Mietin vain, miksi ihmiset sivuuttavat helvetti/taivas - ongelman.
Kyllähän mieillä on jo täällä maan päällä esimakua
helvetistä ja on taivaastakin.
Ainakin olen itse huomannut elämässäni erään
tavan, jolla minua yritetään (siis Jumala yrittää)
opettaa erottamaan hyvän ja pahan. Kutsun sitä itse "Vahvennetuksi todellisuudeksi".Siinä muutaman päivän aikana näytetään, millaista on
jollakin elämänalueella (esim. myötätunto, toisten auttaminen, yhteistyö) silloin kun
elämäämme ohjaa rakkaus, Jumalan voima.
Muistan esim. yhteistyön kohdalta sellaisen pätkän elämässäni, että ensin kaikki meni kuin unelma.
Pystyin neuvottelemaan, autoin toisia ja toiset auttoivat minua. Oli hyvä, lämmin ja luottavainen olo. Sitä kesti ehkä pari päivää, sen jälkeen siirryttiin neutraalille alueelle, jossa oli niin yhteistyötä kuin paljon hutejakin jo. Ja lopulta
ristiriitojen alue vahvistui. Siinä ei tahtonut saada mitään asiaa menemään eteenpäin,
ihmiset (minäkin) olivat kärttyisiä ja itsekkäitä. Yhdellä sun toisella oli katkeruutta menneistä. Eli olo oli elävästi samanlainen, mitä
joskus olen unessa joutunut käymään helvetissä tai mitä eri kirjoissa on kuvattu helvetin olemusta. Ja kun tätä helvettiä oli pari päivää kestänyt, palattiin taas tähän nykypäivään,
puoliväliin taivaan ja helvetin välille. Täällä
vastaamme tulee välillä rakentavia, hyvää tarkoittavia ihmisiä, välillä taas heitä, jotka
kiroavat toisia, vetävät heitä alaspäin, yrittävät voittaa toiset väkivalloin.
Eli kun joku päivä kaikki mättää perusteellisesti, mieti, minkä
asenteen kanssa olet helvetissä ja pyydä samalla Jumalalta, että Hän näyttää tästä asiasta
sen paremmankin puolen eli taivaan.
Silloin on helpompi ottaa oikeaa suuntaa!
Kyllähän mieillä on jo täällä maan päällä esimakua
helvetistä ja on taivaastakin.
Ainakin olen itse huomannut elämässäni erään
tavan, jolla minua yritetään (siis Jumala yrittää)
opettaa erottamaan hyvän ja pahan. Kutsun sitä itse "Vahvennetuksi todellisuudeksi".Siinä muutaman päivän aikana näytetään, millaista on
jollakin elämänalueella (esim. myötätunto, toisten auttaminen, yhteistyö) silloin kun
elämäämme ohjaa rakkaus, Jumalan voima.
Muistan esim. yhteistyön kohdalta sellaisen pätkän elämässäni, että ensin kaikki meni kuin unelma.
Pystyin neuvottelemaan, autoin toisia ja toiset auttoivat minua. Oli hyvä, lämmin ja luottavainen olo. Sitä kesti ehkä pari päivää, sen jälkeen siirryttiin neutraalille alueelle, jossa oli niin yhteistyötä kuin paljon hutejakin jo. Ja lopulta
ristiriitojen alue vahvistui. Siinä ei tahtonut saada mitään asiaa menemään eteenpäin,
ihmiset (minäkin) olivat kärttyisiä ja itsekkäitä. Yhdellä sun toisella oli katkeruutta menneistä. Eli olo oli elävästi samanlainen, mitä
joskus olen unessa joutunut käymään helvetissä tai mitä eri kirjoissa on kuvattu helvetin olemusta. Ja kun tätä helvettiä oli pari päivää kestänyt, palattiin taas tähän nykypäivään,
puoliväliin taivaan ja helvetin välille. Täällä
vastaamme tulee välillä rakentavia, hyvää tarkoittavia ihmisiä, välillä taas heitä, jotka
kiroavat toisia, vetävät heitä alaspäin, yrittävät voittaa toiset väkivalloin.
