http://news.bbc.co.uk/2/hi/south_asia/7614280.stm
Kyse ei tosin ole rodullisesta väkivallasta, vaan uskonnollis-etnisesta vihasta. Esim. hindi ja urdu ovat sama kieli (tai melkein) mutta urdua kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin, kun hindissä käytetään omia kirjaimiaan.
Mahatma Gandhin opit olivat rauhanomaiset, mutteivät sopivia sen ajan intialaisille muslimeille, joita johti Muhammad Ali Jinnah. Muslimit perustivat oman valtionsa, Pakistanin, jossa yhteydessä ilmeisestikin tapettiin alueelta merkittävästi vähemmistöön kuuluvia ihmisiä ja muualla Intiassa kuoli myös muslimeja.
Ilmeisestikin suvaitsevaisuussyistä (siis hindujen) Intiaan jäi merkittävä muslimivähemmistö, joka on ajan myötä kasvanut.
Tämän hetken tilanne vaikuttaa siltä, ettei Intiastakaan oikein ole monikulttuurisuuden mallimaaksi. Toki suhteutettuna Suomeen tuo olisi vain yhden ihmisen loukkaantuminen islamin nimissä tehdyssä tappoyrityksessä tms. Mutta eipähän tuo ole ainoa tapaus Intiassa.
Monikulttuurisuus voi siis epäonnistua rasismista johtuen, mutta myös ilman rasismia. Miksi siihen sitten suhtaudutaan viralliselta taholta kritiikittömästi?
Ja tietenkin kertomukset onnistuneista monikultuurisista yhteiskunnista ovat aina tervetulleita.
Kyse ei tosin ole rodullisesta väkivallasta, vaan uskonnollis-etnisesta vihasta. Esim. hindi ja urdu ovat sama kieli (tai melkein) mutta urdua kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin, kun hindissä käytetään omia kirjaimiaan.
Mahatma Gandhin opit olivat rauhanomaiset, mutteivät sopivia sen ajan intialaisille muslimeille, joita johti Muhammad Ali Jinnah. Muslimit perustivat oman valtionsa, Pakistanin, jossa yhteydessä ilmeisestikin tapettiin alueelta merkittävästi vähemmistöön kuuluvia ihmisiä ja muualla Intiassa kuoli myös muslimeja.
Ilmeisestikin suvaitsevaisuussyistä (siis hindujen) Intiaan jäi merkittävä muslimivähemmistö, joka on ajan myötä kasvanut.
Tämän hetken tilanne vaikuttaa siltä, ettei Intiastakaan oikein ole monikulttuurisuuden mallimaaksi. Toki suhteutettuna Suomeen tuo olisi vain yhden ihmisen loukkaantuminen islamin nimissä tehdyssä tappoyrityksessä tms. Mutta eipähän tuo ole ainoa tapaus Intiassa.
Monikulttuurisuus voi siis epäonnistua rasismista johtuen, mutta myös ilman rasismia. Miksi siihen sitten suhtaudutaan viralliselta taholta kritiikittömästi?
Ja tietenkin kertomukset onnistuneista monikultuurisista yhteiskunnista ovat aina tervetulleita.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En ainakaan minä osaa vastata kysykykseen jossa kysyt missä maassa on onnistunut monikulttuurisuus.
Haluaisin kyllä kuulla vastauksen perusteluineen tuohon kysymykseen. Tietääkseni sellaista maata ei vain ole olemassa. Elikä mistä nämä rasismin vastaiset "haahuilijat" sitten puhuvat? Olisi todella avartavaa kuulla ensinnäkin mitä se monikulttuurisuus heille on?
Ja miksi se toimisi Suomessa, jos sen ei ole havaittu toimivan yhdessäkään Euroopan maassa.
ovat ihmiskunnan syöpä. Suomessa on onneksi päästy aika hyvään tilanteeseen, vain 5-6% jengistä on voimakkaasti taikauskoisia ja heidän määränsä koko ajan vähenee.
Vaan vaikea se on tämän maailman tuttiksia saada elämää taikauskoista ja/tai rasismista vapaasti.
Enkä tässä tarkoita pelkästään noita ryhmiä, joita kutsutaan nimellä "islamic militant group" - vaan myös niiden laittoman toiminnan perusteella laittomia johtopäätöksiä vaativia ryhmiä. Alkavat ärrällä.
