Nyt kaipaan vertaistukea ja rauhoittavaa järjen sanaa.
Meidän keskimmäisellä todettiin lonkkaluksaatio vasta melkein 6kk ikäisenä, epäily asiasta syntyi 4kk ikäisenä. Vaiva oli vain toisessa lonkassa ja niin vähäinen, että ilmeisestikin ei olisi haitannut tyttöä koskaan vaikka sitä ei oltaisikaan huomattu hoitaa.
Kolmas lapsemme on nyt 5,5kk ikäinen. Hänet on synnärillä tutkinut lastenlääkäri kaksi kertaa ja tietysti 6viikkoisena ja 4kk ikäisen neuvolalääkäri. Lonkissa ei ole ollut minkäänlaista hämminkiä.
Pidin ensimmäisen 3kk tytöllä kahta vaippaa päällekäin ihan oikeastaan mielenrauhani vuoksi. 3,5kk ikäisestä olen kantanut tyttöä jonkun verran kantoliinassa tai kantorepussa lonkat auki ja sitä tietysti jatketaan edelleen.
Mutta aina välillä se pelko nostaa päätään. En uskalla edes sitä ääneen sanoa. Tuntuu, että jos puhun siitä niin se pelko ainakin toteutuu. Pelkään niin paljon, että tällä vauvalla myös todetaan se ja sitten jouduttaisiinkin tekemään kaikkia kauheita leikkauksia ja kipsauksia ja uskottelen itselleni että keskimmäisellämme kävi hyvä tuuri kun 6kk ikäisenä riitti vielä se 12 viikon lastahoito. Kaikki kauhuskenaariot mitkä silloin kävin läpi mielessäni niin olen nyt kerrannut uudelleen. Välillä olen ihan varma, että pian se todetaan tuollakin.
Tuijotan tytön jalkojen poimuja ja pelkään kaikkea. Vaikka minulle lastenkirurgi sanoi silloin, että niillä poimuilla ei ole merkitystä, koska vauvojen makkarajalkoihin ne tulee sinne minne ne nyt tulee eikä niitä pidä tuijottaa. Muistan itse huomanneeni esikoisellamme epäsymmetriset jalkapoimut, mutta niistä ei koskaan neuvolassakaan puhuttu koska en tiennyt että siinä olisi mitään erikoista. Eikä th niistä mitään ikinä sanonut eikä tuolla 5veellä ole mitään lonkkaongelmia koskaan ollutkaan.
Nytkin poruttaa niin paljon, kun mietin että mitä jos se salama kuitenkin on iskenyt meihin kahdesti.
Voi sanokaa joku fiksu, että niin ei voi kahta kertaa käydä samalle perheelle. On muutenkin tosi harvinaista, että luksaatio havaitaan noin myöhään mitä meidän tytöllä saati että kaksi kertaa kävisi sama mutta.... :((((
Meidän keskimmäisellä todettiin lonkkaluksaatio vasta melkein 6kk ikäisenä, epäily asiasta syntyi 4kk ikäisenä. Vaiva oli vain toisessa lonkassa ja niin vähäinen, että ilmeisestikin ei olisi haitannut tyttöä koskaan vaikka sitä ei oltaisikaan huomattu hoitaa.
Kolmas lapsemme on nyt 5,5kk ikäinen. Hänet on synnärillä tutkinut lastenlääkäri kaksi kertaa ja tietysti 6viikkoisena ja 4kk ikäisen neuvolalääkäri. Lonkissa ei ole ollut minkäänlaista hämminkiä.
Pidin ensimmäisen 3kk tytöllä kahta vaippaa päällekäin ihan oikeastaan mielenrauhani vuoksi. 3,5kk ikäisestä olen kantanut tyttöä jonkun verran kantoliinassa tai kantorepussa lonkat auki ja sitä tietysti jatketaan edelleen.
Mutta aina välillä se pelko nostaa päätään. En uskalla edes sitä ääneen sanoa. Tuntuu, että jos puhun siitä niin se pelko ainakin toteutuu. Pelkään niin paljon, että tällä vauvalla myös todetaan se ja sitten jouduttaisiinkin tekemään kaikkia kauheita leikkauksia ja kipsauksia ja uskottelen itselleni että keskimmäisellämme kävi hyvä tuuri kun 6kk ikäisenä riitti vielä se 12 viikon lastahoito. Kaikki kauhuskenaariot mitkä silloin kävin läpi mielessäni niin olen nyt kerrannut uudelleen. Välillä olen ihan varma, että pian se todetaan tuollakin.