Eli kun joku päivä kaikki mättää perusteellisesti, mieti, minkä
asenteen kanssa olet helvetissä ja pyydä samalla Jumalalta, että Hän näyttää tästä asiasta
sen paremmankin puolen eli taivaan.
Silloin on helpompi ottaa oikeaa suuntaa!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tavalla kuin Ferrarin hommissa olevalla Kimi Räikkösellä, olette kohtalotovereita.
Vaan aika harvoin näitä niin konkreettisia
käytännön opetustuokioita on, joissa niin selvästi näkee, miten hyvä toimii ja miten paha toimii.
Useamminkin saisi olla, että muistaisi päivittäisessä elämässä olla kiitollinen lähimmistään ja muista
kanssaihmisistä elämästä yleensä.
oikeastaan sen, että me ihmiset itse luomme omat helvettimme ja taivaamme ja meillä on valta siihen. Helvetti syntyy siitä, että me heijastamme omat pelkomme ja ahdistuksemme toisiin ihmisiin - ja alamme etsimään syntipukkia. Sama meno voi tietysti jatkua kuoleman jälkeen, mutta toivottavasti ei sentään ikuisesti.
Taivas taas on aina siellä, missä vallitsee keskinäinen rakkaus ja kunnioitus.
>>me ihmiset itse luomme omat helvettimme ja taivaamme
Mihin Raamatun kohtaan perustuu se, että valinta on tehtävä täällä maan päällä? Tiedän kyllä, että näin yleisesti opetetaan, mutta en ole kuullut sille päteviä perusteluita.
Miksi muuten Jeesus meni tuonelaan saarnaamaan vankeudessa oleville hengille, ja miksi alkuseurakunnan aikana jotkut kastattivat itsensä kuolleiden puolesta? (1 Piet 3:18-20, 1 Kor 15:29)
>>että valinta on tehtävä täällä maan päällä?
Totta, valinta on tehtävä täällä maan päällä.
Olen sen tehnytkin, eli taivasta kohti!
Mutta ei meille niitä enkelin siipiä vielä ole
kasvanut, vaan olemme yhä vajavaisia.
Yksi täydellinen täällä kerran oli, Jeesus
Kristus.
Me olemme vielä matkalla ja pois pantavaa
on päivittäin. Milloin ärtymystä, milloin
isompaa tai pienempää laiskuutta tai välinpitämättömyyttä, milloin jotakin muuta.
Kyllä meissä höylättävää riittää!
Ja on siinä toinenkin pointti: Raamatussa meidän
käsketään seuraamaan sitä, mitä Jumala on tekemässä elämässämme, mitä aluetta hoitamassa
ja oikaisemassa. Eli että toimimme Hänen kanssaan yhteistyössä, emme omin voimin ja mielin päätä, että tämä on nyt kaikkein akuutein asia minussa tai vielä pahempi: "Tämän minä muutan
tuossa toisesa ihmisessä."
Kun tuollaisen käytännön opetuksen saa, niin
ei ole epäilystäkään, millä alueella Jumala
haluaa toimia ja auttaa.
Tämä elämä on tosiaan valinnan paikka.
Sieltä pahemmasta paikasta ei ole paluuta. Poikkeuksena ovat nämä. joita on käytetty katsomassa siellä, eli joiden ei vielä ole
aikakaan lähteä.
Raamatussahan on kertomus rikkaasta miehestä
ha Lasaruksesta. Rikas mies sai elämänsä aikana
hyvää, mutta kuoltuaan joutui tuskaan.
Lasarus taas eli raskaan elämän, mutta säilytti
sydämensä hyvän mielenladun ja peri siis
kuoltuaan valitsemansa hyvyyden.
Rikas mies olisi halunnut, että hänen veljilleen olisi kerrottu, että kadotus ja taivas ovat
todellisia, mutta ketään ei enää sieltä lähetetty kertomaan. Eli jos tämä rikas mies ja hänen veljensä eivät eläessään halunneet kuulla
Jumalan rakkauden sanomaa, he itse sulkivat
itsensä sen ulkopuolelle. Jumala on rakkaus, Hän
on varannut kaikille paikan taivaassa, mutta
valinta on tosiaan meidän. Ketään ei sinne
väkisin viedä.
