Oliko kouluylihallituksen apulaiskamreeri Eugen Schauman todellakin terroristi, kun hän ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia senaatin rappukäytävässä? Kerrotaan, että Suomessa liput vedettiin täyteen salkoon, kun uutinen kuolemasta saavutti salopirtit, vaikka suru-uutisen jälkeen yleensä lippu jätetään puoliväliin.
Kenraalikuvernööri Bobrikov haavoittui kolmesta laukauksesta vakavasti. Hän kuoli myöhemmin kuin ampujansa, joka suuntasi kaksi laukausta omaan sydämeensä menehtyen heti. Bobrikovin aikomus oli saada ortodoksiselle väestölle valtaa, kun sen sijaan länsimielisten oikeuksia pyrittiin rajoittamaan. Jollain tavoin tuttu asia vieläpä nykyäänkin jossain päin maailmaa.
Ilmeisesti Schauman oli terroristi, vaikka jopa Suomen kaartin upseerit hymyilivät ja tervehtivät kadun varrella olevia, kun he kantoivat Bobrikovin kunniamerkkejä ruumissaattueen edessä.
Eikä vuottakaan ehtinyt kulua, kun ylioppilas Lennart Hohenthal ampui prokuraattori Eliel Soisalo-Soinisen. Teko herätti vihaa myöntyväisyysväen keskuudessa, koska poliittinen väkivalta oli ulotettu jo kotimaista vallanhaltijaa vastaan.
Prokuraattori oli korkein oikeudenvalvoja maassa, mutta silti murhaaja autettiin vankeudesta pakoon jo samana vuonna, vaikka hän saikin teostaan elinkautisen kuritushuonerangaistuksen.
Kenraalikuvernööri Bobrikov haavoittui kolmesta laukauksesta vakavasti. Hän kuoli myöhemmin kuin ampujansa, joka suuntasi kaksi laukausta omaan sydämeensä menehtyen heti. Bobrikovin aikomus oli saada ortodoksiselle väestölle valtaa, kun sen sijaan länsimielisten oikeuksia pyrittiin rajoittamaan. Jollain tavoin tuttu asia vieläpä nykyäänkin jossain päin maailmaa.
Ilmeisesti Schauman oli terroristi, vaikka jopa Suomen kaartin upseerit hymyilivät ja tervehtivät kadun varrella olevia, kun he kantoivat Bobrikovin kunniamerkkejä ruumissaattueen edessä.
Eikä vuottakaan ehtinyt kulua, kun ylioppilas Lennart Hohenthal ampui prokuraattori Eliel Soisalo-Soinisen. Teko herätti vihaa myöntyväisyysväen keskuudessa, koska poliittinen väkivalta oli ulotettu jo kotimaista vallanhaltijaa vastaan.
Prokuraattori oli korkein oikeudenvalvoja maassa, mutta silti murhaaja autettiin vankeudesta pakoon jo samana vuonna, vaikka hän saikin teostaan elinkautisen kuritushuonerangaistuksen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Terroristi on vastarintaliikkeen operaattori, joka pyrkii toimillaan aiheuttamaan pelkoa, kaaosta ja epävarmuutta siviiliväestössä, jotta tämä vieraantuisi virallisen vallan otteesta ja, sinänsä ristiriitaisesti mahdollisesti lähentyisi kannattamaan vastarintaliikettä tai ainakin sen edustamaa ideologiaa.
Outoa kyllä terrorismi toimii juuri noin: siviilien umpimähkäinen tappaminen ja sen aiheuttama pelko sekä turvatoimien kiristäminen saa väestön vihaamaan vallanpitäjiä, ei terroristeja. Ihmismieli on outo, suorastaan järjetön.
Eugen Schauman ei todellakaan ollut terroristi.
Ajatellaan nyt sitten sillä tavoin, ettei Schauman ollut terroristi, koska miete miellyttää meikäläistäkin. Mutta mikä hän tekonsa perusteella sitten oli? Entäpä Hohenthal?
Schauman ampui henkilön, joka edusti maassamme tsaaria. Pyrkimys oli saada Suomi tiiviimmin sidottua Venäjään, mutta tavoite karkasi käsistä, kun Bobrikov tapasi tiensä pään. Teko vaikutti osaltaan siihenkin, että halusimme itsenäistyä lopulta.
Englantiin sittemmin paennutta Hohenthalia puolusti hovioikeudenasessori P.E. Svinhufvud, joka sittemmin nousi presidentiksi kolmekymmentäluvun alussa. Ukko-Pekka sai Mäntsälän kapinan aisoihin vuodattamatta verta, koska kannatti laillisuutta siihen aikaan.
Oliko Schauman siis vapaustaistelija?
Entä Hohenthal?
Ei Schaumanin tekoa yksinomaan hyväksytty suomalaisella puolella. Propaganda tietysti väittää muuta. Miten saloilla olisi liputettu, kun ihmisillä ei ollut lippuja ja etenkään Suomen lippua ei ollut olemassa.
