Vuodelta 2004:
"On tosiasia, että Suomen (perus)koulusysteemi kopioitiin 70-luvulla innolla DDR:sta.
Suomessa nayttaa olevan vallalla tyyli poimia jokin yksi tutkimus (kuten OECD:n PISA-koulutustutkimus), jossa Suomi parjasi, ja suurennella sitä järjettömästi aivan kuin se olisi ainoa kansainvalinen tutkimus peruskoulutuksen tasosta.
Muut alan tutkimukset nayttaa olevan toisarvoisia, jopa virheellisia koska Suomi ei niissa parjannyt. Yhden tutkimuksen valossa Suomea ollaan nostamassa johtavien sivistysvaltioiden joukkoon ja Suomen etumatka kilpailukyvyssa mitattuna kasvaa edeleen.
Mielestani Suomen koululaitoksen tasoa pitaisi kuitenkin tarkastella kaikkien alan tutkimusten valossa eika perustaa mielipiteita vain yhteen (OECD:n) tutkimukseen. Ne muut alan tutkimukset ovat:
a. Luin jokin aika sitten HS:sta etta "peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten yleissivistys osoittautui vaatimattomaksi opetushallituksen teettämässä oppimistutkimuksessa. Etenkin historian henkilöiden ja tapahtumien sijoittaminen likimääräiselle aikajanalle ja kuuluisien ajattelijoiden toiminta-alan tunnistaminen olivat erityisen vaativia oppilaille. Yleisiä valmiuksia mitattiin osaamisen ja uskomusten avulla. Abstraktit käsitteet hallitsi kunnolla vain kolmannes peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista, mikä tutkijoiden mukaan on muuallakin tuttu ilmiö. Kohtalaisen vaativaan päättelyyn kykeni noin 40 prosenttia oppilaista".
b. International Association for the Evaluation of Educational Achievements kertoo puolestaan etta suomalaiskoululaisten yhteiskuntatietous vain vain "keskinkertainen" ja yhteiskunnallisiin asioihin osallistuminen "heikko" verrattuna 28:n testatun maan koululaisiin. Suomalaiskoululaiset seuraavat tiedotusvalineita vahemman kuin 28 testatun maan koululaiset keskinmaarin ja vahemman kuin esim. puolalaiset, slovakialaiset, kolumbialaiset, portugalilaiset, unkarilaiset, chilelaiset tai latvialaiset koululaiset.
c. Third International Mathematics and Science-tutkimuksen (1999)mukaan mm. Koreassa, Kiinassa, Belgiassa, Hollannissa, Slovakiassa, Unkarissa, Sloveniassa seka monissa USA:n julkisista kouluista on korkeampi matematiikan ja luonnontieteiden taso kuin Suomessa. Suomi sen sijaan kamppailee "tasavakisesti" Malesian, Bulgarian, USA:n, Latvian ja Englannin kanssa samoista pistesijoista. Samaisen tutkimuksen mukaan suomalaiset koululaiset tietavat vain 10 % enemman matematiikasta ja luonnontieteista kuin moldovialaiset, thaimaalaiset, romanialaiset ja vain 20 % enemman kuin makedonialaiset ja tunisialaiset.
d. Suomi on saanut YK:lta huomautuksen myös lasten koulutuksen järjestämisestä. Suomi kilpailee siten lasten ihmisoikeuksien polkemisesta.
e. Suomalaisten Eurooppa-tietämys on muihin EU-maihin verrattuna "keskitasoa". Suomalaiset sijoittuivat yhdeksänneksi Valittujen Palojen tuoreessa tietovisassa, jonka voiton vei Puola. Rakkaus ja urheilu ovat suomalaisille tuttuja, mutta kulttuurintuntemus kaipaa vielä kohennusta. Valitut palat testasi eurooppalaisten tietoja maanosastaan 19 maassa tänä keväänä. Kisaan osallistui kaikkiaan 3 800 vastaajaa, Suomesta mukana oli 200 vastaajaa (HS 24.6.2002). Keskitasoa, eiko meidan koulujen pitanyt olla maailman parhaita? No, Valitut Palat ei ole mikaan benchmark!