Intian niemimaalla on todella pitkä ja mutkikas historia, jonka eräs vaihe on tämänhetkinen jakautuminen Intiaan, Pakistaniin ja Bangladeshiin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Intian_historia
Voisi sanoa, että Indus-laakosn kulttuurista asti Intia on ollut hindulainen valtio tavalla tai toisella - uskonto on ollut perin monimuotoista. Niemimaalla on myös useita muita uskontoja - jaimalaiset, buddhalaiset, sikhit, juutalaiset, kristityt ja buddhalaisiakin ainakin kaksi eri versiota - toinen on lamalaisuus.
Islam tuli niemimaalle heti uskonnon alkuajoista lähtien, mutta Delhin sulttaanikunta perustettiin 1200-luvulla. Sitä seurasi mogulihallinto Intian pohjoisosiin. Brittiläinen Intia oli vallassa suunnilleen sepoy-kapinasta asti 1800-luvulla.
Britit hallitsivat mieluiten muslimien avulla. He kokivat hindut henkisesti häiritseviksi, koska he eivät olleet yksijumalaisia. Toisen maailmansodan aikana Intia kävi itsenäisyyskamppailua - oli vähällä, etteivät japanilaiset valloittaneet Pohjois-Intiaa. Sodan jälkeen britit eivät jaksaneet pitää siirtomaitaan hallussaan, joten he päätyivät antamaan niemimaalle itsenäisyyden (jonka se olisi muutenkin ottanut).
Alue jaettiin muslimi- ja hindualueisiin (suurin piirtein), koska briteillä oli kiire pois maasta. Jaossa ei suinkaan kiistellyt Gandhi, vaan Nehru ja Jinnah puolueidensa päämiehinä. Seurasi eräs maailman suurimmista väestöliikkeistä: Pakistaniin siirtyi noin 8 miljoonaa muslimia Intialle jääneiltä alueilta ja vastaavasti Pakistanista pakeni miljoonia hinduja. Jako oli varsin verinen, muun muassa siksi, että omaisuuksien korvaamista ei koskaan saatu aikaan.
Intiaan ei jäänyt muslimeja ja Pakistaniin hinduja suvaitsevuussyistä, vaan sen vuoksi, että monet ihmsiet vain eivät halua muuttaa tuntemattomaan. Mogulivallan vuoksi muslimit koetaan Intiassa vieläkin vieraina, mutta hinduilla on omat ääriliikkeensä.
Intiaa ei voi pitää malliesimerkkinä monikulttuurisuudesta, jos haet rauhaa ja harmoniaa. Isossa maassa on isot ongelmat - kannattaa muistaa myös sikhivaltio, itsenäiset ruhtinaskunnat, jotka 1947 väkisin liitettiin Intiaan ja Pakistaniin, ja kastilaitos, johon liittyy niemimaan alkuperäiskansojen alistaminen kastittomiksi. Niemimaalla on lisäksi satoja eri kieliä.
Intian historiassa tämänhetkiset kahinoinnit ovat vain kasvukipuja.
Sharyn:[Intiaa ei voi pitää malliesimerkkinä monikulttuurisuudesta...]
Tätähän minäkin yritin selittää lyhyemmän historian opetuksen säestyksellä.
Yhteensä siis: "Intiaakaan ei voi pitää malliesimerkkinä monikulttuurisuudesta"
Mutta enkös pyytänyt niitä myönteisiä esimerkkejä?
USA, Kanada, Indonesia, Japani, Uusi Seelanti, Suomi, Tasnka. Noin ensimmäisinä mieleen tulevat.
Esiintyy kihnausta, kahnausta, kuten saman perheen erilaisilla lapsilla, mutta ei polteta junia eikä viritellä autopommeja.
Monikulttuurisuuden määritelmä on vähän väljä - Jugoslavia enne Milosvetsiä, Saksa ennen Hitleriä, tämän päivän Ranska - kaikki ovat esimerkkejä. Loppujen lopuksi suurin osa Intiaa pärjää hyvin. Muutama fundamentalisti ei pyty pilaamaan koko maata.
http://www.novetos.fi/374.html
sehän jos mikä on monokulttuurinen valtio. Kaikki muut etniset ryhmät kuin varsinaisjapanilaiset on nitistetty tai vaiennettu.
1) Riman alentaminen "onnistumiselta" lisää tietenkin onnistumisten lukumäärää, siis näin:
Sharyn(aiemmin):[Intiaa ei voi pitää malliesimerkkinä monikulttuurisuudesta, jos haet rauhaa ja harmoniaa.]
Sharyn(nyt):[Loppujen lopuksi suurin osa Intiaa pärjää hyvin.]
