Minä tiesin ettei näin pidä tehdä. Että ei ole mitään järkeä asettaa itseään sellaiseen kiusaukseen. Että me olemme vaarallisia jäädessämme kahden. Mutta se oli jotenkin helpompaa. Ei tehnyt mieli minnekään hälyiseen kahvilaan, ei tupakansavuun, ei edes takaisin ramppaavien ihmisten joukkoon, ei uteliaiden korvien ulottuville. Niinpä menimme meille. Ihan vain maanantai-iltana, sopimaan syksyn ohjelmasta, juoksevista asioista. Asiallisesti.
"Teetä?" Laitan ison pannullisen hautumaan, meneehän tätä varmaan. Haen kalenterin ja kynän, keräilen lojuvia tavaroita olohuoneen pöydältä. Ulkona on jo hämärä, suljen kaihtimet ja sytytän nurkkaan valon. Tunnelmallisen, sellaisen jonka valossa ei voi lukea, mutta kalenterin selaamiseen se saa riittää. Istun viereesi sohvalle kahden teemukin kanssa. Hörpimme hetken hiljaa, katselet minua mukisi yli härnäävällä katseella. Ilmassa on sähköä, meidän välillämme on aina. Miten me tulimmekaan tähän? Jakamaan toistemme kanssa asioita jotka aina pidetään piilossa.
"Haluaisin tietää susta enemmän." Niinpä. Kalenteri jää pöydälle. Sinä istut rennon oloisena sohvannurkassa, mutta tunnen kuinka katseesi riisuu minua. Minä kerron. Kuinka minusta tuli mitä nyt olen. Missä olen ollut. Mitä tehnyt. Asioita joita en kertoisi äidilleni. Ja sinä kerrot. Me olemme jo jakaneet fantasioita. Ei ole vaikeaa puhua tosielämästä.
Juttelumme yllä ilmassa leijuu odotus, jokin jännitys. Sinä katsot minua ja minä asettaudun katsottavaksi. Minun ei tarvitse vilkaista taakseni kun nousen sohvalta ja kävelen keittiöön hakemaan lisää kahvia. Tiedän kääntymättäkin että katsot. Tarkkaan. Minun keinuvia lanteitani. Peppuni kaarta. Hameeni alta näkyviä sääriä. Sinä olet monesti nähnyt minun tanssivan. Tämä on erilaista. Me olemme kahden.
Mitään ei ole tapahtunut, mutta olen jo kiihottunut tilanteesta. Istun sohvalle uudelleen, huolimattomammin, niin että hameeni nousee ylemmäs, halkio aukeaa ja paljastaa reittäni. Ojennan ohuiden sukkahousujen peittämät sääreni sohvalle, kohti sinua, kätesi ulottuville. "Sä leikit tulella", sanot. Minä tiedän. Sinä katsot minun jalkojani, kätesi liikahtaa mutta jäät empimään. Katson sinua, en vedä jalkojani pois. Ja sinä lasket kätesi minun säärelleni, sivelet sitä hitaasti ja pehmeästi. Lähetät väreilyjä kukemaan pitkin ihoni pintaa. Minä olen aina rakastanut soittajien käsiä.
"Ei näin voi tehdä." Ei voikkaan. Ja silti vedät minut jaloistani lähemmäksi, enkä pane vastaan. Annat käsiesi liukua pitkin jalkojani, hitaasti eteenpäin, ylemmäs, reisilleni, työntää hameen pois tieltä ylös lanteille. En voi olla varovaisesti kokeilematta jalallani etumustasi. Enkä ole ainut jonka tilanne on jo vienyt mukanaan.
Katsomme toisiamme, hymyilyttää. Sanoisit kai taas ettet olisi uskonut. Näinä päivinä en enää tiedä itsekään mitä uskoa. Sinun kätesi minun jaloillani. Minä kostun. Ei, minä valun. Levitän jalkojani. Sinä seuraat minua, hengitystäni, ilmeitäni, ääniäni. Minä olen jo ihan lähellä näistä puheista, katseista, pelkästä tilanteesta. Sinun halustasi.
