Onko pelko hyvä ase?
Porvarillinen arvomaailma perustuu pelolle. Siellä ei ole sijaa minkäänlaiselle luottamukselle, sille, että elämä kantaa itsessään. Porvarillisesta arvomaailmasta puuttuu kokonaan mielikuvitus, ja siksi sieltä ei voi syntyä koskaan mitään oikeasti luovaa, oikeasti ihmistä, maata ja maailmaa uudistavaa.
Porvari pelkää lähes koko ajan. Suomessa tehdään politiikkaa, joka perustuu porvarilliselle pelolle. Pelkoa yritetään poistaa rakentamalla massiivisia koneistoja ja järjestelmiä, jotka muka suojelevat, mutta joiden rakentamiselle ei tule koskaan loppua. Maasta yritetään eliminoida yksi uusi pelkoa aiheuttava ryhmä tai tekijä kerrallaan. Juopot, lihavat, tupakoitsijat, ei sivistyneet, sairaat, vammaiset, vanhukset, väärän väriset ja lähes mikä vain kelpaa, jotta porvarillista pelkoa saadaan rauhoitettua. Ketkä todellisuudessa ovat porvarillisen, pelolle rakennetun politiikan ja sen tekojen ja päätösten maksajia, ja ketkä kärsivät tämän ’valkean’, ahtaan ja ahdistuneen politiikan seurauksista eniten?
Porvarit siirtävät pelkonsa jälkikasvulleen. Siksi jälkeläisistä usein tulee vain vanhempiensa jatkeita elämiensä suhteen. Mitään uudistumista ei siis oikeasti tapahdu porvarien korvien välissä tai keskuudessa, vaan kaikki jatkuu vain kuten ennenkin ja sukupolvesta toiseen. Tätä ei voi kutsua minkäänlaiseksi kehitykseksi. Harvassa ovatkin Suomessa ne porvarikotien kasvatit, jotka ovat pystyneet mihinkään todelliseen uusiutumiseen tai uudistamiseen. Mieleeni ei tule tällä hetkellä valitettavasti yhtään nimeä.
Porvari ei voi olla oikea taiteen tekijä. Tätä monien porvarikotien kasvatit kuitenkin yrittävät epätoivoisesti, huseeraten ryhmissään tai yksilöinä muka taitelijoina, muka taidetta tehden. Asia on kai tabu, kun tätä ei sanota missään ääneen, vaan annetaan idioottien pysyä illuusioissaan.
Kannattaako Suomeen valita presidentiksi henkilö, jonka elämä perustuu peloille ja pelkojen siirtämiselle eteenpäin? Eikö johtajien yleensäkin ole paras olla ihmisiä, joissa löytyy voimaa tukea, kannustaa ja rohkaista muita pelottelun sijaan? Onko pelkoa aseenaan käyttävä ihminen henkisesti sopiva johtajaksi 2000-luvulla? Jos Sauli Niinistö aikoo presidentiksi, vaadin hänelle tehtäväksi persoonallisuustestiä. Tästä ei ole kenenkään syytä loukkaantua, sillä lähes paikka kun paikka työelämässä vaatii nykyään tämän.
Porvarillinen arvomaailma perustuu pelolle. Siellä ei ole sijaa minkäänlaiselle luottamukselle, sille, että elämä kantaa itsessään. Porvarillisesta arvomaailmasta puuttuu kokonaan mielikuvitus, ja siksi sieltä ei voi syntyä koskaan mitään oikeasti luovaa, oikeasti ihmistä, maata ja maailmaa uudistavaa.
Porvari pelkää lähes koko ajan. Suomessa tehdään politiikkaa, joka perustuu porvarilliselle pelolle. Pelkoa yritetään poistaa rakentamalla massiivisia koneistoja ja järjestelmiä, jotka muka suojelevat, mutta joiden rakentamiselle ei tule koskaan loppua. Maasta yritetään eliminoida yksi uusi pelkoa aiheuttava ryhmä tai tekijä kerrallaan. Juopot, lihavat, tupakoitsijat, ei sivistyneet, sairaat, vammaiset, vanhukset, väärän väriset ja lähes mikä vain kelpaa, jotta porvarillista pelkoa saadaan rauhoitettua. Ketkä todellisuudessa ovat porvarillisen, pelolle rakennetun politiikan ja sen tekojen ja päätösten maksajia, ja ketkä kärsivät tämän ’valkean’, ahtaan ja ahdistuneen politiikan seurauksista eniten?
Porvarit siirtävät pelkonsa jälkikasvulleen. Siksi jälkeläisistä usein tulee vain vanhempiensa jatkeita elämiensä suhteen. Mitään uudistumista ei siis oikeasti tapahdu porvarien korvien välissä tai keskuudessa, vaan kaikki jatkuu vain kuten ennenkin ja sukupolvesta toiseen. Tätä ei voi kutsua minkäänlaiseksi kehitykseksi. Harvassa ovatkin Suomessa ne porvarikotien kasvatit, jotka ovat pystyneet mihinkään todelliseen uusiutumiseen tai uudistamiseen. Mieleeni ei tule tällä hetkellä valitettavasti yhtään nimeä.
Porvari ei voi olla oikea taiteen tekijä. Tätä monien porvarikotien kasvatit kuitenkin yrittävät epätoivoisesti, huseeraten ryhmissään tai yksilöinä muka taitelijoina, muka taidetta tehden. Asia on kai tabu, kun tätä ei sanota missään ääneen, vaan annetaan idioottien pysyä illuusioissaan.
Kannattaako Suomeen valita presidentiksi henkilö, jonka elämä perustuu peloille ja pelkojen siirtämiselle eteenpäin? Eikö johtajien yleensäkin ole paras olla ihmisiä, joissa löytyy voimaa tukea, kannustaa ja rohkaista muita pelottelun sijaan? Onko pelkoa aseenaan käyttävä ihminen henkisesti sopiva johtajaksi 2000-luvulla? Jos Sauli Niinistö aikoo presidentiksi, vaadin hänelle tehtäväksi persoonallisuustestiä. Tästä ei ole kenenkään syytä loukkaantua, sillä lähes paikka kun paikka työelämässä vaatii nykyään tämän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
se kokoaa, vahvistaa ja parantaa. Pelko tekee ihmisistä sen mitä he ovat. Ilman pelkoa ihmiset olisivat kuin lampaita tai vielä pahempaa, tiedostamattomia typeriä bakteereja.
Ihmiset tarvitsevat pelkoa. Jos sitä ei ole, sitä haetaan. Jos ei löydy niin aiheet siihen luodaan itse.
Pelko on ihmisen mielen vitamiini.