Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Voimia sureville

    Toivon voimia kaikille sureville. Todella sydämestäni sitä toivon. Rukoilen puolestanne.
    Itsekin rakkaita ihmisiä menettäneenä tiedän miltä tuntuu. Tiedän kuinka vaikea on hyväksyä asia että nyt tuo rakas ihminen on poissa.



    Siltikin, meidän on pakko se hyväksyä. Niin raakaa kuin se onkin.



    Tiedän myös sen että elämä jatkuu, sen on jatkuttava. Emme voi jäädä surun taakan alle.
    Meidän on siltikin kammettava ylös sieltä. Taisteltava. Jatkettava elämää.


    Voimia sinulle joka kamppailet nyt surusi kanssa ja tuntuu että kaikki luhistuu.
    2325
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Kiitos sinulle. Poikani kuolemasta on näinä päivinä kulunut 9 kk, suru on jo hieman muuttanut muotoaan. Pahin surun kärki on taittunut, ikävä ja kaipaus vain lisääntyvät.

    Äänestä

    • Minun poikani kuolemasta on 1.5- vuotta..niin jotenkin sitä on JAKSETTAVA eteenpäin...muutoinhan täällä loppuu leipä eli käyn töissä ja sanovat että hyvinhän oon selvinnyt ???? JOO-O MÄÄ EN NÄYTÄ SITÄ töissä en puhu ikinä siellä siitä asiasta mitään töissä...mutta kun lähden sieltä myllertää aina ajatukset kaikissa ikävissä asioissa.ja mutta..sitä on pakko pitää työasiat ja kotiasiat ja SURUASIAT ERILLÄÄN muutoin ei tulis mittään...eli sitä mennään kun tsompi...en ole tunteeton mutta mun henkireikä on psykiatri jossa kulen juttelemassa..siellä voin puhua kaikki asiat ja tuntemukset KAIKKI...sieltä ammennan voimani jokapäiväiseen elämääni..siellä ei tartte näytellä...siellä voi puhua...

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    toivotan kirjoitti:

    Toivon voimia kaikille sureville. Todella sydämestäni sitä toivon. Rukoilen puolestanne.
    Itsekin rakkaita ihmisiä menettäneenä tiedän miltä tuntuu. Tiedän kuinka vaikea on hyväksyä asia että nyt tuo rakas ihminen on poissa.



    Siltikin, meidän on pakko se hyväksyä. Niin raakaa kuin se onkin.



    Tiedän myös sen että elämä jatkuu, sen on jatkuttava. Emme voi jäädä surun taakan alle.
    Meidän on siltikin kammettava ylös sieltä. Taisteltava. Jatkettava elämää.


    Voimia sinulle joka kamppailet nyt surusi kanssa ja tuntuu että kaikki luhistuu.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu