Teemu Mäki professoriksi

pääsi pitkälle. Nytkö saadaan oikeen yliopistotason kissan tappajia ja runkkajia?

Lapua saa taas kerran olla ylpeä muualle muuttaneista pojistaan.

Ei ole kissaa karvoihin katsominen.

Teemu Mäen KISSA-esseen loppusanat:

En kadu kissantappoa. Videoteokseni tekeminen ei ollut minulle hauskaa eikä teokseni tarkoitus ollut yllyttää ketään väkivaltaan, päinvastoin, havahduttaa katsoja huomaamaan oma väkivaltaisuutensa, ja se, miten helposti sen voi tekopyhästi unohtaa.

Jos eläintenoikeusaktivistien, kulttuuriministerin, Kiasman, Kiasman sponsorien ja vihapostia minulle lähettävien eläinrakkaus olisi askel kohti köyhien ja kärsivien ihmisten auttamista, voisin nähdä siinä hyvääkin, vaikka sen perustelut olisivatkin epäloogiset ja itsepetosta. Käytännössä minusta näyttää kuitenkin siltä, että usein kyse on eläinten rakastamisesta ihmisten sijaan. On vaivattomampaa tehdä suuri numero siitä kuinka ei hyväksy eläinkokeita eikä häkkikanaloita, kuin luopua henkilöautoilusta, epäreilun maailmankaupan hyödykkeistä ja vaatia kehitysavun lisäämistä. On kivempaa muistaa olevansa "viattomien luontokappaleiden" puolella, kuin tunnustaa olevansa osasyyllinen siihen, että 24 000 ihmistä kuolee maailmassa nälkään joka päivä.

Ihminen voidaan koulia ulkoisesti väkivallattomaksi, aivan kuten seksuaalisuuskin voidaan sublimoimaan joksikin muuksi, kun oikein päättäväisesti luostarissa yritetään, mutta ovatko munkit meitä onnellisempia? Ihminen, joka ei ole koskaan lyönyt tai syönyt lihaa, onko hänellä enemmän hellyyttä, rakkautta ja ystävyyttä annettavanaan kuin sillä, joka on tapellut ja syönyt lihaa?

Jotkut toivovat, että jos pidättäydymme väkivallasta nautoja kohtaan, kehitymme yhä empaattisemmiksi ja meistä tulee pikku hiljaa kykenemättömiä verenvuodatukseen ja ilkeyteen ylipäätään. Näin ei ole, ihmisellä on kyky sekä hoivaan että silpomiseen, eivätkä nämä kyvyt ole suorassa käänteisessä korrelaatiossa keskenään.

En tarkoita, että kaikki tappaminen pitäisi hyväksyä, kuten kaikki hoivaaminen hyväksytään. Tarkoitan vain, ettei ilmiöitä voi jakaa mustavalkoisesti elämänmyönteisiin ja elämänvastaisiin.

Jotkut ajattelevat kategorisesti, että elämä on sitä parempaa, mitä pitempään se kestää ja mitä vähemmän kärsimystä siinä on. Se ei kuitenkaan ole totta. Kuolevaisuuden torjuminen on elämän pelkoa.

http://www.teemumaki.fi/essayskissa.html

Nimitysuutisesta katkelma Iltalehdestä:

"Vuonna 1967 syntynyt Mäki on väitellyt tohtoriksi Kuvataideakatemiassa 2005. Hän on ansioitunut vapaana taiteilijana, ja hänen töitään on esillä lukuisissa julkisissa kokoelmissa. Mäen laaja taiteellinen tuotanto sisältää niin maalauksia, grafiikkaa, valokuva- ja videotaidetta, installaatioita, esseistiikkaa kuin runouttakin.

Mäki on taiteessaan käsitellyt erityisesti filosofis-poliittisia aiheita, kuten kuolevaisuutta, nautintoa sekä väkivallan ja talouden suhdetta.

Mäki katsoo Aalto-yliopiston tarjoavan tilaisuuden houkutella teknis-taloudelliset alat vuoropuheluun taiteen ja taiteellis-filosofisen näkökulman kanssa. Hän näkee tämän mahdollisuutena taideopetuksen kehittämisessä."

Kirjoitin juuri toiseen lehteen mielipiteeni tästä asiasta ja tuskin sitä sielläkään näytetään. Otetaan aikaa-.. Teemu Mäen opetukseen en menisi vaikka maksettas .. joo. näin on olen yhden luennon alun kuunnellut ja se riitti.
Onneksi en päässyt koko kouluun tosin hain vain kerran ... haluisin pistää kaverin paperipussiin ja paiskoa pitkin seiniä siinä sitä olis taidetta ja hupia rahvaalle.

Te pässit ette ymmärrä taidetta. Ootta mijoonan vuoden päästäkin yhtä tyhmiä.

tätä nyky tairetta en oikein ymmärrä,äijä painaa toisessa käressä kyrpä ja toisessa kirves kissan perässä,niin siitä hyvästä saa taiteilija apurahan lopuksiikää,ja kiasma maksoi teoksesta vielä kymmeniä tuhansia

Mitäääh ! Ette ymmärrä. Siinähän kuvataan nykyajan kiireistä elämänrytmiä (juoksu) ja ikuista taistelua leivästä ja lihasta.