Eipä tällä(kään) aiheella ole oikeastaan mitään tekemistä feminismin kanssa, mutta koska aihetta on palstalla sivuttu useampaan otteeseen, niin menkööt sitten tänne.
Eli useampi mieshenkilö on huomautellut ja valitellut siitä, miten naisilla on liian suuret vaatimukset kumppanin valinnassa. Mutta mitä tämä tarkoittaa? Ainakin minulle on jäänyt hivenen epäselväksi, että mikä on miesten mielestä liikaa vaadittu heiltä itseltään parisuhteessa.
Samoin tulee mieleen kysyä myös miesten omista kriteereistä kumppanin valinnassa. Uskallanpa väittää, että miesten oma vaatimustaso ei ole mitenkään alhaisempi kuin naisten...
Eli useampi mieshenkilö on huomautellut ja valitellut siitä, miten naisilla on liian suuret vaatimukset kumppanin valinnassa. Mutta mitä tämä tarkoittaa? Ainakin minulle on jäänyt hivenen epäselväksi, että mikä on miesten mielestä liikaa vaadittu heiltä itseltään parisuhteessa.
Samoin tulee mieleen kysyä myös miesten omista kriteereistä kumppanin valinnassa. Uskallanpa väittää, että miesten oma vaatimustaso ei ole mitenkään alhaisempi kuin naisten...
Vastaukset 33
Vanhimmat
kestä sitä, että naiset pyytävät heitä pidättäytymään muutamista "luonnollisista ruumiillisista toiminnoista" seurassa, sekä olemaan sotkemasta wc-istuimen rengasta keltaisilla pisaroilla. Kohtuullisen sivistystason omaava nainen pitää näitä paria pikkujuttua itsestäänselvyyksinä, siispä "liialliset vaatimukset" ovat siinä.
röyhtäilemättä ja piereskelemättä naisten seurassa. Vatsa siitä tulee helposti kipeäksi ja mieliala kärsii, kun ei saa toteuttaa itseään. WCn kohdalla olen kostanut asian sillä tavoin, että lasken _molemmat_ kannet käytön jälkeen alas. Saapas - hähähää! - nostaa toisen aina ylös asioilla käydessään.
Erään ystäväni aviomiehellä oli oma wc, vaimolla oma.
---
Aika metka saapas teillä. Paljonko sellaisen asentaminen maksaa?
Me voisimme melkein asua yhdessä, sillä minä lasken myös sen päälikannen, tosin eri syystä: avokantinen pönttö kun näyttää uhkaavalta, ihan kuin se haluaisi nielaista, kun menen vessaan vain hampaita pesemään. Aukipöntöstä voi myös yöllä luikerrella naapurin karannut käärme, eli kannattaa todellakin laskea molemmat kannet.
Tosin emme voisi kuitenkaan asua yhdessä, sillä minä tulen asumaan naisten ja sinä miesten vyöhykkeellä (viittaus aloittamaani viestiketjuun). Naisten vyöhykkeellä asuu myös Walter de Camp, sillä hän paheksui City-lehdessä julkipiereskelyä ja on siis selvästikin nainen. Luotan siihen, että hänkin laskee molemmat kannet, joten älä sure, pärjään kyllä.
Ps. Vatsakivuista pääsee kun pureskelee ruokansa kunnolla, tai vastaavasti muuttamalla ruokavaliota sellaiseen suuntaan, etteivät päästöt haiskahda, jolloin ketään ei kiusaa se (siihen asti kunnes vyöhyketerapiani toteutuu).
Enpä oikein ole varma, onko miestä tarkoitettu kerrostalojen ja sievien olohuoneiden asukiksi. Kodissa pitäisi olla pirtti, jossa voi veistellä puulusikoita ja polttaa lastut takassa. Eli koti, jossa on tilaa ei-aivan-sisäsiistille miespossullekin.
sijoittaa höyläpenkki olohuoneeseen!
