jalkaväen rivimiehiksi.
Terveys- ja säästösyistä hylättiin kyllä noin 93 000 asevelvollista. On selvää, että enemmistö oli köyhistä oloista juuri terveyssyistä, mutta poliittista vapauttamista ei siis ollut. Nämä miehet kutsuttiin palvelukseen, osa 20.2. 1940 alkaen ja loput välirauhan aikana.Sota-ajan väljien vaatimustenkin mukaan heistä kelpasi palvelukseen vajaa puolet. He olivat kunnon miehiä ja täyttivät paikkansa muiden rinnalla, vaikka pääosan palveluskelpoisuusluokka oli B2.
Vasemmistolaiset taistelivat sodissamme kunniakkaasti. Ilman heidän panostaan ei olisi selviydytty. Ylikankaan ja kumppanien mustamaalaus ei asiaa muuksi muuta.
nostomiehistä jotka kutsuttiin palvelukseen Talvisodan tai välirauhan aikana. Määrä noin 70000.Palveluskelpoisuusluokka A= noin 50000. B=20000.
Mukana lienevät myös rauhan aikana lykkäystä saaneet? Minun tietoni perustuvat Ohto Mannisen antamiin lukuihin, joissa on vain kutsunnoissa kokonaan rauhan ajan palveluksesta vapautetut.Lykkäystä annettiin juuri terveyssyistä hyvin herkäst, eli heidän määränsä on voinut hyvinkin olla 20 000 kieppeillä.
Isänmaallisuudellaan höhhöilleet kapiaiset eivät 1930 -luvun hengessä hyväksyneet kommunisteja talvisodassa rintamajoukkoihin vaan komukat olivat nostomiehinä työvelvollisia. Vasta talvisodan loppuvaiheessa Suomen silloinen johtava hevosmies Mannerheim ymmärsi, että pienen kansan ei ehkä kannattaisi olla niin kovin valikoiva rintajoukkoihin, sankareiksi siis, pääsevien suhteen, vaan aatteellisten kysymysten sijaan huomio tulisi kiinnittää siihen, onko sotilas kykenevä toimimaan taistelijana vai ei. Havainto oli paitsi terävä, myös pahasti myöhässä.
Siispä sankarillisiin rintamajoukkoihin päässeet olivat aatteellisesti ja maanpuolustustehtävään motivoitumisen osalta varmasti yhtenäistä väkeä. Siitä tuskin on epäilystäkään. Jos kuitenkin kommarit ja muut hörhöt lasketaan kansaan, myytti yhtenäisestä Suomen kansasta talvisodassa on samanlaista legendaa kuin "korpraalina kadettikouluun" Ehrnroothin johtajanominaisuudet tai Vihman Eikan sankarillinen uhrautuminen jatkosodassa. Kyse on niinsanotusta historiallisesta yleistyksestä, jollaiseen enintään jotkut huonosaattoiset saattavat uskoa.
ei rintamajoukoissa ollut, ei myöskään rauhan ajan koulutuksessa. Se on selvää jo miettimällä, ketkä kaikki rintamalla olivat. Esimerkiksi Pajari pyysi komentamansa JR 16:n miehiltä rivin edessä anteeksi aiempia punalippujen repimisiään Miehistö oli pääasiassa tamperelaisia työläisiä ja kunnostautui heti ensi taisteluissa Tolvajärvellä.
Lue tuolta ylempää totuus kommunistien koulutuksesta rauhan ja sodan aikana.YH:n aikana tosin jonkin verran epäiltiin nimenomaan vasemmistolaisten reserviläisten taistelutahtoa, mutta NL:n hyökkäys ja erityisesti kotiseudun pommitukset toivat kaikki kommunistitkin samaan rintamaan. Tämän olen selvittänyt useissa veteranien haastatteluissa.Jopa turvasäilöön suljetut vapautettiin. Vain todetut kominternin asiamiehet jäivät kalterien taakse.
Talvisodan henki on tosiasia, joka meille Talvisodan eläneille on päivänselvä. Se ei myöhemmästä mustamaalauksesta muuksi muutu.
Ehrnroothin johtajaominaisuudet ovat myös päivänselvät jokaiselle hänen alaiselleen, joihin minäkin olen kuulunut. Vihma ei uhrautunut, vaan kaatui kranaatinheitintulessa.
1. Tunnustuksellisille kommunisteille annettiin aseellista koulutusta varusmiesaikana vasta talvisodan jälkeen. Jonkun Pajarin (väitetyillä) puheilla ei ole mitään tekemistä tämän tosiasian kanssa.
2. Edellinen kirjoittaja on tainnut ottaa "haastattelunsa" kattavaan otokseen pari valikoitua eläkkeellä olevaa upseeria, jotka ovat olleet muinaista typeryyttään sen verran häpeäviä, että eivät enää tunnusta puolustusvoimien talvisodan loppuvaiheita edellyttänyttä poliittista syrjintää, joka osoittautui armeijan toiminnallekin haitalliseksi. Sekin on hyvä kysymys, että mikähän merkitys jonkun harrastajan haastatteluilla kahvin ja pullan välissä voidaan antaa? Metodi taitaa olla enemmänkin sellainen jutustelunomainen ja mieluumminkin höpöttelyyn kuin kriittiseen analyysiin kannustava.
3. Ehrnrooth ja Vihma antoivat sellaiset työnäytteet johtajaominaisuuksistaan kesällä 1944, että niihin ei lisäyksiä eikä varsinkaan selittelyjä tarvita. Omien tapaaminen ja tapattaminen on halveksittavinta mitä rintamakomentaja voi tehdä. Mitä auktoriteettiin tulee, pennalismiin ja pahimmillaan rikoksiinkin kykenee pahainen alikersanttikin, jolta löytyy rautaa kauluksista ja riittävän härski toisista piittaamaton asenne.
4. Olisipa mielenkiintoista tietää missä muualla kuin villeissä fantasioissa edellinen kirjoittaja on muka ollut suunnattomasti ihailemansa Ehrnroothin alainen. Sen ikäiset patulaiset eivät enää nettiin kirjoittele.
Suomalaisia oli Espanjan sodissakin, mutta sieltä Suomeen palanneet vasemmistolaiset joutuivat turvasäilöön talvisodan syttyessä. Jotkut painuivat amerikkoihin, ja he taistelivat uusien kotimaidensa armeijoissa toisen maailmansodan aikana.
Suomessa heitä vietiin jatkosodan aikana Itä-Karjalan leireille, joten toki vasemmistolaisia osin syrjittiin. Osa oli siirtynytkin neuvostojoukkoihin, joten syytäkin oli.
Ei haastatteluissa mitään historiantutkijan tohtorinhattua tai jonkin tutkijaeliitin hyväksymää metodia tarvita. Minä haastattelin kerran yhtä reservin kenraalia vanhainkodissa enkä niihin tietoihin mitään vahvistusta kaipaa. Vanhus pyysi itkien anteeksi koko armeijan puolesta punaisiin kohdistuneita rikoksia luokkasodassa ja jatkosodassa. Sen jälkeen en ole enää sosiaalidemokraattia oikeistolaisempaa äänestänyt enkä tule koskaan äänestämäänkään.
Moskovassa 1918 perustetun SKP:n sotilasjärjestön tavoite oli jo alusta lähtien selvillä Suomen viranomaisille.