Oletko koskaan miettinyt, miksi helvetistä ei pääse pois? Loppuuko Jumalan armo, vaikka VT:ssä sanotaan monta kymmentä kertaa, että hänen armonsa kestää iankaikkisesti?
Ainakin protestanttiset kirkot opettavat, että kuoleman jälkeen ei voi enää pelastua. Perustuuko tämä opetus Raamattuun vaan vain tarkoituksenmukaisuuteen: sen avulla on helpompi pelotella ihmiset uskoon tai ainakin kirkon jäseniksi? Minä en kuitenkaan löydä Raamatusta yhtään kohtaa, joka yksiselitteisesti tukisi tätä oppia. Mainitseehan Paavalikin, että jotkut jopa kastattivat itsensä kuolleitten puolesta - ja ortodoksikirkossa rukoillaan nykyisinkin kuolleitten puolesta.
Tämä on minua kaikkein eniten askarruttanut perinteisessä kristillisessä helvettikäsityksessä - miten Jumalan armo voisi yhtäkkiä loppua? Miksi helvettinäkyjen Jumala vaikuttaa täysin armottomalta?
Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta ei kylläkään kelpaa esimerkiksi helvetistä. Rikas mies oli nimittäin tuonelassa eikä helvetissä - ja tuonela ei ole ikuinen paikka. Vanhassa testamentissa jumalattomien rangaistus oli kuolema, ei ikuinen piina. Myöhemmin, ehkä jonkin verran ennen Jeesuksen aikaa juutalaiset alkoivat uskoa myös määräaikaiseen rangaistukseen, mutta sen pituus oli korkeintaan 12 kuukautta (ks. Jewish Encyclopedia: Gehenna):
http://www.jewishencyclopedia.com/view.jsp?artid=115&letter=G
Vai voisiko selitys olla se, että armo loppuu silloin kun elämä päättyy lopullisesti toiseen kuolemaan. Uudessa testamentissa on monta kohtaa, jotka tukevat tätä ajatusta. Kirkot vain opettavat, ettei niin saa ajatella. Esimerkkejä:
1. Joh 2:17. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.
1. Joh. 3:14. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. 15. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.
Ilm. 2:11 ...Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.
Jos Ilmestyskirjan 'toinen kuolema' olisi ikuinen helvetti, niin kuolema vallitsisi ikuisesti ja seuraava Ilmestyskirjan kohta ei voisi toteutua:
Ilm. 21:4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
Jeesuksen sanat helvetistä?
Matt.5:22 "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen."
Matt.7:13" Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät"
Matt.8:12 "mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Matt.18:8 "Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen.
9. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen."
Matt.13:49 "Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista
50. ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Matt.22:13 "Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Matt.24:51 "ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Matt.25:30 "Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Matt.25:41 "Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä."
Matt.25:46 "Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Luuk.12:5 "Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää."
Luuk.13:3 "Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
Luuk13:28 "Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos."
Luuk16:24 "Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!"
"Myöhemmin, ehkä jonkin verran ennen Jeesuksen aikaa juutalaiset alkoivat uskoa myös määräaikaiseen rangaistukseen, mutta sen pituus oli korkeintaan 12 kuukautta"
Eihän juutalaisten perinaissäännöksillä mitään selitetä!
Vain Raamatun sana on pätevä.
"Jos Ilmestyskirjan 'toinen kuolema' olisi ikuinen helvetti, niin kuolema vallitsisi ikuisesti ja seuraava Ilmestyskirjan kohta ei voisi toteutua:"
Ei, vaan kuolema on jossakin mihin Jumala on sen sinetöinyt. Kuolemaa ei ole enää ihmisten, so. elävien joukossa.
"Miksi muuten Jeesus meni tuonelaan saarnaamaan vankeudessa oleville hengille, ja miksi alkuseurakunnan aikana jotkut kastattivat itsensä kuolleiden puolesta?"
Siksi kun ennen Jeesusta olevat ihmiset eivät tienneet miten pelastua. Ja kastattamisestahan Paavali läksytti:
"Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan?" 1.Kor.15:29
Tuossahan kerrotaan että on turhaa kastattaa kuolleitten puolesta. Alkuseurakunnassa alkoi esiintyä väärää opetusta, josta Paavali heitä kirjeissään ojensi.