Eipä näistä numeroista osaa niin innostua koska PISA-tukimuksen mukaan matematiikan ja luonnontieteiden tasoero Suomen ja EU:n valilla oli vain 7%. Tama tarkoitta sita etta jos keskivertoeurooppalainen saa todistukseen kouluarvosanan 7, suomalainen saa 7 ja puoli. Erot ovat niin pienet valtioiden valilla etta niita voi selittaa mittausmetodeilla ja tulokset voi kaantaa mieleisekseen. Vanhana tutkijana voin kertoa etta jotain parametria tai painotusarvoa hieman muuttamalla Belgian koulut olisivat maailman parhaimpia. Esimerkiksi viime vuotinen TIMMS-tutkimus (kts ylla) rankkasi Suomen paljon alemmaksi vaikka mittasi muka samoja asioita. Eipä näistä numeroista osaa niin innostua myoskaan kun tietää että kaikessa mittauksessa on aina kysymys suoritusten arvioimisesta annetuissa puitteissa ja annetuilla asteikoilla, ja kun toisaalta tietää että lukemisen, kielen ja ajattelun suhteen ei ole ollenkaan olennaista se miten niillä testitilanteissa pärjää vaan se miten niitä osaa käyttää esim. kokonaan uusien kysymysten muotoiluun. Koulussahan äidinkielenopetuksessa ainekirjoitus on sellaista, jonka arvioimisessa tarvitaan kokonaisnäkemystä: arvioidaan niin oikeinkirjoitusta kuin tyyliä ja esitettyjä ajatuksiakin. IS kertoi hiljattain tapauksen lapsesta, joka joutui aikanaan yläasteella varsin rankan aliarvostuksen kohteeksi. Mikään mitä hän esitti tai kirjoitti ei kelvannut. Niinpä hän opettajan näräiseen ryöpytykseen kyllästyneenä ryhtyi harrastamaan kaikenlaisia narrintemppuja. Hän opetteli ulkoa kolme sivua kaunista tekstiä Italo Calvinon teoksesta "Herra Palomar" ja kirjoitti ne koulussa aineena. Opettaja antoi 6 miinus. Kolme kertaa hän sitten vaihtoi luokan priimuksen - opettajan suosikin - kanssa salaa papereita ennen palautusta. Numerot tulivat pärstäkertoimen mukaan. Priimus sai (hänen teksteistään) arvosanat 9, 9 1/2 ja 10-. Vastaavasti hän veteli (priimuksen teksteistä) 6, 6 ja jätetty arvostelematta - hylätty! Mainittakoon, että priimuskin muuten opiskeli sitten suomen kieltä ja kirjallisuutta. Suomalaislasten lukutaidosta voidaan varmasti esittää monenlaisia todistuksia ja vetää monenlaisia johtopäätelmiä kuten on tehty suomalaisten lukuharrastuksestakin. Sitähän on kovasti ylistetty. Silläkään ei kuitenkaan ole oikein mitään suhdetta siihen mitä suomalaiset lukevat: esimerkiksi kirjastojen lainausluvut ovat vakuuttavat, mutta lainatuimmat kirjat ovat viihteellisiä naisten lukuromaaneja. Ja vastikään valittelivat kustantamoiden edustajat julkisuudessa sitä, ettei maailmalla menestyneitä ajankohtaisia tietokirjoja enää kannata suomentaa: täällä niitä myydään vain muutamia satoja kappaleita!
Eipä näistä numeroista osaa niin innostua myoskaan kun tietää ettei Suomi mikaan sivistysvaltio ole. Raaka totuus on, ettei edes parasta suomalaista ajattelua, esimerkiksi G H von Wrightin ja Jaakko Hintikan kaikkia teoksia, ole kannattanut kääntää suomen kielelle. Edvard Westermarckin, joka on ehkä kansainvälisesti tunnetuin suomalainen tiedemies, kohtalo on kuvaava. Hänen teoksensa "Kristinusko ja moraali" kääntämisessä kiteytyy kansallinen tragedia. Teoksen nimittäin suomensi Väinö Meltti istuessaan sodan aikana pasifisminsa vuoksi vankilassa. Haluaisin myös tietää, miten sivistyneestä yhteiskunnasta kertoo sekin, että työtätekevän perheen elättäjän murhanneelle joutomiehelle tarjotaan yhteiskunnnan toimesta ja avustuksella mahdollisuus yliopistotutkintoon, mutta hänen uhrinsa perhe jätetään fyysisesti ja psyykkisesti heitteille.