Elo-syyskuussa 1921 punaupseeri Gustav Emil Heikkilä ja 2. divisioonan organisaattori Elo Mooses Syvänen kuvasivat järjestönsä tehtävää ja toiminta-ajatusta, että sen tulee »muodostaa valkoisen armeijan sisälle Suomessa punainen armeija, joka vallankumouksen tullessa tuhoaa valkoisen armeijan».
Viimeiseen asti SKP:n sotilasjohdon piirissä myös eläteltiin toiveita tällaisen päiväunen kääntämisestä todeksi.
Vielä kesäkuussa 1932 pidetyn SKP:n keskuskomitean laajennetussa täysistunnossa
sotilasjärjestön johtomiehiin lukeutunut Toivo Antikainen uskoi tähän alunperin Leninin poliittiseen strategiaan.
Suojeluskuntajärjestöt olivat kuitenkin varsin hyvin tietoisia näistä maanpetospuuhailuista
ja jättivät nämä vakaumukselliset rikolliset kutsumatta varusmiespalvelukseen.
Kommunistit eivät olleet mukana talvisodassa lainkaan. Sensijaan osa heistä kelpuutettiin jatkossotaan tarkan valinnan jälkeen.
Tietysti on totta, että sotilaallisen koulutuksen saaneet kommunistit joutuivat jopa turvasäilöihin talvisodankin aikana, kuten Espanjasta palanneet kovakallot. Mutta metelittä kommunisteja äänestäneitä oli talvisodassakin, ja jatkosodassa pilvin pimein.
Korpikommunistien rivistöt sotivat siinä kuin muutkin isänmaansa puolesta, vaikka lähesolkoot itkivät vielä muistojaan rintamalla tehdyistä teoista sitten siviilielämässään. Halutessasi voit uskoa pelkkiä tilastoja, mutta ihmisten pään sisään on vaikea nähdä, jos hiljaa hyväksyen eleskelee.
Tannerin johtamina sosialidemokraatteja pidettiin jopa pahempina vihollisina kommunisteille kuin kapitalisteja.
Tunnuxstuksellisista kommunisteista en tiedä, mutta poliittista erottelua ei muuten ollut ennen talvisotaa. Tietysti vapautetuissa oli varmaan enemmistö työväenluokasta.
Talvisodan alun ja YH:n haastattelut on tehty kymmenille rintamaiehille. Kertomukset ovat yhtäpitäviä.
Ehrnrooth ja Viham olivat kovaotteisia johtajia. Sellaisia tarvittiin kesällä 1944. Kummallekin ovat nimenomaan rintamaiehet antaneet tunnustuksensa.Olen haastatellut molempien alaisia.
Onko nettiin kirjoittamisessa joku ikäraja?
Edellinen kirjoittaja nimenomaan toistaa omia kuvitelmiaan ja imemäänsä propagandaa. Yhtään faktaa ei ole löytynyt väitteiden tueksi.
jotka olivat sellaisina armeijan valvontaosaston kirjoissa ja kansissa en tiedä, mutta kommunistien enmmistö kutsuttiin palvelukseen kuten muutkin.Eihän äänestyskäytäntöä ja poliittisi amielipiteitä tunnettu kuin osalta kommunistien kannattajia.YH:n aikana mietittiin, tulevatko he taistelemaan, mutta sodan alku kumolsi epäilyt. Myös pääosa turvasäilössä olleista vapautettiin, mutta tuskin heitä rintamalle lähetttiin. En tiedä.
totta? Kuka kenraali oli, missä ja milloin haastattelu tapahtui? Kenraali ei takuulla käytä luokkasota-sanaa. Sille sukupolvelle oli vain Vapaussota. Ja mitähän rikoksia armeija kohdisti punaisiin jatkosodassa? Vasemmistolaiseksikin valehtelet keskimäärää huonommin, vaikka on noita huonompiakin tällä palstalla ihan paraikaakin.
Minä pidän haastatteluni yhtä luottamuksellisina kuin monia sotaveteraaneja haastatellut entinen Ehnroothin alainenkin vai mikä se nyt oli. Arvostan sotaveteraanin tunnustusta siinä määrin. Luokkasota on minun nimitykseni sille samalle sodalle jota jotkut höyrypäät kutsuvat vapaussodaksi. Mikä helvetin vapaussota sekin muka oli kun Suomi oli jo julistautunut itsenäiseksi 1917. Kaikki tietävät upseerien murhanneen ja murhauttaneen reserviläisiä suutuspäissään jatkosodassa kun asiat ei menneet niin hyvin kuin upseerit olisivat toivoneet ja joukoissa oli kommunisteja joihin saattoi purkaa raivoa. Valehdella saat ihan keskenäsi, se sinunlaisiltasi sattumakorpraaleilta sujuu. Mieluummin uskon näissä asioissa sotaveteraania jonka tunsin. Ensin voisit ehkäpä yrittää päättää sen että olitkos itse niitä Ehnroothin alaisia vai oliko ne haastateltavat kumminkin niitä. Et osannut sitä näköjään oikein itsekkään aiemmin päättää. Sellainen lisäisi kummasti uskottavuuttasi.
Virheelliset väittämät näyttävät saavan koko ajan jatkoa. Vasemmistonuoria ei suinkaan vapautettu asevelvollisuudesta, kuten edellinen kirjoittaja väittää, vaan heidät määrättiin kutsunnoissa poliittisesti epäluotettavina talvisotaan asti aseellisen koulutuksen sijaan enintään työjoukkoihin. On ymmärrettävää, että äärivasemmiston poissaolo rintamajoukoista antoi mahdollisuuden yksimieliseen ja varmasti myös motivoituneempaan maanpuolustustehtävän toteuttamiseen.
Itse tehtyjen tai tekaistujen rintamamiesten haastattelujen sijaan kannattaisi tutustua ainakin seuraaviin teoksiin: Jatkosodan historian 5. osa, Jukka Kulomaan kirja Käpykaartiin? 1941-1944. (Helsinki 1995), Jukka Lindstedtin väitöskirja Kuolemaan tuomitut jne. (Helsinki 1999), Lasse Laaksosen Kannaksen taisteluja ja suomalaisten joukkojen tilaa talvisodassa koskeva kirja Todellisuus ja harhat. (Helsinki 1999) sekä Kimmo Rentolan kirja Kenen joukoissa seisot, joka kertoo suomalaisista kommunisteista ja sodasta (Juva 1994). Niistä löytyy faktoja eikä niiden lukemisen jälkeen tarvitse toistaa omia, joko oikeiden tai mielikuvituksen tuloksena tapahtuneiden haastattelujen kautta syntyneitä kuvitelmia ja propagandaa.
Vihman ja Ehrnroothin puolustelu kertoo paljon puolustelijansa moraalin ja oikeustajun puutteista. Kovaotteisten johtajien ihailu kertoo myös puutteellisesta harkintakyvystä sekä kenties intiimielämän puolelle ulottuvasta suuntautumisesta, joka häveliäästi jätettäköön tässä vain maininnan varaan. Vihmasta on Martti Turtola tehnyt asiallisen ja suhteellisen kaunistelemattoman elämänkerran. Ehrnroothin lapsellisen typerää käytöstä koskevat kertomukset esimerkiksi Vuosalmessa 7.7.1944 perustuvat lukuisien sotaveteraanien silminnäkijähavaintoihin, jotka ovat kirjattuina selkeästi dokumentaarisempia kuin edellisen kirjoittajan "kymmenien rintamamiesten haastattelujen" tuloksina esitetyt väitteet.
ja olen haastatellut sekä häntä että hänen sodanaikaisa alaisiaan.
Huomautan, että kukaan kenraali ei annan lausuntoja puolustusvoimien puolesta. Sen voi tehdä vain virassa oleva pv:n komentaja.Kenraaölit eivät myöskään vietä vanhuudenpäiviään tavallisissa vanhainkodeissa. Et pysty edes sanomaan kenraalin nimeä.
Kerro nyt edes yksi suutuspäissä tehty alaisen kommunistin murha jatkosodassa. Siis muu,kuin tutkimuksissa jo esiin tullut.Pitäisi olla helppoa, kun "kaikki" kerran niistä tietävät.
Juttusi ei todista muuta kuin lisää valehtelua. Ilmeisesti et edes stallareissa kelpaa kuin takarivin taputtajaksi.
Vasemmistonuoret määrättiin aseelliseen paövelukseen kuten kaikki muutkin. Heitä syrjittiin erikois- ja johtajakoulutuksessa.
Luettellut teokset tunnen hyvin paitsi Rentolaa.
Niisä ei mainita mitään kommunistien jättämisestä pois koulutuksesta ja rintamajoukoista. Erikseen ovat julkisesti kommunisteiksi tunnisttetut ja maanpettureina toimineet.Äänestyskäyttäytyminen oli salaista eikä armeijalla ollut poliittista kortistoa kuin valvontaosastolla, joka piti sitä maanpetoksellisesta toiminnasta epäillyistä tai kiinnisaaduista.
Olen haastatellut kymmeniä veteraaneja monissa yhteyksissä.Tulokset puhuvat esittämäni puolesta.
Propagandaa tulee nimenomaan äärivasemmalta, kun todellisuus ei vastaa kuvitelmia.
Kovissa taisteluissa tarvitaan kovia johtajia. Ilman heitä eivät myöskään joukot pysty koviin suorituksiin. Vihma ja AE ovat tunnetuimoia., mutta ilman kovia johtajia ei Suomi olisi sodista selviytynyt. Jos rintama olisi romahtanut, niin ketähän nyt syyteltäisiin? Turtolan Vihma-elämäkerta on hyllyssäni. Se kertoo hänen tarinansa varsin hyvin, joskin ohittaa Ihantalan teloitukset. Aatusta olen saanut veteraanitapaamisissa myönteisiä lausuntoja myös parilta Äyräpäässä vangiksi joutuneelta mieheltä.Tuskinpa heillä mitään intiimiä suhdetta Aatuun oli.Sen asian vihjailu kertoo kyllä enemmän edellisen kirjoittajan ajatusmaailmasta.
Vähintäkään sotilasasioiden tuntemusta ei näy olevan.
Kiva kuulla että pystyit vihdoinkin päättämään sen olitko itse Aatun alainen vai olivatko nämä "haastateltavasi" niitä alaisia. Olisi ehkä ollut viisainta tehdä tässä asiassa valinta jo ennen tänne kirjoittamista. Päätähän vielä sekin oliko Aatusi Ehnrooth vai Hitler? Sen verran säälittävää on näpertelysi tässä asiassa, että en edes raaski kysellä missä ja milloin mukamas olit tämän Aatusi alaisena.
Jokaisella evp upseerillakin on sananvapaus ja onneksi joillakin heistä myös henkistä kanttia katua niitä pahoja tekoja joita esimiehet ovat pakottaneet tekemään tai mitä ovat ajattelemattomuuksissaan itse tulleet tehneeksi. Osaatkohan määrittele millainen on tavallinen tai epätavallinen vanhainkoti ja kuka on väittänyt että tuntemani sotaveteraani oli juuri tavallisessa vanhainkodissa?
Konkreettiseksi esimerkiksi upseerien murhatöistä sopii hyvin vaikkapa päivämäärä 3.7.1944, jolloin Vihma selvästi sekopäisenä lapsellisesta kiukusta ampui kaksi karkuria ja JR 35:n komentajan eversti Laaksosen välittämästä Vihman käskystä sotamiehet Reino Kulmanen ja Kaarlo Mäkilä.
Sinun omasta arvostelukyvyttömyydestäsi ja epärehellisyydestäsi kertoo paljon väittämäsi, jotka itsekin tiedät paikkansapitämättömiksi ja sekoilevat fantasiasi höpöhöpöhaastatteluistasi ja Aatun alaisena olemisesta. Matala moraalisi paljastuu yrityksissäsi udella edesmenneen kenraalin nimeä voidaksesi mustata rehellisen ja katumusta osoittaneen upseerin maineen. Ei onnistu, pojuseni.
Kun tieto loppuu, mennään juuri tuollaiseen höpöttelyyn.Valheista jää kiinni, vsikka se ei tunnu häiritsevän, koska on tottumuksen voimaa.
Ei tuota kannata kommentoida paitsi kysyä, ketkä kaksi sotamiestä Vihma itse ampui 3.7.44 ja mihin tutkimukseen tieto perustuu? Mäkilän ja Kulmasen teloitus on selvitetty lukuisissa yhteyksissä ja tutkittu vielä erikseen sotaylioikeudessa sodan jälkeen.
Kenraali onkin nyt muuttunut sotaveteraaniksi eikä olekaan enää vanhainkodissa. Keksi parempia valheita. Jäät kyllä kiinni niistäkin.Nimeä et tietenkään pysyt kertomaan, koska juttusi silloin voidaan tarkistaa pötypuheeksi, jota se selvästi on.
Mainitse joku evp-upseeri, joka katuu "pahoja tekojaan" viime sodissa.Mitähän ne ovat olleet?Myönnät sentään heillekin sananvapauden, kumma kyllä.
Totean nyt vielä kerran, että olen sekä ollut vuosia Ehrnroothin alainen että haastatellut lukuisia hänen sodan ajan alaisiaan sekä kymmeniä muita sotaveteraaneja.Tietoni perustuvat paljolti juuri veteraanien kertomuksiin sekä tietysti tutkimuksiin, omiini ja sotahistorioitsijoiden.
jolta odotettaan (odotettiin) VAIN sivistyneitä tekoja sotatoimissakin. Diktatuurivaltioilta kuten Neuvostoliitto, ei voitu odottaa muuta kuin verta raakuuksia ja suolenpätkiä. Ettäs vertailukohteita meitin pitää etsiä muista sivistysvaltioista. Miten ihanaa olisi päästä seuraamaan median kautta sivistynyttä sotaa. Venäläiset osaavat asiansa. Tsehtshenian ja Georgian sodat ovat siitä erinomaiset esimerkit.
Arvostelun kärki pitää suunnata ilman muuta kaikesta huolimata 2MS aikohin ja Suomen tekemiin kyseenalaisiin sotarikoksiin, koska haluammehan olla sivistysvaltio, jonka kuulukin puhdistaa pöytä menneistä vääryyksistä eikä kiinnittää minkäänlaista huomiota esim. Venäjän sotarikoksiin. Näin toimii oikea sivistysvaltio.
Sattuva otsikko sepitelmillesi, sillä hölynpölyähän juuri sinä olet tyrkyttänyt alusta asti. Tottumuksellasi ei silti kannattaisi kehuskella, sillä naurettavat yrityksesi huomaavat kaikki muut kuin sinä itse.
