täällä palstalla ovat muutkin olleet samalla asialla liikkeellä kuin minä nyt. Mies ei kosi eikä puhu aiheesta..
Olemme olleet yhdessä kohta 4 vuotta. Lähes saman ajan asuneet yhdessä. Olemme sitoutuneet toisiimme ja luotan avopuolisooni 100%. Puhumme tulevaisuudesta, haaveilemme omasta talosta, rakennamme ensi kesänä kesämökin jne. Eli tästä voitte varmasti ymmärtää että suhteemme on hyvällä mallilla. Emme riitele turhista, ymmärrämme toistemme ajatukset, paitsi tämän ainokaisen, joka on minulle iso asia. Kihlautumisen ja avioliiton.
Ymmärrän kyllä että iso syy siihen ettei hän ole kiinnostunut kihlautumisesta on hänen äitinsä vilkas elämä. Hänen äiti ja isä erosi avomieheni ollessa alle kouluikäinen ja sen jälkeen äiti on vetänyt puolisoani perässä suhteesta ja avioliitoista toiseen. Tietääkseni takana on 4 liittoa ja muita suhteita. Avokkini ei arvioni mukaan usko sellaiseen kuin avioliitto. Ymmärrän sen täysin mutta haluaisin kuitenkin sen tapahtuvan omalle kohdalleni.. :(
Minun tausta on hyvin erilainen. Vanhemmat ovat olleet kivikoista huolimatta yli 30 vuotta avioliitossa. Kunnioittavasti olen katsonut kun äitini töihin mennessä pujottaa kaksi sormusta vasempaan nimettömään. Symbolisoi minulle että äiti on valinnut omansa, tehnyt valintansa eikä emmi..
Haluan että vaikka avioliitto on istituutiona vanha ja ihmisten keksimä ja nykyisen vaikka monet eroavatkin -minä haluan mennä naimisiin, häitä ei tarvitse pitää, niiden perään en ole, mutta haluan luvautua rakastamaan miestäni myötä ja vastamäessä ja sormus symbolina siitä. Haluan myös että minä olen hänelle niin rakas että hän unohtaisi äitinsä menneisyyden, uskoisi meihin huonosta mallista huolimatta., koska minä en katoa hänen rinnaltaan. En, vaikka hän nyt ei minua ikinä kosisikaan.. harmi se kuitenkin minulle olisi.
ajatuksia kun mies ei kosi
55
11503
Vastaukset
- aivan sama
homma. Yhdessä oltu 6 vuotta ja siitä 2 vkoa vähemmän saman katon alla. Yhteinen pieni rivari ja rahat. Lapsi asia;tulee jos tulee, tosin lähete on tutkimuksiin...
Olen itse myös miettinyt, että missä vika kun ei puhuta naimisiin menosta.
Muista asioista kuitenkin...
Itse en kosi, koska mielstäni se on miehen tehtävä:)
Odotellaan rauhassa, taidetaan yllättyä vielä joku päivä!:) Lämmintä Syksyä sinulle.- prinsessalla
Elikkä muutaman vuoden yhdessä mutta vieläkään ette ole oppineet keskustelemaan keskenänne.
Kannattaisiko aloittaa ennen kuin se lapsi tulee? - pppkkk
prinsessalla kirjoitti:
Elikkä muutaman vuoden yhdessä mutta vieläkään ette ole oppineet keskustelemaan keskenänne.
Kannattaisiko aloittaa ennen kuin se lapsi tulee?Toisaalta ymmärrän pointtisi mutta joskut meistä naisista ovat sen verran vanhanaikaisia ja yltiöromanttisia, että eivät halua sopia tuollaisesta asiasta jonka meidän mielestä miehen kuuluisi hoitaa. Itse en haluaisi sopia arkisesti, että nyt voitas mennä kihloihin ja sitten mennään ostamaan sormukset ja se siitä.
Puhuminen todella siitä että onko joskus edes mahdollista, kannattaa, tietää missä mennään. Omassa tapauksessa mieheni ei sano juuta ei jaata ja jankuttaa en asiasta halua, jos se todella on hänelle niin epämiellyttävä ja kokee ehkä että painostan. - Mimmu4512
pppkkk kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän pointtisi mutta joskut meistä naisista ovat sen verran vanhanaikaisia ja yltiöromanttisia, että eivät halua sopia tuollaisesta asiasta jonka meidän mielestä miehen kuuluisi hoitaa. Itse en haluaisi sopia arkisesti, että nyt voitas mennä kihloihin ja sitten mennään ostamaan sormukset ja se siitä.
Puhuminen todella siitä että onko joskus edes mahdollista, kannattaa, tietää missä mennään. Omassa tapauksessa mieheni ei sano juuta ei jaata ja jankuttaa en asiasta halua, jos se todella on hänelle niin epämiellyttävä ja kokee ehkä että painostan.Kirjoitit tosi kauniisti avioliitosta tuolla ylempänä. Tuotahan se juuri on, että sitoudutaan ja siinä pysytään. Häätkään eivät sinulle fiksulle ole se kaikista tärkein asia avioitumisessa. Olen sitä mieltä, että olet ikävä kyllä saattanut menettää mahdollisuutesi noiden haaveiden toteutumiseen.
Moni mies ajattelee niin, että jos yhteinen elämä on päässyt hyvin alkuun (on hankittu yhteinen asunto ja tai perheenlisäystä), miksi enää pitäisi mennä naimisiin, kun kaikki on jo ihan hyvin. Varsinkin jos miehellä on aiempia huonoja kokemuksia vanhempiensa tai omista parisuhteistaan, niin sitä vähemmän motivaatiota hänellä on mennä naimisiin. Jos naimisiinmeno on ehdottoman tärkeää naiselle, niin asia pitäisi selvittää heti seurustelun alussa. Silloin tietäisi mitä on odotettavissa ja voisi etsiä toisen miehen, jos itse haluaa ehdottomasti naimisiin mutta mies on ehdottomasti avoitumista vastaan.
Minä kysyin mieheltäni seurustelun alussa mitä hän teoreettisesti ajattelee kihloihin ja naimisiin menosta jos kokisi löytäneensä sen oikean ja hän kertoi että oli ajattelut ettei koskaan menisi naimisiin ja selitti miksi niin ajatteli. Minä kerroin oman kantani eli että minulle naimisiinmeno on tärkeä asia, koska se ensinnäkin tuntuisi hyvältä ja ihanalta ja toisekseen jos minä olisin valmis myymään oman asuntoni ja pistämään entisen elämäni uusiksi miehen takia, yhteiselon jatkumisesta pitäisi olla niin varma kuin tuollaisesta asiasta nyt varma voi olla ja siinä tapauksessa voisi yhtä hyvin mennä naimisiinkin. Mies kuunteli minun perusteeni ja totesi: "onhan se noinkin". Tuosta minulle jäi sellainen kuva, että hän harkitsee asiaa ja sen kanssa oli sitten elettävä seuraava vuosi. Sen jälkeen mies kosi ja romanttiselta se tuntui, vaikka asiasta oli keskusteltu aikaisemmin:) Siihen olen tosi tyytyväinen etten painostanut miestä, enkä kysellyt sen asian perään vaan hän sai rauhassa prosessoida asian.
Kaikille ei käy yhtä onnekkaasti, mutta joka tapauksessa minusta on ehdottoman tärkeää, että tällaiset isot asiat (mahdollinen kihlaus, naimisiinmeno ja lapsenhankinta) puhutaan selviksi heti seurustelun alussa. Asioiden järjestyminen on minusta tärkeämpää kuin romantiikka, eikä se romantiikkakaan mihinkään katoa, jos asioista ei nyt ihan puhki puhuta. - pppkkk
Mimmu4512 kirjoitti:
Kirjoitit tosi kauniisti avioliitosta tuolla ylempänä. Tuotahan se juuri on, että sitoudutaan ja siinä pysytään. Häätkään eivät sinulle fiksulle ole se kaikista tärkein asia avioitumisessa. Olen sitä mieltä, että olet ikävä kyllä saattanut menettää mahdollisuutesi noiden haaveiden toteutumiseen.
Moni mies ajattelee niin, että jos yhteinen elämä on päässyt hyvin alkuun (on hankittu yhteinen asunto ja tai perheenlisäystä), miksi enää pitäisi mennä naimisiin, kun kaikki on jo ihan hyvin. Varsinkin jos miehellä on aiempia huonoja kokemuksia vanhempiensa tai omista parisuhteistaan, niin sitä vähemmän motivaatiota hänellä on mennä naimisiin. Jos naimisiinmeno on ehdottoman tärkeää naiselle, niin asia pitäisi selvittää heti seurustelun alussa. Silloin tietäisi mitä on odotettavissa ja voisi etsiä toisen miehen, jos itse haluaa ehdottomasti naimisiin mutta mies on ehdottomasti avoitumista vastaan.
Minä kysyin mieheltäni seurustelun alussa mitä hän teoreettisesti ajattelee kihloihin ja naimisiin menosta jos kokisi löytäneensä sen oikean ja hän kertoi että oli ajattelut ettei koskaan menisi naimisiin ja selitti miksi niin ajatteli. Minä kerroin oman kantani eli että minulle naimisiinmeno on tärkeä asia, koska se ensinnäkin tuntuisi hyvältä ja ihanalta ja toisekseen jos minä olisin valmis myymään oman asuntoni ja pistämään entisen elämäni uusiksi miehen takia, yhteiselon jatkumisesta pitäisi olla niin varma kuin tuollaisesta asiasta nyt varma voi olla ja siinä tapauksessa voisi yhtä hyvin mennä naimisiinkin. Mies kuunteli minun perusteeni ja totesi: "onhan se noinkin". Tuosta minulle jäi sellainen kuva, että hän harkitsee asiaa ja sen kanssa oli sitten elettävä seuraava vuosi. Sen jälkeen mies kosi ja romanttiselta se tuntui, vaikka asiasta oli keskusteltu aikaisemmin:) Siihen olen tosi tyytyväinen etten painostanut miestä, enkä kysellyt sen asian perään vaan hän sai rauhassa prosessoida asian.
Kaikille ei käy yhtä onnekkaasti, mutta joka tapauksessa minusta on ehdottoman tärkeää, että tällaiset isot asiat (mahdollinen kihlaus, naimisiinmeno ja lapsenhankinta) puhutaan selviksi heti seurustelun alussa. Asioiden järjestyminen on minusta tärkeämpää kuin romantiikka, eikä se romantiikkakaan mihinkään katoa, jos asioista ei nyt ihan puhki puhuta.kiitos viestistä. Painotit sitä, että mielestäsi nämä asiat pitää puhua selväksi suhteen alussa. Se voi olla ihan hyvä ratkaisu, itse en sitä ajatelluty koska oli niin "itsestäänselvyys" että toki jos tästä suhteesta tulee jotain niin kohta olemme kihloissa ja sitten naimisissa -noh, niin ei sitten käynytkään. Viestisi kyllä antaa hieman toivoa ja olet tehnyt samanlailla kuin minä ettet ole kysellyt asian perään jatkuvasti ja painostanut. Minäkään en halua niin tehdä. Ehkä ajan kanssa "miehenikin" muuttaa mielensä ja jos ei niin se ei elämääni kaada. Rakastan häntä silti.
- -----
Pitäisikö sinunkin kasvaa irti äidistäsi?
Teidän on kuitenkinihankeskenänne ratkaistava, mitä haluatte.- pppkkk
kasvaa irti äidistäni? Mitä mahdat tarkoittaa. Se, että mainitsin äitini tekstissä, ei tarkoita että olen hänessä kiinni. Olen mutanut 12 vuotta sitten pois kotoa ja asun nyt vanhemmistani 2500km päässä! :)
- tarkoittaa
pppkkk kirjoitti:
kasvaa irti äidistäni? Mitä mahdat tarkoittaa. Se, että mainitsin äitini tekstissä, ei tarkoita että olen hänessä kiinni. Olen mutanut 12 vuotta sitten pois kotoa ja asun nyt vanhemmistani 2500km päässä! :)
että kasvaa henkisesti irti siitä ihannekuvasta jonka äitisi on luonut naimisissa olevasta naisesta.
Eihän se sormus ole kuin materialistinen merkki sopimukselle. Miksi se on saatava? Monet naimisissa olevat eivät sormuksiaan käytä eikä se sitä liittoa mitenkään heikennä.
Avoliitossakin voi sitoutuminen olla paljon vahvempaa kuin avioliitossa. Naimisiinmeno on vain joillekin tapa saada ulkopuolinen vahvistus sopimukselle. Parin pitäisi voida luottaa toistensa sitoutumiseen ilmankin tuota vahvistusta.
- romanttisessa vaiheessa
joten sinun on itsesi parasta ottaa avioitumisasia puheeeksi. Miksi nykyajan miehet enää menisivät naimisiin, kun he saavat kaiken ilman avioliittoakin? Naiset ovat valmiita jopa synnyttämään lapsetkin avosuhteessa ja antamaan avomiehelle yhteishuoltajuuden lapsiinsa.
- ...
Uteliaisuuttani kyselen että onko teillä lapsiakin mutta silti hän ei ole maininnut mitään kihlauksesta?
- pppkkk
... kirjoitti:
Uteliaisuuttani kyselen että onko teillä lapsiakin mutta silti hän ei ole maininnut mitään kihlauksesta?
ei ole lapsia :) Olemme 25-28-vuotiaita. Niinkuin kirjoitin, hän ei ala aiheesta keskustelemaan. Olen muutaman kerran parin viime vuoden aikana yrittänyt, kysellyt leikillisesti, välillä vakavammin, mutta hän ei lähde siihen millään tapaa mukaan. Olen tulkinnt että hän ei sitä todella halua.
- OIKEUSTOIMI!
Eikä mikään, >>musta nyt olis kyllä kiva olla naimisissa>>> juttu.
Mieti ensin edes vähän, mitä suustasi päästät. Käy ajatuksella lukemassa avioliittolaki kertaalleen, sitten puhut miehellesi. Kyllä hän ymmärtää.- pppkkk
olen miettinyt sitä myös tuolta kannalta, vaikken sitä tekstissäni maininnut. Avioliiton tuoma oikeus yhteiseen omaisuuteen toisen kuollessa on mahdollista myös hoitaa testamentilla, mikäli avioliiton satamaan ei koskaan purjehdita. Ja mitä tulee tuohon "avioliitto on kiva juttu" -siteeraukseesi, niin minä en kirjoittanut noin enkä todella ajttelekaan. Ajatukseni kyllä lukee selvästi tekstissä jos vaivaudut ajatuksen kanssa sen lukemaan. Omasta mielestä voin hyvin kertoa täällä miltä minusta tuntuu ja juuri siksi tämä on niin hyvä ja varmasti monelle terapeuttinenkin. Minä taas kehotan ihmisiä olemaan ajattelematta liikaa vaan kirjoittaisivat rohkeasti miltä tuntuu. Stemppiä sinulle, kirjoituksesi perusteella voisin väittää että sinullakin painaa jokin.
- naiselle!
pppkkk kirjoitti:
olen miettinyt sitä myös tuolta kannalta, vaikken sitä tekstissäni maininnut. Avioliiton tuoma oikeus yhteiseen omaisuuteen toisen kuollessa on mahdollista myös hoitaa testamentilla, mikäli avioliiton satamaan ei koskaan purjehdita. Ja mitä tulee tuohon "avioliitto on kiva juttu" -siteeraukseesi, niin minä en kirjoittanut noin enkä todella ajttelekaan. Ajatukseni kyllä lukee selvästi tekstissä jos vaivaudut ajatuksen kanssa sen lukemaan. Omasta mielestä voin hyvin kertoa täällä miltä minusta tuntuu ja juuri siksi tämä on niin hyvä ja varmasti monelle terapeuttinenkin. Minä taas kehotan ihmisiä olemaan ajattelematta liikaa vaan kirjoittaisivat rohkeasti miltä tuntuu. Stemppiä sinulle, kirjoituksesi perusteella voisin väittää että sinullakin painaa jokin.
Elämänkumppanit ovat yleensä suurin piirtein samanikäisiä nyky-Suomessa. Naiset kuitenkin elävät useita vuosia vanhemmiksi. Tilastollisesti nainen, joka "suostuu" (vai "haluaa") elämään avioliiton omaisessa tilanteessa ilman avioliittoa, joutuu kärsimään puolison kuollessa: perintö menee lapsille, eikä leskeneläkettä heru. Tuosta testamentista en tiedä: nykylaki vaatii maksamaan kai isommat perintöverot, viisaammat korjatkoot.
Tosin voi se mieskin leskeneläkettä saada, jos nainen kupsahtaa. Näitä kun ei kukaan halua miettiä, eikä eläkeyhtiöt tietenkään mainosta!
