Niin paljon jätit jälkeesi ikävää, surua ,kyyneleitä..
Niin syvän haavan teit sydämeeni,jottei se koskaan täysin umpeudu.
Tiedän , että se arpeutuu, muttei umpeudu.
Ehkei sen tarvitsekaan umpeutua.
Kulta, miksi otit sen auton ja lähdit..
Olen rukoillut ja toivonut...eikä sekään näytä auttavan.
Turhauttavaa soittaa sairaalaan ja kuulla aina samat sanat"Mitään edistystä ei ole tapahtunut" tai "tilanne on aivan sama"
Joka päivä ajattele sinua rakaani ja kaikkea sitä mitä meillä olisi ollut vielä edessämme.
Sinun perheellä ja minun perheellä ja jossain vaiheessa se olisi ollut meidän perhe.
Kuinka paljon koimmekaan sen 7 kk:n aikana.
Enemmän kun moni kokee koko elämänsä aikana.
Välillä olen niin rikki, etten saa kiinni mistään.
muistan kun aina puhuimme ja sanoit että nauti "tästä hetkestä" ja kaikella on jokin tarkoitus.
Olen miettinyt ja miettinyt mutten nää mitään sytä nauttia "tästä hetkestä" ja mikä helvetin tarkoitus tälläkin muka on??
Olet ollut kohta 4 kk.tajuttomana ja tietoisuus siitä ettet koskaan siitä ehkä selviä saa minut välillä melkein sekoamaan.Tiedän, että jos pystyisit niin sanoisit minulle"Jatka elämääsi" ja nauti siitä...Silti en osaa sitä...Liian paljon on tunteita sinua kohtaan...
Onhan minulla lapset..se on auttanut minut vaikeimman yli..mutta kun on vielä sinunkin lapset...ja nyt heillä ei ole ketään..minäkin näin kaukana.... heillä vain ikävä isää...
Välillä iskee niin suunnaton viha tekoasi kohtaan.
Olen yrittänyt jatkaa elämääni suht normaalisti..kuitenkin veit mennessäsi sen "iloisen enkulin"...ehkä joku päivä pääsen tästä niin yli, että voin taas laulella hymyillen ja kasvoistani loistasi se sama elämän ilo joka sinun kanssasi oli.
Kulta , mulla on suunnaton ikävä !
rakkaudella:" enkuli"
Niin syvän haavan teit sydämeeni,jottei se koskaan täysin umpeudu.
Tiedän , että se arpeutuu, muttei umpeudu.
Ehkei sen tarvitsekaan umpeutua.
Kulta, miksi otit sen auton ja lähdit..
Olen rukoillut ja toivonut...eikä sekään näytä auttavan.
Turhauttavaa soittaa sairaalaan ja kuulla aina samat sanat"Mitään edistystä ei ole tapahtunut" tai "tilanne on aivan sama"
Joka päivä ajattele sinua rakaani ja kaikkea sitä mitä meillä olisi ollut vielä edessämme.
Sinun perheellä ja minun perheellä ja jossain vaiheessa se olisi ollut meidän perhe.
Kuinka paljon koimmekaan sen 7 kk:n aikana.
Enemmän kun moni kokee koko elämänsä aikana.
Välillä olen niin rikki, etten saa kiinni mistään.
muistan kun aina puhuimme ja sanoit että nauti "tästä hetkestä" ja kaikella on jokin tarkoitus.
Olen miettinyt ja miettinyt mutten nää mitään sytä nauttia "tästä hetkestä" ja mikä helvetin tarkoitus tälläkin muka on??
Olet ollut kohta 4 kk.tajuttomana ja tietoisuus siitä ettet koskaan siitä ehkä selviä saa minut välillä melkein sekoamaan.Tiedän, että jos pystyisit niin sanoisit minulle"Jatka elämääsi" ja nauti siitä...Silti en osaa sitä...Liian paljon on tunteita sinua kohtaan...
Onhan minulla lapset..se on auttanut minut vaikeimman yli..mutta kun on vielä sinunkin lapset...ja nyt heillä ei ole ketään..minäkin näin kaukana.... heillä vain ikävä isää...
Välillä iskee niin suunnaton viha tekoasi kohtaan.
Olen yrittänyt jatkaa elämääni suht normaalisti..kuitenkin veit mennessäsi sen "iloisen enkulin"...ehkä joku päivä pääsen tästä niin yli, että voin taas laulella hymyillen ja kasvoistani loistasi se sama elämän ilo joka sinun kanssasi oli.
Kulta , mulla on suunnaton ikävä !
rakkaudella:" enkuli"
Vastaukset 1
Vanhimmat
tarinasi kosketti.. Voimia todellakin tarvitsee jos joutuu elämään epätietoisuudessa rakkaan kohtalosta. Toivotaan että koittaa sekin päivä kun saat nähdä rakkaasi, mutta jos se ei ole mahdollista niin muista hän on rakastanut sinua ja toivoo teille kaikkea hyvää.. Tämä ei tietenkään poista sitä tuskaa jota koet mutta muista että lähelläsi on muitakin ihmisiä jotka odottavat samalla tavalla rakkaasi tilanteen selviämistä ja jakakaa yhdessä asiat niin se voi auttaa jaksamaan paremmin. =)