Mitä kuoleman jälkeen?
,,,,,.,.
7371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ymmärrä? tämä varmaan ollu ennemnkin laitan kuitenkin.
http://www.mtv3.fi/helmi2005/kuudesaisti/artikkeli.shtml/352579?kuudesaisti-tarua_vai_totta-kuolema
interesting, maybe!
ja toisaalta aivan loogista, kun maalaisjärjellä ajattelee, meinaan tuo alkujohdattelu. Ja mielestäni ei tällaista 'puolustuspuhetta’ edes tartte pitää, koska kyllä jokainen joka viitsii ajatella Raamatun syntyperää, voi päätyä aivan samoihin loppu tulemiin.
Mutta se mikä minua oikeasti näin ekaksi askarruttaa on se, että miksi Raamattu (tekisi mieleni sanoa jorinoineen) on kuitenkin kirjoittajiensa aivoitusten perusteella ollut luomassa sitä perustaansa myös meidän kirkolliselle instanssillemme/kirkollemme? Ja kuitenkin Raamatun tarinat on kirjoitettu Jumalan valitun kansan jäsenien toimesta. Ei siellä tainnut olla jäseniä edustamassa vaikkapa meitä Suomea tai Suomen kansalaisia. Onhan meillä suomalaisillakin ihan ihka omat perinnejuttumme. Eli olisihan niistäkin voinut vastaavanlaisen teoksen laatia. Mutta miksi nimenomaan Raamattu on se Pyhä Kirja?? En ymmärrä.
Tosin vaikkei minulla ole ollutkaan mitään kokemukseen perustuvaa näkökulmaa tähän kuoleman jälkeiseen, niin minun pieni järkeni jo sanoo minulle, että kuolema ei ole sitä mitä Raamattu sen esittää olevan. Toki jumaluus on esittäytynyt minulle, mutta vain minun sisimmässäni. Ja toki tiedän, että tätä kautta olen kyennyt muuttumaan, muuttumaan ihmisenä. Ja ennen kaikkea tiedän/vaistoan, että jumaluus on sellainen voima, että sen turvin minulla on (on syntynyt) rauha, ehkä liiankin suurikin rauha. Sen turvin minun ei tarvitse pelätä mitään, ei elämistä eikä kuolemista. Toisaalta tässä voi ilmetä pientä negatiivisuuttakin, koska tämän rauhani myötä koen niin monta niin monta asiaa vähän, sanoisinko jonnin joutavana.
Ja luodakseni kuiteskin mielekkään elämisen minun on löydettävä/etsittävä uusia juttuja, joidenka kautta voin myös rauhallisin mielin ’nauttia’ elämisestäni.
Jahans, en ole päässyt vielä alkusoittoa pitemmälle, mutta onneksi tuo vanha ja viisas hoitokoirani ilmaisee, että on aika pitää breikkiä. Toki kunnioitan hänen murinoitaan ja lähden lenkille. Mutta mielenkiinnolla luen jatkonkin tuosta linkistä, huolimatta siitä, että se perustuu johonkin tieteelliseen tutkimukseen. Minun kun ei näet tällä osa-alueella tartte tukeutua minkäänlaisiin tutkimuksiin/-tutkimustuloksiin.
Huomasin, että tutkijat ovat erittäin korkeasti koulutettuja. Tarvitaanko tällaisen asian tutkimiseen tuollaisia titteleitä, ihmettelen. Kannattaisiko kysyä pikkulapselta asiasta? Hän varmasti vastaa pätevämmin miten asia on.
Ehkä se lisää uskottavutta
Siis uskottavuuden lisäämisen vuoksi aihetta on tutkineet korkeasti koulutetut. Hmm... jos he tekevät päätelmissään virheitä, niin silloinhan koko asialta menee uskottavuus. Eikös se olisi melko paha juttu?
Olin näkevinäni Sir Conan Doyle, se kirjailija? Listaa lukiessani tuli mieleeni, että joku heistä on vapaamuurari. En tiedä järjestöstä muuta kuin nimen, mutta vähän kalskahti pahalta.
Mutta, no, olkoon asia näin. En käy väittelemään heidän kanssaan. He saavat tutkia asiaa ja toivottavasti osaavat julkistaa rehellisiä tutkimustuloksia, eivätkä muunneltuja.
"Siis uskottavuuden lisäämisen vuoksi aihetta on tutkineet korkeasti koulutetut. Hmm... jos he tekevät päätelmissään virheitä, niin silloinhan koko asialta menee uskottavuus. Eikös se olisi melko paha juttu? "
Korkea kouluts antaa paljon paremmat mahdollisuudet tietellisesti tutkia asioita. En väitä, etteikö kouluttamaton henkilö olisi yhtä pätevä havainnoillaan.
Kenties professori pääseekin käsiksi sellaisiin kirjoituksiin, joihin nk. tavallinen pulliainen ei pääse, mutta professoria sitovat kädet avarampaan näkökulmaan, koska hän on opetellut "tieteellisen työn tekoa". Tieteellinen työ on mielestäni liian tiukkaan raamitettua, eikä siitä saa poiketa, vaikka olisi kuinka hyviä ajatuksia kerrottavana. Nk. tavallinen pulliainen uskaltaa rikkoa rajoja ja uskaltaa kysellä eri alojen aiheista enemmän. Yleensä jonkin alan asiantuntija jää oman alansa vangiksi.
Luin taannoin maallikon keksimän hypoteesin migreenin syistä. Hän oli yhdistellyt, muistaakseni, 3 alan tietoja, mutta joku erikois"asiantuntija" ei rohjennut lähteä mukaan, koska hypoteesissa oli liian monta alaa mukana. Eli summa summarum: kun joku erikoistuu liikaa omaan alaansa, hänen näkökulmansa sekä supistuu muista aloista (ei näe metsää puilta) että laajenee oman erikoisalansa osalta (jää kuivuneen puun kimppuun, vaikka parannettavana olisi koko metsä). Hän tuntee oman alansa kuin omat taskunsa, muttei pääse taskujaan pidemmälle. Paradoksi!
Niin, no, tämä ei varmaankaan enää kuulunut aiheeseen. Anteeksi, innostun joskus kirjoittamaan ummet ja lammet.