- myös 4 vuotta seurustellut...
minulla oli ihan tismalleen samanlainen tilanne jonkin aikaa sitten.
avomieheni ei halunnut naimisiin vaikka meillä on meidän kummankin mielestämme maailman ihanin liitto ja tiedämme että olemme lopun elämämme yhdessä.
podin todella huonoa oloa koska halusin naimisiin, ihan vaan kahdestaan, ilman juhlia, rakkaudesta miestäni kohtaan. kaikki nämä asiat yritin hänelle selittää, mutta hän piti päänsä eikä halunnut naimisiin. pelkäsi varmaan kun hänenkin vanhempansa olivat eronneet ja äitinsä eronnut vielä uudestakin miehestä.
no, jonkin ajan olin asiasta hiljaa, kunnes tajusin selittää juuri avioliiton lainoppiset puolet. kerroin että jos joskus hankimme lapsia, haluan olla heidän kanssaan saman niminen ja että mitä käy jos jompikumpi kuolee yms. eli romanttinen kanta mikä minulla oli ei vakuuttanut miestäni vaan piti kertoa asiat "käytännöllisemmin".
sen jälkeen miehenikin tajusi asian ja nyt olemme menneet naimisiin onnellisesti maistraatissa, ilman juhlia, ihan kahdestaan. eikä arkemme ole muuttunut pätkääkään, vaan minä olen saanut kiven pois sydämeltäni.
toivon että saat miehesi tajuamaan ettei avioliitto muuta suhdetta todellakaan huonompaan suuntaan, se on ainoastaan ihmisistä kiinni. - Sydänystäväsi
Tosirakkaus ei tarvitse avioliittoa laastarikseen. Jos kumppanuuden tunnukseksi tarvitaan keinotekoinen tapapohjainen vihkiminen, nousee jo epäilys kumppanuuden todellisesta luonteesta. Kahden ihmisen välinen todellinen rakkausliitto ei tarvitse valtiota tai kirkkoa tunnustajakseen.
Siksi hyvät miehet eivät kosi.- kirjoittajaa
Viestiketjun aloittajalla ovat asiat hyvin, koska hänellä on hyvä liitto. Ymmärrän silti avioitumisen tarpeen juuri niistä syistä, jotka hän kirjoittaa. Itse olen seurustellut 3 vuotta, emme asu yhdessä, mies ei sitoudu, vaikka tunnetta piisaa puolin ja toisin. Hänellä on omat syynsä.
Toivon, ettei kirjoittaja tee asiasta liian isoa kynnystä, koska parisuhde on hyvä, mutta ymmärrän.... - avioliiton merkityksestä
Kaikkien ihmisten kohdalla kyse ei todellakaan ole "laastarista", halusta saada prinsessapäivä tai siunaus joltakin taholta! Naimisiinmeno on erittäin edullinen, nopea ja käytännöllinen tapa pistää käytännön asiat kerralla kuntoon. Siinä sivussa moni saa kyllä myös ihanan vahvistuksen siitä, miten kumpikin on sitoutunut suhteeseen karvoineen kaikkineen.
Oletko sinä itse eroperheen lapsi tai vanhempiesi suhde on ollut huono..? Ikävä kyllä avioliiton vastustaminen tuntuu kumpuavan aivan suoraan omien vanhempien epäonnistuneen liiton seuraamisesta, samoin ne joiden vanhemmat ovat eronneet, tuntuvat eroavan helpommin itsekin. En tunne yhtään ihmistä, jonka vanhemmilla olisi ollut onnellinen parisuhde mutta itse ajattelisi ettei tule koskaan avioitumaan. Jos on kotoaan saanut mallin siitä, miten kumppanit voivat elää yhdessä toisiaan rakastaen ja kunnioittaen ja vaikeudet voittaen, ei myöskään ehkä niin helposti suostu huonoon kohteluun, valitse huonoa kumppania ja joudu eroamaan. Tämä viimemainittu on ihan omaa teoriaani;) - madrielle
Oon samoilla linjoilla sun kanssa avioliitosta, mutta ei siinäkään ole mitään väärää tai pahaa, jos joku haluaa avioliiton symboloidakseen rakkauttaan, kuten tämän viestiketjun aloittaja.
Ja rakkaus ei ehkä tarvitse valtiota tai kirkkoa, mutta eikös avioliitosta voi kuitenkin hyötyä, jos toinen jää esim. leskeksi? Vai ovatko avoparit samalla viivalla avioparien kanssa? (Epäilen suuresti, mutta jos näin on, niin hyvä niin!) - on aukko
avioliiton merkityksestä kirjoitti:
Kaikkien ihmisten kohdalla kyse ei todellakaan ole "laastarista", halusta saada prinsessapäivä tai siunaus joltakin taholta! Naimisiinmeno on erittäin edullinen, nopea ja käytännöllinen tapa pistää käytännön asiat kerralla kuntoon. Siinä sivussa moni saa kyllä myös ihanan vahvistuksen siitä, miten kumpikin on sitoutunut suhteeseen karvoineen kaikkineen.
Oletko sinä itse eroperheen lapsi tai vanhempiesi suhde on ollut huono..? Ikävä kyllä avioliiton vastustaminen tuntuu kumpuavan aivan suoraan omien vanhempien epäonnistuneen liiton seuraamisesta, samoin ne joiden vanhemmat ovat eronneet, tuntuvat eroavan helpommin itsekin. En tunne yhtään ihmistä, jonka vanhemmilla olisi ollut onnellinen parisuhde mutta itse ajattelisi ettei tule koskaan avioitumaan. Jos on kotoaan saanut mallin siitä, miten kumppanit voivat elää yhdessä toisiaan rakastaen ja kunnioittaen ja vaikeudet voittaen, ei myöskään ehkä niin helposti suostu huonoon kohteluun, valitse huonoa kumppania ja joudu eroamaan. Tämä viimemainittu on ihan omaa teoriaani;)Teoriassasi on aukko, silä otantasi on liian pieni eli tuttavapiirisissäsi ei vain ole riittävästi ihmisiä.
Minä esimerkiksi olen yksi jonka vanhemmilla on oikein onnistunut ja onnellinen avioliitto, mutta silti itse en aio koskaan mennä naimisiin. Syynä on se, etten ole milloinkaan lukenut tai kuullut mistään riittäviä, järkeviä perusteluja sille miksi minun pitäisi mennä naimisiin ja siten tukea vanhentunutta instituutiota tai tapaa. Aikoinaan oli tapana kolkata naisia nuijalla päähän ja raastaa heidät hiuksista luolaan, eikä sitäkään tapaa väkisin kukaan halua ylläpitää. - pppkkk
on aukko kirjoitti:
Teoriassasi on aukko, silä otantasi on liian pieni eli tuttavapiirisissäsi ei vain ole riittävästi ihmisiä.
Minä esimerkiksi olen yksi jonka vanhemmilla on oikein onnistunut ja onnellinen avioliitto, mutta silti itse en aio koskaan mennä naimisiin. Syynä on se, etten ole milloinkaan lukenut tai kuullut mistään riittäviä, järkeviä perusteluja sille miksi minun pitäisi mennä naimisiin ja siten tukea vanhentunutta instituutiota tai tapaa. Aikoinaan oli tapana kolkata naisia nuijalla päähän ja raastaa heidät hiuksista luolaan, eikä sitäkään tapaa väkisin kukaan halua ylläpitää.hauska kommentti! Ihan kyllä ymmärrän täysin kantasi, itse ajattelen joistakin toisista asioista vähän samaan tyyliin. Siis se EI TODELLAKAAN minun maailmaani kaada vaikka jatkettais elämäämme avoparia. Tässä keskustelussa on tullut esille aika painavia perusteluita miksi avioon kannattaa mennä ja ne on ihan lakiin perustuvia asioita mutta tämä keskustelu on todella myös avannut uusia näkökulmia siitä että todellakin se on vanha tapa ja luulisin että kohta lakikaan ei tunne sanaa avioliitto -tai kirkko.
- pppkkk
madrielle kirjoitti:
Oon samoilla linjoilla sun kanssa avioliitosta, mutta ei siinäkään ole mitään väärää tai pahaa, jos joku haluaa avioliiton symboloidakseen rakkauttaan, kuten tämän viestiketjun aloittaja.
