Raamattu kieltää sekaantumasta vainajahenkiin yms. pimeän puolen touhuihin. Entäpä, jos Jumala itse kertoisi sinulle, koska sinun aikasi päättyy? Haluaisitko tietää? Voidaksesi järjestellä kaiken valmiiksi? Hyvästellä läheisesi? Yms. Yms.
Minä en haluaisi tietää. Kaikista hyvistä mahdollisuuksista huolimatta.
Minä en haluaisi tietää. Kaikista hyvistä mahdollisuuksista huolimatta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mieleni ei haluaisi tietää, mutta sieluni tietää jo, mitä valitsen/olen valinnut. Jos tuhoan itseäni tupakalla ja hirveellä viinanläträämisellä ym. millä vaan saa tuhottua, ruumiini päättää kuolinpäiväni.
Nojoo.. ehkä se on mieli, joka sen päättää. Ihan itsehän minä valitsen tomumajani tuhoamisen tai vaihtoehtoisesti sen säilymisen vaalimisen.
Älkää ihmiset tuhotko itseänne! Rakastakaa itseänne!
Ja sielu ikäänkuin pitää koossa ruumistasi. Se on aurasi, koko kehon ympärillä. Kun sielu jättää kehon, keho jää ilman "koossapitäjää" ja alkaa hävittää itseään. Tomumaja. Indeed.
ihan ymmärtänyt, siis tuota mieli –juttua. Kaiketi tämä johtuu siitä, etten oikeesti ole koskaan miettinytkään, mitä mieli sanana tarkoittaa. Tässä kohtaa minulle ei tule mieleen muuta kuin sanontani: ” Minun tekee mieli kahvia, minun tekee mieli kaljaa, minun tekee mieli lähteä ulos tai minun tekee mieli lähteä tupakalle jne.”. Eli mieleni oikeasti tavallaan päättää, mitä minä teen, ainaskin vapaa-ajallani.
Ja toisaalta (tuossa tupakkabreikillä) oivalsin, että minun mieleni tekee/haluaa tehdä juttuja, joista minä nautin (=kokemukseni, jotka ovat osoittautuneet jutuiksi, jotka tuottavat minulle hyvää oloa). Tosin onhan niitä monia asioita, joita vastaan mieleni koko ajan hangoitteleekin (=en haluaisi tehdä) ja kolmanneksi mieleni kohtaa aina uusia asioita ja juttuja, joita sitten mielessäni puntaroin. Aika jänskä kiemura tästä syntyikin, mutta tulin siihen johtopäätökseen, ettei minulla minun mieleni päätä minun kuolemistani, koska se ehkä taistelisi kuitenkin kaiken aikaa tätä kuolemista vastaan.
Ja tämänkin haluan vielä lausua tästä mielestä, että jos jatkuvasti taistelee mieltään vastaan (=tavallaan niitä juttuja vastaan mitä oikeesti haluaisi tehdä), niin uskoisin että tämä tällainen ’vastahangoittelu’ on tomumajallekin vahingollisempaa kuin jotkut pikkupaheet. No, tämä oli nyt vain minun filosofiaani. Mutta tätä toteamustasi:
”Tiesittekö muuten, että mieli sijaitsee jokaisessa solusi osassa, eikä vain aivoissa?” en tiennyt, enkä tiiä sitäkään (vielä), olenko samaa mieltä.
Ja sitten tämä jatkosi:
”Ja sielu ikäänkuin pitää koossa ruumistasi. Se on aurasi, koko kehon ympärillä. Kun sielu jättää kehon, keho jää ilman "koossapitäjää" ja alkaa hävittää itseään. Tomumaja. Indeed.”
Olen tässäkin kohtaa pikkasen eri mieltä tai sitten en. No sehän on aika loogista, että sielu on yksi ihmisen tärkeimmistä elimistä, se pitää koossa koko ihmisen persoonaa (mukaan luettuna se maallinen tomumajakin). Ja minulla on edelleenkin se vahva mutu –tuntuma, että sielukin maatuu kuolemisen jälkeen, vain henki jää.
Ja edelleenkin uskon, että niin kauan kuin tehtävämme on kesken täällä maan päällä, niin kauan me myös elämme. Eli korkeimman haltuun minä jätän tämän päätöksen siitä, milloin minä lähden, joten en voi (vaikka haluaisinkin) tietää, milloin aikani on täysi.
siihen, mitä Jumala on sanonut Walschin kanavoimina. ;) Itse olen myöskin ajatellut asioita kyseisen suuntaisesti, mutta kun nämä kirjat luin, tajusin, että olen tiennyt tärkeitä asioita intuitiivisesti jo kauan. Jopa aina. En vain ole "muistanut" (kirjan termistöä), miten asiat oikeasti ovat.
No siis olen oppinut että ihminen/henki on kolmiosainen olento. On sielu, mieli ja ruumis. Sielu vapaa ainoastaan silloin, kun ihminen nukkuu (unessa), mutta muuten se on ruumissa kokemassa niitä asioita, mitä mieli päättää tehdä. Siksi ihminen tarvitsee unta (sielun tarve olla hetkellisesti vapaa). Sielu taas on osa jumalaa. Kaikki sielut ovat yhtä, mutta jokainen on "itsensä" myös samalla vapaine tahtoineen (=jumalallinen dikotomia). Voisi verrata tiiviiseen perheeseen: jos jotakuta perheenjäsentäsi sattuu, myös sinua sattuu.
Ruumiissa oleminen voi olla joskus sielulle hyvin raskastakin, mutta se haluaa kokea asioita ruumiissa, mihin se ei pysty pelkkänä sieluna/henkenä.
Itse taas katson, että esim. tupakka, joka oikeasti on tosi myrkyllistä, ei yksinkertaisesti voi olla niin nautinnollista, että voisin polttaa sitä tuntematta huonoa omaatuntoa - mikä taas tekisi nautinnosta hyvin vajavaisen. Olen aikoinaan kyllä tupakoinut - paljonkin. Kun pääsin addiktiosta eroon, sain tilalle paljon muuta. Henkistä ja fyysistä vapautta. (Mutta jokainen tekee toki tomumajallaan mitä haluaa.)
Sielu on "ylempi minäsi" joka viestii "maanpäälliselle sinulle" (eli Mielelle) intuitiona. Siksi tulisi aina "kuunnella sydäntään".
Rukoilin kerran henkeni hädässä sillä pelkäsin todella koneen putoavan. Hilkulla olikin.
Olin yllättäen valon keskellä josta ääni sanoi: Sinun elämä ei tule päättymään lento onnettomuudessa.
kuolin hetkeäni en halua vuosia aikaisempaa tietää.
Haluan että kaikki minulle rakkaat olisivat silloin luonani kun lähtö tulee...
Tiedän muutamia tositapauksia, jolloin henkilölle on annettu tietää tarkalleen kuolinaika, jopa kellonaika tai suunnilleen esim. seuraava kevät. Ei ainakaan nämä henkilöt ole kokeneet asiaa ahdistavana. Jos tällainen kuuluu Isän suunnitelmiin, Hän myös valmistaa asianomaisen siihen ja sillä on jokin tärkeä merkitys.