Nautiskelijalle

Minä tiesin ettei näin pidä tehdä. Että ei ole mitään järkeä asettaa itseään sellaiseen kiusaukseen. Että me olemme vaarallisia jäädessämme kahden. Mutta se oli jotenkin helpompaa. Ei tehnyt mieli minnekään hälyiseen kahvilaan, ei tupakansavuun, ei edes takaisin ramppaavien ihmisten joukkoon, ei uteliaiden korvien ulottuville. Niinpä menimme meille. Ihan vain maanantai-iltana, sopimaan syksyn ohjelmasta, juoksevista asioista. Asiallisesti.

"Teetä?" Laitan ison pannullisen hautumaan, meneehän tätä varmaan. Haen kalenterin ja kynän, keräilen lojuvia tavaroita olohuoneen pöydältä. Ulkona on jo hämärä, suljen kaihtimet ja sytytän nurkkaan valon. Tunnelmallisen, sellaisen jonka valossa ei voi lukea, mutta kalenterin selaamiseen se saa riittää. Istun viereesi sohvalle kahden teemukin kanssa. Hörpimme hetken hiljaa, katselet minua mukisi yli härnäävällä katseella. Ilmassa on sähköä, meidän välillämme on aina. Miten me tulimmekaan tähän? Jakamaan toistemme kanssa asioita jotka aina pidetään piilossa.

"Haluaisin tietää susta enemmän." Niinpä. Kalenteri jää pöydälle. Sinä istut rennon oloisena sohvannurkassa, mutta tunnen kuinka katseesi riisuu minua. Minä kerron. Kuinka minusta tuli mitä nyt olen. Missä olen ollut. Mitä tehnyt. Asioita joita en kertoisi äidilleni. Ja sinä kerrot. Me olemme jo jakaneet fantasioita. Ei ole vaikeaa puhua tosielämästä.

Juttelumme yllä ilmassa leijuu odotus, jokin jännitys. Sinä katsot minua ja minä asettaudun katsottavaksi. Minun ei tarvitse vilkaista taakseni kun nousen sohvalta ja kävelen keittiöön hakemaan lisää kahvia. Tiedän kääntymättäkin että katsot. Tarkkaan. Minun keinuvia lanteitani. Peppuni kaarta. Hameeni alta näkyviä sääriä. Sinä olet monesti nähnyt minun tanssivan. Tämä on erilaista. Me olemme kahden.

Mitään ei ole tapahtunut, mutta olen jo kiihottunut tilanteesta. Istun sohvalle uudelleen, huolimattomammin, niin että hameeni nousee ylemmäs, halkio aukeaa ja paljastaa reittäni. Ojennan ohuiden sukkahousujen peittämät sääreni sohvalle, kohti sinua, kätesi ulottuville. "Sä leikit tulella", sanot. Minä tiedän. Sinä katsot minun jalkojani, kätesi liikahtaa mutta jäät empimään. Katson sinua, en vedä jalkojani pois. Ja sinä lasket kätesi minun säärelleni, sivelet sitä hitaasti ja pehmeästi. Lähetät väreilyjä kukemaan pitkin ihoni pintaa. Minä olen aina rakastanut soittajien käsiä.

"Ei näin voi tehdä." Ei voikkaan. Ja silti vedät minut jaloistani lähemmäksi, enkä pane vastaan. Annat käsiesi liukua pitkin jalkojani, hitaasti eteenpäin, ylemmäs, reisilleni, työntää hameen pois tieltä ylös lanteille. En voi olla varovaisesti kokeilematta jalallani etumustasi. Enkä ole ainut jonka tilanne on jo vienyt mukanaan.

Katsomme toisiamme, hymyilyttää. Sanoisit kai taas ettet olisi uskonut. Näinä päivinä en enää tiedä itsekään mitä uskoa. Sinun kätesi minun jaloillani. Minä kostun. Ei, minä valun. Levitän jalkojani. Sinä seuraat minua, hengitystäni, ilmeitäni, ääniäni. Minä olen jo ihan lähellä näistä puheista, katseista, pelkästä tilanteesta. Sinun halustasi.

Polvistut lattialle sohvan viereen. Tiedän kysymyksesi jo ennenkuin saat sen muotoiltua. Pudotan jalkani lattialle molemmin puolin sinua, annan peppuni liukua aivan sohvan reunalle. Sinä avaat housusi ja päästät kalusi niiden puristavasta otteesta. Olemme molemmat hengästyneitä. Sinä minun jalkojeni välissä, huikean kova kalu kädessäsi, minä sinun edessäsi valuvan märkänä. Sinä painat suudelman minun polvelleni, kiihkostasi huolimatta suudelma on hellä ja varovainen.

Sinun huulesi tutkivat minun reisiäni kun tyydytät itseäsi. Sinä etenet hitaasti ja minä odotan ja toivon että tulisit jo perille, minun odottavan sylini luo, koskisit minua. Värisen. Kipinät leviävät jokaisesta kosketuksestasi läpi vartaloni. Minun pienet, läpinäkyvän ohuet pikkuhousuni eivät estä kosteuteni leviämistä. Sen tuoksu leijuu vahvana ilmassa.

Sinä maistat minua, painat pääsi minun syliini. Sähköä. Minä annan tämän viedä. Nuolet, kiusaat minun äärimmäisen herkkää, märkää vakoani. Sinun masturbointisi on muuttunut rajummaksi, hengityksesi raskaammaksi. Sinä olet tulossa. Me olemme oudolla tavalla yhdessä ja silti erikseen.

Orgasmini tulee rajuna ja yllättäen. Se hämmästyttää minut voimallaan, hukkaan tajun tilanteesta, kontrollini. Kuulen äänesi, ymmärrän omani kuin ulkopuolisena. Taidan huutaa. Jokin voima liikuttaa vartaloani. Tunnen kuinka tulet minun reidelleni. Kuin hidastettuna.

Jäämme siihen pitkäksi aikaa. Leijumaan jälkiväristysten aalloille. Rauhoittumaan. Nojaat minun jalkaani. Ei tarvita sanoja. Hymyilyttää.