Käsittäisin, että tässä on alennettu rimaa "ei malliesimerkistä" "pärjää hyvin"-tilaan. Koko ajan kuitenkin se sama Intia, jonka monikulttuurisuutta ei sentään kukaan voine kiistää, vaikka moku-määrittely voikin olla vähän väljä, kuten sanot.
2) Aikajänteen katkaiseminen tarkastalusta tuottaa runsaasti onnistumisia sekin, siis näin:
Sharyn:[Saksa ennen Hitleriä]
Tuskinpa parempaa monikulttuuriuusesimerkkiä onkaan, mutta hyvänä kakkosena sentään tulee:
[Jugoslavia enne Milosvetsiä].
Edellinen monikulttuurisuus epäonnistui rasismin nousuun, jälkimmäisessä ei ollut kyse rasismista, kun ne ovat geneettisesti niin samoja heimoja? Etninen ero kuitenkin, ero uskonnossa ja kulttuurissa.
3) Otetaan mallimaaksi sulatusuunimaa, jossa on selvä ylivaltakulttuuri, johon maahanmuuttajien on käytännön pakko sopeutua.
Sharyn:[USA,...]
USA:ssa monikulttuurisuus on ollut melko hyvin hallinnassa, mutta onko se aidosti sitä?
4) Valitaan niin kaukainen maa, ettei siitä ole tietoa:
Sharyn:[...Indonesia, Japani, Uusi Seelanti...]
Näistä ainakin Japani ei ota käsittääkseni muita kuin japanilaisia mamuja vastaan (esim. Brasialian japseja) ja voidaan pitää monokulttuurin mallimaana. Indonesia ehkä menee vielä monikulttuuriseksi, vaikka islamilainen imperialismi onkin ilmeistä. Uusi Seelanti on myös monikulttuurinen siinä määrin, ettei alkuasukkaita vainota, vaan eipä heitä paljoa näy johtoasemissa, eikä taida olla kahta virallista kieltä tms.
5) Laajennetaan monikulttuurisuus koskemaan mitä vähäisempiäkin vähemmistöjä tai hyvin lyhyttä tarkastelujaksoa:
Suomi, Tanska
Mitäs tästä nyt jäisikään jäljelle:
Kanada, Indonesia, Uusi Seelanti.
Pitääpä alkaa seurata, miten näissä maissa maahanmuutto ja monikulttuurisuus kukoistavat.
Verrattuna epäonnistumisiin noita onnistumiskertomuksia on kuitenkin vähäisesti. Tästä sitten järkevästi päätellen seuraa se, että monikulttuurisuuteen kannattaa suhtautua varauksellisesti ja riskit tiedostoen.
Tuttumies aloitti pistämällä monikulttuurisuuden maalitolpat melko leveälle ottaessaan esiin niin uskonnon, etnisyyden kuin kielet ja niiden kirjoitusmuodotkin.
"Kyse ei tosin ole rodullisesta väkivallasta, vaan uskonnollis-etnisesta vihasta. Esim. hindi ja urdu ovat sama kieli (tai melkein) mutta urdua kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin, kun hindissä käytetään omia kirjaimiaan."
Kulttuuri on siis hänen itsensä toimesta hyväksytty kaikilla kulttuuririntamilla. Intia on sekä esimerkki onnistumisesta että epäonnistumisesta, koska kyseessä ei ole maa, vaan maanosa, jossa asuu muistaakseni maailman kolmanneksi suurin väestö, jolla on useita uskontoja, satoja kieliä ja suuri jakautuma ydhessäelon suhteen riippuen siitä, mitä maan osista tutkitaan - minä mm. olen käynyt Goassa, jossa kolme uskontokuntaa elää varsin harmonisesti keskenään (ja lisäksi alkuperäiskansoja) samaan aikaan, kun Kalkutassa heitellään pommeja.
Jugoslavia sopii esimerkkinä siitä, että ihmisten yhteiselo voidaan voimakkaalla propagandalla rikkoa, samoin Saksa Hitlerin aikaan. Yhtä hyvin voisin muistuttaa Tuttumiestä, että Suomessa käytiin väkilukuun katsoen maailman tuhoisin sisällissota vajaa sata vuotta sitten, ja silti tällä palstalla Suomea pidetään monokulttuurisuuden mallimaana. Ennen Milosevitsin kiihotusta Jugoslavia menestyi hyvin ja oli ylpeä siitä - katsotaan, mikä on tilanne 50 vuoden päästä (ei pitkä aika historiassa). Etnisiä erojakin on runsaasti; serbit, albaanit, montenegrolaiset yms. ovat erilaisia sekä kieleltään, etniseltä perimältään että uskonnoltaan.