Virginia Woolfin mielestä naisen tulee saada oma huone. Aabrahamin mielestä miehen tulee saada höyläpenkki olohuoneeseen. Kannatan molempia lämpimästi.
Jos taloudessa on molemman sukupuolen edustajia, kodit ovat hyvin paljon juuri naisten sisustamia ja naisten näkemysten mukaisessa järjestyksessä. Eikö miehiä kiinnosta "miehekkään" kodikkuuden rakentaminen? Kestääkö naisen rakkaus paremmin vaikka miehen syrjähypyn kuin miniverstaan laittamisen asumistiloihin?
Mainitsemani pariskunta olivat ihan tavallisia ihmisiä, sähkömies ja siivooja, jotka olivat rakentaneet omakotitalon.
jonka olen kuullut (lukenut) kannattavan miehen oikeutta miniverstaaseen. Olen joskus ottanut asian ujosti yleisessä keskustelussa esille ja vastauksena on ollut naisten happamia hymyjä ja huomautuksia sahanpuruista ja höylänlastuista. Ikään kuin sahanpurut ja höylänlastut olisivat sen likaisempia kuin vaikkapa langanpätkät ja kangastilkut, jotka peittävät lattian ompeluhommien aikana. Kummatkin lakaisee helposti pois. Eikä höylä, selkäsaha tai pora (puuta porattaessa) pidä sen kummempaa ääntä kuin ompelukonekaan.
Muistanpa tapauksen, kun eräs tuttavani vei veneensä moottorin vaimon poissaollessa kotiin ja korjasi sen kaverinsa kanssa keittiön pöydällä. Kuvaus sen jälkeisestä perheneuvottelusta nosti tukkani pystyyn. Tosin kaverit olivat samantien koekäynnistäneet moottorin keittiössä muistamatta, että kaksitahtinen ruiskuttelee pakokaasun joukossa runsaasti palamatonta bensaa ja palanutta öljyä. Olivat joutuneet nöyrinä poikina pesemään keittiön lattiaa, seiniä ja kattoa pitkät ajat...
Jostain syystä asiat ovat muotoutuneet sillä tavoin, että mies kyllä voi toimia avustavana makutuomarina verhoja ja kalusteita ostettaessa, mutta vaimo määrää kaapit ja niiden paikat. "Miehekästä" sisustusta ei näe oikeastaan missään. Liekö syynä entisten herrasväkien salonkien matkiminen olohuoneissa.
Jos miehillä olisi enemmän omaa tilaa kodissa, monet syrjähypyt ja kapakkareissutkin jäisivät tekemättä. Ja monet perheriidat käymättä. Nykyään se oma tila tahtoo monellakin olla vain sohva tai yksi nojatuoleista ja tietenkin tietokone, jonka ääreen paetaan pahaa maailmaa. Ja tietysti kantakapakan pöytä.
Oma askarteluhuone on käytännössä mahdollinen vain omakotitaloissa tai vastaavissa pannuhuoneen yhteydessä. Yhdessä tuntemassani tapauksessa tällainen onnellinen aviomies ottaa (kateelliset) kaverinsa vastaan tässä omassa pienoisvaltakunnassaan. Tunnelma on mukava, kun ei tarvitse varoa mattoja ja voi istua vanhalla risalla nojatuolilla tai höyläpenkin päällä. Ja vielä pienoisjääkaappi. Kirjahyllyt, keittiötasot ja sen sellaiset yläkerrassa ovatkin sitten mittatilaustyötä ja aitoa massiivista puuta. Viulu (vai oliko kitara) ja jotain muuta rakenteilla.
Eipä voi muuta kuin sanoa: Nyyh!
aiheutuu Suomessa ankeista asunto-oloista. Nykyisessä kolmiossani en voisi pitää seuralaista, sillä aina jossain vaiheessa menevät sukset ristiin esim tv:n katselusta.
