Luin jälleen kerran yhden kirjoituksen Ranskan vallankumouksesta vuonna 1789-1800.
Ranskalaiset tahtoivat itselleen valtakunnan jossa ei ole Jeesusta Kristusta, he tahtoivat päästä eroon uskonnon kahleista, täyteen vapauteen. Sitä samaa tahtovat monet jumalattomat Suomessakin.
Vuotena 1793 Lainsäätäjien kokous yksimielisesti luopui uskosta Jumalaan. Vapaa-ajattelivat tahtoivat lopettaa Jumalan palvomisen, heidän mielestään oli aika palvoa tervettä järkeä.
Tämän kaiken ihanteellisen pyrkimyksen keulakuvaksi nostettiin nuori kaunis nainen, Thérèse Momoro, joka kannettiin korkeassa ja kultaisessa kantotuolissa Pariisin Notre-Damen alttarille ja kruunattiin voimallisen musiikin pauhatessa Järjen Jumalattareksi.
Hänen olkapäillään liehui sininen vaippa ja hänen päässään oli järjen myssy. Alttarille tullessaan hän sytytti soihdun palamaan, kuvatakseen sitä järjen valoa, joka sinä päivänä oli syttynyt. Ympärillä olevat ihmiset laskeutuivat polvilleen ja rukoilivat järkeä, eivät Jumalaa. Sitten he veisasivat hymnin järjelle.
Sitten mentiin kirkosta kansan kokoontumispaikalle, jossa jumalaton vallankumousjohtaja piti seuraavan puheen "Vihdoin on nyt uskon vimma loppunut ja jättänyt sijan järjelle, oikeudelle ja totuudelle. Epäuskon harhaileva silmä ei ole nyt enää enempi kärsinyt valistuksen kirkkautta. Järjen temppelissä olemme tänäpäivänä kantaneet edes uhriamme, emme kuolleille kuville, vaan naiselle joka on luonnon mestarinäyte, kaunein ja puhtain kuva järjestä, jota me täst'edes tahdomme palvella. Nyt kuuluu joka suunnalla ainoastaan tämä toivotus ja rukous: ei pappeja enää eikä muita jumalia kun luonto meille antaa"
Seuraavaksi alkoi julkinen raamattujen polttaminen, kirkkojen ryöstäminen ja sulkeminen. Mikä jumalattomien unelma aikakausi, täynnä vihaa kristillistä uskoa kohtaan. Kristitty kuningas Louis XVI ja hänen vaimonsa Elisabeth surmattiin hirvittävällä tavalla. Ranskan vapaa-ajattelivat olivat riemuissaan. 400.000 ihmistä suljettiin pimeisiin vankiluoliin, monet heistä olivat kristittyjä, mutta myös useita katolisia pappeja surmattiin.
Pariisissa surmattiin neljän päivän aikana 2-5.9.1792 puukoilla, kirveillä ja muilla aseilla 1300 henkeä. Vielä senkin jälkeen, surmattiin 50-70 henkeä joka päivä. Surmaajina olivat jumalattomat, jotka eivät pitäneet Jumalan käskyä: Älä tapa. He eivät tienneet mitään rakkaudesta, eivät tunteneet sääliäkään, kristilliset periaatteet eivät miellyttäneet heitä.
He säätivät avioliitot ja avioerot vapaiksi, heille ei merkinnyt mitään Jumalan käsky: Älä tee huorin. Tuona aikana pelkästään Pariisissa tapahtui 6000 avioeroa. Kymmenen vuoden aikana väheni Ranskan väkiluku 3.000.000 ihmisellä, joista 800.000 kaatui sisällissodassa.
Eräs vapaa-ajattelijoiden päällikkö, Marot, yksistään oli verenhimossaan tapattanut 260.000 ihmistä. (Walter Scott)
Mitä kävi Järjen Jumalattarelle ?
Vuonna 1820 englantilainen matkustaja käveli Italiassa roskaläjän ohitse, huomasi siellä jotakin liikkuvan ja siirsi kepillään likaisia ryysyjä tieltään, niin sitten hän näki siellä järkensä menettäneen naisen kasvot. Hän puhutteli naista italiaksi, englanniksi ja lopulta kun ei saanut vastausta, ranskaksi, kysyen kuka hän on.
Nainen vastasi "Minä olen Järjen Jumalatar." Mies tahtoi auttaa häntä ja vei hänet majataloon ja toimitti lääkärin tutkimaan häntä. Hän sai lääkkeitä, mutta kuoli uskoon tulematta, muutaman päivän perästä.
Tuosta tulee mieleen raamatun kertomus laupiaasta samarialaisesta. Missähän mahtoivat olla ne ihmiset, jotka olivat naisen Järjen Jumalattareksi korottaneet, he olivat hetken käyttäneet häntä omiin tarkoituksiinsa ja olivat sitten jumalattomien tapaan, sydämettömästi sääliä tuntematta jättäneet hänet oman onnensa nojaan.
