Mieheni on edelleen yhtä haluton seksiin kanssani ja se ärsyttää vietävästi. Enpä ole viitsinyt kysellä pettääkö hän mua vai ei. Ehkä sillä ei ole mitään väliäkään enää.
Otin vinkistä vaarin ja menin opiskelemaan työväenopistoon. Kaksi kertaa viikossa ajan 12 km suuntaansa ja 3 tuntia istun tunnilla. Tuo aika suo välillä olla ihanan miehen kanssa kahden.:)
Joo...voitte sanoa tekeväni väärin. En aio elää mieheni kanssa selibaatissa ja koska hän ei suostu rakastelemaan kanssani...teen sen toisen kanssa. Oli se oikein tai ei.:)
Otin vinkistä vaarin ja menin opiskelemaan työväenopistoon. Kaksi kertaa viikossa ajan 12 km suuntaansa ja 3 tuntia istun tunnilla. Tuo aika suo välillä olla ihanan miehen kanssa kahden.:)
Joo...voitte sanoa tekeväni väärin. En aio elää mieheni kanssa selibaatissa ja koska hän ei suostu rakastelemaan kanssani...teen sen toisen kanssa. Oli se oikein tai ei.:)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Lainaus tekstistäsi: "Joo...voitte sanoa tekeväni väärin. En aio elää mieheni kanssa selibaatissa ja koska hän ei suostu rakastelemaan kanssani...teen sen toisen kanssa. Oli se oikein tai ei.:)".
Olet siis tehnyt päätöksesi, mutta miksi tulet siitä tänne kertomaan? Vai oletko vieläkin epävarma tekemästäsi ratkaisusta ja odotat täältä saavasi tukea päätöksellesi?
-Olet siis tehnyt päätöksesi, mutta miksi tulet siitä tänne kertomaan? Vai oletko vieläkin epävarma tekemästäsi ratkaisusta ja odotat täältä saavasi tukea päätöksellesi? -
Ehkä haen tukea...ja tuon lopun tekstistäsi voisit kysyä monelta muultakin.
mitä varten sä olet täällä lukemassa oletko kohottamassa itsetuntoasi jokin syy sullakin on tällä olla vai oletko niin täydellinen että voit antaa kaikille kommentteja kaikilta elämän aloilta
Ja mitä se niilopoika täällä tekee, luuleeko niilopoika että jotakuta oikeasti kiinnostaa niilopojan mielipide.
..nyt vaan itseksesi "istunut siellä työväenopiston tunneilla"!! Miksi jauhaa samaa vanhaa, vai onko "tunteja" liian harvoin? Ota toinenkin "kurssi, jos opiskeluttaa" niin vietävästi! Päätökset mitä elämässäsi teet, teet ihan itse; muilla ei "valtuuksia" tuomita tai kannustaa!
Mistä tiedät että tilanne kehittyy pidemmälle?Oletko heittänyt flirttiä peliin vai vähän muutakin?Kyllä sitä aina saa kokeilla vaikka seksiä kurssi kaverin kanssa jos kokemus on mahdollisia haittoja rikkaampi...Elämä kuluu , entäs sitten kun on vanha ja vuodeosastolla , on tehtävä ennen sitä mistä nauttii..Ja kuka on määrännyt että elämän täytyy olla tylsää?
Sekä että.:)
Kenelle mä sitä säästän jos mieheni ei suostu rakastelemaan kanssani vai pitääkö pihdata siihen asti kunnes olen vanha ja vuodeosastolla, kuten sanoit eikä se sitten enää kelpaa kenellekään.:)
Pidän seksistä ja elämäni on tylsää ilman sitä. Enkä varmasti ole ainut joka näin ajattelee. Siis kyllästyin totaalisesti pihtaavaan mieheeni.
