Kertokaapas kanssasisaret ja veljet, miksi olette eronneet. (Tämä on vähän gallupin kaltainen kysely, olisi mukava tietää..)
Itse erosin väkivaltaisesta miehestäni, ja vain 4 vuoden liiton jälkeen. Ehdimme olla yhdessä vuoden, ja kolme vuotta naimisissa. Meillä on alle vuoden ikäinen poika, Manu Mikael (04/03). Isä näkee poikaansa harvoin, ei halua olla tekemisissä meidän kanssamme.
Tapasimme helmikuussa 1999, tanssiravintolassa. Mies hurmasi minut rehellisyydellään ja ulkoisilla piirteillään. Mies oli ensimmäisen vuoden ajan upea herrasmies, joka käsitteli minua kuin kukkaa kämmenellä. 2001 keväällä mies alkoi juomaan, ja muuttui äkäisemmäksi. Hänestä tuli herkempi, ja hän saattoi suuttua minulle pienemmästäkin asiasta. Pian riitojen yhteydessä hän alkoi läpsiä minua. Hän löi viimeisen kerran minua joulukuussa 02, kun olin raskaana. Sain tarpeekseni, ja pakkasin tavarani, ja lähdin.
Nykyään asiat ovat hyvin pienen poikani ja hänen isäpuolensa kanssa :)
MIKSI EROSITTE?
30
6126
Vastaukset
- Henna
Koko suhde oli oikee pikasuhde, kihloihin viikon päästä naimisiin puolen vuoden päästä ja ero vuoden päästä. En mä oikeen osaa sanoo mikä siihen tuli rupes tuleen uskottomuutta ja jatkuvia riitoja yms.. ei mun tunteet oikeestaan kuolle eikä o vieläkää täysin kuollu mut mä tai me ei kumpikaan vaan jaksettu sitä tilannetta enää.
- sandy
sä kertonut syyn siihen eroon. Liika kiirus.
- analysoija
Vasta eron jälkeen mies alkoi puhua, kaikesta. Sitä ennen hän aina vain myönteli ja sanoi kaiken olevan hyvin. Hän oli ns. kunnollinen mies. Kunnes meni solmuun ajatustensa kanssa, alkoi "kapinoida" vaimoansa ja sukuansa vastaan, otti uuden naisen ja lähti hetkessä. Vaimo oli naiivi ja sinisilmäinen.
Eron suurin syy siis: äärimmäisen huono parisuhdeviestintä. Lisäksi kaikki muu.
Eron viattomin kärsijä: pieni lapsi. - Buffalo Bill
Oon just eroomassa vaimostani. Tavattiin -89 ja avikseen -95. Omalla kohdalla asia on aika klassinen, kaksi lasta peräjälkeen. Vaimo muuttui täysin eri ihmiseksi niiden myötä, hylkäsi ystävänsä, harrastuksensa, siis lähes kaiken kodin ulkopuolisen.
Varoittelin häntä aina siitä ja kehotin liikkumaan välillä ihmisten ilmoilla ja tapaamaan ystäviään. No koska hän oli päätöksensä tehnyt olisi minun "kunnon Isänä" pitänyt tehdä samoin ja puoliksi niin teinkin miellyttääkseni vaimoani. Nyt on yksinkertaisesti muki niin täynnä, että tää loppuu, vaikka on taloudellisesti helvetin raskas ratkaisu, mut en jaksa elää enää niin, et 90% ajasta vituttaa. 10%:n hauskuus tulee ajasta lasten kanssa.
Puhuttu on ja kerran jo asuttu erilläänkin, mut ne samat urat tulee lupauksista huolimatta nopeasti takas. Olis pitäny tehdä tää päätös jo aiemmin, mut lasten takia olen roikkunut. Turhaan.
Syyttää en halua ketään, mut jotenkin kuulemieni tarinoiden perusteella koen oman juttuni aika klassiseksi.- ihmettelevä
Nyt en tajunnut. Siis eroatko, koska vaimolla ei enää ole harrastuksia ja hän haluaisi sinunkin viihtyvän kotosalla?
- Buffalo Bill
ihmettelevä kirjoitti:
Nyt en tajunnut. Siis eroatko, koska vaimolla ei enää ole harrastuksia ja hän haluaisi sinunkin viihtyvän kotosalla?
No just joo. 15 vuoden aikana kertyneet ongelmat kun on vaikee tiivistää muutamaan riviin. Kyse on tässä siitä, että parisuhdetta ei voi elää vain toisen ehdoilla, niin että toinen tekee sen minkä tekee vain miellyttääkseen toista. Meillä ei esim. ole käynyt kylässä ystäviäni juuri lainkaan viime vuosina, koska tietävät, että kämpässä on muija naama norsun vitulla. Koska kuten sanoin, minun täytyisi uhrata itseni VAIN perheelle. Joskus kun on yhteisesti sovittu, että käyn ystävieni kanssa ulkona, niin siitä huolimatta vastaanotto on aina yhtä paha. Luetaan kännykän tiedot kun olen nukkumassa, ristikuulustellaan omiin kuvitelmiin perustuvista tapahtumista jne. Yhteisiä harrastuksiakaan en yrityksistä huolimatta ole onnistunut saamaan aikaiseksi. No seksielämän tukkoisuutta ei vissiin tarvi ees enää selittää.