Tosiasiat tulee parhaiten, yksinkertaisimmin ja yleismaailmallisimmin otettua huomioon, kun sanoo
1) Kyse oli terroriteosta
2) Sitten voi polemisoida, mihin terrorismin alalajiin se kuuluu.
Se oli Suomen senaatin lippu, jossa oli punaisella pohjalla keltainen leijona. Ehkä enemmän oli pulaa lippusaloista, mutta muutama riitti jo todistamaan tapausta.
Oliko kyse sittenkään terroriteosta? Eikö voida pikemmin kutsua tekoa salamurhaksi, kuten John F. Kennedynkin kuolemaa on kuvattu? Oliko se sitten terroriteko? Entäpä Stalinin kuolema?
Mikä erottaa terroristin vapaustaistelijasta?
Vastaus lienee yksinkertainen: Onnistuminen.
Vapaustaistelijan ylvään viitan saa jotkut ja toiset ovat aina vain terroristeja.
Mistä sen sitten erottaa kumpi on kyseessä? Pitääkö katsoa asiaa aina toiselta puolelta?
Suomalaiset isänmaallisuusmiehet Schaumanneineen oli venäläisten mielestä varmasti terroristeja. Entäs toiselta puolen nähtynä? Olikohan niin että onnistuessaan näistä "valtioterroristeista" tuleekin patriootteja ja isänmaan sankareita.
Aikoinaan Schaumannien sukukokouksessa kuulemma joku naispuolinen suvun jäsen oli kommentoinut Kekkosen valtaannousua sanoen "Sali on täynnä Schaumanneja ja Kekkonen tulossa presidentiksi..." Näin kertoo Ilmari Turja eräässä kirjassaan.
On sanottu, että Suomi itsenäistyi laukaustakaan ampumatta. Meillä tehtiin kuitenkin selkeä pesäero slavofiilien suuntaan noihin aikoihin, kun länsimieliset ottivat vallan käsiinsä. Kysymys oli juuri siitä, mistä vielä nytkin käydään kädenvääntöä - liittyäkö kiinteästi länteen vai jatkaa myöntyväisyyteen pyrkivää politiikkaa suhteessa Venäjään?
Euroopan unioniin linkittyminen ei ole ollut meille millään tavoin helppoa, sillä meillä ei vieläkään uskota sellaisiin arvoihin, jotka ovat päivänselviä eurooppalaisille. Ihan kummallista, että valtion virastot voivat yrittää koko ajan lukea lakejakin itselleen edullisesti, vaikka länsimaissa tapa on suosia yksittäisen ihmisen puolta.
Suomi on jo liittynyt Euroopan unioniin, ja mitä ilmeisimmin hakeutuu myös Naton täysjäseneksi jossain vaiheessa. Ilmeisesti voimme liittyä tunteilematta liikaa, sillä historiamme tarvitsee myös rauhanomaisia sankareita.
Mitä yhteistä on näillä teoilla?
Eugen Schauman
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eugen_Schauman
Ernst Tandefelt
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ernst_Tandefelt
Lennart Hohenthal
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lennart_Hohenthal
Tekijöillä on ollut halua saada valtiotamme enemmän läntisiin sfääreihin, mutta itsenäisyyshän oli jo Tandeveltin aikaan olemassa. Schauman ampui ulkomaalaisen, mutta kaksi jälkimmäistä kotimaisen vaikuttajan, joita pidettiin tosin myöntyväisyyteen taipuvina.
Hohenthal karkasi jopa vapauteen, eikä joutunut pitkäksi aikaa vastuuseen teostaan, vaan hän pakeni Englantiin. Schauman otti itseltäänkin hengen, joten siinä mielessä hän oli erilainen kuin toiset kaksi aktivistia.
Mitä yhteistä on näillä teoilla?
No aina kun Suomessa on tehty poliittisia murhia niin tekijänä näyttääkin olleen suomenruotsalainen...
Tuolla toisaalla joku (Bybi) ylistää Eugen Schaumannia, mutta totuus on tässäkin toisenlainen. Eugen parka oli saanut nuoruuden rillutteluissaan parantumattoman kupan, eikä hän voinut ajatellakaan naimisiinmenoa, jos kohta muutakaan. Hän olikin päätynyt "lopulliseen ratkaisuun" ja kaveripiiri tiesi tuosta päätöksestä. Nyt hänet valjastettiin rikoksen poluille tunnetuin seurauksin.
Aivan totta on, etteivät täysin suomea äidinkielenään puhuvat suomalaiset ole rauhan aikana käyttäneet salamurhia tai muita sellaisia keinoja valtiolaivan ohjaamiseksi tiettyyn suuntaan. Ruotsissa sen sijaan on aivan viime ajoilta esimerkkejä, joita ei kannata kopsata, vaikkei voida olla varmoja murhaajien motiiveista.