Suomalaiset ovat luonnonkansaa, joka kaikkien luonnonkansojen tapaan on kiinnostunut leikeistä ja kisailusta, kaikenlaisesta urheilusta, voimannäyttämisestä ja nyttemmin myös kaupallisesta kilpailusta. Eritoten olemme maagisesti lumoutuneita kaikista teknisistä leluista, ja esimerkiksi elektronisten laitteiden leviämisessä olemme toistuvasti tehneet euroopan- ja maailmanennätyksiä. Nyt olemme siis ryhtyneet noteeraamaan pärjäämistämme myös oppisivistyksen alalla. Se tapahtuu samalla tavalla kuin urheilukilpailuissakin: joku antaa kysymykset ja säännöt ja mittaa kuka pisimmälle pääsee tai nopeimmin. Mitään ajattelun kannalta arvokasta ei näillä keinoin saada kartoitettua. Päinvastoin: pärjääjät saattavat olla juuri niitä säännönseuraajia, mensa-älykköjä, joiden valtaanpääsyltä luoja meitä varjelkoon - vai haluaisiko joku todella maahan hallituksen, jossa istuisi esimerkiksi viisitoista velttovirtasta? Tässäkin keskustelussa koulua kiittävät kiltit puhertajat ja ahkeroijat, jotka epäilemättä ovat koulumenestyksensä ansainneet. Myös kouluväellä itsellään on tietysti korkeat käsitykset itsestään. Suhteellisuudentajun säilyttämiseksi on hyvä lukea esim. Erno Paasilinnan Finlandia-palkitusta kirjoituskokoelmasta "Yksinäisyys ja uhma" teksti, jossa käsitellään aika tyhjentävästi sitä mitä suomalaiskirjailijat ovat lapsuudessaan lukeneet ja mistä kielentaitonsa ammentaneet.
Minusta hyvästä tuloksesta ei kannata innostua kun tällaisessa mittauksessa saattaa aina olla mukana operatiivinen harha: lukutaidoksi määritellään se mitä lukutaitotutkimus mittaa. Tutkimusten mukaan kaiken siis pitäisi olla hyvin, mutta katso ympärillesi. Miten sinusta yhtälö toteutuu, miten sinä selität sen että
- nämä lukutaitoiset lapset, eritoten pojat, eivät käytännössä juuri lue mitään
- vaikka kaikki suomalaiset osaavat lukea ja muka hyvin, kaunokirjallisuuden kustantaminen keskittyy kaupallisesti tehtailtuihin ja markkinoituihin viihderomaaneihin, erityisesti naisille suunnattuun romantiikkaan
- muualla maailmassa menestyneitä ajankohtaisia tietokirjoja ei kannata Suomessa enää kustantaa ollenkaan
- niin kirjoissa kuin lehdissä vahva jo vuosikymmeniä jatkunut trendi on että kuvat korvaavat kirjaitetun sanan (ota käteesi vaikka Trendi)
- että nettitilanne osaltaan opettaa nykynuoret reagoimaan niin tekstiin kuin kuviin nopeasti mikä sekin luo harhan näennäisestä hallinnasta mutta ei opeta syventämään tietoja.