Polvistut lattialle sohvan viereen. Tiedän kysymyksesi jo ennenkuin saat sen muotoiltua. Pudotan jalkani lattialle molemmin puolin sinua, annan peppuni liukua aivan sohvan reunalle. Sinä avaat housusi ja päästät kalusi niiden puristavasta otteesta. Olemme molemmat hengästyneitä. Sinä minun jalkojeni välissä, huikean kova kalu kädessäsi, minä sinun edessäsi valuvan märkänä. Sinä painat suudelman minun polvelleni, kiihkostasi huolimatta suudelma on hellä ja varovainen.
Sinun huulesi tutkivat minun reisiäni kun tyydytät itseäsi. Sinä etenet hitaasti ja minä odotan ja toivon että tulisit jo perille, minun odottavan sylini luo, koskisit minua. Värisen. Kipinät leviävät jokaisesta kosketuksestasi läpi vartaloni. Minun pienet, läpinäkyvän ohuet pikkuhousuni eivät estä kosteuteni leviämistä. Sen tuoksu leijuu vahvana ilmassa.
Sinä maistat minua, painat pääsi minun syliini. Sähköä. Minä annan tämän viedä. Nuolet, kiusaat minun äärimmäisen herkkää, märkää vakoani. Sinun masturbointisi on muuttunut rajummaksi, hengityksesi raskaammaksi. Sinä olet tulossa. Me olemme oudolla tavalla yhdessä ja silti erikseen.
Orgasmini tulee rajuna ja yllättäen. Se hämmästyttää minut voimallaan, hukkaan tajun tilanteesta, kontrollini. Kuulen äänesi, ymmärrän omani kuin ulkopuolisena. Taidan huutaa. Jokin voima liikuttaa vartaloani. Tunnen kuinka tulet minun reidelleni. Kuin hidastettuna.
Jäämme siihen pitkäksi aikaa. Leijumaan jälkiväristysten aalloille. Rauhoittumaan. Nojaat minun jalkaani. Ei tarvita sanoja. Hymyilyttää.
Nautiskelijalle
6
4750
Vastaukset
- ***
tylsä.
- aikuisempi nainen
Kiitos, minusta kirjoitit hyvin ja mielenkiintoisesti... tunsin miehen kosketuksen reisilläni ja kostuin siitä....
Hmmm... tulee mieleen ennenkokemani, kiihkeää eikä millään tavalla rumaa.
Enemmän tällaista tekstiä! :)) - kiitollinen
tämä oli aivan erilaista ja silti ihanaa, tarina vei mukanaan ja kaikki oli periaatteessa kosketeltavana tuossa edessäni, kiitos todella paljon... :)
lisää tällaisia... :) - haaveilija
...istun pöydässä ja luen iltapäivälehteä. Tee kupissa on jo jäähtynyt, en koske siihen enää.
Katselen ympärilleni ajatukset jossakin muualla ja yritän ajatella...
Katseeni haravoi pöydissä istuvia hahmoja kiinnostumatta kenestäkään erityisesti, kunnes silmäni löytävät tiukkaan minua tarkkailevat, ihmeellisen kauniit silmät.
Ajatukseni kompastuvat katseeseen, joka arvioi minua salin toiselta laidalta. Katseeseen joka ei väisty katsettani, katseeseen joka tunkeutuu yksityisyyteeni röyhkeästi riistäen minulta julkisen paikan suojan.
Katselen sinua pöydästäni ja mieleeni muistuu leikki jota leikittiin lapsena, joskus kauan sitten. Leikissä tuijotettiin toista silmiin ja arvuuteltiin toisen ajatuksia. Nyt tuo leikki alkoi kanssasi, mutta nyt ei ajatuksia tarvinnut kauaa arvailla.
Pistän merkille kauneutesi, vartalosi joka saa minun ajatukseni laukkaamaan paljon asioiden edelle... huomaan kiihottuvani tästä leikistä.
