Kun seuraa uskovaisten juttuja oikeassa elämässä, niin kovin, kovin tuskaista tuntuu se parannuksen tekeminen olevan. Yhtenä päivänä riemuitaan kun "Herra otti viinan/ tupakan/ pilven himon pois" tai kun on opittu käyttäytymään asiallisemmin kuin ennen, mutta viimeistään viikon päästä jo vaikerretaan, kun kaikki menee taas pieleen ja synti jyllääkin entiseen malliin. Melkein kuvittelisi, että teidän Herranne intresseissä olisi antaa sitä voimaa pysyä kuivilla tai muuttaa käyttäytyminen kertalaakista. Minusta jatkuva repsahteleminen ja nouseminen kertoo vain siitä, että joko Jeesus on tehoton tai häntä ei ole. Tunnen ateisteja, jotka ovat taistelleet itsensä irti viinasta, tupakasta, kiroilusta, väkivallasta yms. omin voimin ja paremmalla lopputuloksella kuin uskovaiset, joilla sentään pitäisi olla Jumalan voima takanaan.
Kovin tuskaista parannuksen tekoa.
Agnostix
4116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siitä juuri on kyse: Pyhästä Hengestä, joka tulee salaperäisesti ulkopuolelta ihmisen sydämeen.
Hän on Jumala.
Monet vaikuttuvat siinä määrin, että alkavat uskoa Jumalaan entisen epäuskon sijasta ja siksi tahtovat pois syntiveloistaan ja synneistään.
Tiedän monta jotka ovat lopullisesti onnistuneet ja antavat siitä kunnian Jumalalle
Tunnen minäkin uskovaisia ja tiedän nuo dogmit Pyhästä Hengestä, mutta nyt on juttu niin, että eipä näytä Jumala auttavan. Yksikin helluntailainen lopetti tupakanpolton ja siirtyi nuuskaan kun piti mennä kasteelle kun teillähän ei tupakoivia kasteta. Näin hän hämäsi seurakuntaa. Kasteen jälkeen hän on sitten taas poltellut kun ei ole seurakunnan väkeä paikalla. Se siitä voimasta.
Aika tavallistahan tuo on.
Kyllä hän varmasti tietää siitä kuitenkin loppupeleissä itse kärsivänsä eniten.
Tietää varmasti keuhkosyövän riskin.
moraalista. Moraali on sitten uskon hedelmää, toisilla voi kestää vuosia, ennenkuin esm. tupakasta pääsee irti. Kun ei meidän hyvyytemme ja tapojemme parantelu ketään pelasta.
* On paremminkin omantunnon vapautumien , totuus tekee vapaaksi, ei niinkään moraalisesti, vaan omantunnon alueella, tunto lakkaa syyttämästä, vapautuu syyllisyyden taakasta, synnistä ja syntisyydestä.
* Anteeksi saaminen Kristuksen veressä on se pääasia uskoon päästessä. Vapautuu Aadamin ikeestä, pääsee Jumalanlasten vapauteen, tunto puhdistuu ihan kaikesta. Sisäinen uudistuminen on ensisijaisen tärkeää, ei niinkään ulkonainen, koska sellaiset, kuin tupakka, viina, huumeet, ym. vastaavat, ovat lishassa, ei hengessä.
* Ruumis on Pyhän Hengen temppeli, ja siinä mielessä on uskovaiselle eduksi ja tärkeää myös puhdistua lihan saastutuksesta, siinäkin voi vapautua kerralla, tai sitten "hissukseen", on riippuvainen paljolti meidän persoonallisuudesta ja temperamentistämme
* Sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päiväpäivältä,Luojansa kuvan kaltaiseksi, vaikka ulkonainen vastaavsati kuihtuu, kunnes lopuksi kuolee ja tulee maaksi jälleen.
* Tärkeintä on siis sisäisen ihmisemme päivittäinen uudistuminen, Jeesuksen sisäisen tuntemisen kautta.