Jollekin tää on ilmeisesti vaikee ymmärtää, mut jos tilanne jatkuu vuosia ja joudut kulkemaan himan ja duunin väliä häntä koipien välissä, ettei vaan tulisi mistään sanomista ja kärsit jatkuvasti, kun olet lähes eristetty muusta maailmasta, ni mä en kyl tuu kysyy, et miks sulla tuli mitta täyteen. Paremmin tienaavana olen antanut vaimolleni täydet käyttöoikeudet rahoihini ja siitäkin olen saanut palkaksi sen, että jos satun ostaa jonkun cd:n tai uuden vaatteen ni se on älytöntä, mutta kaiken maailman tupper-, kampaamo-, vaate-, risteilykustannukset ovat erittäin tärkeitä menoja.
Vielä lopuksi tähän tilitykseen se, että kun laihdutin ylipainoni pois oli sekin loppujen lopuksi väärin.
Lapsiani rakastan yli kaiken ja heidän vuokseen olen tosi surullinen, että näin käy.. - Nainen
Buffalo Bill kirjoitti:
No just joo. 15 vuoden aikana kertyneet ongelmat kun on vaikee tiivistää muutamaan riviin. Kyse on tässä siitä, että parisuhdetta ei voi elää vain toisen ehdoilla, niin että toinen tekee sen minkä tekee vain miellyttääkseen toista. Meillä ei esim. ole käynyt kylässä ystäviäni juuri lainkaan viime vuosina, koska tietävät, että kämpässä on muija naama norsun vitulla. Koska kuten sanoin, minun täytyisi uhrata itseni VAIN perheelle. Joskus kun on yhteisesti sovittu, että käyn ystävieni kanssa ulkona, niin siitä huolimatta vastaanotto on aina yhtä paha. Luetaan kännykän tiedot kun olen nukkumassa, ristikuulustellaan omiin kuvitelmiin perustuvista tapahtumista jne. Yhteisiä harrastuksiakaan en yrityksistä huolimatta ole onnistunut saamaan aikaiseksi. No seksielämän tukkoisuutta ei vissiin tarvi ees enää selittää.
Jollekin tää on ilmeisesti vaikee ymmärtää, mut jos tilanne jatkuu vuosia ja joudut kulkemaan himan ja duunin väliä häntä koipien välissä, ettei vaan tulisi mistään sanomista ja kärsit jatkuvasti, kun olet lähes eristetty muusta maailmasta, ni mä en kyl tuu kysyy, et miks sulla tuli mitta täyteen. Paremmin tienaavana olen antanut vaimolleni täydet käyttöoikeudet rahoihini ja siitäkin olen saanut palkaksi sen, että jos satun ostaa jonkun cd:n tai uuden vaatteen ni se on älytöntä, mutta kaiken maailman tupper-, kampaamo-, vaate-, risteilykustannukset ovat erittäin tärkeitä menoja.
Vielä lopuksi tähän tilitykseen se, että kun laihdutin ylipainoni pois oli sekin loppujen lopuksi väärin.
Lapsiani rakastan yli kaiken ja heidän vuokseen olen tosi surullinen, että näin käy..Kuulostaa siltä, että sinä ja vaimosi elätte "eri aikaa". Vaimosi haluaisi perhe-elämää, mutta sinulla on vielä nuorimies-vaihde päällä. Arvaan, että norsunvittuinen vaimon naama kavereidesi tullessa johtuu siitä, että joko juopottelet heidän kanssaan teillä kotona tai että vaimo tietää sinun pian lähtevän kavereidesi kanssa.
Eihän tuollaisesta mitään tule, selvä se. Vaimo ja lapset tarvitsevat rauhallisen kodin ja sinä tarvitset menoa ja meininkiä. Erotkaa. - murinaa
heitän oman kokemukseni...takana 14 yhteistä vuotta ja nyt 4 vuotta erosta kulunut. alamäki lähti lasten synnyttyä, tein virheen kun en antanut miehelle mahdollisuutta olla enemmän lasten kans,sen naiset monesti tekee,linnottautuu liikaa kotiin.vaan ei miestä liiemmin kiinnostanut olla lasten kans ja surullista on todeta että kun muiden pinna loppuu, jää vain äidin pinna. ja lopulta olin niin yksin. siinä kuihtui rakkaus ja kunnioitus ja oltiin umpikujassa. kalliiksi tuli taloudellisesti, mutta se hinta on maksettava jotta voi elää onnellisempana eteenpäin. suhde on aina helvetisti kompromissejä, on unohdettava itsekkyys, on oltava valmis luopumaan omasta hyvästä toisen eteen-molemmin puolin-se on välittämistä. usko vaan,lasten takia on turha jatkaa, sillä lasten onnellisuus on kiinni äidin ja isän rakkaudesta, jos sitä ei ole on lapsella heikot eväät.mutta muistakaa hyvät ihmiset, ei vanhemmuus lopu vaikka avioliitto loppuukin...tsemppiä, vaikeudet on tarkoitettu voitettavaksi.
- mimmi
Nainen kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että sinä ja vaimosi elätte "eri aikaa". Vaimosi haluaisi perhe-elämää, mutta sinulla on vielä nuorimies-vaihde päällä. Arvaan, että norsunvittuinen vaimon naama kavereidesi tullessa johtuu siitä, että joko juopottelet heidän kanssaan teillä kotona tai että vaimo tietää sinun pian lähtevän kavereidesi kanssa.
Eihän tuollaisesta mitään tule, selvä se. Vaimo ja lapset tarvitsevat rauhallisen kodin ja sinä tarvitset menoa ja meininkiä. Erotkaa.ihmetelen vastaustasi. En näe missään nuori-mies vaíhteessa olevaa vaan väsyneen miehen, jonka vaimo on sairas. Hän ei ehkä osaa täysin ilmaista, kuinka asia on. opettele lukemaan paremmin!