Avioliittoni taas oli onnellinen, olisiko syynä kolme kerrosta, wc ja tv joka kerroksessa. Sekä hulppeat verstastilat.
Lisäksi pidimme molemmat vanhasta sisustustyylistä ja kiertelimme yhdessä antiikkikauppoja ja kirppiksiä.
ja asuntojen kalleus Suomessa ruhjoo pahasti elämisemme laatua. Meidät on pakotettu ahtautumaan länsimaiden pienimpiin asuntoihin, samalla ne ostovoimaan suhteutettuina ovat likimain lännen kalleimmat.
Miesten omalle sopelle olisi sananmukaisesti "sosiaalista tilausta", mutta niin olisi vastaavalle naisten tilallekin. Kodinhoitohuone ei minusta ole välttämättä sellainen, kyllä kotia pitäisi hoitaa yhdessä, nais- ja miespuolisten perheenjäsenten. Oikea tavoite olisi, että jokaisella on oma huone ja lisäksi yhteisiä tiloja. Niinpä niin.
Eikö kaupunkioloissa voisi ajatella autotallin vuokraamista/ostamista askartelupuuhille? A:n sympaattinen kuvaus pani todella ajattelemaan, että kodit voivat liikaa heijastella naisten makua. Toisaalta, miesten pitäisi osoittaa alusta alkaen kiinnostusta sisustamiseen eikä heittää koko riesaa naisväen harteille.
Ei kolmioon mahdu toista, kolmannesta puhumattakaan. Jäin tässä puntaroimaan, onko antiikista pitävä miehesi sama, joka oli lukenut kirjan? Ja uhosi voivansa lukea vaikka toisenkin? No, ei tarvi uskoutua, selvinnee lähivuosien kuluessa, jos olen tarkkana :D.
...sisustus on miehekäs ja käytännöllinen. Voi hyvin olla saappaat jalassa sisällä, ja siivota voi lähtiessään.
Tosin esim. äitini on käydessään tuonut sinnekin verhotangon ja verhot joskus 15 vuotta sitten - hyvin toimivat.
Noin yleensä mies tarvitsee myös oman sopen, jonne ei kuulu eriävät mielipiteet siitä, "missä minkin asian paikka on". Oma vaimoni tosin antaa loistavasti oman työsoppeni hukkua a4-saasteeseen, eikä sotke minun intuitiivista "arkistointisysteemiäni".
Noin muuten koen itse tarvitsevani kumpaakin elementtiä - naisen käden jälki sisustuksessa tekee vaikkapa TV:n katseluympäristön tai viinilasillisen nauttimisen rouvan kanssa paljon viihtyisämmäksi. JA joskus tarvitsee sitten sitä omaa soppeaan, jossa saa vaikkapa pieraista rauhassa, ja jos joku siitä valittaa, niin se on hänen syynsä joka sinne tuppautui sitä haistelemaan...
Yleensä muuten (lieneekö Murphyn pierulaki) käy seuraavasti: "Pieraisu kasvattaa eksponentiaalisesti toisen ihmisen odottamattoman kohtaamisen todennäköisyyttä kolmenkymmenen sekunnin sisällä"
mieheni kirjasto oli oikein hyvin varustettu. Olen kai joskus maininnut nuoruuden hairahdukseni, mutta hän olikin Tampereelta :)
...asuvat ahtaasti kiviluolissaan toisiinsa ahtautuneina.
Valtion pitäisi alkaa tukemaan esim. etätyöpolitiikkaa jne. jotta lapsiperheet pääsisivät lähemmäs luontoa pois betonierämaista. HElsingistähän lapsiperheet ovatkin jo valtaosin äänestäneet jaloillaan.