Oman elämän ajautuminen umpikujaan ei saa olla syy ottaa muita mukaan, mutta joskus näilläkin seikoilla voi toki olla merkitystä. Ainakin voi sen verran todeta, ettei Schauman valikoinut uhriaan umpimähkään, vaan poliittinenkin tarkoitus on ollut vaikuttimena.
Sankari! Sankariahan sellainen on, joka ihmisiä ampuu. Sellainen kuin Mika Muranen, Pekka-Eric Auvinen tai Lee Oswald. Rakastettuja ja ihailtuja hengen ja taivaan jättiläisiä. Sanalla sanoen tyhmien suuria sankareita!
Unohdin, että suurin sankari on atomipommin pudottaja, joka tappaa 100 000 kerralla. Voi Sankarien sankaria!!
Schauman oli itsemurhaaja. Hän oli juuri saanut pakit Liisanpuistossa rakastetultaan, ja moni muukin asia elämässä oli solmussa. Ottipahan Bobrikovin mukaan helvettiin, saipa itsemurhalle vielä tarkoituksen.
Terroristi on mielestäni väärä ilmaus. Murhaaja kyllä käy.
Hän ei tehnyt esimerkiksi pommiattentaattia Kauppatorilla tai venäläisen siviiliväestön seassa herättääkseen typerää pelkoa ja järjetöntä terroria, vaan ampui sotilaspuvussa olleen sotilashenkilön - keisarin virkamiehen, joka pani täytäntöön venäläistämistoimenpiteitä.
Näinhän se Wikipedia kerto:
"Henkilökohtaisena vaikuttimena oli Schaumanin juuri kokema henkilökohtainen kriisi. Schaumanin jo kymmenen vuotta rakastama nainen jätti hänet kylmästi, ja hän oli joutunut eroamaan virastaan kuuroutumisen takia. Kuuroutuminen oli pahentunut jo 25-vuotiaasta lähtien asteittain koko ajan."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=tes00004
"Viidenneksellä potilaista on muutoksia aivo-selkäydinnesteessä. Oireet – päänsärky, pahoinvointi ja huimaus – viittaavat lievään aivokalvotulehdukseen. Oireet häviävät tavallisesti itsestään. Otaksutaan juuri näiden potilaiden saavan keskushermostovaurioita taudin myöhäisvaiheessa"
Terroristiksi nimetään aina yleensä pienempi ja heikompi vastustaja, joka käyttää ei-konventionaalisia menetelmiä sotiessaan isompaansa vastaan. Terroristi itse ja hänen tukijoukkonsa voivat hyvinkin mieltää itsensä vapaustaistelijoiksi tai, kuten nykyisin islamistiterroristit, uskonsoturiksi. Terrorin käyttö sodassa on puolestaan ikivanha menetelmä, jonka roomalaisten jalostivat ensikertaa huippuunsa massiivisine ristiinnaulitsemisineen jne. Eli terroria eivät ole vain itsemurhapommittajat, pommit, salamurhat jne, vaan myös siviilien pommitukset, teloitukset, joukkomurhat jne. Nimitys terroristi saa merkityksensä nykyisin sen antajilta. Aikoinaan sanalla sissi oli hyvin samankaltainen "kunniaton" merkitys. Espanjan Guerillon maakunnan sissit vainosivat ranskalaisia ja iskivät vain heikkoihin kohteisiin. Guerillat olivat rosvoja ja salamurhaajia ranskalaisten silmissä. Meilläkin tunnettiin termi metsäsissi, joka viittasi epämääräsiin rosvoporukoihin ja sakkeihin, yhtä hyvin kuin sissisotaryhmiin. Lenin, Trotski, Stalin ja monet muut olivat terrorin suuria ystäviä ja kannustivat sen käyttöön poliittisena aseena vihollista vastaan. Muistaakseni Trotski jopa kirjoitti aiheesta kirjan, jonka otsikko oli suomeksi Terrorista.
Terroristit iskevät satunnaisesti väkijoukkoon, eivätkä välitä siitä, kuka tai ketkä kuolevat attentaatissa. Salamurha kohdistuu yksilöön, joka johtaa jotain tiettyä ryhmää. Bobrikov yritti venäläistää lainsäädäntöämme, jonka mitä ilmeisimmin Schauman halusi säilyttää mahdollisimman länsimielisenä.
Yleensä salamurhan taustalla on ryhmä, jolla on tukea hallinnossa. Monet murhat ovatkin jääneet selvittämättä, ja kohteen mainetta on pyritty mustamaalaamaan jälkikäteen. Palmenkin nimi on liitetty seksuaalisiin seikkailuihin nuorten kanssa. Esimerkiksi Martin Luther King tiesi jo etukäteen olevansa maalitaulu, joten hän tiesi riskit jo etukäteen.