- mimmi
Buffalo Bill kirjoitti:
No just joo. 15 vuoden aikana kertyneet ongelmat kun on vaikee tiivistää muutamaan riviin. Kyse on tässä siitä, että parisuhdetta ei voi elää vain toisen ehdoilla, niin että toinen tekee sen minkä tekee vain miellyttääkseen toista. Meillä ei esim. ole käynyt kylässä ystäviäni juuri lainkaan viime vuosina, koska tietävät, että kämpässä on muija naama norsun vitulla. Koska kuten sanoin, minun täytyisi uhrata itseni VAIN perheelle. Joskus kun on yhteisesti sovittu, että käyn ystävieni kanssa ulkona, niin siitä huolimatta vastaanotto on aina yhtä paha. Luetaan kännykän tiedot kun olen nukkumassa, ristikuulustellaan omiin kuvitelmiin perustuvista tapahtumista jne. Yhteisiä harrastuksiakaan en yrityksistä huolimatta ole onnistunut saamaan aikaiseksi. No seksielämän tukkoisuutta ei vissiin tarvi ees enää selittää.
Jollekin tää on ilmeisesti vaikee ymmärtää, mut jos tilanne jatkuu vuosia ja joudut kulkemaan himan ja duunin väliä häntä koipien välissä, ettei vaan tulisi mistään sanomista ja kärsit jatkuvasti, kun olet lähes eristetty muusta maailmasta, ni mä en kyl tuu kysyy, et miks sulla tuli mitta täyteen. Paremmin tienaavana olen antanut vaimolleni täydet käyttöoikeudet rahoihini ja siitäkin olen saanut palkaksi sen, että jos satun ostaa jonkun cd:n tai uuden vaatteen ni se on älytöntä, mutta kaiken maailman tupper-, kampaamo-, vaate-, risteilykustannukset ovat erittäin tärkeitä menoja.
Vielä lopuksi tähän tilitykseen se, että kun laihdutin ylipainoni pois oli sekin loppujen lopuksi väärin.
Lapsiani rakastan yli kaiken ja heidän vuokseen olen tosi surullinen, että näin käy..Mä oon nainen ja ymmärrän sun asian täysin. Oon itte eronnut ja lapset on mulla. Nyt juuri iskän luona, siks tietsikka vapaana hep!
suhteet säily, mutta ei taida sulla. Käydään taistelua tapaamisista ja lapsista. Kun oikein ikävää tulee, niin syyte insestistä.Ota yhteys jo nyt sosiaaliviranomaisiin, kerro pelko syytteistä insestiin. Lapset voidaan viedä vuosiksi pois luotasi. Silloin huokaus käy jättiläiseksi. - Joku M36
Nainen kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että sinä ja vaimosi elätte "eri aikaa". Vaimosi haluaisi perhe-elämää, mutta sinulla on vielä nuorimies-vaihde päällä. Arvaan, että norsunvittuinen vaimon naama kavereidesi tullessa johtuu siitä, että joko juopottelet heidän kanssaan teillä kotona tai että vaimo tietää sinun pian lähtevän kavereidesi kanssa.
Eihän tuollaisesta mitään tule, selvä se. Vaimo ja lapset tarvitsevat rauhallisen kodin ja sinä tarvitset menoa ja meininkiä. Erotkaa.Teit aika rohkean arvauksen ja taisit kertoa arvauksessasi enemmän itsestäsi kuin puheena olevasta ongelmasta. Huomasitko?
Onko sinulla pelkoja, että jäät miesten jalkoihin? Onko isäsi kohdellut sinua väärin?
Käänsit kaiken sujuvasti syyllisyydeksi kirjeesi lopussa. Vaivaako sinua syyllisyys? - Jaakko
Buffalo Bill kirjoitti:
No just joo. 15 vuoden aikana kertyneet ongelmat kun on vaikee tiivistää muutamaan riviin. Kyse on tässä siitä, että parisuhdetta ei voi elää vain toisen ehdoilla, niin että toinen tekee sen minkä tekee vain miellyttääkseen toista. Meillä ei esim. ole käynyt kylässä ystäviäni juuri lainkaan viime vuosina, koska tietävät, että kämpässä on muija naama norsun vitulla. Koska kuten sanoin, minun täytyisi uhrata itseni VAIN perheelle. Joskus kun on yhteisesti sovittu, että käyn ystävieni kanssa ulkona, niin siitä huolimatta vastaanotto on aina yhtä paha. Luetaan kännykän tiedot kun olen nukkumassa, ristikuulustellaan omiin kuvitelmiin perustuvista tapahtumista jne. Yhteisiä harrastuksiakaan en yrityksistä huolimatta ole onnistunut saamaan aikaiseksi. No seksielämän tukkoisuutta ei vissiin tarvi ees enää selittää.
Jollekin tää on ilmeisesti vaikee ymmärtää, mut jos tilanne jatkuu vuosia ja joudut kulkemaan himan ja duunin väliä häntä koipien välissä, ettei vaan tulisi mistään sanomista ja kärsit jatkuvasti, kun olet lähes eristetty muusta maailmasta, ni mä en kyl tuu kysyy, et miks sulla tuli mitta täyteen. Paremmin tienaavana olen antanut vaimolleni täydet käyttöoikeudet rahoihini ja siitäkin olen saanut palkaksi sen, että jos satun ostaa jonkun cd:n tai uuden vaatteen ni se on älytöntä, mutta kaiken maailman tupper-, kampaamo-, vaate-, risteilykustannukset ovat erittäin tärkeitä menoja.
Vielä lopuksi tähän tilitykseen se, että kun laihdutin ylipainoni pois oli sekin loppujen lopuksi väärin.
