Olen väsynyt ihmiseen.
Jos hän keskustelee autopalstalla, hän riitelee aivan samoin kun kristityt näillä palstoilla.
Olen väsynyt kristillisyyteen.
Olen väsynyt uskomattomiin.
Olen väsynyt kaikkeen vääryyteen.
Olen väsynyt.
Odotan parempaa, jotain parempaa, mutta en löydä.
Käyn matkaani kivun maata, uskottomuuden maata, rakkaudettomuuden maata.
Kun olen tämän matkan käynyt, tiedän pahuuden, sen mittasuhteet, rakkaudettomuuden, tekopyhyyden.
Olen väsynyt, olen väsynyt sinuun, oletko uskomaton tai uskovainen sen suuren tyhjän ulkokuoren takia.
Vain sanoja, ei tekoja. Vain sanoihin piiloutuvaa tekopyhyyttä, olkoon se minkä lipun alla tahansa.
Mihin rakentaa? Joukko on pieni, mutta missä se on?
En kaipaa hurskastelua, en naamareita kenenkään kasvojen eteen.
Kaipaan ihmistä, joka todella haluaa olla kristitty, kuunnella Jumalan sanoja, Hänen tahtoaan ja totella, sekä elää siinä.
Sellaista ihmistä kaipaan Jumalan lapsessa.
Hän voisi olla matkatoveri, mutta en löydä.
Etsinyt olen, kolunnut maailman läpi, seurakuntiakin katsellut jo vuosia ja nähnyt kulissien taakse. Olen väsynyt.
Missä on Jumalani sinun valtakunta täällä ajassa, jossa armahdetut vaeltaisivat totisin sydämin?
Olen väsynyt.
Jos hän keskustelee autopalstalla, hän riitelee aivan samoin kun kristityt näillä palstoilla.
Olen väsynyt kristillisyyteen.
Olen väsynyt uskomattomiin.
Olen väsynyt kaikkeen vääryyteen.
Olen väsynyt.
Odotan parempaa, jotain parempaa, mutta en löydä.
Käyn matkaani kivun maata, uskottomuuden maata, rakkaudettomuuden maata.
Kun olen tämän matkan käynyt, tiedän pahuuden, sen mittasuhteet, rakkaudettomuuden, tekopyhyyden.
Olen väsynyt, olen väsynyt sinuun, oletko uskomaton tai uskovainen sen suuren tyhjän ulkokuoren takia.
Vain sanoja, ei tekoja. Vain sanoihin piiloutuvaa tekopyhyyttä, olkoon se minkä lipun alla tahansa.
Mihin rakentaa? Joukko on pieni, mutta missä se on?
En kaipaa hurskastelua, en naamareita kenenkään kasvojen eteen.
Kaipaan ihmistä, joka todella haluaa olla kristitty, kuunnella Jumalan sanoja, Hänen tahtoaan ja totella, sekä elää siinä.
Sellaista ihmistä kaipaan Jumalan lapsessa.
Hän voisi olla matkatoveri, mutta en löydä.
Etsinyt olen, kolunnut maailman läpi, seurakuntiakin katsellut jo vuosia ja nähnyt kulissien taakse. Olen väsynyt.
Missä on Jumalani sinun valtakunta täällä ajassa, jossa armahdetut vaeltaisivat totisin sydämin?
Olen väsynyt.
Vastaukset 8
Vanhimmat
parempi pysyy täältä 24:stä pois ja olla vaan oikeitten ihmisten kanssa siviilissä.
Kannattaisi välillä katsoa Jeesukseen, eikä aina vain itseensä tai muihin ihmisiin. Itseensä katsomiseen väsyy ja itsestä löytää vain huonoja puolia. Toisiin katomiseen väsyy ja ajan myötä heistäkin löytää vain huonoja puolia.
Vaikka olisi lähtenyt liikkeelle miten positiivisessa hengessä tahansa, ihmisistä, myös itsestä löytää lopulta vain huonoja puolia jos on rehellinen.
Jos katsoo Jeesukseen, löytää elämää, positiivisuutta, voimaa, todellisuutta. Aika outo juttu, mutta niin se vain on. Ehkä Jeesus ei sittenkään sanonut ihan vaan lämpimikseen, että Hän on Tie, Totuus ja Elämä.
Siinäpä se, jos katsoo Jeesukseen.
Niin kuinka?
Minkä teet lähimmäiselle, sen tekee Jeesuksen ajatuksen mukaan hänelle.
Mutta, kuka katsoo Kristuksen kaltaisesti toinen toista kohtaan?
Tätä en ole löytänyt ja siksi olen lopulta väsynyt kaikkeen.
Lopputulos, tämä aika on kipujen tie, aivan tuolta sisältä käsin.
Eli sanoma tie totuus ja elämä.
Missä? Lähimmäisessä, mutta kuinka palvelemme Kristusta eli lähimmäistä. Siitä pitäisi löytää katse Jeesukseen, tai myös itseeni..