Ranskan vapaa-ajattelijoiden riemuvoitto, verinen vallankumous, joka poisti uskon, näytti varsin ymmärrettävällä tavalla sen hedelmän, mitä jumalattomuus tuottaa. Murhia, vihaa, kärsimystä, pelkoa ja tuskaa. Onneksi, tuo verinen vapaa ajattelijoiden kultainen kausi lopulta päättyi ja ihmiset saivat jälleen vapaasti rukoilla Jumalaa ja käydä kirkoissa.
Onhan tuosta kaikesta jo kulunut melkoisen pitkä aika, mutta monet ovat lukeneet meidän aikaamme lähempänä olevista asioista, joten he tietävät minkälaista hedelmää tuotti Venäjällä kommunistien jumalaton valtio, joka vainosi uskovia, yrittäen hävittää kristityt maanpäältä.
Moni kristitty, on ennen ollut kristinuskon vihollinen, uskovien vainoja, jopa pilkkaaja, mutta on sitten kohdannut elävän Jumalan ja uudesti syntynyt ylhäältä.
Sinäkin uskomaton, joka luet tätä kirjoitusta, voit joskus kohdata elävän Jumalan ja saada syntisi anteeksi.
Ranskalaiset tahtoivat itselleen valtakunnan jossa ei ole Jeesusta Kristusta, he tahtoivat päästä eroon uskonnon kahleista, täyteen vapauteen. Sitä samaa tahtovat monet jumalattomat Suomessakin.
Vuotena 1793 Lainsäätäjien kokous yksimielisesti luopui uskosta Jumalaan. Vapaa-ajattelivat tahtoivat lopettaa Jumalan palvomisen, heidän mielestään oli aika palvoa tervettä järkeä.
Tämän kaiken ihanteellisen pyrkimyksen keulakuvaksi nostettiin nuori kaunis nainen, Thérèse Momoro, joka kannettiin korkeassa ja kultaisessa kantotuolissa Pariisin Notre-Damen alttarille ja kruunattiin voimallisen musiikin pauhatessa Järjen Jumalattareksi.
Hänen olkapäillään liehui sininen vaippa ja hänen päässään oli järjen myssy. Alttarille tullessaan hän sytytti soihdun palamaan, kuvatakseen sitä järjen valoa, joka sinä päivänä oli syttynyt. Ympärillä olevat ihmiset laskeutuivat polvilleen ja rukoilivat järkeä, eivät Jumalaa. Sitten he veisasivat hymnin järjelle.
Sitten mentiin kirkosta kansan kokoontumispaikalle, jossa jumalaton vallankumousjohtaja piti seuraavan puheen "Vihdoin on nyt uskon vimma loppunut ja jättänyt sijan järjelle, oikeudelle ja totuudelle. Epäuskon harhaileva silmä ei ole nyt enää enempi kärsinyt valistuksen kirkkautta. Järjen temppelissä olemme tänäpäivänä kantaneet edes uhriamme, emme kuolleille kuville, vaan naiselle joka on luonnon mestarinäyte, kaunein ja puhtain kuva järjestä, jota me täst'edes tahdomme palvella. Nyt kuuluu joka suunnalla ainoastaan tämä toivotus ja rukous: ei pappeja enää eikä muita jumalia kun luonto meille antaa"
Seuraavaksi alkoi julkinen raamattujen polttaminen, kirkkojen ryöstäminen ja sulkeminen. Mikä jumalattomien unelma aikakausi, täynnä vihaa kristillistä uskoa kohtaan. Kristitty kuningas Louis XVI ja hänen vaimonsa Elisabeth surmattiin hirvittävällä tavalla. Ranskan vapaa-ajattelivat olivat riemuissaan. 400.000 ihmistä suljettiin pimeisiin vankiluoliin, monet heistä olivat kristittyjä, mutta myös useita katolisia pappeja surmattiin.
Pariisissa surmattiin neljän päivän aikana 2-5.9.1792 puukoilla, kirveillä ja muilla aseilla 1300 henkeä. Vielä senkin jälkeen, surmattiin 50-70 henkeä joka päivä. Surmaajina olivat jumalattomat, jotka eivät pitäneet Jumalan käskyä: Älä tapa. He eivät tienneet mitään rakkaudesta, eivät tunteneet sääliäkään, kristilliset periaatteet eivät miellyttäneet heitä.
He säätivät avioliitot ja avioerot vapaiksi, heille ei merkinnyt mitään Jumalan käsky: Älä tee huorin. Tuona aikana pelkästään Pariisissa tapahtui 6000 avioeroa. Kymmenen vuoden aikana väheni Ranskan väkiluku 3.000.000 ihmisellä, joista 800.000 kaatui sisällissodassa.