Tuijotan tytön jalkojen poimuja ja pelkään kaikkea. Vaikka minulle lastenkirurgi sanoi silloin, että niillä poimuilla ei ole merkitystä, koska vauvojen makkarajalkoihin ne tulee sinne minne ne nyt tulee eikä niitä pidä tuijottaa. Muistan itse huomanneeni esikoisellamme epäsymmetriset jalkapoimut, mutta niistä ei koskaan neuvolassakaan puhuttu koska en tiennyt että siinä olisi mitään erikoista. Eikä th niistä mitään ikinä sanonut eikä tuolla 5veellä ole mitään lonkkaongelmia koskaan ollutkaan.
Nytkin poruttaa niin paljon, kun mietin että mitä jos se salama kuitenkin on iskenyt meihin kahdesti.
Voi sanokaa joku fiksu, että niin ei voi kahta kertaa käydä samalle perheelle. On muutenkin tosi harvinaista, että luksaatio havaitaan noin myöhään mitä meidän tytöllä saati että kaksi kertaa kävisi sama mutta.... :((((
Vastaukset 2
Vanhimmat
Esikoisella huomattiin myös vasta 6 kk iässä lonkan sijoiltaanmeno, kipsaukset ym siinä sitten, tiedän mitä se on! Onneksi kaikki meni hyvin lopulta. Itse huomasin myös epäsymmetriset reisipoimut ja kyllä siinä voi olla viitettä siinä mielessä. Toisella lapsella ei ollu kyseistä vaivaa, olin heti haukkana laitoksella tarkka lonkista! Kolmannelta sitten löytyi sama vaiva ja vaikka hän on poika, ja tämä vaiva on yleisempi tytöillä. Hänellä onneksi hoitu pelkällä 4 vkon lastahoidolla. Vaiva on osin perinnöllinen, osin johtuu vauvan asennosta kohdussa eli jos on viihtynyt pitkään perätilassa (kuten mulla kumpikin lonkkalapsista). Onneksi nämä nykysin huomataan ajoissa! Siis yleensä.
mun tytöllä on lonkkaluksaatio todettii 6kk ikäisenä..itse epäilin jo asiaa 3kk ikäisenä kun jalka terä taittu liikaa ulospäin ja ja jalkapoimu oli epäsymmetrinen ..neuvolaläkärille sanoin, mutta se sano et se on ihan normaalia että jakaterät taittuu ja poimut on joillaa ihan miten sattuu mut kaikki on normaalia...ja ne palautuu kyllä...nooh tyttömme synty keskosena 1490kg ja 39 cm ja sen takia kävimme kehytysseurannassa 2kk välein,ja sanoin asiasta niille lääkäreille ja se lääkäri laitto lähetteet röntgeniin ja ja siellä se oli lonkkaluksaatio..no sitten lääkäri laitto lähetteen helsinkii missä nivel katkastiin ja yritettiin saaha sitä niin paikoillee ..mutta se ei onnistunnu jäätiin vielä viikoksi lastenja nuoreten sairaa venytykseen..tytöllä oli kummatkin jalat 40 asteen kulmassa ..mutta sit tuli rota virus ja hoito jouduttii keskeyttää..ja ne lääkärit katto kuvat uusiksi ja totesi että lonkka pussissa on kudosta että se on ollu synnynnäinen vika ja siksi sinne oli tullutkudosta ja sen takia lonkkaa ei saatu paikoilleen näillä menetelmillä..laittovat kotiin sairastamaan rotavisruksen ja sanoi että täytyy venytellä kovasti lonkkia ja että se isompi leikkaus täytyy tehä myöhemmin et lähete tulee koti..ok mentiin koti ja ootettii lähetettä leikkauksee nyt tyttö 1vuos 4kk ja nyt vasta päästää' leikkauksee tyttö leikataan syyskuussa ja hyvin on tähän asti jaksellu ..kävelemään lähti 1vuos 2kk pikkasen lunkkaa mutta muuten oikeen vauhdikas ja iloinen tyttö...mutta minua äitinä ei huoleta..olen tehnyt kaikken minkä voin ja nyt nää asiat on muitten käsis ja luotan kyllä et kaikki järjestyy ..voimia kaikille lonkkaluksaatio sairastaville ja lasten äideille..hyvää syksyn odotudta kaikille..terveisin ..mami ja tyttönen