Lapsiani rakastan yli kaiken ja heidän vuokseen olen tosi surullinen, että näin käy..Itse olen elänyt seksuaalisessa ahdingossa omassa suhteessani yli 10 vuotta ja ymmärrän tilanteesi hyvin.
Nuo asiat kuulostavat helposti ulkopuolisille pikkujutuilta. Mutta ne eivät todellakaan tunnu siltä, kun siinä systeemissä elää vuosikausia. Siinä vain jossain vaiheessa tajuaa, että kysymyksessä ei olekaan tilapäinen häiriö. Vaan se onkin tapa elää. Ja kysymykseksi jää, että haluanko minä elää tällaisen elämän?
Nämä ovat hyvin rankkoja asioita, lapsen hyvinvointi on minullakin huolenaihe. Se on ainoa syy, miksi en ole jo eronnut.
Minä olen itse saanut rauhan ajattelemalla, että tämä ei kestäkään loppuelämää. Että olen tässä suhteessa niin kauan kunnes lapsi aloittaa koulun. Silloin hän on jo niin vanha että kestää paremmin avioeron. Sitä päivää minä odotan! - Buffalo Bill
Buffalo Bill kirjoitti:
No just joo. 15 vuoden aikana kertyneet ongelmat kun on vaikee tiivistää muutamaan riviin. Kyse on tässä siitä, että parisuhdetta ei voi elää vain toisen ehdoilla, niin että toinen tekee sen minkä tekee vain miellyttääkseen toista. Meillä ei esim. ole käynyt kylässä ystäviäni juuri lainkaan viime vuosina, koska tietävät, että kämpässä on muija naama norsun vitulla. Koska kuten sanoin, minun täytyisi uhrata itseni VAIN perheelle. Joskus kun on yhteisesti sovittu, että käyn ystävieni kanssa ulkona, niin siitä huolimatta vastaanotto on aina yhtä paha. Luetaan kännykän tiedot kun olen nukkumassa, ristikuulustellaan omiin kuvitelmiin perustuvista tapahtumista jne. Yhteisiä harrastuksiakaan en yrityksistä huolimatta ole onnistunut saamaan aikaiseksi. No seksielämän tukkoisuutta ei vissiin tarvi ees enää selittää.
Jollekin tää on ilmeisesti vaikee ymmärtää, mut jos tilanne jatkuu vuosia ja joudut kulkemaan himan ja duunin väliä häntä koipien välissä, ettei vaan tulisi mistään sanomista ja kärsit jatkuvasti, kun olet lähes eristetty muusta maailmasta, ni mä en kyl tuu kysyy, et miks sulla tuli mitta täyteen. Paremmin tienaavana olen antanut vaimolleni täydet käyttöoikeudet rahoihini ja siitäkin olen saanut palkaksi sen, että jos satun ostaa jonkun cd:n tai uuden vaatteen ni se on älytöntä, mutta kaiken maailman tupper-, kampaamo-, vaate-, risteilykustannukset ovat erittäin tärkeitä menoja.
Vielä lopuksi tähän tilitykseen se, että kun laihdutin ylipainoni pois oli sekin loppujen lopuksi väärin.
Lapsiani rakastan yli kaiken ja heidän vuokseen olen tosi surullinen, että näin käy..Kiitos kommenteista. Erityisen hyvältä tuntuu, että yhtälailla naiset ottavat kantaa ja ymmärtävät. Omaa sarkaani en aio täällä enempää tilittää vaan yritän selvitä tästä sotkusta ja panostaa siihen, että lapset pääsisivät mahd. pienillä kivuilla tän homman yli.
No joo sen verran vielä sanon, et ku asutaan erillään ja tapaan lapsiani, niin yhteinen elomme lasten kanssa iloineen ja suruineen on ainakin vapautunutta ja vilpitöntä ilman pelkoa tuomiosta milloin minkäkin asian oikeutuksesta kasvatustapahtumassa jne.
Syksyä vaan kaikille ! - ihmettelevä
Buffalo Bill kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Erityisen hyvältä tuntuu, että yhtälailla naiset ottavat kantaa ja ymmärtävät. Omaa sarkaani en aio täällä enempää tilittää vaan yritän selvitä tästä sotkusta ja panostaa siihen, että lapset pääsisivät mahd. pienillä kivuilla tän homman yli.
No joo sen verran vielä sanon, et ku asutaan erillään ja tapaan lapsiani, niin yhteinen elomme lasten kanssa iloineen ja suruineen on ainakin vapautunutta ja vilpitöntä ilman pelkoa tuomiosta milloin minkäkin asian oikeutuksesta kasvatustapahtumassa jne.
Syksyä vaan kaikille !Niin...kyllä oikeastaan kaikkien kannattaisi hankkia lapset yksin, niin saa sitten kasvattaa ne niinkuin ITSE haluaa eikä tarvitse kuunnella kenenkään TYHMÄN mielipiteitä. No en kyllä ihmettele haluasi erota, jos vaimo kerran puuttui lastenkasvatukseen.
- ei eronnut. n.
Buffalo Bill kirjoitti:
No just joo. 15 vuoden aikana kertyneet ongelmat kun on vaikee tiivistää muutamaan riviin. Kyse on tässä siitä, että parisuhdetta ei voi elää vain toisen ehdoilla, niin että toinen tekee sen minkä tekee vain miellyttääkseen toista. Meillä ei esim. ole käynyt kylässä ystäviäni juuri lainkaan viime vuosina, koska tietävät, että kämpässä on muija naama norsun vitulla. Koska kuten sanoin, minun täytyisi uhrata itseni VAIN perheelle. Joskus kun on yhteisesti sovittu, että käyn ystävieni kanssa ulkona, niin siitä huolimatta vastaanotto on aina yhtä paha. Luetaan kännykän tiedot kun olen nukkumassa, ristikuulustellaan omiin kuvitelmiin perustuvista tapahtumista jne. Yhteisiä harrastuksiakaan en yrityksistä huolimatta ole onnistunut saamaan aikaiseksi. No seksielämän tukkoisuutta ei vissiin tarvi ees enää selittää.