Eräs vapaa-ajattelijoiden päällikkö, Marot, yksistään oli verenhimossaan tapattanut 260.000 ihmistä. (Walter Scott)
Mitä kävi Järjen Jumalattarelle ?
Vuonna 1820 englantilainen matkustaja käveli Italiassa roskaläjän ohitse, huomasi siellä jotakin liikkuvan ja siirsi kepillään likaisia ryysyjä tieltään, niin sitten hän näki siellä järkensä menettäneen naisen kasvot. Hän puhutteli naista italiaksi, englanniksi ja lopulta kun ei saanut vastausta, ranskaksi, kysyen kuka hän on.
Nainen vastasi "Minä olen Järjen Jumalatar." Mies tahtoi auttaa häntä ja vei hänet majataloon ja toimitti lääkärin tutkimaan häntä. Hän sai lääkkeitä, mutta kuoli uskoon tulematta, muutaman päivän perästä.
Tuosta tulee mieleen raamatun kertomus laupiaasta samarialaisesta. Missähän mahtoivat olla ne ihmiset, jotka olivat naisen Järjen Jumalattareksi korottaneet, he olivat hetken käyttäneet häntä omiin tarkoituksiinsa ja olivat sitten jumalattomien tapaan, sydämettömästi sääliä tuntematta jättäneet hänet oman onnensa nojaan.
Ranskan vapaa-ajattelijoiden riemuvoitto, verinen vallankumous, joka poisti uskon, näytti varsin ymmärrettävällä tavalla sen hedelmän, mitä jumalattomuus tuottaa. Murhia, vihaa, kärsimystä, pelkoa ja tuskaa. Onneksi, tuo verinen vapaa ajattelijoiden kultainen kausi lopulta päättyi ja ihmiset saivat jälleen vapaasti rukoilla Jumalaa ja käydä kirkoissa.
Onhan tuosta kaikesta jo kulunut melkoisen pitkä aika, mutta monet ovat lukeneet meidän aikaamme lähempänä olevista asioista, joten he tietävät minkälaista hedelmää tuotti Venäjällä kommunistien jumalaton valtio, joka vainosi uskovia, yrittäen hävittää kristityt maanpäältä.
Moni kristitty, on ennen ollut kristinuskon vihollinen, uskovien vainoja, jopa pilkkaaja, mutta on sitten kohdannut elävän Jumalan ja uudesti syntynyt ylhäältä.
Sinäkin uskomaton, joka luet tätä kirjoitusta, voit joskus kohdata elävän Jumalan ja saada syntisi anteeksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin tapahtumat kuin osa nimistä ei ole historiallisia.
Kuninkaan vaimokaan ei ollut Elisabeth.
Ranskan vallankumouksesta 1789-1800 on kerrottu useammassa kirjassa. Se on tapahtuma jota on vaikea kiistää, yksityiskohdista voi kyllä olla eri mieltä.
Sitä en tiedä miksi Louis XVI puolisoksi sanotaan eräässä kirjoituksessa Elisabeth, enkä saa sitä enää selville, kirjoitus on vuodelta 1885. Samaten sanoivat kuningas Ludvig XVI:ksia Louis XVI:ksi, mutta se ei tuota lukijoille ongelmia.
Louis XVI puolisona mainitaan muiden lähteiden mukaan Maria Antonia Josepha Johanna von Habsburg-Lothringen.
Mitä opimme tästä, aivan selvästi historia osoittaa, etteivät jumalattomien hankkeet menesty.
pidättekö tällaisa tarinoita tosina?
Onko mielestänne oikein, että uskon julistamisen varjolla saa valehdella?
ei-uskovat vihaavat uskovia.
Väitän, että uskovien kuvittelema viha ateistien ja muiden ei-uskovien taholta johtuu Raamatun teksteistä, jotka on pantu Jeesus- nimisen saarnamiehen suuhun.
Pitäähän uskovien kokea vihaa ei-uskovien taholta. Muutenhan Raamatun ennustus ei toteutuisi.
Mitä taas tulee ulkomailla tapahtuvaan uskovien vainoamiseen, siitä saavat syyttää itseään. Jos menee jonkin toisen uskonnon valta-alueille saarnaamaan "ainoaa oikeaa uskoa", saa varmasti varautua nihkeään vastaanottoon.
Miettikää, miten helluntailaiset suhtautuisivat muslimeihin, jos nämä alkaisivat Suomessa värväämään jäseniä uskoonsa?
Voisitte uskovat jo siiryä elämään 2000- lukua 1500- luvun sijaan.
Turhaan kirjoitatte satoja vuosia vanhoista jutuista!
Olen kokenut joutuneeni vainon kohteeksi tällä foorumilla.!
Minua kohtaan on julmasti hyökätty!
Muutamat palstan ateisteista vihaavat katkerasti uskovia, vainovat minkä kerkiävät!