Ja mitä matematiikkaan ja luonnontieteisiin tulee, mistä oikein johtuu tämä teknisten korkeakoulujen edustajien jatkuva valitus siitä että heille tarjolla oleva oppilasaines on vuosi vuodelta kehnompaa? Epäilen että ym. tutkimuksessa tapahtuu tässäkin jokin mittausharha. Se saattaa olla sitä tyyppiä, joka tuli ilmi työpaikassani, jossa oli kesäharjoittelijoina tekniselle alalle suuntaavia ylioppilaspoikia. Heitä piti auttaa siinä miten lasketaan ympyrän kehä kun halkaisija tiedetään. Kun sanoin: pii kertaa halkaisija, pii = 3,14, he närkästyivät ja tokaisivat: kyllä minä tiedän, paljonko pii on. Tietoja voidaan mitata niin kuin niitä tietokilpailuissa mitataan. Tiedon määrä voi olla valtava, mutta sillä ei maailmaa rakenneta, eikä siitä edes kannata olla ylpeä. Suomen koululaitos ihailee saavutusta, jonka mukaan oppilaamme ovat lahjakkaita matemaatikkoja. Totta tietenkin on, ja minkä kaikki reksit tietävät, että huiput selviävät aina huonommassakin oppimisympäristössä - eikä siis heihin kannata voimia uhrata. Peruskoulu on ollut melkoinen terveen järjen kummajainen syntymästään saakka. Koulu on lähtenyt siitä, että kaikista tehdään yhtä älykkäitä, vaikka tuollainen haaste sotii jo luonnonlakeja vastaan. Faktahan on, että opettipa porukkaa miten intensiivisesti tahansa, aina on olemassa tyhmiä ja vieläkin tyhmenpiä, joille hypotenuusa on ja tulee olemaan hebreaa. Yhteiskunnan hyväksymät ja median sanelemat arvot vaativat tänään, että koulutuksessa keskitytään sen alimman tason tukemiseen ja unohdetaan edelleen oppilaitten lahjakkain osa,joka siis saa edelleen tulla toimeen omillaan. Juuri nämä syntymästään (syyttömät!)lahjakkaat tuovat maahan prenikoita milloin mistäkin matematiikkakilpailusta. Yhteiskunta ei ole heitä koskaan erityisesti tukenut saatika kannustanut kehittämään lahjakkuuttaan, sillä niin kauan kuin muistan,opetuksessamme on ollut vallalla demokratian väärintulkinta: "Lahjakkuus tuhoaa tasa-arvon!" (Shaljapinin muistelmat, Eino Rahja). Missäköhän me suomalaiset olisimmekaan, jos joskus suuntautuisimme kehittämään lahjakkuuksiamme ihan oikeastinäennäisen demokratian viljelyn sijasta?
Mutta - niin - tällaistahan ei tule vieläkään kysyä, tasa-arvon vuoksi.
PS sorry ä ja a sekoilusta, en ole vielÄ oppinut että minulla nyt on ÄÄt käytössä kun hankin uuden keyboardin."
PISA-harha on opetushallituksen akkalauman kusetusta. Media ei tätä tajua, koska toimittajiksi valikoituvat eivät useimmiten ole mitään älyn jättiläisiä.
Esim. Japanissa, Taiwanissa, E-Koreassa ja Hong Kongissa on matematiikan opetus lapsille aivan eri planeetalta Suomeen verrattuna, jossa poistettiin tasoryhmätkin ja nyt mennään tyhmimpien ehdoilla, että somalitkin pysyvät joten kuten kelkassa ainakin jonkin aikaa.
Pisa-testissä ei matematiikan osalta testattu muuten kuin aivan yksinkertaisimpia peruslaskuja. TIMMS-tutkimuksessa testattiin 2000-luvun alkupuolella, ja siinä suomalaislapset menestyivätkin surkeasti. Tästä vedettiin johtopäätös, että TIMMSiin ei jatkossa olekaan osallistuttu!
"On tosiasia, että Suomen (perus)koulusysteemi kopioitiin 70-luvulla innolla DDR:sta.
Suomessa nayttaa olevan vallalla tyyli poimia jokin yksi tutkimus (kuten OECD:n PISA-koulutustutkimus), jossa Suomi parjasi, ja suurennella sitä järjettömästi aivan kuin se olisi ainoa kansainvalinen tutkimus peruskoulutuksen tasosta.
Muut alan tutkimukset nayttaa olevan toisarvoisia, jopa virheellisia koska Suomi ei niissa parjannyt. Yhden tutkimuksen valossa Suomea ollaan nostamassa johtavien sivistysvaltioiden joukkoon ja Suomen etumatka kilpailukyvyssa mitattuna kasvaa edeleen.