Jollekin tää on ilmeisesti vaikee ymmärtää, mut jos tilanne jatkuu vuosia ja joudut kulkemaan himan ja duunin väliä häntä koipien välissä, ettei vaan tulisi mistään sanomista ja kärsit jatkuvasti, kun olet lähes eristetty muusta maailmasta, ni mä en kyl tuu kysyy, et miks sulla tuli mitta täyteen. Paremmin tienaavana olen antanut vaimolleni täydet käyttöoikeudet rahoihini ja siitäkin olen saanut palkaksi sen, että jos satun ostaa jonkun cd:n tai uuden vaatteen ni se on älytöntä, mutta kaiken maailman tupper-, kampaamo-, vaate-, risteilykustannukset ovat erittäin tärkeitä menoja.
Vielä lopuksi tähän tilitykseen se, että kun laihdutin ylipainoni pois oli sekin loppujen lopuksi väärin.
Lapsiani rakastan yli kaiken ja heidän vuokseen olen tosi surullinen, että näin käy..mutta toisinpäin. Meillä ei saanut käydä minun ystäviäni. Ja kun olin kotona pienten lasten (3 kpl)kanssa, isä kyseli lapsilta miten päivä on mennyt, onko monta miestä käynyt. Rahat hän käytti omiin tarpeisiinsa, autoon, vaatteisiin ym. Lapset ja minä jouduimme elämään lapsilisillä ja kotihoidontuella kunnes lapset olivat niin isoja, että voin mennä töihin.
Tämä liitto ei ehtinyt päättyä eroon koska mies kuoli sairauskohtaukseen vain 37-vuotiaana. Sen jälkeen pärjäsimme lasten kanssa taloudellisesti paremmin koska saimme eläkettä miehen kuoleman jälkeen. Surullista, että hänen elämänsä päättyi näin mutta toisaalta säästyimme eroriidoilta. - Hirviövaimo
Klassiselta tapaukseltahan toi sun juttus kuulostaa. Minä olen se toinen osapuoli tossa tilanteessa eli se hirviövaimo, joka on rajoittanut miehensä elämää. Ja jonka mielestä mies on se, joka on muuttunut. Mies ei olekaan enään se turvallinen jonka kanssa asiat jaetaan, vaan vaimo jäikin yksin kotiin pienen lapsen kanssa. Miehellä on uudet ystävät, joille kerrotaan päivän kuulumiset. Kotona ei sitten enää olekaan mitään puhuttavaa. Ja on ihan ok viettää omaa aikaa. Vaikka se tarkoittaakin ettei perheelle jää yhteistä aikaa ollenkaan.
Vaikka mies onkin todella hyvä isä, en kokenut saavani tarvitsemaani huomiota. Miehellä varmasti sama tunne, kun lapsi tuli ja ennen niin ihanan vaimon aika ja läheisyys menikin eri osoitteeseen kuin ennen. Koin herääväni liian myöhään, eli en tajunnut mieheni yksinäisyyttä ennen kuin oli myöhäistä. Ja mitä pidemmälle homma etenee, sitä isompi kuilu on välissä. Ja sitten voidaankin todeta "kasvoimme erilleen". Nätti paketti. Ikävä vaan kun ne lapset on niitä kärsijöitä. Kyllä me isot ihmiset näistä selvitään. Ja tietysti lapsetkin, mutta pahalta tuntuu.
Ainahan ei asioita tietysti saa selvitettyä, mutta voisi toivoa, että sitä edes yritettäisiin. On aina niin vaikea astua toisen kenkiin, kun nämä omat pikkuongelmat tuntuvat niin isoilta. Ja kun on loukkaantunut ja tilanne ennestään tulehtunut, niin keskustelukanavien auki saaminen tuntuu mahdottomalta. Ja jos puhuminen onnistuu, onnistuuko kompromissien teko ja kummankin muuttuminen? Mielestäni se, että mieheni on pakottanut minut hyväksymään omia menojaan, on olut hyvä juttu. Ja se voisi tervehdyttää suhdetta, mutta kun vapautta ja itsenäisyyttä halutaankin kokoajan lisää, mikään ei riitä. Ja sitten tuleekin ero. Ja vaikka minäkin lopulta opin lähtemään ulos ja pitämään hauskaa, ei se enään ollutkaan hyvä juttu.
Sellasta haluaisin vielä kysyä miehiltä, että miksi se hermo menee niin herkästi? Johtuuko se siitä että vaimo rajoittaa miehen elämää? Millainen sen vaimon pitäisi olla että miehen olisihyvä olla? Entä millainen miehen tulisi olla? Toivoisin näihin miesten vastauksia... - Mies
Hirviövaimo kirjoitti:
Klassiselta tapaukseltahan toi sun juttus kuulostaa. Minä olen se toinen osapuoli tossa tilanteessa eli se hirviövaimo, joka on rajoittanut miehensä elämää. Ja jonka mielestä mies on se, joka on muuttunut. Mies ei olekaan enään se turvallinen jonka kanssa asiat jaetaan, vaan vaimo jäikin yksin kotiin pienen lapsen kanssa. Miehellä on uudet ystävät, joille kerrotaan päivän kuulumiset. Kotona ei sitten enää olekaan mitään puhuttavaa. Ja on ihan ok viettää omaa aikaa. Vaikka se tarkoittaakin ettei perheelle jää yhteistä aikaa ollenkaan.