Viimeisenkin uskottavuutesi vie se, että mielestäsi kenraalikuntaan kuuluva sodankäynyt evp. upseeri ei olisi sotaveteraani. Sotaveteraani on jokainen sodassaollut sotilasarvoon katsomatta vaikka upseereita nuoleskelevana sattumakorpraalina olisitkin toista mieltä. Et edelleenkään osaa keksiä eroa tavallisen vanhainkodin ja epämääräisen mielikuvituksesi varassa lilluvan kenraalien ikioman vanhainkodin välillä. Pitkään jouduit mietiskelemään sitäkin, oletko ollut Aatusi alainen vai et, joten eipä päättämättömyytesi tässäkään asiassa yllätä. Samalla vaivalla voisit pohdiskella sitäkin, että missä olet Aatusi alaisuudessa ollut ja missä tehtävissä. Saamme sitten kaikki nauraa lisää.
Vihman murhatöistä ovat kertoneet yhdenpitävästi JR 1:n toisessa pataljoonassa palvelleet Veikko Vähä-Kouvola ja Vilho Sahlstén nimeämättä henkirikosten uhreja. Jälkimmäistä henkisesti tasapainoton Vihma uhkaili myös henkilökohtaisesti. Sellainen oli Vihma, hölynpölynkirjoittajan idoli.
Jo edesmenneen kenraalin nimen uteleminen on aivan turhaa, sillä en tule sitä paljastamaan. Saat keksiä keskenäsi vaikka millaista hölynpölyä. Minä luotan siihen mitä olen itse kuullut ja nähnyt. Sinun ja sinunlaistesi halpamaiset huijaukset ja valehtelut ovat aina sitä yhtä ja samaa petkuttamista.
"Juttele sinä vaan, kyllä sinut tunnetaan..."
Aika erikoista, että Vihman "murhatöistä" 3.7. 44 Ihantalassa kertovat JR 1:n miehet, jotka olivat tuolloin reservissä Viipurinlahden länsirannalla kymmenien kilometrien päässä. Ei ihme, että he eivät ole kyenneet nimeämään teloitettuja, sillä juttu on täyttä pötyä. Missähän vaihessa Vihma olisi käynyt jR 1:ssä uhkailemassa tarinan kertojia? Kyllä hän kovapuheinen oli, mutta tämä juttu on jo liian paksua.Jos jotain olsi tapahtunut, se olisi viimeistään sodan jälkeisesä tutkimuksessa tullut esille. Lisäksi Vihman luonteeseen ei kuulunut tekojen peittely, vaikka hän joskus äkkipikaisuuttaan ilmiselvästi katui.
Muuten ei ole vastauksen aihetta.
Aseman perusteella tapahtuva mielivaltaisten rikosten tekeminen on yhtä halveksittavaa kuin sellaisten puolustelu ja vieläpä tökeröillä huijausyrityksillä. Sellaisia ne ovat nämä "Aatun alaiset" ja Vihman ihailijat.
Ei ole minullakaan muuta kommentoitavaa. Juttele sinä edelleen vaan...
perusteella tehty mielivaltainen rikos Vihmalta tai Aatulta. Ja mikähän edellä olevassa tarkistuksessa on palturia? Mikset osoita sitä?
Tekstisi ossoittavat taas kerran, miten tiedon loppuesssa siirrytään solvaamiseen.
Mielikuvitus pelaa mutta ei näköjään muisti. Vihman osalta omien reserviläisten tappamista on jo käsitelty. Mitä Aatuun tulee, mm. akateemikko Matti Kuusen silminnäkijätodistuksen mukaan keikariupseeri piti tapanaan räyhätä hallitsemattomasti käytettyään huumeita. Kuvaava esimerkki Aatusta on se kun tämä suomenruotsalainen eliittiupseeri ilmeisesti jälleen kerran kamoissa määräsi 7.7.1944 silmittömästi raivoissaan Äyräpään kirkonmäellä venäläisille antautuneiden suomalaisten reserviläisten asemiin patteriston tykistöiskun. Äyräpään teurastuksesta on kertonut myös paikalla ollut sotaveteraani Mikko Pohtola. Aatu taisi itsekin myöntää tekonsa hömppäkirjassaan Kenraalin testamentti. Häntä ei asia vielä vanhempanakaan siis hävettänyt.
Eikös vieläkään irtoa määritelmiä erilaisista vanhainkodeista? Voiko todellakin mielikuvitus tehdä tässä vaiheessa tepposet miehelle/naiselle, joka on keksinyt olleensa itsensä Aatun alainen vuosia ja jolla on ehtymätön kyky kyseenalaistaa aivan itsestäänselviäkin asioita jotka eivät vaan satu miellyttämään?
Mikäli vasemmistonuorilla tarkoitetaan kommunisteiksi tunnettuja asevelvollisia, heidät määrättiin ennen vuotta 1940 kutsunnoissa toisen luokan nostoluokkaan ja enintään työvelvollisiksi. Väite heidän kouluttamisestaan aseellisiin maanpuolustustehtäviin ei pidä lainkaan paikaansa. Mikäli edellisen kirjoittaja on todellakin lukenut aiemmin luettelemani kirjat, kuten hän väittää, tämän asian pitäisi olla hänelle selvää.
En ole missään tilanteessa väittänyt olevani tietoinen sotaveteraanien intiimeistä suhteista Ehrnroothiin, joten sellaisen seikan nostaminen esille on vain selvän asian vääristelyä ja jossain määrin epäilyttävää väistelyä. Sen sijaan kyseenalaistan sellaisen henkilön arvostelukyvyn, joka julkisesti tunnustautuu Ehrnroothin tai Vihman kaltaisten johtajien ihailijaksi. Motiivi tällaiseen voi hyvinkin olla luonteeltaan intiimi, mihin vastauksen tietää vain edellinen kirjoittaja.
Sotilasasioiden tuntemusta löytyy sen verran kuin sitä reservin upseerilla on ja historiantutkimukseen liittyvää tietouttakin on yliopistollisen perustutkinnon verran. Sen enempää sitä tuskin löytyy edellisen kirjoittajaltakaan. Jälkimmäiseen liittyy se, että kyseenalaisten sellaiset haastattelu- yms. tutkimukset, joiden tulosten yhteydessä ei ole selvitetty otoksen laajuutta ja tutkimusmetodia.
Ne on tutkitu ja selvitetty moneen kertaan. Viime vuosina niitä onn ruvettu hokemaan muka uusina tietoina. Jos nyt kerran upseerit ovat tehneet työksen loputtoman määrän hirveitä rikoksia, niin kerro malliksi edes yksi UUSI tapahtuma. Sinullahan niitä pitäisi olla tiedossa vaikka kuinka.
Todettakoon Äyräpäästä vielä kerran, että sinne ammuttiin tykistöllä harkinnan jälkeen ja AE kääntyi poispain sanoen: "Sota on kauheaa". "Kamoissa" hän ei ollut, mutta joutuessaan viikkokaupalla valvomaan hirveän vastuun painamana, hän käytti lääkärin määräämmää pervitiiniä monen muun lailla. Siinä ei niissä oloissa ollut mitään ihmeellistä.
Mitä tulee vanhainkoteihin, niin useimmat kenraalit ovat viettäneet elämänsä ehtoon lähinnä yksityisissä hoitolaitoksissa ja vanhainkodeissa.Mainitse edes yksi kunnallisessa vanhainkodissa elänyt. Voihan joku sellainen tietysti olla.
