Löysin aarteen saviastiaani -80 luvun alussa. Muutama vuosi myöhemmin erosin kirkosta koska koin sen vahvasti että hengellinen kotini on siellä missä olen uudestisyntynyt ja kaksoisjäsenyys silloin puhutteli.
Astelin sydän pamppaillen Ev.Lut.SRK.keskukseen täyttämään eroplankettia ja kirjoitin myös todistukseni miten Jumala on johdattanut ja mitä ihmeellistä minulle tapahtui eli että olin löytänyt Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajani.
Sain vastakirjeen heti käteeni "KIRJE KIRKOSTA EROAVALLE" jossa saatettiin tietooni eräitä eroon liittyviä näkökohtia.
...että se merkitsee sanoutumista irti kirkon pyhistä toimituksista , eli konfirmoinnit, vihkimiset kristilliseen avioliittoon sekä kristillisesti hautaamiset. Samoin ehtoollinen vain kirkon jäsenille. Kummioikeuskin siinä meni sen siliän tien ja luottamustoimet. OK.Ymmärrän tähän asti, kirje oli pitkä joten en kaikkea tähän kijoita koska voitte sen lukea kirkon säännöistä mutta seuraava lause vieläkin jurppii " ...on kysymys luopumisesta siitä kristillisestä uskosta..." ja jäsenyydestä johon teidät on kastettu.
Ja juuri olin antanut todistukseni että olen nyt Jeesukseen uskova kristitty !!! Puhuin myös alaikäisen lapseni puolesta että haluan hänen jäävän kirkkoon mutta "lapsi heitettiin pesuveden mukana " !! Koin hetken olevani mieltä vailla oleva ja nöyryytetty koska minun, äidin pyyntöön ei suostuttu vaan siihen sain paperin kouraani johon olisi pitänyt olla isän suostumus ja kaksi todistajaa jotta lapsi olisi voinut jäädä kirkon jäseneksi ! Ratkaisuhan oli minun henkilökohtainen ja lapsen isän vuoksi halusin lapsen jäävän kirkkoon. Koin sen nöyryyttävänä.
Tämä todisti että ev.lut . srk ei halunnut tunnusaa ainakaan silloin muita kristillisiä mutta vapaita suuntia.
Joten kristillisen ev.lut. kirkon työntekijä ei tietenkään iloinnut kanssani upeasta löydöstäni.
Kuitenkin "olen rikkonut" lähimmäisteni tähden kieltoa mennä ehtoolliselle kirkossa tietyissä perhe tapahtumissa etten tekisi siitä numeroa, senhän piti olla uskovien yhteysateria. Toivon siunausta ja sopua sekä rikkaita löytöjä Jumalan johdatuksessa.
Astelin sydän pamppaillen Ev.Lut.SRK.keskukseen täyttämään eroplankettia ja kirjoitin myös todistukseni miten Jumala on johdattanut ja mitä ihmeellistä minulle tapahtui eli että olin löytänyt Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajani.
Sain vastakirjeen heti käteeni "KIRJE KIRKOSTA EROAVALLE" jossa saatettiin tietooni eräitä eroon liittyviä näkökohtia.
...että se merkitsee sanoutumista irti kirkon pyhistä toimituksista , eli konfirmoinnit, vihkimiset kristilliseen avioliittoon sekä kristillisesti hautaamiset. Samoin ehtoollinen vain kirkon jäsenille. Kummioikeuskin siinä meni sen siliän tien ja luottamustoimet. OK.Ymmärrän tähän asti, kirje oli pitkä joten en kaikkea tähän kijoita koska voitte sen lukea kirkon säännöistä mutta seuraava lause vieläkin jurppii " ...on kysymys luopumisesta siitä kristillisestä uskosta..." ja jäsenyydestä johon teidät on kastettu.