Vaikka mies onkin todella hyvä isä, en kokenut saavani tarvitsemaani huomiota. Miehellä varmasti sama tunne, kun lapsi tuli ja ennen niin ihanan vaimon aika ja läheisyys menikin eri osoitteeseen kuin ennen. Koin herääväni liian myöhään, eli en tajunnut mieheni yksinäisyyttä ennen kuin oli myöhäistä. Ja mitä pidemmälle homma etenee, sitä isompi kuilu on välissä. Ja sitten voidaankin todeta "kasvoimme erilleen". Nätti paketti. Ikävä vaan kun ne lapset on niitä kärsijöitä. Kyllä me isot ihmiset näistä selvitään. Ja tietysti lapsetkin, mutta pahalta tuntuu.
Ainahan ei asioita tietysti saa selvitettyä, mutta voisi toivoa, että sitä edes yritettäisiin. On aina niin vaikea astua toisen kenkiin, kun nämä omat pikkuongelmat tuntuvat niin isoilta. Ja kun on loukkaantunut ja tilanne ennestään tulehtunut, niin keskustelukanavien auki saaminen tuntuu mahdottomalta. Ja jos puhuminen onnistuu, onnistuuko kompromissien teko ja kummankin muuttuminen? Mielestäni se, että mieheni on pakottanut minut hyväksymään omia menojaan, on olut hyvä juttu. Ja se voisi tervehdyttää suhdetta, mutta kun vapautta ja itsenäisyyttä halutaankin kokoajan lisää, mikään ei riitä. Ja sitten tuleekin ero. Ja vaikka minäkin lopulta opin lähtemään ulos ja pitämään hauskaa, ei se enään ollutkaan hyvä juttu.
Sellasta haluaisin vielä kysyä miehiltä, että miksi se hermo menee niin herkästi? Johtuuko se siitä että vaimo rajoittaa miehen elämää? Millainen sen vaimon pitäisi olla että miehen olisihyvä olla? Entä millainen miehen tulisi olla? Toivoisin näihin miesten vastauksia...Sinulle on osunut lapsi mieheksi, valitettavasti.
Etkä ole läheskään ainoa. Nämä pojat kaipaavat kuuntelijaa, ihmettelijää, ihailijaa ja kehujaa loputtomasti. Hauskoja poikia kyllä. Mutta ei miehiä.
- Masa
Kymmenisen vuotta naimisissa, ja aluksi äärettömän onnellisia.
Hellin vaimoani kaikin mahdollisin tavoin, ja kustansin ihan kaiken. Hän sai kuluttaa palkkansa ja lapsilisät mihin halusi.
Vaan kun lapsi syntyi, minä lakkasin olemasta. Tai oikastaan muutuin juoksupojaksi.Seksi loppui kuin seinään, koska vaimo otti lapsen viereensä, ja minulle ei sen jälkeen ole ollut sängyssä tilaa. Se on jatkui vuosia. Minä "ymmärsin", ja odotin.
Parisuhdeterapiassa kävimme useasti. Aina minun aloitteestani. Kerran pääsimme jopa psykiatrin vastaanotolle, jolloin minuakin ymmärrettiin. Vaimon teot lapsen kanssa todettiin ehdottoman vääriksi, joista tulee varmasti vaikeuksia meille, ja myöhemmin lapselle. Tämä kaikki on nyt toteutunut sanatarkasti.
Kaikissa muissa parisuhdeterapioissa minut on syyllistetty ensimmäisellä käynnillä. Minun kuulemma pitää ymmärtää vaimon "tilantarvetta".
Sitä hänellä kyllä on mielestäni ollutkin, koska työporukka on saunonut ja kokoontuneet milloin mistäkin syystä lähes joka toinen viikko. Tilantarve tarkoitti terapeutin mielestä kuitenkin aina omaa osoitetta.
Joka terapiassa olen kysynyt sitä oikeaa syytä, mutta vastausta ei ole tullut. En ole juonut, lyönyt enkä mitenkään laiminlyönyt, vaan täysin päinvastoin. Hän on saanut aivan kaiken kultalautasella mitä ikinä on osannut pyytää.
Kerroin, että mielestäni on hullua erota ilman yhtäkään "normaalia" syytä, jolloin pitkän mietinnän jälkeen hän sanoi, että "luen vessassa"! Joskus hän siirtänyt rapaiset kenkäni parikymmentä senttiä jos olen ollut vain käymässä sisällä enkä ole halunnut kuraa laajemmalle kuin kuramatolle. Varmaan se on ärsyttänyt?
Moni varmaan luulee, että seksin puute on tehnyt minusta sietämättömän, mutta selibaattiin tottuu, jos on tahtoa jatkaa liittoa.
Hyviä syitä, eikö totta? Varmaan jokainen nainen eroaisi, jos sanomalehti jota hän ei ikinä edes lue, haisee joskus pierulta.- Jaakko
Kyllä minulla on hyvin samankaltaisia kokemuksia pariterapiasta kuin sinulla.
Pariterapiasta voi olla apua parisuhteen "pienissä" ongelmissa (jotka tietenkin saattavat olla pahojakin), sellaisissa kuten kotitöiden tekeminen, vastuun ottaminen lapsesta, keskustelutaito ja vapaa-ajan antaminen toiselle.
Mutta suuremmat ongelmat ovat henkilökohtaisia ja niissä pariterapeutti ei pysty auttamaan. Sellaisia ovat esimerkiksi pahat seksuaaliset lukot, mustasukkaisuus, sairaalloinen riippuvuus ja kykenemättömyys tasa-arvoiseen ihmissuhteeseen. Tuollaiset ongelmat tulee hoitaa yksilöterapiassa, pariterapeutilla ei ole siihen ammattitaitoa.
