Monta kertaa olen tälle palstalle kirjoittanut, eri nimillä mutta samasta aiheesta.
Tämä kerta voi olla viimeinen. Ajatus kuolemasta,Itseaiheutetusta ahdistaa, että sitten onkin kuollut OIKEESTI. Taivaasta ei pääse pois, mutta pääseekö holhouksen alaisuudesta tai mielisairaalasta pois.
Psykiatri sanoi yhden tapaamisen perusteella että minulla on jokin häiriö. En ole kovin vahva ihminen, (henkisesti/fyysisesti) ei minua ole tarkoitettu tänne pohjolaan, mutten kestä kuumaakaan. Tänään ehkä viimeisen kerran lempikapakassani ja huomenna...poika on hoidossa, toinen on sisäoppilaitoksessa. Tulee vko:n kotiin.
Minussa on vikaa, en oppinut koskaan ilmasemaan itteeni, olen äläny koko lapsuuskoti aikani jatkuvassa hermopaineessa. Olen vaan menettäny koko ajan, en ole koskaan ollut onnellinen, ainakun näen auton joka minulla oli ja näen samanlaisen niin miksi tuo saa olla onnellinen miksen minä saa olla ollennellinen. Auto myyntiin pakolla pois. ja se on aina vitus maximus 10 kun näen samanvärisen. Nyt se olis helppoa. isäni haukkui minua aina, mieheni haukkuu minua, olen menttänyt iäksi eräät ihmise, en saa autoani enää takaisin,unelmani eivät toteudu koskaan. Huomionen on samanlainen, 10vuoden kuluttua olen vanha nainen, olen nyt yli 40v. Koko elämäni minua on vain kustu silmään ja veätty kölin ali. Olen taistellu, olen itteni puolesta olen taistellu autoni puolesta. En varmaan kuitenkaan tee sitä, itsaria. Tää on mun kohtalo, ja mun elämä tää vittu kuulu muille, elkää vaan sössöttäkö elämän arviosta tai lapsista, miten niiden käy ynnä paskaa. ENSIMMÄISTÄ KERTAA ELÄMÄSTÄNI MÄ PÄÄTÄN ITSE MUN ELÄMÄSTÄ. TAI SEHÄN LOPPUU NYT.
Tämä kerta voi olla viimeinen. Ajatus kuolemasta,Itseaiheutetusta ahdistaa, että sitten onkin kuollut OIKEESTI. Taivaasta ei pääse pois, mutta pääseekö holhouksen alaisuudesta tai mielisairaalasta pois.
Psykiatri sanoi yhden tapaamisen perusteella että minulla on jokin häiriö. En ole kovin vahva ihminen, (henkisesti/fyysisesti) ei minua ole tarkoitettu tänne pohjolaan, mutten kestä kuumaakaan. Tänään ehkä viimeisen kerran lempikapakassani ja huomenna...poika on hoidossa, toinen on sisäoppilaitoksessa. Tulee vko:n kotiin.
Minussa on vikaa, en oppinut koskaan ilmasemaan itteeni, olen äläny koko lapsuuskoti aikani jatkuvassa hermopaineessa. Olen vaan menettäny koko ajan, en ole koskaan ollut onnellinen, ainakun näen auton joka minulla oli ja näen samanlaisen niin miksi tuo saa olla onnellinen miksen minä saa olla ollennellinen. Auto myyntiin pakolla pois. ja se on aina vitus maximus 10 kun näen samanvärisen. Nyt se olis helppoa. isäni haukkui minua aina, mieheni haukkuu minua, olen menttänyt iäksi eräät ihmise, en saa autoani enää takaisin,unelmani eivät toteudu koskaan. Huomionen on samanlainen, 10vuoden kuluttua olen vanha nainen, olen nyt yli 40v. Koko elämäni minua on vain kustu silmään ja veätty kölin ali. Olen taistellu, olen itteni puolesta olen taistellu autoni puolesta. En varmaan kuitenkaan tee sitä, itsaria. Tää on mun kohtalo, ja mun elämä tää vittu kuulu muille, elkää vaan sössöttäkö elämän arviosta tai lapsista, miten niiden käy ynnä paskaa. ENSIMMÄISTÄ KERTAA ELÄMÄSTÄNI MÄ PÄÄTÄN ITSE MUN ELÄMÄSTÄ. TAI SEHÄN LOPPUU NYT.