Mitä tulee meihin Aatun alaisiin, niin sodan iakna hänellä oli meitä ainakin 6 000 ja sotien jälkeen eri komentajatehtävissä taas tuhansia aina eläkkeellelähtöön asti 1965. Me tunnemme hänet myös öukemattomien luottamustehtävien sekä esitelmien ja puheiden kautta.
Minä ja muut hänen entiset alaisensa tiedämme ja tunnemme hänet tekoineen. Meidän ei tarvitse turvautua toisten jutuihin, perättömiin väitteisiin eikä jo sosiaalipornoksi muutuneeseen mustamaalaukseen. Sitä tekevät ne kaltaisesti, joilal ei ole sen enempää historiatietoja kuin sotilasasiantuntemusta. Valheet ja perättömät jutut kelpaavat, ei totuus.
Taitaa kirjoittaja olla jostakin umpiosta kotoisin. Aarne Saarinen ja kumpp olivat kaikki mukana sekä Talvi- että jatkosodassa ja kaikki olivat kommunisteja ja useat punikkien lapsia. Ässä rykmentissä oli punikkien poikien pilvin pimein, muun muassa isäni molemmat enot, jotka haavottuivat kaksi kertaa talvisodassa ja toinen sitten pahemmin jatkosodassa. Heidän isänsä oli ollut sekä Susisaaressa että Tammisaaressa 1918 vaikkei punakaartissa ollutkaan. Olipahan Helsingin työväen yhdistyksessä. Eli niitä kommunisteja oli Suomen armeijassa molemmissa sodissa. Tämänhän "oikeaoppiset" kommunistit ja "valkoiset" haluaisivat pyyhkiä pois, mutta kun eivät saa tehtyä tekemättömäksi. Talvisota yhdisti kansaa tavalla, joka muuten olisi jäänyt tekemättä. Se on fakta.
Kommunisteiksi tunnistettuja tai sellaisiksi ilmoitettuja jätettiin asepalveluksesta pois 1920-luvulla jonkin verran. Määrä oli kuitenkin vähäinen. Oleellista oli vasemmistolaisten syrjiminen paikallisten suojeluskuntien lausuntojen perusteella. Ne antoivat mielestään luotettavalle miehelle numeron 1. Tällöin hänet votiin kouluttaa mihin tehtävään tahansa.Numeroon 3 riitti arveltu tai todellinen vasemmistolaisuus, esimerkiksi vanhempien punaisuus. Nämä miehet määrättiin kyllä palvelukseen, mutta heille annettiin vain jalkaväen miehistökoulutus. Numerolla 2 merkittyjen koulutus jätettiin esimiesten harkintaan. Palveluksesta pois jätettiin vain siis kommunisteiksi todetut tai ilmoittautuneet.Heitä oli vähän, koska laittoman kommunistipuolueen jäseniäkin oli vain noin 4000.
Vasemmistolaisiksi väitetty kouluttamaton joukko, noin 93 000 miestä, koostui enimmäkseen kutsunnoissa terveyssyistä säästöjen hankkimiseksi vapautetuista. Joukossa oli varmaan enemmistö työläiskodeista peräisin olevia, koska usein heikon terveyden syynä oli aliravitsemus.
Talvisodan YH:ssa kutsuttiin palvelukseen joukkoihn sijoitetut reserviläiset poliittista taustaa kyselemättä. Tästä ovat kertoneet mm. haastattelemani veteraanit.Eräänkin kertoman mukaan ennen sodan alkua oli telttapuheiden perusteella tunne siitä, että "puolet on nuijittava", joskin arveltiin sodan syttymisen yhdistävän. Näinhän kävikin.
Minulla on lisensiaattitason tutkinto historian arvosanoineen,jos nyt siitä kilpaillaan.Tieteellisesti päteviä haastatteluja en väitäkään tehneeni, vaan tarkistaneeni kymmeniltä veteraaneilta asioita eri yhteyksissä mm. veteraanikirjoja varten.Viime vuosina erityisesti Huhtiniemen huhu ja muut vastaavat perättömät tarinat ovat johtaneet harkintakykynsä säilyttäneiden veteraanien voimakkaisiin kannanottoihin mm. esitelmä- ja muissa tilaisuuksissa sekä veteraanitoiminnassa.
Nämä intiimivihjailut jätän omaan arvoonsa. Jos se jostain kertoo, niin vihjailijasta ja hänen onnettomista asenteistaan.
Mitä tulee ihailemiseen, niin Vihma ja AE ovat erityisen tunnustettuja sotilasjohtajia ja rintamakomentajina varmasti meidän parhaimmistoamme.Se riittää tietysti kaltaisillesi heidän mustamaalaamiseensa. Vihma oli neljännessä sodassaan ja toimi jo Talvisodassa divisioonan komentajana Taipaleessa. Hän oli kovaotteinen ja -puheinen syyllistyen usein toimintaan ennen harkintaa. Toisaalta hän oli erittäin pätevä taistelun johtaja. Ihantalassa hän tiesi divisioonineen olevansa viimeinen lukko hyökkääjän tiellä. Siihen paikkaan höän oli oikea johtaja. Hänen kurinpidolliset toimensa johtuivat tilanteesta. Jos karkuruus olisi lähtenyt käsistä, se olisi merkinnyt rintaman murtumista.
AE on periaatteessa samaa luokkaa. Eiköhän hänen ihailijoihinsa kuulunut ainakin eläkepäivinä kansan huomatatava osa? Tietysti hänellä oli rajoituksensa niin kuin jokaisella.Hän johti kuitenkin äärimmäisessä paineessa ja vaikeissa tilanteissa vahvistettua rykmenttiä tehtävissään onnistuen.
Molemmat palkittiin Mannerheim ristillä.Sotahistoriaan perehtyneelle ja sotilasasiantuntemusta omaavalle siinä ja edelläolevassa on meriittiä aivan riittävästi kohtuullista ihailua varten.
Lienee vielä kerran todettava, että kesällä -44 Kannaksella taisteltiin elämästä ja kuolemasta. Se ei olut mikään pitkitetty sotilassosiologian tai johtamismenetelmien eettisinn ja moraalisiin seikkoihin painottettu seminaari, vaan äärimmäisen katkera kamppailu, jossa vain kovaotteiset johtajat ja heidän joukkonsa kykenivät tehtävänsä suorittamaan. On tietysti vahinko, että kaltaisesi 2000-luvulla esiin tuleet sotilasnerot, joilla on peräti reserviupseerikoulutus, eivät tuolloin olleet käytettävissä monien sotien ja sotavuosien karaisemien komentajien asemasta.
Jos rintama olisi murtunut, niin mitä ja keitä nyt arvosteltaisiin? Taitaisit olla huutokuorossa silloinkin, vai? Onhan jälkiviisaus viisauden imelin laji.
Etsivä keskuspoliisi http://fi.wikipedia.org/wiki/Etsivä_keskuspoliisi agentti Ali Alava on dokumentoinut seuraavan tarinan jatkosodan ajalta kotikommunistien maanpetoksesta rintamalla.