Miehillä on sitten soppia esim. nuhjuiset autokorjaamot, Esson baarit ja niiden turpaparlamentit (joista useimmat naiset kirjaimellisesti savustetaan nortinsavulla ulos)... Kyllä miehet aina omat soppensa löytävät, joihin hakeutuvat itse tai hengenheimolaistensa kanssa kehittymään ihmisinä ja lataamaan akkujaan.
on matkapurjevene. Siellä olen lakien ja asetusten sekä ikivanhojen tapojen mukaan ehdoton ja kiistaton päällikkö. Kuten tiedät, hierarkia rakentuu vanhan mallin mukaan vesialuksissa seuraavasti:
Jumala
Kapteeni
ei ketään
ei ketään
ei ketään
ei ketään
ei ketään
...
...
peränainen ja muut.
Siellä voi kapteenina veistellä paistinlastoja, puulusikoita, makkara- ja pihvipihtejä, leikkuualustoja - ja tämän oikeuden turvaavat lait, valtiomahti ja kansainvälinen merioikeus. On jo kertynytkin kohtalainen varasto ao. tarvikkeita. Lastutkin ovat käyttökelpoisia nuotion sytyttämiseen rannalle. Kapinasta joutuu lankulle tai linnaan.
Tietyjä myönnytyksiä on tietenkin tehtävä, jos ja kun haluaa saada peränaisen veneeseen.
vaikea sanoa mitä tarkottaa liian suuri vaatimustaso, kun pitäisi eka voida olla päivä naisena et tietäis mitä tekin noista jutuista ajattelette.
Tuntuu joskus että nainen hakee ominuisuuksiltaan miestä,jotka omin naiselta itseltään puuttuvat ja se antaa kuvan että nainen tarvitsee miehen vaan täydentämään omat puutteensa.
Eikös palapeli ole juuri semmoinen, toisessa on kolo ja toisessa syvennys ja kun ne natsaavat, a vot, kuva on kokonainen.
Jos mies on empaattinen, nainen ei voi olla. Jos nainen on suvaitsevainen, mies ei voi olla. Jos mies on hauska, nainen ei voi olla. Jos toinen antaa periksi, niin toinen ei.
Olisipa hauska seurata kärpäsenä katossa tuollaisen parin arkipäivää.
että ei kannata hypätä vällyjen väliin yhtään sen vähäisemmän arvoisen miehen, kuin "sen oikean" kanssa.
Nähdäkseni nyky-yhteiskunnassa ongelmana on sekä naisten että miesten seksikeskeisyys, ja siitä seurannut moraalittomuus, josta sitten seuraa abortteja jne. Myös sitä, että niin upeista asioista kuin LAPSISTA aletaan puhua vahinkoina jne.
Eli kriteerit vaan mahdollisimman korkealle!!!
Minulla on kriteerit korkealla - - ja siksi olen yksin...
kuitenkin yksin kuin piereskelevän ja reunuksille ruikkivan miehen kanssa - joka voi vielä vaikka saattaa sinut tahtomattasi raskaaksi? Ole onnellinen, sinä ! ;-)
..ehkäisystä?
Katsos nykyään voi jo harrastaa seksiä ilman että sen takia tarvitsee raskaaksi tulla.
...osa feministeistä valittelee, että ehkäisykin voi pettää - ja sitten oikeuttavat sillä viattoman ihmistaimen tappamisen.
Minä taas suosittelisin suoraan kaikille tuolla tavalla ajatteleville feministeille sterilisaatiota (samoin, jos heidän miehensä tuolla tavalla ajattelevat - miehen sterilisaatio olisi jopa helpompi toteuttaa...)
Useinhan ehkäisy voi unohtua esim. voimakkaan humalatilan aikana. Siksi varsinkin voimakkaita humalatiloja harrastavan feministin olisi syytä välttää mieskontakteja, ainakin harrastuksensa aikana.
...kampanjaan, jossa lapsivihamielisille abortin kannattajille (miehille ja naisille) mainostettaisiin sterilisaatiota aitona vaihtoehtona: ja maksettaisiin esim. pieni bonusraha siitä, että "ottavat sterilisaation".
Se tulisi pitkässä juoksussa halvemmaksi yhteiskunnallemme, kun säästettäisiin esim. aborteista johtuvista psyykkisistä vaikeuksista hoitokuluja.
