Tutkija Sirkka Paikkalan radiopakinassa selviää mielenkiintoisella tavalla miksi ja miten me ortodoksisest karjalaiset (en nyt tarkoita Kannaksen savakoita) olemme saaneet sukunimemme. Ei kuulosta tämäkään kovin kunniakkaalta suomalaisten kannalta.
Juttu on kuultavissa YLE Areena palvelusta tämän linkin kautta:
http://www.yle.fi/java/areena/dispatcher/1396245.asx?bitrate=1000000
Juttu on kuultavissa YLE Areena palvelusta tämän linkin kautta:
http://www.yle.fi/java/areena/dispatcher/1396245.asx?bitrate=1000000
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta aito karjalaisuus löytyi justiinsa kannakselta, mutta nuo pohjois-karjalaiset ovat itään työntyneitten savolaisten ja länteen työntyneitten venäläisten uusi uljas rotu
Savolainen ei ole yhtä vilkas kuin aito kannaksen karjalainen. Ei hän liiku niin ravakasti, eikä puhele niin nopeasti. Hän tosin huitoo käsillä puhuessaan, mutta ei tee niin suuria ja äkkinäisiä liikkeitä kuin serkkunsa venäläinen, joka tässä suhteessa kilpailee muitten itämaisten kansojen kanssa.
– Karjalainen tässä käsitettynä vain siinä suppeassa merkityksessä, mikäli se koskee oikean, siis Karjalan kannaksen väestöä. Muut pohjois karjalaiset eivät tee minkäänlaista poikkeusta savolaisista.
kyllä kaikkea muuta kuin karjalaista. Ja epäilen vähän onko olemassakaan mitään täysin puhdasta etnistä ryhmää tai heimoa. Sitäpaitsi Suomessa heimojen ominaisuudet ovat Topeliuksen keksintö luoda identiteetti Suomalaisille.
savakot eli savolaiset muuttivat niille seuduille, mistä karjalaiset olivat paenneet Tveriin tai Novgorodin guvernementtiin. Esim Laatokan Karjalan luterilaiset olivat näitä "savakoita".
Kannaksen karjalaiset (sekä luterilaiset että ortodoksit) sen sijaan olivat heimoltaan karjalaisia. Myös Inkerissä asui Karjalan kannakselta muuttaneita karjalaisheimoisia äyrämöisiä että alunperin savolaisheimoisia savakoita.
Ps Savolaiset ovat karjalaisten ja hämäläisten sekaheimo.
niin minusta raukasta tuli ratsastusasuinen nuori eläkeläinen.
Olen päässyt tasan 1500 syntyneeseen Kuolemanjärveläiseen esi-isääni, mutta seinä tuli vastaan, ja huvittavinta suvussani on se, että tasapuolisesti löytyy sekä ortodokseja, että luterilaisia hivenen myöhäisemmältä ajalta. 1800-luvulta tosin alkoi ilmeisesti luterilaisuuden aika, koska kirkonkirjoissa olen päässyt isän isäni isään ja vaimoon ketkä olivat luterilaisia.
eivät varmaan ole yhtään sen suvaitsevaisevaisempia. Inkeriläisistä paluumuuttajista aniharva puhuu suomea äidinkielenä eikä läheskään kaikilla ole säilynyt suomalainen nimi tai luterilainen usko.