---
Eräänä syyskuun päivänä 1941 soiteltiin Neuvosto-Karjalan puoluejärjestön sihteeri Dimitroville, että eräällä Itä-Karjalan rintaman keskilohkolla oli rintamakarkureita saapunut rintamalinjan yli suurehko joukko, parikymmentä miestä. Miehet kuuluivat suomalaisen majuri Nikke Pärmin pataljoonaan ja olivat huomattavia suomalaisia kommunisteja. Joukossa oli monia Toivo Antikaisen työtovereita, maanalaisia puoluetyöntekijöitä Suomesta. Miehet halusivat tavata välittömästi Toivo Antikaisen.
Asia kiinnosti suuresti Dimitrovia ja O. W. Kuusista. He antoivat määräyksen suomalaisten rintamakarkurien viemisestä Belomorskiin ja säilytettäväksi siellä, kunnes Toivo Antikainen saataisiin heitä kuulustelemaan.
Antikainen sai Dimitrovin tiedonannon, ja vakoilu-esikunnan sotaneuvosto lähetti hänet heti lentokoneella Moskovaan saamaan lähempiä ohjeita toimenpiteistä ja sen jälkeen hänet lennätettiin Belomorskiin tapaamaan rintamakarkureita.
Tapaaminen ja neuvottelu johti siihen, että Antikainen lähti vielä kerran Moskovaan tapaamaan korkeita esimiehiään Kominternissa hankkiakseen luvan saada käyttää Itä-Karjalassa vakoiluesikunnassa suomalaisia rintamakarkureita, joista hänelle piti olla erikoisen suurta hyötyä.
Arkangelista viivästyi lähtö tuntikausia huonon sään vuoksi, ja kun vuorokone vihdoin uskaltautui nousuun yltyivät tuuli ja sade ankaraksi myrskyksi. Kone heittelehti, ja lentäjät päättivät palata takaisin odottelemaan parempaa säätä. Noin 20 kilometrin päässä Arkangelista kone joutui myrskypilveen, joka painoi sitä alas. Lentäjät yrittivät hätälaskua ja etsiessään laskupaikkaa kone kallistui liikaa ja myrsky löi koneen kumolleen ilmassa, jolloin se joutui syöksykierteeseen ja putosi suoraan maahan. Kone syttyi palamaan polttoainetankkien räjähtäessä, ja kaikki koneessa olleet kuolivat liekkeihin. Koneessa oli viisi miestä, lentäjä, mekaanikko, kenttäkuriiri posteineen, sotilaslääkäri ja Toivo Antikainen.
----
Wikissä kylläkin kerrotaan uskottavammin Toivo Antikaisen loppu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Toivo_Antikainen
Aarne Saarinen piti Suomen taisteluja oikeutettuina ja paheksui toista mieltä olevia. Hänen mielestään kommunisteja pidettiin viidentenä kolonnana, johon joissakin tapauksissa oli aihetta.
Olitko oikein paikalla Äyräpäässä? Pervitiinihumalainen Aatu oli raivona kun suomalainen tavis ei suostunut kuolemaan hänen käskystään venäläisiä viimeiseen asti viivyttäen ja siksi tietoisesti määräsi tykistökeskityksen. Turhat puolustelut pois ja muut löpinät.
Kuka on puhunut kunnallisesta vanhainkodista? Yksityisissäkin vanhainkodissa on hoitajia ja lääkäreitä. Kai sinä sen tiedät kun olet niissä haastatellut sotaveteraaneja.
Sinun mielipiteesi on jo tulleet selväksi mutta muuta et voi väittää kun niitä olemattomia haastatteluja ja onnetonta hokemista. Minun tietoni perustuvat siihen mitä itse kuulin. Ennemmin uskon siihen kun sinunlaistesi huijareiden joutaviin jankutuksiin. Juttele sinä vaan...
Älä enää sepittele valheitasi olemattomista kenraalihaastatteluista. Juttusi on pötyä joka kohdassa. Ei näilläkään palstoilla sellaisiin usko kuin hengenheimolaisesi stallarit.
tapahtumistakaan yhtään mitään. Juttusi kenraalihaastattelusta oli yhtä pötyä.Et ilmeisesti ole edes käynyt missään vanhainkodissa, saati sitten tavannut ketään kenraalia. Höpötyksesi voi mennä läpi muille stallareille, mutta sotahistoriaan perehtyneihin ne eivät uppoa.
Taas kerran käy selväksi, että kun tieto loppuu,alkaa solvaus.
kysymyksiin. Toisto on Aatun ihailijan mielestä tehoste mutta ei tunnu menevän perille toiston ja hokemisen ero. Hysteriaa hipoo lapsellinen jankuttaminen mutta hysteerinenhän se oli Aatukin kun omiaan käski tykillä ampumaan. Millainen idoli, sellainen saappaannuolija.
Äyräpäässä ammuttiin venäläisiä, jotka parveilivat valtaamallaan kirkonmäellä. Alueella oli suomalaisia anatutuneita, joista ei paikalla olleen ja vangiksi jöääneen silloisen luutnantti Erkki Aukion mukaan kuollut kukaan, ei edes haavoittunut.Mitään väittämääsi omien teurastusta ei siis ole tapahtunut.Juttusi on puhdasta stallarivaletta.Aatun oli joskus välttämätöntä ottaa pervitiiniä lääkärin valvonnassa, jotta jaksoi vuorokauden toisensa jälkeen johtaa taistelua.Vetoat Mikko Pohtolaan, mutta myös hänen mukansa ei kukaan suomalainen tässä tulituksessa kaatunut. Yksikään veteraani ei ole tuominnut Aatun toimintoja. Se on pelkästään teidän stallarien katkeruutta sotasankareita kohtaan. Teillä kun on esittää vain käpykaartilaisia ja maanpettureita omista riveistänne.Tottahan se katkeroittaa, kun Suomesta ei tullutkaan osa todellista isänmaatanne Neuvostoliittoa.
Historiallisten henkilöiden ihailun paheksuminen ei ole mielestäni asiallista sillä se ei ole lainkaan niin harvinaista kuin luulisi. Syyt voivat oikeasti olla pohjimmiltaan hyvinkin intiimejä jopa yllättävänkin henkilökohtaisia kuten seuraavassa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=1000000000000003&posting=22000000031946232
Siis mitäs lörinää toi taas oli? Suomen armeijassa soti kommunisteja sekä talvi- että jatkosodassa. Se on ihan fakta. Jos olet niin nuori tai torvi ettet usko sitä, lues esimerkiksi Aarne Saarisesta ja muista.
Saarisen isä oli ollut punakaartissa 1918 ja poika liittyi SDP:n riveihin, koska SKP oli kielletty. Heti kun sen toiminta sallittiin, Saarinen liittyi puolueeseen. Sanoi aina olleensa aina sosialisti ja kommunisti, myös sodan aikana. Palkittiin lukuisilla kunniamerkeillä ja yleni kersantiksi. Piti sotia välttämättöminä ja Neuvostoliiton syynä. Tuomitsi ensimmäisenä merkittävänä suomalaispoliitikkona Neuvostoliiton hyökkäyksen Tsekkoslovakiaan 1968 yksiselitteisesti. Esim. Keskustapuolue ei tehnyt koskaan samaa. Edusti ns. enemmistöläisiä SKPssä ja SKDLssä. Isänmaallinen mies ja kommunisti siis.
linkki:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aarne_Saarinen
Ehnroothilaiset kapiaiset ovat justiin tuolla versiolla yrittäneet vuosia selittää idolinsa töppäystä parhain päin. Tykistökeskityksen omia kohti tekee hyväksyttäväksi mukamas se kun seassa oli varmaan siinä vaiheessa jo venäläisiäkin. Mahtoi olla suuri lohtu noin kolmellekymmenelle antautuneelle suomalaiselle. Tuollaisen version levittelyllä tekee vain itsestään naurunalaiseksi vielä selvemmin kuin mitä onnistuu pilkkaamaan lukijoita.