Samaten sitten se lisäisi "vastuullisia geeneja", kun ns. "vastuuttomilta geeneilta" tuon sterilisaation kautta vähenisi tuo lisääntyminen (joka siis, tuon näkemyksen mukaan, nähdään yleensä "vahinkona" ja "vaivalloisena asiana").
Nyt perustamaan Valitse Elämä Ry:tä, joka
1. tukee abortinkannattajien sterilisaatiota, jopa taloudellisesti
2. alkaa ajamaan vaihtoehtoja sille, ettei aborttia nähtäisi ideaalina vaan pahana asiana, jollainen se oikeasti on
- esim. yksinhuoltajan aseman parantaminen (mies tai nainen, joka päättää pitää ja huoltaa lapsen)
- jne. asioiden kannattaminen, jotka vaikuttavat abortin tarpeeseen vähentävästi.
Tämmöistä yhdistystä tukisin taloudellisesti - se olisi hienolla asialla.
Feministit leikkauttakoot itsensä hedelmättömiksi, jotteivät edes vahingossa saisi lapsia, joille siirtäisivät luonnottoman oppinsa. Niinkö?
Aborttia kannattavista, lapsia vaivalloisina ja vahinkoina pitävistä lapsivihamielisistä feministeistä - joita täällä kommenteista päätellen tuntuu myös olevan linjoilla.
Sellaisille olisi tosiaan parempi, että ennaltaehkäisisivät tuohon tyyliin...
Lapsikin äkkiä vaistoaa, kun äitinsä pitää häntä vain riesana uransa tiellä - tai leikkikaluna silloin "kun hänelle sopii".
Eli, kun nuo laatumääreet voi sovittaa itseensä, niin kipin kapin steriloitavaksi! Kaikki osapuolet voittavat asiassa.
Sitten jos mieli muuttuu, ja lapsirakkaus yllättää - niin silloin voi adoptoida. Kuitenkin säästytään tilanteelta, jolloin "väärällä hetkellä" syntymään lähtevä yksilö tulee "kaavituksi" tai "imuroiduksi".
Ihmistuntemuksesi on ala-arvoista.
Mistä hemmetistä olet saanut päähäsi, että feministit olisivat lapsivihamielisiä?
...useimpia perusnimimerkkejä täällä.
K-18 sanoi, ettei syntymättömällä lapsella ole ihmisoikeuksia ennen kuin se syntyy... jne. Tai heitä, jotka pitävät lapsia "vahinkoina" tai "vaivoikseen otettavina".
Kyllä olen ihan vakavissani, että tuommoisella tavalla lapsiin (syntymässä oleviin ja syntyneisiin) suhtautuvien miesten ja naisten pitää harkita sitä sterilisaatiota - ihan vakavissaan.
Minä muuten tuossa viestissäni puutuin NIIHIN feministeihin, jotka ovat lapsivihamielisiä. En usko, että kaikki feministit sitten ovat.
Abortti on sitten mitä suurinta lapsivihamielisyyttä - se, kun yksilö tapetaan on suurin vihan osoitus sitä kohtaan, mitä voi osoittaa (tai ainakin välinpitämättömyyden osoitus, joka voi jopa olla pahempaa kuin viha)...
Jos henkilö on sitä mieltä, ettei sikiöllä ole ihmisoikeuksia, ei se suinkaan merkitse sitä, etteikö SYNTYNEELLÄ, ehkä hänen itsensä synnyttämällä/siittämällä lapsella ole täydet ihmisoikeudet ja etteikö henkilö rakastaisi ja hoivaisi tuota lasta täysin sydämin.
Löytyyhän paljon päinvastaisiakin tapauksia: lapsia odotetaan innoissaan tai ainakin suht. positiivisella asenteella, mutta jo muutama vuosi näiden syntymän jälkeen synnyttäjä/siittäjä kyllästyy tekeleisiinsä, on pallo hukassa niin kasvatuksen kuin lapselle annettavan hyvän esimerkinkin suhteen.