Mielestani Suomen koululaitoksen tasoa pitaisi kuitenkin tarkastella kaikkien alan tutkimusten valossa eika perustaa mielipiteita vain yhteen (OECD:n) tutkimukseen. Ne muut alan tutkimukset ovat:
a. Luin jokin aika sitten HS:sta etta "peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten yleissivistys osoittautui vaatimattomaksi opetushallituksen teettämässä oppimistutkimuksessa. Etenkin historian henkilöiden ja tapahtumien sijoittaminen likimääräiselle aikajanalle ja kuuluisien ajattelijoiden toiminta-alan tunnistaminen olivat erityisen vaativia oppilaille. Yleisiä valmiuksia mitattiin osaamisen ja uskomusten avulla. Abstraktit käsitteet hallitsi kunnolla vain kolmannes peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista, mikä tutkijoiden mukaan on muuallakin tuttu ilmiö. Kohtalaisen vaativaan päättelyyn kykeni noin 40 prosenttia oppilaista".
b. International Association for the Evaluation of Educational Achievements kertoo puolestaan etta suomalaiskoululaisten yhteiskuntatietous vain vain "keskinkertainen" ja yhteiskunnallisiin asioihin osallistuminen "heikko" verrattuna 28:n testatun maan koululaisiin. Suomalaiskoululaiset seuraavat tiedotusvalineita vahemman kuin 28 testatun maan koululaiset keskinmaarin ja vahemman kuin esim. puolalaiset, slovakialaiset, kolumbialaiset, portugalilaiset, unkarilaiset, chilelaiset tai latvialaiset koululaiset.
c. Third International Mathematics and Science-tutkimuksen (1999)mukaan mm. Koreassa, Kiinassa, Belgiassa, Hollannissa, Slovakiassa, Unkarissa, Sloveniassa seka monissa USA:n julkisista kouluista on korkeampi matematiikan ja luonnontieteiden taso kuin Suomessa. Suomi sen sijaan kamppailee "tasavakisesti" Malesian, Bulgarian, USA:n, Latvian ja Englannin kanssa samoista pistesijoista. Samaisen tutkimuksen mukaan suomalaiset koululaiset tietavat vain 10 % enemman matematiikasta ja luonnontieteista kuin moldovialaiset, thaimaalaiset, romanialaiset ja vain 20 % enemman kuin makedonialaiset ja tunisialaiset.
d. Suomi on saanut YK:lta huomautuksen myös lasten koulutuksen järjestämisestä. Suomi kilpailee siten lasten ihmisoikeuksien polkemisesta.
e. Suomalaisten Eurooppa-tietämys on muihin EU-maihin verrattuna "keskitasoa". Suomalaiset sijoittuivat yhdeksänneksi Valittujen Palojen tuoreessa tietovisassa, jonka voiton vei Puola. Rakkaus ja urheilu ovat suomalaisille tuttuja, mutta kulttuurintuntemus kaipaa vielä kohennusta. Valitut palat testasi eurooppalaisten tietoja maanosastaan 19 maassa tänä keväänä. Kisaan osallistui kaikkiaan 3 800 vastaajaa, Suomesta mukana oli 200 vastaajaa (HS 24.6.2002). Keskitasoa, eiko meidan koulujen pitanyt olla maailman parhaita? No, Valitut Palat ei ole mikaan benchmark!