Taitaa pikemminkin sinunlaisillasi olla tuleva isänmaa Venäjällä, jossa nykyään samanlaiset demokratianvastaiset johtajat öykköröivät kuin millaisia olivat kaiken maailman vihmat ja aatut. Suomi on demokratia juuri siksi että kapiaisten ihanneyhteiskunta ei koskaan toteutunut. Yritä vaan elää sen asian kanssa tai muuta pois.
Vasemmistolaisten jättäminen vaille aseellista koulutusta perustui varsinaisesti kutsuntalautakuntien ratkaisuihin, sillä jo kutsuttujen suhteen suoritettiin selkeä poliittinen karsinta, kuten Jukka Kulomaan käpykaartilaisuutta käsittelevästä kirjasta ja Jussi Nuortevan Suomen vankeinhoitolaitoksen historian 4. osasta voidaan todeta. En menisi vähättelemään tuon määrän merkitystä verrattaessa talvisodan ja jatkosodan aikaista rintakarkuruudeksi luonnehdittavaa ilmiötä sekä aivan erityisesti siihen kohdistettua repressiota.
Jos edellisen kirjoittajalla todella olisi tutkijakoulutus, kuten hän väittää, hän olisi suorittanut epämääräisten vihjausten varaan jäävät haastattelunsa systemaattisesti ja olisi siten kyennyt heti asiaa kysyttäessä ilmoittamaan haastateltujen määrän, haastatteluajankohdan ja haastattelutavan. Tästä sen enempää kuin tutkimusmetodista muutoinkaan ei ole kysyttäessäkään esitetty tietoa. On syytä epäillä, että tietoa ei ole edellisen kirjoittajallakaan. Miksiköhän?
Jos joku väittää perehtyneensä sotahistoriaan ja omaavansa vielä sotilasasiantuntemustakin jollain määrittelemättömäksi jääneellä perusteella ja silti osoittaa aluksi täysin varauksetonta ja myöhemmin jo lievästi varauksellista ihailuaan omia sotilaitaan murhaaville ja murhauttaville upseereille, kertoo hän samalla paljon itsestään ja erityisesti moraalittomuudestaan niin ihmisenä kuin enemmän tai vähemmän tutkimustoimintaa harrastelevana, jota voi joko halveksia tai sääliä. Mahdolliset intiimit motiivit eivät tuo tähän arvioon mielestäni mitään lieventäviä seikkoja.
ketkä upseerit ovat murhanneet tai murhauttaneet omia miehiään ja missä tämä on tapahtunut?
juuri Vihman ja Aatun sekä heidän johdossaan taistelleiden miestem ansiosta.Kaltaistesi aatteet olisivat johtaneet neuvostovaltaan. Sen kaipuu näkyy olevan yksi perusta veteraanien ja heidän johtajiensa mustamaalaamiselle.
Aatun ja Vihman alaisena taistelleiden reserviläisten ansiosta. He edustivat demokratiaa, Aatu ja Vihma taas kapiaisfasismia. Huono olisi ollut suomalaisen työväenluokan asema jos Saksa ja Saksaa hännystelleet suomalaisfasistit olisivat voittaneet toisen maailmansodan. Luokkasodankin jälkeen Suomesta tuli demokratia länsimaiden painostuksesta, ei suinkaan suomalaisten verenhimoisten valkoisten mielenmuutoksen vuoksi.
Eivät nämä asiat hokemalla muuksi muutu.
pysyy perättömänä, toisto ei muuta valhetta todeksi.Ei ole tutkimustietoja upseerien tekemistä "murhista".Sen sijaan kovissa taisteluissa kaatui tai haavoittui usein lähes koko pataljoonan upseeristo komentajaa myöten.Missä välissä siinä olisi ryhdytty "murhaamaan " omia miehiä, joihin sitoi mm. monivuotinen aseveljeys?
Jatka vain valehtelua, jos se helpottaa. Ainahan joku saman ideologian jakava uskookin.
Vihman henkilökohtaisesti tekemiä henkirikoksia ja yllytyksiä niihin sekä Ehrnroothin yllytykseksi katsottavaa määräystä kohdistaa tykistökeskitys antautuneita suomalaisjoukkoja kohti on näköjään käsitelty ylempänäkin. Asiasisällöltään jo esitettyihin kannanottoihin ei ole lisättävää muuta kuin siltä osin, että kootusti näitä tapahtumia on käsitelty viimeksi emeritusprofessori Heikki Ylikankaan erinomaisen mielenkiintoisessa kirjassa Romahtaako rintama, joka joistakin detaljivirheistä huolimatta esittää varteenotettavia teorioita kesän 1944 tapahtumista.
Upseeriston ja reserviläisten aseveljeyden merkityksen vähäisyyttä voi todellakin ihmetellä. Mielestäni se puoltaa käsitystä, jonka mukaan ylemmät upseerit olivat äärimmäisen luokkatietoisia ja kiinnostuneita vain oman uransa edistämisestä.
Valehtelemisen jätän mieluusti edellisen kirjoittajan tehtäväksi. Siinä hän onkin jo kunnostautunut yhtä pientä poikkeusta lukuunottamatta. Toivottavasti emme joudu ikuisesti odottamaan hänen omien tutkimusten metodiikan esittelyä. Hänhän on väittänyt omaavansa tutkijakoulutuksen historian alalla ja tästä syystä pidänkin aivan käsittämättömänä sitä, että tämän asian esittäminen tai keksiminen, miten vaan, voi kestää näin tavattoman kauan.
Missä ja milloin ne on tehty? Millä tutkimuksilla todettu?
Ehrnrooth käski ( jos käski) tulittaa vihollista. Siihen se toiminta perustui. Omien jääminen tulen alle oli asia, jota ei tuolloin voitu välttää. Oletko lainkaan tietoinen, että asiaan vaikutti Suomen ja NL:n välinen sota?
Ylikankaan viimeisin kirja on vahvoin tutkija- jaasiantuntijavoimin todettu keskeisin kohdin täysin perättömäksi.Esimerkiksi tapahtumat Vihmaan liittyen on esitetty aivan "tutkijan" oman mielikuvituksen perusteella.
Missä on aseveljeys todettu merkityksettömäksi? Kuka tutkija on todistanut ylemmät upseerit luokkatietoisiksi ja vain oman uran edistäjiksi?
Missä asioissa olen edellä valehdellut? Ne ovat suoraan pätevien historioitsijoiden tutkimuksista, kuten muutkin Vihmaa ja Ehrnroothia koskevat lainaukset.Omat lisäykseni ovat veteraanien kertomuksista ja sota-arkistosta koottuja.
Siellä on selvitetty Talvisodan rivistä pois jäämiset ja vahvuudet.Jos et usko, niin esitä muut tiedot ja tutkijat.