Sama koskee Saksaa, jossa össit ja wessit ovat napit vastakkain taloudellisista syistä. Sekin on kulttuuriero, jonka syyt Tuttumies toivottavasti tuntee (entinen DDR).
En tiedä, mitä Tuttumies tarkoittaa "aidosti" sopeutuneella maalla USA:n kohdalla; maassa ovat sopeutuneet itäeurooppalaiset, pohjoiseurooppalaiset, juutalaiset, irlantilaiset, mustat, nyt latinot, jokainen vuorollaan ja loppujen lopuksi varsin mukavasti. Kansalaisoikeustaisteluista on 40 vuotta, ja nyt Yhdysvalloilla on värillinen presidenttiehdokas (puhumattakaan muista korkea-arvoisista mustista). Kalifornian kuvernööri tähtää lainmuutokseen ja presidentin virkaan eikä hän edes ole syntynyt maassa.
Voisin myös muistuttaa siitä kulttuurista; itärannikon älyköt, Appalakkien hillbillyt käärmekirkkoineen, Wyomingin heostilalliset, raamattuvyöhykkeen punaniskat, Kalifornian IT-älyköt (minulla sattuu olemaan siellä eräitä hyvin menestyviä suomalaisia tuttavia) oat aivan eri maailmoista, mutta kuitenkin tulevat toimeen ilman sisällisotia.
Japanissa on useita uskontoja, useita kansallisia vähemmistöjä (ainut, ryukyulaiset, burakut), korealaisia, kiinalaisia, brasilianjapanilaisia ja runsaasti länsimaalaisia.
Mitäs niistä muista? Uudessa Seelannissa väestöstä 70& on eurooppalaista alkuperää; brittejä, irlantilaisia ja alankomaalaisia. Maoreja, aasialaisia ja muiden Tyynenmeren saarten asukkaita. Virallisia kieliä muuten on kolme; englanti, maori ja uusseelantilainen viittomakieli. Taitaa olla ainoa maa maailmassa, jossa viittomakieli on virallinen kieli.
Tanskassa muuten ei voi liikkua puolta päivää törmäämättä grönlantilaisiin. Färsaaret yrittivät itsenäistyä viime sodan aikana, mutta nykyään hekin ovat sopeutuneet Tanskaan. Nämä monikulttuuriset liitokset ovat noin tuhat vuotta vanhoja.
En nyt viitsi käydä läpi kokonaista "Maat ja kansat" -laitosta, muistutan vain, että monikulttuurisuus kyllä useasti onnistuu.
Kerro ihmeessä mikä tekee Japanista monikulttuurisen maan?
Japanissa on useita uskontoja (shintolaisuus, buddhalaisuus, taolaisuus, konfutselaisuus ja kristinusko (monta eri uskontokuntaa). He ovat myös 1900-luvulta asti perustaneet uusia uskontomuotoja, kuten Temrokyo. Maassa on useita kansallisia vähemmistöjä (ainut, ryukyulaiset, burakut), korealaisia, kiinalaisia, filippiiniläisiä, brasilianjapanilaisia ja runsaasti länsimaalaisia.
Japani on kokenut todennäköisesti maailman voimakkaimmat kulttuurimurrokset Meiji-kaudesta nykypäivään. Nämä lukuisat kulttuurimuodot elävät maassa sekä rinnakkain että päällekkäin. Shintotemppelissä käynti ja mangan harrastaminen sopivat samojen ihmisten perinteisiin. Maaseudulla voi tavata maalaisia, jotka elävät täysin Meiji-kauden tyyliin, kaupungeissa aivan Euroopasta, Yhdysvalloista ja muualta Aasiasta arvonsa ja kulttuurinsa ottaneita henkilöitä. Salarymanit kannettavine tietokoneineen tekevät sopimuksensa geisharavintolassa. Häät voidaan pitää kristillisessä kirkossa, hautajaiset buddhalaisessa temppelissä; nuoripari voi tehdä sukulaistensa iloksi vanhanaikaisen morsiamenkatsastuksen, miaon, tutustuttuaan toisiinsa ensin yliopistossa.
Kirjoituslajejakin on useampia; voidaan käyttää kanjia, kahta lajia kana-kirjoitusta, latinalaisia tai arabialaisia kirjaimia. Manga on yhdistelmä japanilaista puupiirrosta ja länsimaista animaatiotyyliä.
WWW.Kuntakorva.fi