Toivoa

Tulipa katsottua ja siellä olikin tällä kertaa yhteinen suru tilaisuudessa. Nimittäin viime aikoina heidän työkentällään Intiassa oli tapahtunut niin, että äärihindut olivat hyökänneet näiden ja intialaisten ystävien yhteisesti ylläpitämään orpolasten lastenkotiin ja kouluun ja tuhonneet kaiken. He olivat pitäneet lapsia ovien takana neljä päivää lukittuina, mutta ihmeen kaupalla lapset olivat lopulta päässeet jotain kautta pakenemaan. Sensijaan nämä hindut olivat polttaneet elävältä jonkun liikuntakyvyttömän ihmisen ja joitakin muita. No, ohjelmaa katsoo kyllä sadat ihmiset, joten jos esim. sinua häiritsee ohjelman katsominen, niin vapaaehtoistahan sen katsominen tietenkin on. Ei sinunkaan pitäisi olla niin itsekäs, ettei tästä ohjelmasta pidä kertoa täällä kenellekään, vaan pitäisi hyssytellä tämänkinkaltaisista suruasioista. No, ei tietenkään meidän kristittyjen elämä kuolemaan lopu, vaan tiedossa on aina vain parempaa: iankaikkisen elämä. Sen olen saanut myös oman suruni keskellä viime aikoina kokea. Palstalla käy monenlaisia ihmisiä ja aina joku kaipaa myös tukea uskosta Jeesukseen, jota myös ohjelman kautta voi kokea. Koska elämä on lyhyt, uskonasiat ovat monen kohdalla tulleet eläväksi todellisuudeksi, vaikka on ollutkin joskus vastustavalla mielellä. Joten: kukaan ei ole toivoton.