Pari vuotta on mennyt, enkä pysty puhumaan vieläkään. Elämäni kauhein kokemus oli löytää isäni. Toiseksi kauhein oli kuulla isän sairaudesta. Miten tästä pääsee eteenpäin? Istun välillä saunassa pari tuntia kelaillen asioita, muutenkin raskasta jaksaa. Sairastumista ja sen mukanaan tuomaa masennusta. Ikävä isää!!!
Isän itsemurha
isän tytär
91465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Paikkakunnallasi löytyy varmaankin sururyhmiä. Suosittelen.
Sururyhmä ei ole mua varten. En halua vieraille tuntemuksiani selittää. Vaikea jo kirjoittaakin. terv. isän tytär
Eihän siitä selviä.
Mutta on elettävä.
Toiset ihmiset eivät aivan ymmärrä asiaa.
Terapiassa käydään yhä uudelleen läpi asiaa.
Ryhmissä kuulee samanmoisia tarinoita ja saa kertoa uudelleen omansa.
Aikanaan asia painuu taustalle ja aika tekee tehtävänsä.
Mutta mitä olemme menettäneet, mitä meille eläville on tapahtunut?
Suru on olemassa vaan ei pinnassa.
Ilot ja onnet näyttävät erilaisilta ja turhuutta alkaa karsastaa.
Omaan itseensä suhtautuu toisin.
Sais vain asian pois mielestä ja vois tehdä jotain "normaalia". En usko terapiaan, koska en halua puhua asiasta. Olen hyvä peittämään omat tunteeni. Yksin saunassa istuminen on parasta terapiaa, hetkeksi. Ei kukaan näe.
Voisitko ajatella kirjoittavasti isällesi kirjeen. Kirjoittaisit siihen kaikki asiat, jotka tavallaan jäivät välillänne keskeneräisiksi. Pyytäisit isältäsi anteeksi asiat, jotka mielestäsi teit väärin/et ymmärtänyt tehdä hänen eläessään. Kirjoitat myös ne asiat, mitkä isäsi omasta mielestäsi teki väärin sinua kohtaan ja sanot, että annat hänelle ne anteeksi. Päätä kirje sanoihin hyvästi isä. Lue se hänelle jossakin itsellesi sopivassa paikassa, ei välttämättä haudalla, jos sinusta ei siltä tunnu. Parempi, jos pystyt lukemaan kirjeen jollekkin ulkopuoliselle, johon voit luottaa. Tämän ulkopuolisen henkilön ei pitäisi kommentoida kirjettä, ei yrittää lohduttaa sinua sanoin, koska kirjeessä on sinun ajatuksesi ja ne ovat oikein ja saat tuntea niinkuin tunnet. Tein näin, kun poikani kuoli ja se on auttanut minua jatkamaan.Luin kirjeen pojalleni hänen haudallaan ja poltin sen sitten. Luin sen ensin eräälle henkilöle ääneen myös.
Vielä unohtui. Kirjeesen tulisi tietysti kirjoittaa myös asiat, jotka sinusta välillänne olivat hyvin, mitä ominaisuuksia isässäsi arvostit, mitä kaipaat nyt.
Itsemurha on kuolinsyynä kauhea. En syytä isää ja annoin anteeksi oikeastaan heti. En ole keksinyt mitä olisin voinut tai ymmärtänyt tehdä enemmän tai toisin. Isä oli ennen sairastumistaan seurallinen, iloinen, auttavainen ihminen. Kirjoitin ennen hautajaisia isälle kirjeen tai oikeastaan runon. Runo kuvasi omia tuntemuksiani. Luulen että kaikki isän lähimmät ovat ymmärtäneet sen toivottomuuden mitä isä tunsi.
Otan syvästi osaa menetykseesi.
"Mutta muista kun jonain päivänä kasvat isoksi huomaat että olet vahvempi kuin kaikki muut. Kaikki ihailevat sinua koska olet niin kova."
Sinun kannattaa lukea ehkä jokin kirja joka voisi auttaa käsittelemään suruasi.
Koeta pärjäillä!
Minun veli teki itsemurhan tasan kaks viikkoa sitten. En pysty hyväksymään hänen lähtöään vieläkään. Eihän hällä olut mitään hätää elää. Ikävä on suuri ja elämästä on kadonnut kaikki määränpää.. Pelkään tulevia hautajaisia enkä tiiä miten minä ja toinen veljeni sekä äiti niistä selvitään. Pakko kai vaan..