Ja juuri olin antanut todistukseni että olen nyt Jeesukseen uskova kristitty !!! Puhuin myös alaikäisen lapseni puolesta että haluan hänen jäävän kirkkoon mutta "lapsi heitettiin pesuveden mukana " !! Koin hetken olevani mieltä vailla oleva ja nöyryytetty koska minun, äidin pyyntöön ei suostuttu vaan siihen sain paperin kouraani johon olisi pitänyt olla isän suostumus ja kaksi todistajaa jotta lapsi olisi voinut jäädä kirkon jäseneksi ! Ratkaisuhan oli minun henkilökohtainen ja lapsen isän vuoksi halusin lapsen jäävän kirkkoon. Koin sen nöyryyttävänä.
Tämä todisti että ev.lut . srk ei halunnut tunnusaa ainakaan silloin muita kristillisiä mutta vapaita suuntia.
Joten kristillisen ev.lut. kirkon työntekijä ei tietenkään iloinnut kanssani upeasta löydöstäni.
Kuitenkin "olen rikkonut" lähimmäisteni tähden kieltoa mennä ehtoolliselle kirkossa tietyissä perhe tapahtumissa etten tekisi siitä numeroa, senhän piti olla uskovien yhteysateria. Toivon siunausta ja sopua sekä rikkaita löytöjä Jumalan johdatuksessa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eihän kirkko välitä uskostasi - tärkeintä heille on, että pysyt jäsenenenä (suuri jäsenmäärä= paremmat valtiontuet) ja maksat verot heille!
Itse olen myös eronnut kirkosta, mutta uskonasiat eivät ole muuttuneet miksikään. En ole ulospäin mikään harras uskovainen...en harjoita uskontoa rukoilemalla muiden edessä enkä tee mitään kirkon sanelemilla kaavoilla ja ehdoilla. En myöskään usko helvettiin, sillä luulen, että jos joku suurempi kaikkitietävä voima onkin olemassa, niin hänellä ei ole ihmisen pikkumaisia piirteitä, vaan hän on sellaisen yläpuolella. Ei pelastukseen tarvita erityisesti juuri kirkkoa ja sen rituaaleja...en usko että siihen tarvitaan edes tiettyä yksittäistä uskontoa - eikös kaikkivaltias ole kaikkialla ja kaikille sama? Minä siis elän elämäni aikalailla pohtimatta ja tuhlaamatta aikaa turhanpäiväisiin rutiineihin. JOS joku kaikkivaltias on, niin luotan siihen, että kaiken yläpuolella oleva voima osaa hommansa. Jos mitään ei ole, niin hyväksyn senkin.
"sain paperin kouraani johon olisi pitänyt olla isän suostumus ja kaksi todistajaa jotta lapsi olisi voinut jäädä kirkon jäseneksi ! Ratkaisuhan oli minun henkilökohtainen ja lapsen isän vuoksi halusin lapsen jäävän kirkkoon. Koin sen nöyryyttävänä. "
Juuri tuollaiseen tilanteeseen johtaa automatiikka, jossa Suomessa nykylain mukaan lapsi seuraa äitinsä uskontoa. Niinpä isän tahto yksin pitää lapsi kirkon ulkopuolella ei voi toteutua jos lapsen äiti on eri mieltä.
Tapauksessasi asia ilmeisesti kuitenkin hoitui - se harmi siitä vain tuli että piti ihan puolison lupa kysyä. Kirkkoon liittämiseen lapsen äiti ei sitä vastoin tarvitse lapsen isän lupaa ollenkaan, mikä on lainsäädännössä nurinkurista.
nykyään pidä paikkaansa. Lapsi ei seuraa äitiään.
http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2003/8/kirkkolain_muutos_laajentaa_mahdollisuuksia_liittaa_lapsi_kirkon?lang=fi
ei ole monopolia uskontoon
"Löysin aarteen saviastiaani -80 luvun alussa."
Kai sen noinkin voisi ilmaista;)