uskon

Olen aina uskonut Jumalaan ja Jeesukseen mutta kohta taitaa mennä välit poikki, ellei joku nyt vahvista minua uskossa.Ensin hoidin syöpäsairasta tätiäni, jota kuljetin joka päivä 38 kertaa sädehoitoon ja tuin samalla kahta muuta murtunutta tätiä.Setäni sairastui syöpään seuraavaksi.Sitten isäni, jonka piti olla ihan terve, kuoli yllättäen.Sitten syöpään sairastui appeni ja nyt lopulta itsekin olen hyvin vakavasti sairaana ja elämänlaatuni on siitä pahoin kärsinyt, kärsimystä on joka ainoa päivä ja joka hetki.
Tiedän senkin, että isäni pääsi perille taivaaseen.Mutta minä en tahdo tätä omaa ristiäni enää jaksaa kantaa, enkä ole nyt väleissä yläkertaan vaikka tiedän, että pitäisi olla.Uhmaan Jumalaa monella tapaa ja olen katkera, koska en pidä itseäni mitenkään hirveän vanhana ja olen saanut kaiken lisäksi tämän kiduttavan fyysisen kärsimyksen.Millä kestäisin? Kauheaa on, että aina vain pahempaa on edessä ja se pelottaa minua, miten kestän kaikki.Olen nyt jo joutunut luopumaan paljosta.Itsekästä kai ajatella itseään, mutta olen surrut itseni jo puhki kaikesta muusta.
4278
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Minä olen kohdistanut rukouksessa vihani, katkeruuteni, jaksamattomuuteni elämän vastoinkäymisissä Jumalalle itselleen suoraan.
Hän kyllä ottaa sen vastaan ja tuo avunkin, kun vaan jaksat sitä rukoilla ja pyytää. Olen tuskassani huutanut, että kun kerran teet elämästäni näin hirveän, niin auta silloin kans! Saat huutaa ja purnata sinne päin niin paljon kuin vain jaksat. Hän ei hylkää sinua. Ei, vaikka sinä itse hylkäisit Hänet. Hän on luvannut olla rinnallamme aina ja tulee olemaankin. Rukoile, rukoile ja rukoile. Näin sanoi minulle kerran tosi pahassa paikassa eräs ihminen, ja olen ikuisesti kiitollinen noista sanoista. Tein niin, ja se on auttanut. Usko ja luota Häneen. Jätä rukouksissa itsesi täysin Hänen käsiinsä. Antaudu Hänelle täysin. Sano Hänelle, että et jaksa enää edes pyytää mitään apua, vaan jään Sinun käsiisi. Ja samalla luota Hänen oikeudenmukaisuuteensa, lopulta Hän tuo helpotuksen. Sisua, uskoa ja lempeitä päiviä sinulle.

Äänestä

Niin kovin tahtoisin lohduttaa sinua, mutta sanat eivät nyt riitä noin suurten tuskien kanssa. Olen hiljaa sinun kanssasi ja samalla itken tuskaasi ja omaa tuskaani. Olen vajaa vuosi sitten rakkaan puolisoni menettänyt sairauden kautta. Toivon todella ja uskonkin, että hän on Jeesuksen luona, joten jälleennäkemisen toivossa jaksan. Paljon on särkyjä minullaki ja monia huolia, mutta saan voimaa Herralta. Olen kovasti kapinoinut Häntä vastaan, mutta huomaan, että minun on luovutettava kapinamieli Jumalan käsiin, koska silloin kun sen teen, koen, että jotenkin se helpottaa. Olen saanut voimaa erilaisten ohjelmie avulla. Jos jotakuta kiinnostaisi: www.radiodei.fi, www.nokiamissio.fi, www.tv7.fi ja englanninkielinen: www.wstw.fm jossa on rohkaisevaa musiikkia. Toivon Jumalan siunausta sinulle ja Jeesuksen läsnäoloa. Vaikka tuntuu, että nyt loppuu kaikki, on kuitenkin aina joku valoisampikin hetki päivä päivältä ja enenevässä määrin. Juuri kun luulee, että nyt pimahtaa, niin ihmeellisesti tulee joku asia, joka annetaan voimanlähteeksi.

Äänestä
  • Paljon kiitoksia näistä vastauksistanne.Ne toivat minulle paljon lohtua, apua, neuvoa ja voimaa jatkaa eteenpäin.Olin toivoton mutta sain kauttanne valon elämääni.En voi kyllin kiittää.

    Äänestä

Ei elämä ole aina helppoa. Itse kanns olen pitkäaikaissairas 34 vuotias ja tälläkin hetkellä toisten avun varassa. Jumala ei kuitenkaan ole minua hyljännyt. Kaikelle kärsimykselle ei aina löydy selitystä täällä ajassa. Ehkä sitten iankaikkisuudessa selviää kaiken tämän kärsimys. Joskus ajattelen, että miksi minä oikeastaan olisin oikeutettu olemaan ilman kärsimystä kun maailmassa on niin paljon muitakin jotka kärsii. ... Mutta voimia sinulle elämän taisteluihin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kriisi nyt kirjoitti:

Olen aina uskonut Jumalaan ja Jeesukseen mutta kohta taitaa mennä välit poikki, ellei joku nyt vahvista minua uskossa.Ensin hoidin syöpäsairasta tätiäni, jota kuljetin joka päivä 38 kertaa sädehoitoon ja tuin samalla kahta muuta murtunutta tätiä.Setäni sairastui syöpään seuraavaksi.Sitten isäni, jonka piti olla ihan terve, kuoli yllättäen.Sitten syöpään sairastui appeni ja nyt lopulta itsekin olen hyvin vakavasti sairaana ja elämänlaatuni on siitä pahoin kärsinyt, kärsimystä on joka ainoa päivä ja joka hetki.
Tiedän senkin, että isäni pääsi perille taivaaseen.Mutta minä en tahdo tätä omaa ristiäni enää jaksaa kantaa, enkä ole nyt väleissä yläkertaan vaikka tiedän, että pitäisi olla.Uhmaan Jumalaa monella tapaa ja olen katkera, koska en pidä itseäni mitenkään hirveän vanhana ja olen saanut kaiken lisäksi tämän kiduttavan fyysisen kärsimyksen.Millä kestäisin? Kauheaa on, että aina vain pahempaa on edessä ja se pelottaa minua, miten kestän kaikki.Olen nyt jo joutunut luopumaan paljosta.Itsekästä kai ajatella itseään, mutta olen surrut itseni jo puhki kaikesta muusta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu