en oikein tiedä mistä alottaisin enkä edes tiedä mihin tähtään kirjoituksellani mutta halusin vain kirjoittaa...
olen 25v nainen, aina ollut ylipainoa. minua on kiusattu pienestä asti. olin hiljainen ja kiusaaminen sai enemmän varautuneeksi vaikka lujasti pistin kiusaajille vastaan. tuntuu että masennus kiusaamisesta on vasta nyt iskenyt.
työsaralla olen usein joutunut vaikeuksiin hiljaisuuteni ja pidättyväisyyteni takia. monessa paikkaa minun työntekokykyä on arvosteltu huonoksi.
raha-asiani ovat solmussa. onneksi minulla on ollut hyvä tuttava joka lähes tulkoon koko lukioni ajan lainasi minulle koulunkäyntiin rahaa (kela eikä vanhempani eivät maksaneet yhtään) ja on jälkeenkin päin pelastanut usein ulosotolta. siis vain lainaksi, laina vain kasvaa mutta pienen osan olen saanut takaisin maksettua.
yritän käydä osa-aikaisessa työssä mutta olen mielettömän väsynyt kaikesta ja se näkyy jopa työpaikalla. tarviisin rahaa elämiseen mutta minulla ei ole yhtään puhtia työnhakuun...
yritän kaikenkeskellä rahottaa uudelleen lukio-opintoja, korottaakseni huonoja arvosanoja.
edes lenkille en jaksa enää...
kaverini ovat alkaneet pitämään minua outona ja miehet olen saanut karkotettua ympäriltäni takertumalla heihin liikaa...
itken vain usein... oon niin väsyny. pyykkiä pesen kerran pariin kuukauteen, tiskit vasta kun kaikki astiat on käytetty... imuroin jos tiedän jonkun tulevan kylään, siis noin kerran kahteen kuukauteen...
en tajua miten olen itseni saanu tälläiseen jamaan
olen 25v nainen, aina ollut ylipainoa. minua on kiusattu pienestä asti. olin hiljainen ja kiusaaminen sai enemmän varautuneeksi vaikka lujasti pistin kiusaajille vastaan. tuntuu että masennus kiusaamisesta on vasta nyt iskenyt.
työsaralla olen usein joutunut vaikeuksiin hiljaisuuteni ja pidättyväisyyteni takia. monessa paikkaa minun työntekokykyä on arvosteltu huonoksi.
raha-asiani ovat solmussa. onneksi minulla on ollut hyvä tuttava joka lähes tulkoon koko lukioni ajan lainasi minulle koulunkäyntiin rahaa (kela eikä vanhempani eivät maksaneet yhtään) ja on jälkeenkin päin pelastanut usein ulosotolta. siis vain lainaksi, laina vain kasvaa mutta pienen osan olen saanut takaisin maksettua.
yritän käydä osa-aikaisessa työssä mutta olen mielettömän väsynyt kaikesta ja se näkyy jopa työpaikalla. tarviisin rahaa elämiseen mutta minulla ei ole yhtään puhtia työnhakuun...
yritän kaikenkeskellä rahottaa uudelleen lukio-opintoja, korottaakseni huonoja arvosanoja.
edes lenkille en jaksa enää...
kaverini ovat alkaneet pitämään minua outona ja miehet olen saanut karkotettua ympäriltäni takertumalla heihin liikaa...
itken vain usein... oon niin väsyny. pyykkiä pesen kerran pariin kuukauteen, tiskit vasta kun kaikki astiat on käytetty... imuroin jos tiedän jonkun tulevan kylään, siis noin kerran kahteen kuukauteen...
en tajua miten olen itseni saanu tälläiseen jamaan
Vastaukset 1
Vanhimmat
masentuneelta, silloin väsähtää niin, ettei jaksa enää mitään. Olisko masennuslääke ja lääkäriin meno mitään? Kannattais ainakin kokeilla, voi auttaa yllättävänkin hyvin. Lisäksi voisit käydä verikokeissa ottamassa jotkut ihan peruslabrat, lähinnä tuli mieleen hemoglobiini ettei ole anemiaa, ja kilpirauhasarvot ettei ole vajaatoimintaa. Epätodennäköistä tietysti että sellaista olisi, mutta hyvä on poissulkea. Sitten yksi juttu, mikä sekä piristää mieltä että kehoa, on liikunta. Sillä on todettu masennusta vähentävä vaikutus tutkimuksissa! Ei tarvitse olla paljon, mutta jos yrittäisit pakottaa itsesi vaikka lyhyelle puolen tunnin kävelylenkille joka päivä, mielellään kauniiseen maisemaan. Saat valoa ja endorfiineja ja vointi paranee huomaamattasi, edes hiukkasen! Toivottavasti jaksat parantaa vointiasi, masentuneena on juuri tuo ongelma, että väsyttää niin, ettei mitään jaksaisi tehdä asioiden parantamiseksi. Jos et muuta jaksa nyt tehdä, mene lääkäriin, se on tärkein ensi askel.