Eipä näistä numeroista osaa niin innostua koska PISA-tukimuksen mukaan matematiikan ja luonnontieteiden tasoero Suomen ja EU:n valilla oli vain 7%. Tama tarkoitta sita etta jos keskivertoeurooppalainen saa todistukseen kouluarvosanan 7, suomalainen saa 7 ja puoli. Erot ovat niin pienet valtioiden valilla etta niita voi selittaa mittausmetodeilla ja tulokset voi kaantaa mieleisekseen. Vanhana tutkijana voin kertoa etta jotain parametria tai painotusarvoa hieman muuttamalla Belgian koulut olisivat maailman parhaimpia. Esimerkiksi viime vuotinen TIMMS-tutkimus (kts ylla) rankkasi Suomen paljon alemmaksi vaikka mittasi muka samoja asioita. Eipä näistä numeroista osaa niin innostua myoskaan kun tietää että kaikessa mittauksessa on aina kysymys suoritusten arvioimisesta annetuissa puitteissa ja annetuilla asteikoilla, ja kun toisaalta tietää että lukemisen, kielen ja ajattelun suhteen ei ole ollenkaan olennaista se miten niillä testitilanteissa pärjää vaan se miten niitä osaa käyttää esim. kokonaan uusien kysymysten muotoiluun. Koulussahan äidinkielenopetuksessa ainekirjoitus on sellaista, jonka arvioimisessa tarvitaan kokonaisnäkemystä: arvioidaan niin oikeinkirjoitusta kuin tyyliä ja esitettyjä ajatuksiakin. IS kertoi hiljattain tapauksen lapsesta, joka joutui aikanaan yläasteella varsin rankan aliarvostuksen kohteeksi. Mikään mitä hän esitti tai kirjoitti ei kelvannut. Niinpä hän opettajan näräiseen ryöpytykseen kyllästyneenä ryhtyi harrastamaan kaikenlaisia narrintemppuja. Hän opetteli ulkoa kolme sivua kaunista tekstiä Italo Calvinon teoksesta "Herra Palomar" ja kirjoitti ne koulussa aineena. Opettaja antoi 6 miinus. Kolme kertaa hän sitten vaihtoi luokan priimuksen - opettajan suosikin - kanssa salaa papereita ennen palautusta. Numerot tulivat pärstäkertoimen mukaan. Priimus sai (hänen teksteistään) arvosanat 9, 9 1/2 ja 10-. Vastaavasti hän veteli (priimuksen teksteistä) 6, 6 ja jätetty arvostelematta - hylätty! Mainittakoon, että priimuskin muuten opiskeli sitten suomen kieltä ja kirjallisuutta. Suomalaislasten lukutaidosta voidaan varmasti esittää monenlaisia todistuksia ja vetää monenlaisia johtopäätelmiä kuten on tehty suomalaisten lukuharrastuksestakin. Sitähän on kovasti ylistetty. Silläkään ei kuitenkaan ole oikein mitään suhdetta siihen mitä suomalaiset lukevat: esimerkiksi kirjastojen lainausluvut ovat vakuuttavat, mutta lainatuimmat kirjat ovat viihteellisiä naisten lukuromaaneja. Ja vastikään valittelivat kustantamoiden edustajat julkisuudessa sitä, ettei maailmalla menestyneitä ajankohtaisia tietokirjoja enää kannata suomentaa: täällä niitä myydään vain muutamia satoja kappaleita!
Eipä näistä numeroista osaa niin innostua myoskaan kun tietää ettei Suomi mikaan sivistysvaltio ole. Raaka totuus on, ettei edes parasta suomalaista ajattelua, esimerkiksi G H von Wrightin ja Jaakko Hintikan kaikkia teoksia, ole kannattanut kääntää suomen kielelle. Edvard Westermarckin, joka on ehkä kansainvälisesti tunnetuin suomalainen tiedemies, kohtalo on kuvaava. Hänen teoksensa "Kristinusko ja moraali" kääntämisessä kiteytyy kansallinen tragedia. Teoksen nimittäin suomensi Väinö Meltti istuessaan sodan aikana pasifisminsa vuoksi vankilassa. Haluaisin myös tietää, miten sivistyneestä yhteiskunnasta kertoo sekin, että työtätekevän perheen elättäjän murhanneelle joutomiehelle tarjotaan yhteiskunnnan toimesta ja avustuksella mahdollisuus yliopistotutkintoon, mutta hänen uhrinsa perhe jätetään fyysisesti ja psyykkisesti heitteille.