Olisiko siinä Jumalanvaltakuntaa jo tähän aikaan?
Kunpa vain olisi, mutta mistä sen löytäisi?
Ihmiset varsin usein väsyttävät itsensä kaiken muun turhan touhuamisen lisäksi liiallisella ajattelulla ja asioiden vatvomisella. Kasvatten siten aivan itse huoliensa määrää, syyttä suotta. Kranttuilu ja nirsoilu ei kyllä sinua auta eteenpäin tielläsi.
Koitappa ottaa yhteys Luojaan, taivaalliseen Isään
, koska Hän ainoastaan tietää täsmälleen sen, jota sinulta vielä puuttuu.
Joskus tulee raja vastaan, jolloin ei enää jaksaisi etsiä hyvyyttä tästä ihmisten maailmasta. Tiedän itsekin, että Jeesus on vastaus kaikkeen. Hän on täydellinen. Silti myös Hänen seuraajiltaan toivoisi joskus niin paljon enemmän. Edes yhtä ystävällistä sanaa. Edes hymyä.
Joskus toivoisi olevansa itsekin rohkeampi lähestymään muita, toivottamaan heille onnellista tätä päivää, kysymään, kuinka he voivat. Olen ujo. En aina uskalla... Yleensä odotan että toinen tekee aloitteen. Sitten sanon sen kaiken mitä haluan.
On mahtavaa olla Herran läsnäolossa ja tuntea Hänen rakkautensa. Sitten jaksaa taas vähän aikaa elää tässä kylmässä ja kovassa maailmassa, näiden usein niin kylmien ja kovien ihmisten keskellä.
Mutta vakuutan sinulle: on myös sellaisia ihmisiä, jotka todella seuraavat Jeesusta kokosydämisesti ja se myös näkyy heidän elämässään. Kukaan ei ole sellainen ihan joka päivä, mutta monet ovat ainakin useimmiten. Kuinka toivonkaan että löytäisit sellaisia ihmisiä rikastuttamaan elämääsi!!
Siunausta sulle!
Kiitos, jatketaan matkaa eteenpäin.
On hyvä ammentaa elämän lähteestä, kanssamatkaajillekin.
Eräs sokea mies haluaisi myös löytää sellaisen ihmisen, josta puhut, mutta on vaikeaa. Puolison rinnalleen kun on entisestä eronnut.
Hän on uskossa ja turvaa Jumalaan, ja ...kiittää!
Väsymyksen keskelle astuu Jumala ihmismuodossa, intialaisen saarnamiehen muodossa.
Hän kertoi saarnansa aivan profetian muodossa, kertoi missä olen ja miksi olen.
Tätä on tapahtunut ennenkin, jopa niin, kun olen istunut vaikkapa pelastusarmeijan kokouksessa, että osoitteen suoruus kohti käyvänä on selvä.
Jumala on puhunut ihmismuodossa profetian sanoin, että puolisoni vieressä tiesi, kelle puhutaan.
Mutta nyt, tämä intialainen saarnaaja, itse eläen sen, että elämä voi päättyä viidakkoveitsen iskuun, hän ja nämä pastoriveljet.
Seurakunta on ajettu hajalle, kirkkoja hävitetty jne. Hänellä oli sanoma taistelukentältä.
Jumala kutsui taas tehtävään, taistelujen areenalle.
Kiitos, että Hän on voidellut Kristuksessa, tekemään työtä, nekin kädet tuotiin mustan miehen muodossa, -uskovan piispan suorittaman voitelun merkeissä.
Ei siinä öljyä säästetty, Halleluja! Tämä Luterilainen piispa oikein kaatoi öljyn päähäni, silmiini, käsiini ja jalkoihini.
Ei koskaan ole sitä voitelua noin tehty kohdallani.
Jumala on vahvistanut sen tehtävänkin toisen profetian, sekä julistajan ja sanojen kautta.
Mutta voi, kuinka miekka käy aina läpi.
Meidän rakkautemme, minun vaillinainen rakkaus, voi kuinka se olisi tulta, totta, todellisuutta aina.
Tässä valtakunnassa on taistelu kova ja jokaista kättä tarvitaan kentälle..
Tuossakin sairaalan vuoteen pohjalla eräs taistelun uhri, jonka puolesta rukoiltiin.
Jumala, Hän antaa tälle uudet keuhkot joko nyt, tai ikuisuuden maassa.
Kristus, Lunastajamme, Vapahtajamme on tehnyt hänellekin tilan valtakunnassaan, jossa rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa.
Olen saanut nauttia tuskani keskellä uutta vettä elämän lähteestä ja taas jatketaan.
Tule sinäkin mukaan, olemaan Hänen työkalunsa, jalo astia, pyhää käyttöä varten varatuksi astiaksi.
Tämä näin meille kaikille.
Hän johtaa virvoittavien vetten tykö, erämaankin jälkeen, vaikka tie voi olla tuskainen, Hänen tahtonsa on virvoittava lähde.
Kiitos teille esirukoilijoille.