Kyl se sitten varmaan kannattaa aatella itseään ja tehdä niin kuin itse haluaa.Jos mies ei ota/osaa/halua/älyä hoitaa asiaa niin että vaimonsa saa tuntea itsensä halutuksi ja eroottiseksi,ja sitä kautta loppujen lopuksi tyydyttyneeksi,niin ei silloin kannata ainakaan kovin tuntea syyllisyytta jos hakee elämäänsä "iloa" muualta.Ja on se asia vielä niinkin että ei siitä mitään tuu jos alkaa kaikkia muita miellyttämään:niitähän on tuhansia , eli paras tehdä kuten itse haluaa...Niin ainakin allekirjoittanut on jo alkanut tekemään.Ja onhan seksi yksi elämän nautinnoista,jännitystä tuova asia parhaasta päästä niin kauan kuin on viriili.
Hei Marja. Toivottavasti katsoit äskeisen elokuvan. Miehesi on pettäjä, kuten minunkin mieheni. Olen ollut naimisissa 7 vuotta, joista vietin pettäjän elämää minäkin tasan kolme vuotta. Sitten kyllästyin. En rakastajaani vaan elämäntapaan- ei sopinut minulle. Olen edelleen naimisissa ja kärsin, kuten kärsin ennen pettämistä- seksin puutteesta. Nyt olen vuoden ollut taas "kuivilla" ja tuntuu ettei ole mitään elämää. Vietän illat yksin niinkuin nytkin hyvin joudan kirjoittelemaan, kun ukko vetää hirsiä. Rakastajani oli hellä ja ihana, mutta naimisissa tahollaan. Kärsii siellä seksin puutteesta, mutta lienee löytänyt jo toisen lohduttajan. Minä en ole lähtenyt uutta etsimään. Yritän elää lapsilleni, nyt niille on enemmän aikaa. Mutta olenko onnellinen? En. Miksi en eroa? En tiedä. Ei ole oikein syytä. Seksin puute. Läheisyyden puute. Rakkauden puute. Tulen vanhaksi ja ehkä jään ikuisesti katumaan, etten lähtenyt ajallaan. Mutta onko lapset sen ansainneet? Elämän ilman isiä, elämän ilman äitiä- vuoroin.. Olen ajatellut ettei meidän puhuma seksin puute ole seksin puutetta kaikki- yksinäisyyttä ja läheisen rakkauden puutteesta kärsii enemmän. Kumpa olisi edes käsi tai yksi hellä katse. Toivon voimia meille molemmille ei kai tässä muukaan auta. Tämäkin helpottaa, että saa kirjoittaa- älkää siis ihmiset meitä tästäkin syyttäkö. Onkos näitä pakko lukea, jos ei kiinnosta!
Miksi et eroa miehestäsi? Vai oletatko että kun miehesi saa tietää syrjähypyistäsi, voit sen tyynesti kuitata "oma moka" ja suhteenne jatkuu kuin ennenkin?
...edellisen kirjoittajan tavoin,tahtoisin lukea vastauksesi miksi et eroa,jos kerran elämäsi on niiin tylsää ilman seksiä oman siippasi kanssa?
Eroamisella olisin sentään jollain lailla hyväksynyt "seksin puutteesi",mutta tällä konstilla et myötätuntoani saa.
Vai oletko kenties seuraavanlainen:
a. Mieleltäsi niin köyhä,ettet osaa nauttia tahi keksiä elämästä mitään muuta nauttimisen arvoista asiaa kun seksi?
b. Oletko niin mammonankipeä "hienostorouva",ettet voi erota siinä pelossa että elintaso saattaisi hieman järkkyä ja sen näkyminen toisille?
c. Oletko edes yrittänyt puhua miehesi kanssa,mistä klikkaa jos ei seksipuuhat kiinnosta?
Tuohon viimeiseen voin itsekin antaa vastauksen : elämässä on todellakin paljon muutakin kivaa ja elämisenarvoista ja nautittavaakin kun seksi,mutta jos ei niitä tiedosta tahi löydä,niin en voi muuta sanoa kun että otan osaa...
A. Seksi on yksi monista nauttimisen arvoisista asioista ja maailman luonnollisin asia. Se ei ole ainut asia josta nautin.