Suomalaiset ovat luonnonkansaa, joka kaikkien luonnonkansojen tapaan on kiinnostunut leikeistä ja kisailusta, kaikenlaisesta urheilusta, voimannäyttämisestä ja nyttemmin myös kaupallisesta kilpailusta. Eritoten olemme maagisesti lumoutuneita kaikista teknisistä leluista, ja esimerkiksi elektronisten laitteiden leviämisessä olemme toistuvasti tehneet euroopan- ja maailmanennätyksiä. Nyt olemme siis ryhtyneet noteeraamaan pärjäämistämme myös oppisivistyksen alalla. Se tapahtuu samalla tavalla kuin urheilukilpailuissakin: joku antaa kysymykset ja säännöt ja mittaa kuka pisimmälle pääsee tai nopeimmin. Mitään ajattelun kannalta arvokasta ei näillä keinoin saada kartoitettua. Päinvastoin: pärjääjät saattavat olla juuri niitä säännönseuraajia, mensa-älykköjä, joiden valtaanpääsyltä luoja meitä varjelkoon - vai haluaisiko joku todella maahan hallituksen, jossa istuisi esimerkiksi viisitoista velttovirtasta? Tässäkin keskustelussa koulua kiittävät kiltit puhertajat ja ahkeroijat, jotka epäilemättä ovat koulumenestyksensä ansainneet. Myös kouluväellä itsellään on tietysti korkeat käsitykset itsestään. Suhteellisuudentajun säilyttämiseksi on hyvä lukea esim. Erno Paasilinnan Finlandia-palkitusta kirjoituskokoelmasta "Yksinäisyys ja uhma" teksti, jossa käsitellään aika tyhjentävästi sitä mitä suomalaiskirjailijat ovat lapsuudessaan lukeneet ja mistä kielentaitonsa ammentaneet.
Minusta hyvästä tuloksesta ei kannata innostua kun tällaisessa mittauksessa saattaa aina olla mukana operatiivinen harha: lukutaidoksi määritellään se mitä lukutaitotutkimus mittaa. Tutkimusten mukaan kaiken siis pitäisi olla hyvin, mutta katso ympärillesi. Miten sinusta yhtälö toteutuu, miten sinä selität sen että
- nämä lukutaitoiset lapset, eritoten pojat, eivät käytännössä juuri lue mitään
- vaikka kaikki suomalaiset osaavat lukea ja muka hyvin, kaunokirjallisuuden kustantaminen keskittyy kaupallisesti tehtailtuihin ja markkinoituihin viihderomaaneihin, erityisesti naisille suunnattuun romantiikkaan
- muualla maailmassa menestyneitä ajankohtaisia tietokirjoja ei kannata Suomessa enää kustantaa ollenkaan
- niin kirjoissa kuin lehdissä vahva jo vuosikymmeniä jatkunut trendi on että kuvat korvaavat kirjaitetun sanan (ota käteesi vaikka Trendi)
- että nettitilanne osaltaan opettaa nykynuoret reagoimaan niin tekstiin kuin kuviin nopeasti mikä sekin luo harhan näennäisestä hallinnasta mutta ei opeta syventämään tietoja.