Ok, rikkaan miehen ja Lasaruksen kohta ei ole
suoranainen esimerkki helvetistä, mutta toisaalta se on sitä enemmän ajattelemaan pistävä.
Eli kuoleman jälkeen ennen lopullista tuomion päivää, jolloin kirjat avataan, on väliaika, jota
Tuonelaksi kutsutaan. Ja sielläkin on jo juopa
niiden välillä, jotka avat elämässään halunneet
seurata Jumalaa ja niiden välillä, jotka ovat
halunneet pysyä kapinallisia. Rikas mies näki Lasaruksen, muttei voinut tuskan tilastaan mennä
hänen luokseen. Samoin sieltä ei ollut paluuta
varoittamaan elossa olevia veljiä.
Eli jo silloin elämän ja luoleman tiet ovat erillään.
Tuolla pohjoisessa on Ruotsin puolella Kalix-joki, joka on ns. bufurkaatio,
eli tietyn joen vesi virtaa pitkään samaa
uomaa pitkin, mutta tietyssä kohdassa vesipisaroiden tai kalojen sitä mitenkään tajuamatta, joki jakaantuu kahtia ja
laskee Pohjanlahteen ihan eri kohdista.
Tavallaan Tuonela on kuin Kalix.joki jakauman jälkeen; toinen haarakin on olemassa, mutta
vesi virtaa vääjäämättömästi sitä haaraa pitkin,
minkä kohdalle on sattunut.
Ihmisen asema on sentään helpompi. Ei tarvitse olla
ajopuu, vaan meille on annettu vapaa tahto valita.
1. Joh 2:17. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.
IJoh. 2:17. Niin, tämä maailmanaika katoaa aikanaan. Täällä ihminen voi aika vapaasti
tyydyttää himojaan. Ryypätä itsensä kuoliaaksi tai vaihtaa naista kuin paitaa, mitä nyt Aids
saattaa iskeä. Helvetissä himoa ei voi enää tyydyttää, siltä osin se lakkaa. Mutta kaikki
katkeruus, kaikki riitaisuus jää jäljelle.
Vastaavasti jos ihminen on valinnut hyvän,
rakkauden Jumalaa ja kanssaihmisiään kohtaan, se
säilyy ja vahvistuu Taivaassa. Sielläkään ei
tosin enää naida eikä mennä miehelle, joten parasta nauttia avioiloista perusteellisesti
jo täällä maan päällä! Mutta periaatteessa rakkaus ja hyvyys vahvistuvat.
Samoin ihminen, joka tekee Jumalan tahdon,
pysyy taivaassa iankaikkisesti hyvyyden tilassa.
Samoin aikanaan koetuksen kestäneet
enkelit (se 2/3 heistä) vahvistettiin, niin että heidän ei tarvitse enää synnin kanssa tapella.
Saatanaa vastaan he kylläkin taistelevat meitä ihmisiä puolustaessaan, mutta ei omia syntejä ja himoja vastaan.
Kyllähän joissakin kirkoissa rukoillaan kuolleiden puolesta. Ei siitä nyt ehkä niin haittaakaan ole, jos nyt ei sitten hyötyäkään.
Toteuttihan katolinen kirkko Euroopassa laajaa
anekauppaa, eli kun raha kirstuun kilahtaa, niin
sielu Taivaaseen vilahtaa. Mormoneilla tämä kaikkein pisimmälle lie viety, kuolleita vihitäänkin. Syystö heitä eikä Jehovan todistajia ei lasketa kirkkohistorian luokituksessa
kristillisiksi kirkkokunniksi.
Tuo me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, kun rakastamme veljiämme, liittyy ennen kaikkea
jokapäiväiseen kristilliseen vaellukseen.
Eli parhaita merkkejä ihmisen hengellisestä tilasta on se, että hän rakastaa lähimmäisiään.
Jos vihaa tai kiukustuu pitkäksi aikaa, ei ole yhtään sitä oloa, että olisi tullut kuolemasta
elämään. Raamatun ajatus on tämä, tarkkoja sanoja
en nyt jouda etsimään: Vihastu, mutta älä syntiä tee! Älä anna auringon laske vihasi ylle!