B. Mammonat ovat mun ja vielä avioehdolla höystetty eli en häviä taloudellisesti yhtikäs mitään.
C. Puhuttu on ja selvää ei ole tullut muusta kuin ettei miestä haluta eikä kiinnosta. Kysyin miksi et hae avioeroa kun ei kiinnosta? Ei halua erota, ehkä se mammona kiinnostaa häntä enemmän.
Mies tietää mihin kaikki tulee johtamaan, mut jos miestä ei kiinnosta niin ei. Mitäpä mä selittelen sille omia tekemisiäni koska itse osoittaa suorastaan välinpitämättömyyttä mua kohtaan. Siksi en kysele onko hänellä toista naista, ei kiinnosta enää mua. Tää juttu on niin pinnalla etten pahemmin ole itse miettinyt eroa, mut siihen tää tulee väistämättä johtamaan.
Kiitti vaan Marja, sä teet aivan oikein. Mä olen kärsinyt ja ollut ilman naista jo jonkin aikaa. Mä en ole koskaan ollut mikään sex hurja, mut kyllä se on aika usein mielessä. Sexi on ihana asia ja se kuuluu elämään. Ilman sexiä elämä on turhaa. Nainen on niin ihana olemus ja kaikki mitä siinä onkaan?
teet ihan oikein eikä sitä tarvitse sen kummemmin selitellä. toivottavasti ne jotka "pihtailee" suhteessaan oppisivat kirjoituksestasi jotakin, vaikka siihenkin (pihtailuun) löytyy varmasti omat syynsä.
Kun tarpeeksi kauan elää seksittömässä liitossa, kun ero on mahdoton ajatus lasten takia ja kun seksuaaliset paineet kasvavat riittävän suureksi, uskottomuudesta tulee viimein aivan varteenotettava vaihtoehto. Niin se vain ajatus muuttuu, minullakin!
Minä ajattelen avioliitosta nykyään jotenkin niin, että se on kahden aikuisen ihmisen välinen sopimus yhdessä elämisestä. Tuolla sopimuksella pyrimme saamaan turvallisuutta, ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemista, huolenpitoa, rakkautta ja hellyyttä. Ja noiden asioiden ylläpitämiseksi myös sopimus uskollisuudesta on tehty ja siinä mielessä uskollisuus on koko parisuhteen perusta. On helppoa hyväksyä väite, että uskottomuus tuhoaa parisuhteen. Kuinka sellaiseen puolisoon, joka ongelmien tullen käpertyy toisen kainaloon, voi luottaa? Tuoko hän turvallisuutta, johon voi oikeasti luottaa?
Tämä johtaa tietenkin ajatukseen, että ero on uskollisuuteen perustuvan avioliiton ainoa vaihtoehto.
Mutta kun elämä ei ole mustavalkoista. Meillä on toivoton seksuaaliongelma vaimon kanssa. Vaimolla on valtavat seksuaaliset lukot: täydellinen haluttomuus ja estoisuus. Yritetty on seksuaaliterapiat ja kaikki. Tuloksetta. En vain jaksa enää tätä selibaattia ja selibaatissa eläminen ei ole minulle enää vaihtoehto. Sen takia haluaisin erota.
Mutta meillä on myös lapsi, jolle haluan mahdollisimman onnellisen lapsuuden ehjässä perheessä. Lapsen takia en halua erota vielä. Minä joudun tekemään valinnan, kumpi on minulle tärkeämpää, lapsen onnellisuus vai uskollisuus vaimolle asiassa, jota meillä ei ole.
Kertokaa minulle, kuinka minun tulisi tehdä? Jos ajattelemme seurauksia, kumpi menettely (ero vai uskottomuus) tuo vähemmän pahat seuraukset?
