Tuota kertokaas helluntailaiset IHAN REHELLISESTI kuinka tämä teidän "pelastusjuttu" oikein toimii, viikonloppuisin vedetään "lärvit" paikalliskuppiloissa, naimisesta puhutaan isoon ääneen (sekoileeko seurakunta keskenään)kaadetaan omat ja muiden juomat pitkin pöytiä....mutta ah. kunhan käyn viikolla kokouksessa niin synnit ovat taas anteeksiannetut.
Pirhana tuohan on hyvä "uskonto" kun meikäläinen ateisti alkaa sitä tarkemmin miettimään saa örveltää miten haluaa ja "kokouksessa" saa kaikki anteeksi.
PS. Voisiko joku helluntailainen myös selittää tämän: Takavuosina eräillä kesätapahtumilla kaksi itsensä helluntailaisiksi esittäytynyttä nuorta tuli puheilleni...puhumaan Jeesuksesta ja pelastuksesta, minä siinä kysymään että kumpi on "suurempi" Isä vai poika...eli Jumala vai Jeesus..kunpaan täytyy turvautua, nämä nuoret vetivät "herneen nenäänsä" kun eivät kyenneet vastaamaan kysymykseeni olin täysin pakana ja menossa suoraan helvettiin heidän mielestään....MIKSI ????
Pirhana tuohan on hyvä "uskonto" kun meikäläinen ateisti alkaa sitä tarkemmin miettimään saa örveltää miten haluaa ja "kokouksessa" saa kaikki anteeksi.
PS. Voisiko joku helluntailainen myös selittää tämän: Takavuosina eräillä kesätapahtumilla kaksi itsensä helluntailaisiksi esittäytynyttä nuorta tuli puheilleni...puhumaan Jeesuksesta ja pelastuksesta, minä siinä kysymään että kumpi on "suurempi" Isä vai poika...eli Jumala vai Jeesus..kunpaan täytyy turvautua, nämä nuoret vetivät "herneen nenäänsä" kun eivät kyenneet vastaamaan kysymykseeni olin täysin pakana ja menossa suoraan helvettiin heidän mielestään....MIKSI ????
Vastaukset 5
Vanhimmat
helluntailainen tekee niin.
Rooma 6:
"1 Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi?
2 Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?"
Tuo kuulostaa lähinnä ateistien isottelulta ja uhittelulta, eikä sillä ole kosketuspintaa tosielämän reaalimaailman kanssa, ja sitähän vielä uskomattomat ja tai ateistit tekevät.
Et usko, että kukaan helluntailainen tekee niin? On se perkele kumma juttu, kun kertoo tosiasioita, ne väistetään samalla tavalla kuin 3-vuotias kersa, kädet korville ja pakoon. Plaplaplapla, en kuuntele plaplaplala!
Näin sen näin. Äläkä vain kehtaa tulla sanomaan, että todista se!
*** kosketuspintaa tosielämän reaalimaailman kanssa***
Häh? Sinullako on? Koko maailmakatsomuksesi menee raamatunväristen silmälasien läpi... Hohhoijaa...
on sanottu, että "joka seurakunnassa on juudaksia".
Sitten aivan toinen asia on, sanoipa teille ateisteille ihan mitä vain, ihan milloin vain, ihan missä vain - jos ne ei tue teidän hiekkalaatikolla päähän jumittuneita kuulopuhekäsityksiänne, niin vastaukset ovat aina ja kaikkialla provokaattisia haukkumisia, syyttelyä, uhittelua, isottelua, herjan heittoa ymm..
Minä pahoittelen, jos sinua kohtaan jotkut ovat olleet pikkumaisia. Itse sanoisin Jeesuksen ja Jumalan olevan yhtä. Jeesus todistaa Jumalasta ja Hänen sanansa on syytä ottaa todesta, koska ne ovat Henki ja Elämä. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa riittää pelastamaan aivan kenet tahansa. On vain eri asia, suostuuko ihminen uskomaan.
Tuohon raatamunväriset lasit- herjaan ei jaksaisi edes vastata, mutta juuri se todistaa, että tavallisella ateistilla ei ole yhtään mitään hajua, mistä puhuu ja kenelle puhuu. Se juuri osoittaa todeksi saarnaajan sanat "hullukin käy viisaasta jos on hiljaa - järkevästä jos ei suutansa avaa!"
Ei siitä enempää. Ymmärtääkseni ateisteillekin on annettu aivot ja elämä jonka aikana on oikeus ottaa asioista oikeasti selvää, eikä jäädä puskahuutelijaksi, ikuiseksi pilkkaajaksi.
Ei tämäkään vastaus korvia hivele, mutta ainakin elämästä tulee ja syvistäkin kokemuksista. Toivottavasti ei pelota ja pelko laita pilkkaamaan. Uskoa ei voi kuin suositella. Kun sen löytää, tajuaa miten kaukana omasta kiiltokuvasta, tai riitelevästä oppikiivailijasta se oikeasti on. Usko ei tee ihmisestä yli-ihmistä, tai pyhimystä, vaan Armahdetun syntisen jolla kuitenkin on toivo ja tulevaisuus.
Siksi juuri sitä toivon sinullekin. Ainoastaan voin verrata Uskoa ateistiaikaani tuhlaajapojan Isää lainaten "minä joka olin kuollut, nyt elän"
Toivottavasti olet rehellinen itsellesi. Siunausta.
ISOON ÄÄNEEN.
---
En ole kyllä itse onnistunut tapaamaan helluntaiseurakunnissa sellaista asennetta, että syntiä voisi tehdä vapaasti, ja että kokouksissa käymällä ne sitten saisi anteeksi. Ja jos sellaista asennetta jollain on, niin tällä tavalla seurakunnissa ei ainakaan opeteta.
Varmasti Suomen noin 50000 helluntailaisen joukossa on lukumääräisesti paljon sellaisiakin, joiden elämässä on näkyviä syntejä, ja silti he käyvät kokouksissa. Monet voivat olla jo aika syvälläkin synnissä ja kokevat, että heillä ei ole enää paljon aseita taistelussa syntiä vastaan. Kenties käyvät kokouksissa saadakseen kuitenkin voimaa. Tai sitten jotkut voivat käydä kokouksissa siksi, että siellä tapaa paljon kavereita.
Mikä sitten ratkaisuksi tällaiseen tilanteeseen? Välttämättä mitään yksiselitteistä ratkaisua ei ole, mutta:
- Jumalan läsnäolon kokeminen ja Jumalan tekojen näkeminen omassa elämässä antaa paljon hohdokkaampaa ajateltavaa kuin synti,
- omien heikkouksien tunnustaminen kavereille antaa voimaa taistelussa syntiä vastaan,
- todellisuuden näkeminen tästä maailmasta ja sen himoista auttaa oikeiden ratkaisuiden tekemisessä. Kun näkee Jumalan suuren suunnitelman maailman luomisesta lähtien, himojen orjallinen noudattaminen tuntuu roskalta sen rinnalla, että saa olla osa Jumalan ylivertaisen hyvää suunnitelmaa.
- Jumalan rakkauden näkeminen mm. Jeesuksessa (Jeesuksen syntyminen taivaasta maailman rajoitusten alaiseksi, risti) antaa oikeaa perspektiiviä elämään.
Tällaiset asiat ainakin itselläni laittavat elämää oikeaan järjestykseen. Tunteet ja eri asioiden tiedostamisen taso tietysti vaihtelee, joten eipä asiat mullakaan aivan täydellisesti suju, todellakaan.
---