Eli vihan tunne sinänsä on tunnistettava, myönnettävä itselle, että nyt potuttaa ja kunnolla. Mutta asia pitää käsitellä keskustelemalla tai muuten, niin että Saatanalle
ei jää jalansijaa mielemme maailmaan. Siinä mielessä tuo auringonlasku on ihan hyvä takaraja. Kuolema hallitsee senhetkistä ajatusmaailmaamme vaikka sinänsä voimme olla
uudestisyntyneitä ja Pyhällä Hengellä täytettyjä.
Silloin ei auta muu kuin pyytää anteeksi ja
palata Jumalan rakkauden suojiin.
Ilm. 2:11 Sitä joka voittaa, ei toinen kuolema
vahingoita. Joka tapauksessa se, joka Jumalaan
uskovana kuolee, ei joudu tuomioistuimen eteen siinä mielessä, että hänet tekojensa mukaan
tuomitaisiin kuoleman jälkeen.
Eli Jeesuksen veri, Hänen sijaiskuolemansa,
puhuu hyvää niiden puolesta, jotka siihen luottavat. Tuomio on siis vapauttava, aivan niin kuin maallisessakin oikeudessa voi olla vapauttava tuomio.
Jos ihminen sen sijaan ei tunne tarvitsevansa
Jeesuksen sovituskuoleman tuomaa suojaa,
hän joutuu tuomittavaksi kaikista teoistaan.
Ja niitä meillä kyllä riittää!
Kyllä Raamatussa sanotaan, että armo kestää,
mutta Raamatun olemus kyllä sisältää sen ajatuksen, että armo kestää iankaikkisesti
niille, jotka ottavat sen vastaan. Lottovoiton
rahatkin kestävät tuhlattavana vain, jos lunastat
voiton.
Eli samalla tavalla Jumala on luvannut jo maan
päällä siunauksen kolmanteen ja neljänteen polveen niille, jotka häntä palvelevat, mutta
samalla tavalla myös kirous periytyy.
Eräällä tässä nimeltä mainitsemattomalla paikkakunnalla eli sotien jälkeen kolme veljestä. Räyhäsivät, keittivät pontikkaa ja muutenkin olivat kyläläisille ja vallesmannille
harmiksi. Seudulla oli herätystä, kaikki kolme
tulivat uskoon. Kaksi on uskossa vielä tänäänkin vanhana pappana, kolmas jossakin vaiheessa kirosi
Jumalan ja opetti lapsilleenkin, että ei Jumalasta tarvitse välittää, eläkää niin kuin lystäätte.
Ja tässä vaiheessa ero näkyy. Kahdella veljeksellä oli isot perheet, niin että
kun he järjestävät penessä piirissä sukujuhlan, se tarkoittaa noin 50 henkeä kummallakin, siis
puolisot, lapset ja lastenlapset. Ei heistä
presidenttejä ole tullut, mutta tuollaista tavallista hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa,
osa hengellisissä vastuutehtävissä, suurin osa uskossa.
Kolmannen veljen perhe on hajonnut. Eli viinaa,
eroja, pahoinpitelyjä, murhia. On riittänyt
vallesmannille töitä.
Eli siinä on karuakin karummalla tavalla näkyvissä siunauksen ja kirouksen ero.
Ei se yleensä näin raakana näy, mutta tämä kolmas
velikin oli tullut jo Jumalan syvällisempään
tuntemiseen ja sitten tietoisesti hylkäsi jo
kokemansa Jumalan rakkauden ja jäi pirun kynsiin.
Yleensähän kapinallinen ihminen ei välttämättä olekokenutkaan Jumalan rakkautta kovin syvällisesti ja siksi ei tuo siunaus/kirouskaan näy niin selvästi.
Ilm. 21:4 koskee nimenomaan Jumalan rakkauden
tietoisesti valinneita ihmisiä, joilla ei ole
odotettavissa tuomiota eikä saatanan kidutusta.
Eli taivaassa ei ole enää kipuja, ei surua,
vaan ne kuuluvat tähän maanpäälliseen elämään.
Eli täällä elämme armon ajassa joka hetki,
joko lähemmäs Jumalan rakkautta kulkien
tai lähemmäs vihan ja ristiriidan maailmaa
kulkien.