Kuulehan mies.Arvostan kyllä lojaalisuuttasi vaimoasi ja avioliittoasi kohtaan...mutta. Mutta ihanko oikeasti ajattelet lapsesi parasta ? Lapsihan vaistoaa todella herkästi kodin ilmapiirin ja hengen. Sinun ja vaimosi kautta hän tulkitsee ja oppii. Siis me vanhemmat olemme malleja lapsillemme. Myös niissä asioissa missä ei tarvita sanoja , vaan kodin sisäiset normit ja ilmapiiri viestittävät nämä tunneasiat lapselle. Siis saako lapsesi nähdä lämpöä , kosketusta , tunteidenilmaisuja. Halitaanko teillä jne jne...Tuleeko lapsestasi hellä isä tai äiti , joka ottaa puolisonsa huomioon. Näyttää rakkautensa , ottaa ja antaa..puolisolle sekä lapsilleen
Sinun ei todellakaan tarvitse vastata , koska uskon että teillä nuo asiat ovat kunnossa. minulla ei ollut ja erosin.......
Olet aivan oikeassa, että lapsi saa meillä aivan ihmeellisen mallin parisuhteesta. Lapsi saa malliksi sen, että vanhemmat eivät koskaan halaa toisiaan, käyvät eri aikaan saunassa ja nukkuvat eri huoneissa, noin esimerkiksi.
Mutta toisaalta, me olemme varmasti "kyllin hyviä" vanhempia lapsellemme. Lapsi saa meillä turvallisen kodin, hän saa kummaltakin vanhemmalta yllin kyllin hellyyttä, huolenpitoa ja rakkautta. Hän saa nyt paljon sellaisia asioita, joita vain yksi läsnäoleva vanhempi ei pystyisi lapselle antamaan. Ei aika riittäisi. Ja sen lisäksi lapsi välttyy eron tuomalta hylkäyskokemukselta.
Minusta me olemme tässä aika lailla harmaalla alueella. Alueella, jossa uskottomuudestakin tulee yllättäen vaihtoehto.
Kerroin oman tilanteeni Marjalle ja muille nimimerkillä "samassa veneessä" tässä aiemmin. Pani ajattelemaan tuo kirjoituksesi, kumpi on pahempi. Kuka sen tietää, minä en tiedä. Tiedän vain sen, että ero on kauheaa lapsille. Ihan oikeasti, jos kaikella järjellä asiaa ajattelee. Lapset kärsivät erosta eniten. He joutuvat jakamaan elämänsä kahden kodin välillä ja kaiken lisäksi sopeutumaan todennäköisesti uusiin vanhempiin ja uusiin sisaruksiin. Mutta toisaalta taas, lapsi parhaiten vaistoaa vanhempien välillä olevat erimielisyydet jos niitä on. Itse olin kyllä kotona rauhallisempi tapaus silloin kun minulla vakituinen rakastaja oli. Samaan aikaa olin tosi stressaantunut, lähellä burn outia, kaksoiselämään ei ainakaan naista ole luotu. Jatkuvaa kännykän vahtimista, tarkistussoittoja miehelle jne.. halusin kyllä kotonakin, silloin kun harvoin miehelle sopi. Siitä en huonoa omaa tuntoa tarvinnut kokea, hän kyllä sai aina kun halusi. No joo, elämäntyyli vaan ei sopinut minulle enkä voi sitä kenellekään suositella. Hulluks siinä tulee. Tilanteessani rakastajani oli vieläpä mustasukkaista sorttia, tenttasi mitä olen tehnyt kotona mieheni kanssa vai olenko hänelle uskollinen (itsekin naimisissa) siis oikein sekoa touhua, vaikka suloista ja ihanaakin. Ajanpuutteen vuoksi aikatavalla siitä tuli kuitenkin pitemmän päälle pelkkä seksisuhde ja mitä se taas antaa, ei ainakaan minulle yhtään mitään. Jossain vaiheessa olisin ollut valmis lyömään uusioperheenä hynttyyt yhteen, mutta lasten takia kumpikaan ei ollut sitä valmis tekemään. Nyt elän jälleen lähes selibaattielämää mieheni rinnalla ja olen surullinen, yksinäinen- puutteessa. Lapsilla on hyvä olla, luulisin ainakin.