Ja mitä matematiikkaan ja luonnontieteisiin tulee, mistä oikein johtuu tämä teknisten korkeakoulujen edustajien jatkuva valitus siitä että heille tarjolla oleva oppilasaines on vuosi vuodelta kehnompaa? Epäilen että ym. tutkimuksessa tapahtuu tässäkin jokin mittausharha. Se saattaa olla sitä tyyppiä, joka tuli ilmi työpaikassani, jossa oli kesäharjoittelijoina tekniselle alalle suuntaavia ylioppilaspoikia. Heitä piti auttaa siinä miten lasketaan ympyrän kehä kun halkaisija tiedetään. Kun sanoin: pii kertaa halkaisija, pii = 3,14, he närkästyivät ja tokaisivat: kyllä minä tiedän, paljonko pii on. Tietoja voidaan mitata niin kuin niitä tietokilpailuissa mitataan. Tiedon määrä voi olla valtava, mutta sillä ei maailmaa rakenneta, eikä siitä edes kannata olla ylpeä. Suomen koululaitos ihailee saavutusta, jonka mukaan oppilaamme ovat lahjakkaita matemaatikkoja. Totta tietenkin on, ja minkä kaikki reksit tietävät, että huiput selviävät aina huonommassakin oppimisympäristössä - eikä siis heihin kannata voimia uhrata. Peruskoulu on ollut melkoinen terveen järjen kummajainen syntymästään saakka. Koulu on lähtenyt siitä, että kaikista tehdään yhtä älykkäitä, vaikka tuollainen haaste sotii jo luonnonlakeja vastaan. Faktahan on, että opettipa porukkaa miten intensiivisesti tahansa, aina on olemassa tyhmiä ja vieläkin tyhmenpiä, joille hypotenuusa on ja tulee olemaan hebreaa. Yhteiskunnan hyväksymät ja median sanelemat arvot vaativat tänään, että koulutuksessa keskitytään sen alimman tason tukemiseen ja unohdetaan edelleen oppilaitten lahjakkain osa,joka siis saa edelleen tulla toimeen omillaan. Juuri nämä syntymästään (syyttömät!)lahjakkaat tuovat maahan prenikoita milloin mistäkin matematiikkakilpailusta. Yhteiskunta ei ole heitä koskaan erityisesti tukenut saatika kannustanut kehittämään lahjakkuuttaan, sillä niin kauan kuin muistan,opetuksessamme on ollut vallalla demokratian väärintulkinta: "Lahjakkuus tuhoaa tasa-arvon!" (Shaljapinin muistelmat, Eino Rahja). Missäköhän me suomalaiset olisimmekaan, jos joskus suuntautuisimme kehittämään lahjakkuuksiamme ihan oikeastinäennäisen demokratian viljelyn sijasta?
Mutta - niin - tällaistahan ei tule vieläkään kysyä, tasa-arvon vuoksi.
PS sorry ä ja a sekoilusta, en ole vielÄ oppinut että minulla nyt on ÄÄt käytössä kun hankin uuden keyboardin."
PISA-harha on opetushallituksen akkalauman kusetusta. Media ei tätä tajua, koska toimittajiksi valikoituvat eivät useimmiten ole mitään älyn jättiläisiä.
Esim. Japanissa, Taiwanissa, E-Koreassa ja Hong Kongissa on matematiikan opetus lapsille aivan eri planeetalta Suomeen verrattuna, jossa poistettiin tasoryhmätkin ja nyt mennään tyhmimpien ehdoilla, että somalitkin pysyvät joten kuten kelkassa ainakin jonkin aikaa.
Pisa-testissä ei matematiikan osalta testattu muuten kuin aivan yksinkertaisimpia peruslaskuja. TIMMS-tutkimuksessa testattiin 2000-luvun alkupuolella, ja siinä suomalaislapset menestyivätkin surkeasti. Tästä vedettiin johtopäätös, että TIMMSiin ei jatkossa olekaan osallistuttu!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis pärjäsimme oikein hyvin muihin maihin verrattuna.
Mietipä sitten, mitä eroa on suomalaisilla ja vaikkapa itäeurooppalaisilla nuorilla tai vaikkapa samaan tasoon yltäneillä brittiläisillä tai amerikkalaisilla nuorilla. Mieti asiaa 1900-luvun historian valossa.
Suomalainen nuoriso on maailmankatsomuksessaan huomattavasti edellä näitä vertailukansallisuuksia.
Ai hyvin? Sinulla tuo luetun ymmärtäminen näyttää olevan haussa.
Mutta miksi meillä sitten kuitenkin on lahjakkaita ja menestyviä lapsia lukioissa opiskelemassa matematiikkaa?
Jos sinulla on kesätöissä keskinkertainen lukiolainen matematiikassa, ei se tarkoita, etteikö lukioissa olisi erittäin lahjakkaita ja osaavia lapsia opiskelemassa.
Peruskoulu on oikein hyvällä mallilla. Kaikki eivät haluakaan lukioihin, vaan esimerkiksi ammatillisiin oppilaitoksiin. Nämäkin nuoret saavat oikein hyvät valmiudet jatkaa opintojaan ammattiin. Mitä pahaa siinä on? Ei tätä maata pidetä yllä tohtoreilla.