Vastaukset 5
Vanhimmat
rukoilla apua?
Sun auttamisyritykset toisaan meni hukkaan, tuskin kuuntelet ketään ...
Monta kertaa jo aiemmikin sanonut että vie parisuhdeterapiaan se haukkuva mies tai eroa prkl ja hanki parempi elämä.
Sä et kuuntele mitään apua jos joku edes yrittää auttaa. Onko se susta kivaa ??!!
Mikä häiriö, jos psykiatri on niin se pitää osata tarkasti sanoa mikä. Ja lääkettäkin on. Keskusteluapuakin.
Et edes muista mitä autojutusta puhuit ... viimeksi. Väitit että se on parempi niin ja välillä taas että et kestä kun ei ole sitä autoa. TAJUUTKO mikä ristiriiita ??
Ja mitä kusettamiseen tulee, voit päättää ettei kukaan enää kuseta, niin valittamalla se ei ainakaan parane.
Lopputekstissä on "en tee sitä" ja kohta kuitenkin "tai sehän loppuu nyt". Aijaa
Valittamalla sun unelmat ei toteudu vaan sillä että eläkkeelläs hankit unelmia tai hankit työn. Miehes eikä kukaan muu tuo unelmia eteesi tarjottimella. Sun pitää itse hakea sitä mitä haluat elämässä. Vastuu unelmista on sulla
Jos elät koko ajan menneessä, etkä anna sen haukkuvan isän mennä, aika hankalaa sellainen. Hyvä itsetunto auttaisi sua
Tutulta kuullostaa. Itse hain aikoinaan apua ensin lääkäristä, sitten psykiatrilta ja lopuksi psykologilta. Eihän ne jumalia ole, mutta sain ainakin kerrottua kaiken ja monelle ja moneen kertaan. Viimeisillä voimilla menin hakemaan apua, koska olin jo niin heikko etten kyennyt enkä halunnut lähteä täältä lopullisesti. Prosessi oli pitkä, mutta kannatti. Moneen kertaan useille eri tahoille sai selittää samat asiat, sitten aloin jo ymmärtämään että kaikki nuo ihmiset joille kerroin elämäni surkeudet olivat itse enemmän hoitoa vailla. Sain myös oheen mieliala lääkkeitä, jotka puuduttivat kaiken tunnepuolelta. Kuitenkin aktiivisesti tein työtä pääni kanssa ja opin käsittelemään omia ajatuksiani. TSEMPPIÄ SINULLEKKIN JA YRITÄ VOITTAA ITSESI. Voin kertoa että kannattaa :)
Älkää koskaan harkitko luopuvanne elämästänne. Se on suurin ja kaunein lahja, jonka voi saada, ja SINÄ olet yksin se joka siitä päättää. Muut voivat auttaa sinua, mutta vain sinä voit päättää mitä elämällesi teet!
No joo eikö se ole aika maallinen murhe tuo auto?-mulla on sellanen paskaläjä eikä siitä ole mulle mitään iloa...juurikaan ... niin mulla ukko on vieny senkin onnen ja mää kulen pyöränromulla josta meinaa koko ajan lähtee ketjingit..ja tuo ukko ei saa korjattua edes sitä (ja minä maksan melkoset summat osiksii)... mutta ei se poropeukalo edes osaa korjata se on niin MÄMMIKOURA... että saahan noita maallisia asioita surra ei ne loppujen lopuksi ONNEA TUO mikään omaisuus -antaisin mitä tahansa että meillä olisi jonkinlaista onnea surun lisäksi...turha toivo!