Armon aika loppuu kuitenkin kuoleman rajalla.
Ok. kirkot voivat pelotella, mutta kannattaa
muistaa seppä Högmanin sanat Paavo Ruotsalaiselle: "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen.
Siitä on kysymys, ei kirkkokuntien karsinoista.
Jeesuksen aikaan Gehennassa poltettiin roskia ja joskus teloitettujen rikollisten ruumiita. Juutalaisille se oli kuoleman eikä elämän paikka.
>>Eihän juutalaisten perinaissäännöksillä mitään selitetä! Vain Raamatun sana on pätevä.
On kuitenkin parempi tutkia juutalaisten kuin pakanoiden perinnäissäännöksiä, koska Jeesuskin oli juutalainen. Käytännössä kaikilla kirkoilla on kirjoitettu tai kirjoittamaton säännöstönsä Raamatun tulkinnasta, joka sanoo, että näin siinä lukee mutta näin se pitää tulkita. Tuo säännöstö on kuitenkin osittain pakanallista alkuperää.
>>Ei, vaan kuolema on jossakin mihin Jumala on sen sinetöinyt. Kuolemaa ei ole enää ihmisten, so. elävien joukossa.
Raamattu ei puhu missään kohtaa kuoleman sinetöimisestä vaan kuoleman hävittämisestä:
Jes. 25:8. Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut.
>>Ja kastattamisestahan Paavali läksytti:
Paavali ei sano, että olisi sinänsä turhaa kastattaa itseään kuolleitten puolesta vaan "Jos kuolleet eivät heräjä...". Hän siis läksytti korinttolaisia siitä opista, että ylösnousemusta ei ole.
>>Ilm. 21:4 koskee nimenomaan...
Tuon selityksen olen kuullut aiemminkin, ja niin sinulle on ilmeisesti opetettu. Ilmestyskirjan lopussa on kuitenkin ankara varoitus, että siihen ei saa lisätä mitään eikä mitään ottaa pois.
Kohdassa ei lue, että 'siellä ei ole kuolemaa' vaan 'kuolemaa ei ole enää oleva'. Minä en uskaltaisi lisätä siihen mitään selitystä. Jesajakin ennustaa, että Jumala hävittää kuoleman ainiaaksi (Jes. 25:8).
'Toisesta kuolemastakin' selitetään usein, että se ei ole todellinen kuolema vaan ikuista elämää helvetissä. Mutta siinä ei ole mitään järkeä, ja siinäkin lisätään Ilmestyskirjan tekstiin kokonaan Raamatun ulkopuolinen selitys.
Siis tarkoitatko että Jeesus sanoi: "jos silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään Jerusalemin kaatopaikalle tuleen."
tai "Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, Jerusalemin kaatopaikalle tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä."
Uskovilla kuitenkin on Pyhä Henki, mitä ei juutalaisilla ole.
Siis kuolema hävitetään, "sinetöidään hävitetyksi". Käytin sinetöidä sanaa, mutta tarkoitin että sitä ei ole elävien parissa enää.
Ymmärrätkö Paavalin sanat: "Jos kuolleet eivät heräjä..." niin että hän opetti ettei ylösnousemusta ole?
"Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan?" 1.Kor.15:29
Eihän Paavali puhu tuossa mitään kuolleiden ylösnousemuksesta vaan hän kieltää kastamisen kuolleitten puolesta. Miksi käydä kasteella kuolleitten puolesta kun he eivät herää kuolleista.
On kyllä sanottava, että vähäiset ovat tämän alueen opetukset olleet. Taitaa olla lähinnä kansakoulun uskonnonkirja ja Matti Sarjantola joskus 60-luvulla koulussa.
Sääli, että nuo asiat ovat jääneet niin taka-alalle. Liekö sitten syynä tämä nykyinen hedonistinen, tähän aikaan ankkuroituva kulttuurimme, joka julistaa ikuista nuoruutta.
Eloi lähinnä omia tuumailujani kirjoitin, lähinnä siihen perustuen, että kun joskus aikanaan
kävin rajan takana sydämeni ja keuhkojeni toiminnan lakattua, kohtasin siellä tunnelin päässä Jeesuksen ja tunsin Hänen suunnattoman rakkautensa meitä kohtaan. Itse ajattelin, että olin käynyt taivaassa, mutta joskus myöhemmin Venäjällä lastenkotilasten leirillä Jumala selvensi, etten ollut ollut silloin vielä
taivaassa, vaan sitä edeltäneessä tilassa.
Ja aiheellista olikin tarkentaa, venäläiset kun tahtovat pitää rajan takana käyneitä jo muutenkin pyhimyksinä ja enkelin kaltaisina.
Ei vain siivet ole vielä kasvaneet.
Raivasin muuttokuormaamme sen verran pitemmälle, että kirjahylly alkaa olla puoliksi
täysi. Etsin siis sitä opetustietoa, lähinnä IRT:tä.
Mutta ihan omia fundeerauksia vielä:
Kyllähän kuolema häviää samalla kuin nykyinen
maailmanaika loppuu, tämähän on rajallista.
Sen jälkeen ei enää kuolla ja pidetä hautajaisia
tälle maaliselle ruumiille.
Eri asia sitten on, että on taivas ja helvetti,
jatkamme elämäämme siellä henkiruumiina tunteinemme kaikkinemme. Siinä mielessä kuolemaa ei ole.
IRT:tä: "Toisinaan heprealainen alkuteksti kuvaa kuoleman tulemista tapahtumana, jossa sielu tai henki lähtee ulos.
Psalmi 146:4
Kun hänen henkensä lähtee hänestä,
niin hän tulee maaksi jälleen;
Jesaja 13: 9 - 11 (Baabelin kuninkaalle)
Tuonela tuolla alhaalla liikkuu sinun tähtesi,
ottaaksensa sinut vastaan, kun tulet...
Alas tuonelaan on vaipunut sinun komeutesi, sinun harppujesi helinä;
sinun allasi ovat vuoteena madot,
toukat ovat peittonasi.
JEsaja 25:8...
Ja hän hävittää kuoleman ainiaaksi,
ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta.
Sillä Herra on puhunut.
Ja sinä päivänä sanotaan:
Katso, tämä on meidän Jumalamme,
jota me odotimme meitä pelastamaan;
tämä on Herra, jota me odotimme:
Iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta,
jonka hän toi.
Eli kyllä tässäkin nimenomaan on kysymys siitä, että ihmiset ovat uskoneet Jumalaan ja Jumala
tulee avuksi.Kuolemaa ei ole enää oleva sille, joka on turvautunut Herraan.
Jatkossa Jumalan vihollisille profetoidaan
ankeita aikoja. Osin ihan siihen aikaan liittyvän'ä ennustuksena, osin Jeesuksen
maailmaantulosta aiheutuvina asioina.
Toisaalta Johannes ilmestyksensä 21. luvussa sanoo: Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan;
sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin...eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.
Minulle sanonnat "siellä ei ole kuolemaa" ja "kuolemaa ei ole enää oleva" ovat lähes synonyymejä, paitsi että tuo jälkimmäinen on merkitykseltään laajempi, totaalisempi kuoleman
väistymisen ilmaus.
Jatkoa:
7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
mutta pelkurien ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
Eli se, joka turvautuu Jumalaan, saa nähdä
Jumalan kirkkauden eikä toisella kuolemalla ole osaa enää häneen. Sen sijaan sillä, joka
haluaa säilyä kapinallisena, on edessä toinen kuolema ja hevetti. Ja tavallaanhan se on muutenkin kuolema, koska kaikki elämää kantavat ellementit puuttuvat sieltä, eli esim. rakkaus, myötätunto, toisen auttaminen. Jäljellä ovat vain tuhoavat elemtit, eli riitaisuus, kateus, himot, joita ei kuitenkaan voi enää tyydyttää. Täyttä
kuolemaa siis.
Ei siinä siis tarvitse mitään pois ottaa tai lisätä. Lukee vain ihan niin kuin Raamattu sanoo.
Yleensäkin se on paras tulkintaperiaate.
Ilmankos taivas on auki lastenkaltaisille, eikä hullukaan tieltä eksy.
Kiitos kysymyksistä, miettiminen tekee ihan hyvää.
Liian vähän näistä asioista nykyisin keskustellaan.