Pidän emeritusprofessori Heikki Ylikankaan asiassa tekemää tutkimusta ja siinä käytettyjä lähteitä riittävän tieteellisenä. Siinä sekä lähdeviitteissä esitetään vakuuttava selvitys Vihman rikoksista, jotka olisivat johtaneet häntä vastaan syytetoimiin. Edellisen kirjoittaja voinee tarpeelliseksi katsoessaan esittää kaikki ne vahvat tutkija- ja asiantuntijatahot, jotka ovat todenneet Ylikankaan kirjan Romahtaako rintama, käyttääkseni edellisen kirjoittajan ilmaisua, "keskeiset kohdat täysin perättömiksi". Samalla hän voinee kertoa meille myös ne vahvat tutkija- ja asiantuntijatahot, jotka kyseenalaistavat ne Ylikankaankin käyttämät lähteet, jotka tässä keskustelussa on jo aiemmin mainittu. Aiheellista on myös esittää vakuuttava yhteenveto siitä millä perusteilla näihin johtopäätöksiin on päädytty. Se ei liene ylivoimaista tutkijakoulutuksen saaneelta asiantuntijalta.
Upseerien luokkatietoisuus ja lojaaliuden puute reserviläisiä kohtaan on johtopäätös, jonka tekeminen ei todellakaan edellytä lähdeviitteitä eikä tutkijakoulutustakaan. Omien tappaminen ja tapattaminen on siinä määrin halveksittavaa toimintaa, että se tuskin selittyy tyhjentävästi upseerin aseenkäyttöoikeuden tai päämajan 20.6.1944 sotilaskarkureiden kohtelusta antaman käskyn kautta. Myös upseeriston pyrkimystä oman uran edistämiseen on käsitelty Ylikankaan kirjassa, johon on ylempänä viitattu. Päämajan arvostus oli heille tärkeämpää kuin vastuullinen maanpuolustustehtävän hoitaminen.
Ylikangas on todistettavasti tutkijakoulutuksen saanut vaikuttaja, minkä lisäksi hän on saavuttanut arvostusta Helsingin yliopiston professorina. Ylikangas esittää tutkimuksissaan sekä lähdemateriaalin että tutkimusmetodin. Tästä havainnosta pääsemmekin siihen, että edelleen, ties kuinka monennen kerran, on pakko kysyä missä on edellisen kirjoittajan selvitys hänen tekemiensä haastateltujen määrästä, haastatteluajankohdasta ja haastattelutavasta sekä muista tutkimustensa metodisista kysymyksistä, joihin hän perustaa väitteensä. Annan tämän selvityksen antamiseen yhden pisteen arvoisen vihjeen, josta on helppo lähteä liikkeelle. Asenne tutkittavaan asiaan ei riitä sellaiseksi lähteeksi, johon tutkijakoulutuksen saanut voisi pelkästään vedota tekemättä - ainakaan ilman itsensä tekemistä täysin naurunalaiseksi.
Lopulta kiinnittäisin huomion tällaiseen perusasiaan kuin oikeinkirjoitus. Pelkän akateemisen perustutkinnon suorittanut kirjoittaisi rubriikin muotoon "Kerropa ne.." Näköjään jatkotutkinnon suorittanut kirjoittaa sen muotoon "Kerroppa ne.." Tämä johtaa tarkentavaan lisäkysymykseen edellisen kirjoittajan koulutustasoa koskien, sillä tämänkin kysymyksen selvittäminen on omiaan vaikuttamaan siihen, kuinka uskottavina hänen väitteitään ylipäänsäkin voidaan pitää. Missä yliopistossa/korkeakoulussa hän on suorittanut tutkintonsa, milloin ja minkätasoinen on ollut hänen kielenhuoltoon liittyvä koulutuksensa?
suurhyökkäyksen pysäyttämisestä omien miesten salaisilla ja laittomilla joukkoteloituksilla on tyrmätty heti kirjan julkaisun jälkeen.Ylikankaan kirjassa on totta vain se,mitä hän on aiemmin tutkituista asioista lainannut, senkin tosin huolimattomasti. Keskeiset väitteet tapahtumista 19.6. 44 alkaen ovat suoranaista sotahistorian väärennöstä.Se tullaan lopullisesti osoittamaan piakkoin ilmestyvässä kirjassa "Teloitettu totuus".Huomattavaa on, etä Ylikankaan kannalle ei ole asettunut yksikään tunnustettu sotahistorian ammattilainen tai sotilasasiantuntija.Hän ei myöskään antanut tilaa vastineille blogeissaan ja on nyttemmin luopunut kokonaan aiheesta keskustelusta.Todettakoon vielä, että monet historioitsijat kieltäytyivät arvostelemasta Ylikankaan kirjaa, koska sitä ei pidetty tieteellisenä työnä, vaan asianomaisen ennakkoluulojen esittelynä.Sitähän myös edellisen kirjoittajan tekstit kauttaaltaan ovat.
Jatka vain sanojen "kerropa" tai "kerroppa" merkityksen erittelyä. Siihen riittää pätevyytesi paljon paremmin kuin sotahistoriaan.Siinä näkyy ainoana käyttövoimana olevan katkeruus Suomen selviytymisestä viime sodista nimenomaan armeijan rohkeuden, upseerien uhrautuvuuden ja kaikkien uljaan taistelun ansiosta. Siinä näkyy olevan se varsinainen innoitus jatkuvaan mustamaalaukseen ja suoranaiseen valehteluun.
Taistelutappioiden määrittäminen omien tappamisena ja tapattamisena osoittaa selvästi edellisen kirjoittajan asenteen. On hyvä, että sellaista ei viime sotien upseeristossa esiintynyt.Huonosti olisi käynyt.
Edellisen kirjoittaja ei näköjään vähimmässäkään määrin kykene vastaamaan esitettyihin kysymyksiin. Hän esittää pelkkiä väitteitä toisensa jälkeen kykenemättä perustelemaan mielipiteitään millään muulla tavalla kuin hokemalla motiivinaan olevaa asennettaan, joka on jo aikoja sitten tullut selväksi. Vetoaminen puolustusvoimien erimielisyyteen Ylikankaan esittämien tutkimustulosten kanssa on lievästi sanottuna lapsellista, sillä puolustusvoimathan on kantahenkilökunnan reserviläisiin kohdistamissa rikoksissa asianosainen. Asetelmahan on aivan sama kuin missä tahansa rikosasiassa, jossa rikoksesta epäillyltä tai syytetyltä pyydettäisiin asiantuntijalausunto tarkasteltavan teon rikollisesta luonteesta. Olisi suorastaan kohtuutonta odottaa puolustusvoimien ja puolustusvoimia lähellä olevilta tutkijoilta objektiivisuutta asiassa.
Utuisen verhon taakse näyttää valitettavasti jäävän myös edellisen kirjoittajan koulutus, jota hän itse on väittänyt lisensiaattitason tutkijakoulutukseksi. Kykenemättömyys vastata hänen tekemiensä tutkimusten metodia ja niinkin yksinkertaista asiaa kuin koulutuspaikkaa ja tutkinnon suorittamisajankohtaa koskevaan kysymykseen antaa omalta osaltaan vastauksen siihen, miksi edellinen kirjoittaja näyttää olevan muutoinkin täysin hukassa otsikkoasian kanssa ja siksi joutuvan itse "turvautumaan jatkuvaan mustamaalaukseen ja suoranaiseen valehteluun". En usko olevani ainoa, joka kaikista kiertelyistä ja kaarteluista sekä muista viivytyksistä huolimatta jaksaa mielenkiinnolla odottaa vastauksia näihinkin kirjoittajan uskottavuuteen ratkaisevasti vaikuttaviin kysymyksiin.