Ja tässä tulee terapioiden välinen suuri ero. Pariterapiassa kaiken syyn voi heittää puolison niskoille, yksilöterapiaan mennään yksin hakemaan apua omiin ongelmiin. Miksi ihmeessä kukaan lähtisi yksilöterapiaan, kun vika on toisessa? - Masa
Jaakko kirjoitti:
Kyllä minulla on hyvin samankaltaisia kokemuksia pariterapiasta kuin sinulla.
Pariterapiasta voi olla apua parisuhteen "pienissä" ongelmissa (jotka tietenkin saattavat olla pahojakin), sellaisissa kuten kotitöiden tekeminen, vastuun ottaminen lapsesta, keskustelutaito ja vapaa-ajan antaminen toiselle.
Mutta suuremmat ongelmat ovat henkilökohtaisia ja niissä pariterapeutti ei pysty auttamaan. Sellaisia ovat esimerkiksi pahat seksuaaliset lukot, mustasukkaisuus, sairaalloinen riippuvuus ja kykenemättömyys tasa-arvoiseen ihmissuhteeseen. Tuollaiset ongelmat tulee hoitaa yksilöterapiassa, pariterapeutilla ei ole siihen ammattitaitoa.
Ja tässä tulee terapioiden välinen suuri ero. Pariterapiassa kaiken syyn voi heittää puolison niskoille, yksilöterapiaan mennään yksin hakemaan apua omiin ongelmiin. Miksi ihmeessä kukaan lähtisi yksilöterapiaan, kun vika on toisessa?Vaimoni kyllä myöntää, että lopetti seksielämän täysin yksin. Minun ei kuitenkaan olisi saanut reagoida siihen mitenkään, vaan olla hyvää kaveria.
Olisin toki halunnut useammankain lapsen, mutta eihän ne pyhästä hengestä synny.
Yksikin riittää, jos kerran ei enempää saa, mutta kyllä minä olisin mieluusti edes isä, vaikka minulla ei vaimoa olekkaan siinä mielessä.
Lapsen etu on aina se tärkein, ja se toteutuu minusta vain ydinperheessä.
Kuka antaa seksiterapiaa sellaiselle, joka eo ole vuosiin edes antanut koskettaa? Hän on kuitenkin lapseni äiti, ja ehkä muutama pettymys kapakoiden saalistajien objektina palauttaa jotain mieleen.
Ehkä siinä on shokkihoitoa enemmän kuin missään parisuhdeterapiassa? - Jaakko
Masa kirjoitti:
Vaimoni kyllä myöntää, että lopetti seksielämän täysin yksin. Minun ei kuitenkaan olisi saanut reagoida siihen mitenkään, vaan olla hyvää kaveria.
Olisin toki halunnut useammankain lapsen, mutta eihän ne pyhästä hengestä synny.
Yksikin riittää, jos kerran ei enempää saa, mutta kyllä minä olisin mieluusti edes isä, vaikka minulla ei vaimoa olekkaan siinä mielessä.
Lapsen etu on aina se tärkein, ja se toteutuu minusta vain ydinperheessä.
Kuka antaa seksiterapiaa sellaiselle, joka eo ole vuosiin edes antanut koskettaa? Hän on kuitenkin lapseni äiti, ja ehkä muutama pettymys kapakoiden saalistajien objektina palauttaa jotain mieleen.
Ehkä siinä on shokkihoitoa enemmän kuin missään parisuhdeterapiassa?Tuo sinun tarinasi kuulostaa jotenkin hyvin tutulta, siksi alunperin vastasinkin sinulle! Meillä on vähän samanlaista: selibaattia, jota ei saa ottaa puheeksi. Mitä mies voi tehdä tässä tilanteessa?
Ei vaimoa voi pakottaa mihinkään terapiaan. Se ei onnistu, koska terapiaan on mentävä omasta vapaasta halusta. Eikä tuollaiseen pakottamiseen ole miehellä edes oikeutta. Miehelle ei jää muuta kuin yksi vaihtoehto: muuttaa itseään. - Hirviövaimo
Jaakko kirjoitti:
Tuo sinun tarinasi kuulostaa jotenkin hyvin tutulta, siksi alunperin vastasinkin sinulle! Meillä on vähän samanlaista: selibaattia, jota ei saa ottaa puheeksi. Mitä mies voi tehdä tässä tilanteessa?
Ei vaimoa voi pakottaa mihinkään terapiaan. Se ei onnistu, koska terapiaan on mentävä omasta vapaasta halusta. Eikä tuollaiseen pakottamiseen ole miehellä edes oikeutta. Miehelle ei jää muuta kuin yksi vaihtoehto: muuttaa itseään.Aiemmassa viestissä enemmän minun mielipiteitäni, mutta... Meillä tilanne on toisinpäin, eli vaimo yrittää saada suhdetta toimimaan, mutta miestä ei kiinnosta (terapia-ajat varattuna itselle ja parisuhteelle). Miestä ahdistaa, kun yritän kysyä mistä kiikastaa tai mitä voitaisiin tehdä.
Tuli vaan mieleen, että onko tilanne aina niin, että ei voi löytyä tasapainoa, vaan aina toinen kantaa enemmän vastuuta ja huolta suhteesta (sukupuolesta riippumatta)? Pitäisikö sille osapuolelle, joka ei ole kiinnostunut hoitamaan suhdetta, antaa vastuu asioista, jättää tyhjän päälle? Jos vaikka heräisi? Irti päästäminen ja hyppy tuntemattomaan helpotti ainakin minun oloa ja mies joutuu oikeasti miettimään asioita.