Kieltäydytkö täysin ymmrätämästä sitä, että yksilöiden mielipiteet muuttuvat? Uudet elämänvaiheet antavat toisia näkökulmia kuin ennen, vastuuseen "joutuminen" kasvattaa rakkauteen ja sitoutumiseen.
"Ohjelmasi" estäisi eräiden ihmisryhmien sukusolujen toiminnan niille tarkotetulla tavalla, jos niiden kantaja joskus olisi valmis saamaan lapsia. Pitäisikö näiden lapsien jäädä syntymättä?
...olisi karsia riski harkittuun tappoon. Katumapäälle tuleva voi sitten adoptoida jostain.
Ilmeisesti aborttiin ryhtyvä ihminen ei sitten usko ihmisellä olevan vaikkapa sielua. Suurin ajattelemattomuus on, jos joku väittää uskovansa ihmisen olevan sielu / henki, mutta silti kirkasotsaisesti kannattaa aborttia.
Raamattu useissa kohden (esim. Jeremian kirja, Jesajan kirja, Paavali) toteaa, että Jumala "tuntee" ihmisen jo äitinsä kohdussa - ts. ihminen on yksilö jo kohdussa ollessaan (ja jopa ennen sitä, sanotaan...).
Puhtaasti materialistisen egoistin näkökulmasta tilanne on sitten ymmärrettävämpi - tosin jostain tuntuu heillekin tunnontuskia joskus tulevan... Mistähän?
Miksi omia jälkeläisiään suunnitelmallisesti abortoivalla henkilöllä pitäisi olla jatkossa erityisoikeudet jatkaa omaa egoismiaan?
Aborttihan juuri on keino väistää vastuuta - ei anna kenellekään tilaisuutta kasvattaa rakkauteen ja sitoutumiseen, vaan välinpitämättömyyteen egoismiin ; etenkin heidän täysi-ikäisten kansalaisten kohdalla, jotka pitävät vieläpä itseään "vastuullisina ihmisinä" tässä valtiossamme.
Sellaisten ihmisten valinnat suututtavat ja toisaalta surettavat minua - samoin kuin kenen tahansa ihmisen valinta, joka tappaa toisen sielun.
Tuo lasten "suunnitteleminen" siinä määrin, että on syntymättömän yksilön valmis jopa tappamaan omien suunnitelmiensa ollessa etusijalla, sitten objektifioi lapsen (= ihmisen). Samalla, kun feministit paradoksaalisesti vastustavat naisen objektifiointia, niin he objektifioivat lapsen jopa siinä määrin, että syntymättömän sellaisen saa nitistää ... Se on minusta pahimmanlaatuista kaksinaismoralismia, suurta henkistä sairautta, sanoisin, johon "moderni" nyky-yhteiskuntamme on langennut.
Parempi, etteivät sellaiset ihmiset sitten saata viattomia sieluja edes alulle - jos sitten "mieli muuttuu", niin maailma on täynnä adoptoitavissa olevia kärsiviä syntyneitä sieluja, joita kohtaan voi rakkautta osoittaa.
Tämä on mielipiteeni, joka lähtee siitä, että uskon jokaisen ihmisen olevan kuolematon ja äärettömän arvokas sielu. Tämä sielu saa alkunsa äidin kohdussa, hedelmöityksen hetkellä / pian sen jälkeen.
Jos taas tuohon ei usko, niin miksi sitten pitäisi pitää erityisenä "arvona" "oikeutta" jatkaa omaa siementäänkään?
Mielestäni tuommoinen oikeus on suhteessa vain absoluuttisiin arvoihin - sisältäen samalla vastuun siitä, miten tuota oikeutta käyttää. Löperömoraalinen mies tai nainen voisi minun mielestäni tuommoisen oikeuden hyvin vaikkapa menettääkin... Ainakin ansaita tervettä paheksuntaa, joka ehkäisisi sikiöiden lähdettämistä tulevaisuudessa.