Leikit kahvimukillasi ja yhdyn samaan leikkiin. Tiedän että tarkkailet tekemisiäni ja aloitan hitaan, eroottisen pelin teekuppini kanssa.
Sivelen kupin pintaa hitaasti, tunnustellen aivan kuin koskisin sinun poskeasi. Tunnustelen sileätä pintaa kuin koskisin huuliesi kaarta kevyin sormin. Huomaan että ajatuksesi lentävät samaa rataa omieni kanssa. Kuinka kiihottavaa onkaan kahden ihmisen eroottinen leikki näinkin pitkän matkan päästä... Raavin kynsilläni mukin pintaa ja huomaan väristykset jotka tunnet...ajatukseni on tavoittanut sinut...- tulella leikkijä
Tuossa miehessä on jotain kiehtovaa. Jotain salaista josta ei osaa sanoa heti miksi, mitä, miten, mutta minut se saa kiinnostumaan. Hän vain lukee. Ja minä katson. Katson ja ihmettelen. Jossain vaiheessa hänenkin on nostettava katseensa. Eikö hän juo kupistaan?
Nyt. Hänen katseensa liukuu hajamielisenä ympäröivissä ihmisissä. Minä odotan. Pää hiukan kallellaan. Juon kahviani, mutten irrota katsetta. Kohta hän osuu tänne.
Siinä. Meidän katseemme kohtaavat. Hänen silmissään on jotain paljon enemmän kuin odotin. Hetkeksi hämmennyn, melkein vetäydyn, mutta sitten on pakko kokeilla, katsoa loppuun. Me uppoamme toistemme silmiin. Pieni hymy nousee suupieliini. Hän vastaa siihen. Kumpikaan ei voi irrottaa.
Hän katsoo minua liian syvään, enemmän kuin olisi tarpeen keskellä päivää, keskellä arkea. Hän katsoo ja huomaan nauttivani katseesta. Hän pitää näkemästään. Näkeeköhän hän sinne asti kuinka hengitykseni kiihtyy?
Annan sormieni liukua kahvikuppini vielä lämmintä pintaa pitkin. Hidas, pehmeä liike sormenpäillä. Sinä huomasit. Minä jatkan, pyörittävin liikkein, välillä pehmeämmin, välillä tarttuen. Yhtäkkiä sinä tulet mukaan. Siirrät oman kuppisi aivan selvästi esille ja annat sormiesi kulkea sen pintaa. Nuo kädet! Kuinka tiedätkään miten minulle vastataan. Silmäni laajenevat.
Meidän sormemme liikkuvat kuin toistemme iholla, näin kaukaa, miten minä melkein luulen tuntevani sinun kosketuksesi? Tuo ei ole enää kasvojen hyväilyä, tuon täytyy olla minun reidelleni... Huomaan kiihottuvani, hän vetää minua ihmeellisesti puoleensa. Kuka hän on, miksi, miten minä haluan häntä näin?
Minun on noustava, varovasti horjuville jaloilleni, käveltävä tämä matka hänen pöytäänsä irrottamatta katsetta hetkeksikään. Mennessäni ihmettelen kuinka minä näin teen, miksi? Istun häntä vastapäätä. Hän taittelee lehden pois. Huokaan. Hän nielaisee. Minulla on kuppini vieläkin kädessäni. Työnnän sen kiinni hänen kuppinsa kylkeen. Hän työntää vastaan.
Tilanne on niin latautunut, niin täynnä kysymystä, toivetta, odotusta, arkuutta... En uskalla puhua. Minä vain katson häntä silmiin. Ja hän katsoo minua niin kauniisti, halulla, ihailulla, hyväksynnällä, kuin olisi löytänyt kaltaisensa.
- Tulessakulkija
Pääsit iholleni, kiitos siitä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1203021Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen302434Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302415Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631092051- 1141670
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1711378Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2891212Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi2601120- 621057
- 711054