Teille kahdelle täytyy sanoa, että tässä tilanteessa tunnutte ihannemiehiltä. Tsemppiä vaimojenne kanssa. Toivottavasti tulevat järkiinsä. Tietysti vaimojenkin mielipiteet olisi kiva kuulla...
- Nainen 40+
Eka liitto 7v. Erehdys isolla E:llä. Täysin erilaiset seksuaaliset mieltymykset. Väkivalta astui kuvaan ekaa lasta odottaessa. Jätin miehen ja pidin lapsen.
Toinen liitto 9v. Rakkautta oli, mutta jätin miehen alkoholisminsa vuoksi. Lapsieni lukumäärä lisääntyi yhdellä.
Kolmas kerta toden sanoo? Uusi rakkaussuhde alkutaipaleella. - jätetty
Mies halusi erota, koska oli rakastunut sihteeriinsä. Niinpä me erosimme. Ja myös sihteeri erosi tahollaan.
(Mies erosi tästäkin vaimostaan ja nai seuraavan -sihteerinsä)
(Nyt hän ei enää mene naimisiin, mutta on asunut 3:nnenkin vaimonsa jälkeen yhdessä työkaverinsa kanssa - josta myöskin erosi....)- arvaa...
että uusiokierrokset eivät ikinä onnistu. Joku saattaa olla "onnellinen" pari vuotta, mutta sitä aitoa tunnetta joka oli kun ekan kanssa avioiduttiin, ei saavuta kukaan koskaan!
Miksiköhän psykiatrisia hoitosopimuksia ei saa enää uusia? Siksi kun eroparien lapset ovat syöneet korotetutkin määrärahat loppuun.
Mitähän jos te eroa suunnittelevat vähän edes ajattelisitte? Se inhottavuus puolisossa johtuu sinusta itsestäsi! Siksi uusioliitotkaan eivät koskaan onnistu. Joka kerta saat huonomman! - Eliisa
arvaa... kirjoitti:
että uusiokierrokset eivät ikinä onnistu. Joku saattaa olla "onnellinen" pari vuotta, mutta sitä aitoa tunnetta joka oli kun ekan kanssa avioiduttiin, ei saavuta kukaan koskaan!
Miksiköhän psykiatrisia hoitosopimuksia ei saa enää uusia? Siksi kun eroparien lapset ovat syöneet korotetutkin määrärahat loppuun.
Mitähän jos te eroa suunnittelevat vähän edes ajattelisitte? Se inhottavuus puolisossa johtuu sinusta itsestäsi! Siksi uusioliitotkaan eivät koskaan onnistu. Joka kerta saat huonomman!ettei uusiokierrokset onnistu. Mikä se "aito" tunne oikein on?
Onko esim. se, että toinen alkoholisoituu puolison syytä?
Niin tai sanotaanhan sitä aina, että se on akan vika. Eikö todellakin sellaisesta akasta kannata erota...?
Saa sitten olla juomatta , kun ei ole se mäkättävä akka riesana !
Jokainen ihminen kun on vastuussa itsestään ja tekee omat päätöksensä myös aviossa ollessaan.
Sitä vaan mietin, että onko oikein lapsia kohtaan antaa heidän kasvaa väkivaltaisessa suhteessa, jossa alkoholi määrää elämänkulun..
Mitä meinaat tarkemmin sanottuna sillä, ettei psykiatrisia hoitosopimuksia saa uusia?
- Nainen
Puntarissa oli oma henki tai avioliitto. Piti olla lähellä se oma kuolema ennen kuin huomasi ettei avioliitto ole sen arvoinen.
- susanna
18v tavattiin tai siis koko ikä oltii tunnettu mut sillon vappuna 91 alettiin suutelee ja kirmailtii rakastuneina pitkin pitäjää.
aivan ihanaa aikaa.
itse olin jo työelämässä mies opiskeli.
vuoden päästä odoteltiin esikoista joka syntyi 93.
mies meni armeijaan kun poika oli puolenvuoden.
siitä vois sanoo jo alkaneen ongelmat. rankka loma juopottelu,yksinäisyys.yms
mies joi todella usein kun oli koton armeijasta.
tuli toinen muksu. 97 avioiduttiin virallisesti. en tie miksi mut niin meidän olettettiin tekevän ja niin meistä tuli aviopari. vaikka ongelmia olis ollu muille jakaa. itse aloin masentua ja tosiaan jäin kaiken ulkopuolelle, en jaksanut/kehdannut mennä mihinkään ku aina kyseltii ja juoruttiin meidän isännän juoksuista.
vielä kolmas lapsi ja sitten erottiin. halleluja vihdoin saan hengittää!
eli.10v paskaa liittoo kun ei millään osanut irrotautua. - vaikkiaa tuntuu olevan
Kyllä se tarttis tosiaan saada jokin aviolitto/lapsenteko lisenssikortti aikaiseksi, nyt kaikki vaan heti pentuina naimisiin ja lapsia pukkaan ja sit ihmetellään paska kädessä et kuis tässä näin pääsi käymään kun ei parisuhde toimi.
- toho
miehethän on aina hurmaavia,alussa.siintähän lähetää,ei kait niittekaa muuten naimisiin mentäis.mut ne kommunikaatio vaikeudet?mun mies kyl puhu paljonkin asioista,mut se oli valitettavan yksipuolista,siis mitä hän tuntee.mun olis vaan pitän myötäillä,että voi voi.että sillee.EROSIN.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12701Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1581321Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491155- 1271018
Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?207990Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223974Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä18956- 42889
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk297885- 72875