Onko olemassa absoluuttista etiikkaa?
Lääketiede ei tunne sielua siinä merkityksessä, missä sinä sanaa käytät. Eikä juridiikka. Jos edellytät sanktioita maallisen vallan laillisiksi säätämistä aborteista, sinun täytyy toivoa niitä niiltä metafyysisisiltä voimilta, joihin uskot. Sen uskon kohdetta ja sisältöä me emme voi tieteen keinoin todistaa vääräksi tai oikeaksi. Joka uskoo tällaisiin voimiin, joutuu myös jättämään paljon niiden "käsiin". Jos kostot ja rangaistukset pystyisivät muuttamaan maailman onnelaksi, ne olisivat tehneet sen jo aikaa sitten.
..ovat ja pysyvät sanallisina.
Raamattukin kehottaa, ettei ihminen itse kostaisi kokemaansa vääryyttä, vaan jättäisi Jumalalle tuomiovallan.
En siis missään mielessä kannata aborttilääkäreiden kimppuun käymistä, muuten kuin sanallisesti mediassa.
Jos taas joku, edes yksi, ihminen ajattelisi vähän, ennen kuin listisi silmittömästi sikiönsä (kun se on ihmisen valinta, samoin kuin murhamies voi valita murhaako vai ei) - niin silloin ei tämäkään mielipiteen esittäminen olisi hukkaan heitettyä.
Vastuulliseen ajatteluun ja toimintaan kannustaminen ei vain ole muodissa nykyisin.
Mutta tuosta, mitä sanot, olen nyt taas samaa mieltä.
Toisaalta - jos joku ei pidä vaikkapa alle viikon ikäisiä vauvoja ihmisinä, niin onko väärin, ellei hän puutu siihen, jos näkee jonkun tappavan sellaisia? Ehkäpä osa noista aborttilääkäreiden kimppuun käyvistä henkilöistä näkee asian tuosta näkökulmasta... Minä en ihan näe. En minä voi ennaltaehkäistä kaikkia tämän maailman murhamiehiäkään murhaamasta.
Toisaalta - maallisenkin lain nojalla saisin varmaan syytteen, jos joku tuommoinen vauvamurhaaja olisi vauhdissa, enkä puuttuisi asiaan - asiat eivät ole aina mustavalkoisia...
Toivon myös, että abortin tehneet ja sellaisiin ratkaisuihin joskus myötävaikuttamassa olleet ihmiset joskus löytävät Jumalan, ja saavat syntinsä anteeksi. (koska uskon, että me kaikki syntiset ihmiset, uskoni mukaan, tarvitsemme sitä).
Jos nyt sitten demokraattisessa yhteiskunnassa olisi enemmistö laillani ajattelevia ihmisiä, niin silloin varmaan lakimme olisivat tiukempia.
Nyt on toimittava sananvapauden ja mielipiteen ilmaisun vapauden puitteissa.
Toisaalta huomaat, että minäkin voin ymmärtää abortteja (joita aina pidän vakavina ja raskaina ratkaisuina) joistakin näkökulmista käsin huomattavasti paremmin, kuin sitten elintasopullamössö"vastuullisien" egoistien tekemiä, kun "omat suunnitelmat" kärsivät "vahingoista".
Toisaalta Jumala tietää myös niiden naisten ja miesten tuskan, jotka ovat abortoituaan tulleet katumapäälle... ja on toisaalta kykenevä myös armahtamaan ihmisiä. He, jotka ovat tehdyn virheen takia nyt psyykkisissä vaikeuksissa, ei ole syytä lyödä henkisesti eikä fyysisesti... Heidän tulee tehdä surutyönsä loppuun ja jatkaa elämäänsä muistaen, että myös armo on heille tiedossa, jotka sitä kokevat tarvitsevansa.