Vastaan jo kolmannen kerran alunperin Marjan aloittamaan keskusteluun, aiemmin nimimerkillä "samassa veneessä". miksi vaihdoin nimimerkkiä, siksi että olen kokenut eron ja nähnyt lasteni tuskan. Olen mennyt uusiin naimisiin, jossa huomasin joutuneeni tahtomattani lämmöttömään, rakkaudettomaan, seksittömään suhteeseen. Nukumme myös eri huoneissa eikä meillä juuri halita kuin muodon vuoksi joskus, halaus huokuu kaikkea muuta kuin lämpöä. Miehelleni se näyttää olevan enemmänkin vastenmielistä niinkuin seksikin (ainakin minun kanssa). Aiempi liittoni kariutui alkoholin takia, seksiä siinä olisi riittänyt vaikka muille jakaa.. lasten ja tietysti itsenikin takia oli pakko ottaa ero rakastamastani miehestä. Olin uskollinen silloin. Uskottomuus tuli vaihtoehdoksi uudessa liitossa, en olisi voinut uskoa mitä on elämä ilman seksiä ennen kuin sen itse kokee. Kyllä aikuinen nainen ja mies tarvitsevat rakastelua (pitää sisällään kaiken hyväksytyksi tulemisesta läheisyyden tarpeeseen). Mutta ei ole hyvää elämä uskottomanakaan, uskokaa pois. Ja mitä on taas elämäni, kun hylkäsin rakastajani. Mutta en jaksa enää erota ja alkaa alustakaan. Yksin lasten kanssa on myös raskasta, huomasin vaan silloin ensimmäisen eroni jälkeen, että kyllä sänkyyn tulijoita riittää, mutta entäs kun pitäisi alkaa toisten muksuja kasvattamaan ja vastuuta ottamaan. Siitä voin kyllä nykyiselle miehelleni olla kiitollinen. Isän hommat on mallikkaasti hoidettu, vaikka äiti on jäänyt paitsioon pahasti. Huh..kukahan näitäkin jaksaa lukea..
miehenä harkitsen samoin, joten suotta haluja peittelemään, mutta oottelen jos saisin jotain aikaan ja löytyisi nainen jonka kanssa tyydyttää molempien tarpeet...........
niin huomiota ja hyväksyntääkö het vai mitä ???
MIksi kyselet ja kerrot tänne tuota vähn typerää on ainakin .???
Aikuinen nainen oletko siis . Mitäpä jos ihan vain teet miltä itsestä tuntuu ja sitte vastaat myös aikuisen tavoin kun kiinni jäät.
Muista ettet silloinkaan valita asiasta vaan kestät mitä tulee .
Luulenpa että sun miehellä on ehkä toinen kun ei halua olla kanssasi - vai mikäköhän on syynä???
Jokainen taaplaa tyylillään mutta toiset ei voi sulle sanoa tuohon tekemisiin mitään sä itse päätät ja itse siitä vastaat mitä teet sillä sipuli
Mun mielestä pettää saa niin paljon kuin sielu sietää, kunhan on ensin ilmoittanut toiselle asiasta. Jos ei ole rohkeutta tai kykyä lähteä puhumaan asioita selväksi ja selvittämään omaa parisuhdetta, voi toki ilmoittaa toiselle että nyt minä sitten haen seksini muualta. Toisen pettäminen salassa on raukkamaista ja elämää rikkovaa, saunantaakse sellaiset
Toi on kurja tilanne! Minulla samanlainen! Alkuaikoina ei ollut mitään häikkää seksihommissa, sitten pikkuhiljaa selibaatti. Kyllä mun mielestä seksi on yksi elämän suola, pitää henkisen puolen ylhäällä. Kuvitelkaapa jos aina kun haluat tulla lähelle miestäsi/vaimoasi hän torjuu, ihan sama vaikka haluaisit vain halia???? Ei toi mieltä ylennä!!!! Vaikka mitenpäin ajattelis!!! Kaikki ihmiset tarvitsevat rakkautta, tunnustakaa pois vaan!!
Missäs keskustelutaitosi on? Ota miestä niskasta ja kerro mikä on tilanne ja että haluat selvittää mahdolliset ongelmat. Kerro mitä teet ellei ala munaa tulla.
Meitä miehiä aina syytetään keskustelutaidottomuudesta, mutta taitaapa olla naisilla ihan sama vika.
Tsemppiä ;)