Ja rakkaus ei ehkä tarvitse valtiota tai kirkkoa, mutta eikös avioliitosta voi kuitenkin hyötyä, jos toinen jää esim. leskeksi? Vai ovatko avoparit samalla viivalla avioparien kanssa? (Epäilen suuresti, mutta jos näin on, niin hyvä niin!)niin, olet oikeassa, aviopari ja avopari eivät ole lain mukaan samalla viivalla :(
- pärjäile
3 vuotta odottakaa. Avioliiton merkitys
on vähäistä? Pastori sallii venailla.- Uskis joukkoon myös=)
Olen uskovainen ja aika vanhoillinen sellainen, kun aloin seukkaamaan "ei niin vanhoillisen " pojan kanssa niin sanoin heti ekan kuukauden aikana, että en muuta yhteen, en haluaisi käydä yhdessä saunassa enkä harrastaa seksiä ennen kuin ollaan menty naimisiin..niin mulla se on eri juttu kun uskon sellaiseen mitä useimmat pitää ihan hömpänpömppänä,mutta Jumala on oikeesti kantanu meitä ja johdattanut..on ollut aika iso kriisikin välissä mutta uskon että meitä on siunattu! Puolen vuoden yhdessä olon jälkeen hän kosi ja tuntuu tosi hyvältä..minulla ei siis ole mitään kokemuksen tuomaa varmuutta, haluan vain kannustaa naimisiinmenoon, koska siinä Taivaan isämme siunaa parin ja minun mielestäni se on ainoa avain kestävään suhteeseen toki siinä muutakin tarvitaan! En todellakaan halua tuomita ketään, jokaisella on oikeus omiin valintoihin, Jumala on antanut meille sen vapautena . Hän ei halua sitoa tai pakottaa meitä mihinkään, eikä meitä ole myöskään luotu tuomitsemaan tänne muita!
Mutta niin joku puhui siitä romanttisuudesta.. Mikäs sen romanttisempaa, kuin antaa häälahjaksi ensimmäisen "yhteisen" yön Siukkuja kaikille ja voimia ja rohkeutta ottaa asiota esille!
- Eikoskaan
Aika samanlainen tilanne myös täällä. Viidettä vuotta ollaan yhdessä, niistä suurin osa avoliitossa, ja yhteinen asuntolainakin on. Vaan ei tietoakaan sitoutumisesta avioliiton muodossa. Suhteemme on mielestäni hyvä, tasapainoinen, turvallinen ja rakastava, joskin tokihan jotakin kahnausta on silloin tällöin ;)
Asiasta ollaan puhuttu, mies ei ole niitä joille avioliitto on yhdentekevä asia vaan ottaa sen hyvinkin tosissaan. Meillä myös omat vanhempani edelleen onnellisesti naimisissa, miehen vanhemmat eronneet ja olleet jo ennen sitä "kuolleessa liitossa" vuosia. Liekö sitten siitä johtuvaa että haluaisi jollakin tavalla olla aivan 100% varma suhteemme kestävyydestä, vaikka olen yrittänyt selittää ettei kukaan voi sellaista takuuta antaa vaan molempien luja tahto on parasta mitä voimme suhteen hyväksi tehdä. Ilmeisesti mies odottaa jotain "täydellistä aikaa" kosinnalle, ei siis välttämättä puitteita itse tapahtumalle vaan sitä että meillä joskus vielä ei olisi pienintäkään ristiriitaa suhteessa ja kaikki olisi kuin sadussa. Ei muuten ole kuitenkaan mikään taivaanrannanmaalari vaan ihan tukevasti jalat maan pinnalla, ilmeisesti vain asettaa kohtuuttomia odotuksia sille liiton arjelle maagisen "tahdon" sanomisen jälkeen...
Olen ihan väsynyt tämän asian miettimiseen, mutta kuitenkin se mielen pohjalla kaihertaa useasti vaikka miten yritän olla ajattelematta. Puhumiseenkin aiheesta olen turhautunut, koska olen jo moneen kertaan kertonut omat näkemykseni, sen että avioliitto on arkea ihan niin kuin avoliittokin, taloudelliset näkökohdat, oman haaveeni avioliitosta (prinsessahäille ei tarvetta, uskon kuitenkin että mies olisi avioitumisen yhteydessä meistä se innokkaampi juhlien järjestäjä koska muutenkin sellaisista pitää) jne. Tuntuu että jos puhun niin se on painostamista vaikka muotoilisin asian miten, ja jos en puhu niin ei mitään tapahdu sittenkään. Enin mitä miehestä olen saanut irti on "sitku"-kommentit, eli sitten _ehkä_ kosii kun on sitä tai tätä, mikäli silloin on oikea fiilis - moni näistä sitkuista on jo toteutunut vaan kosintaa ei ole kuulunut. Mahdolliset lapset haluan tehdä vasta avioliittoon, mutta mikäli vielä monta vuotta tätä vetkutusta jatkuu niin luontoäiti hoitaa niin ettei tarvitse lapsia tehdä :(
Suhteen päättäminen ei ole toiveissani millään tavalla, enkä aio sitä tämän asian takia tehdä. Mieskään ei ole minkäänlaisia eroaikeita missään vaiheessa esittänyt, ja uskon että fiksuna talousasioiden hoitajana ei olisi kanssani isoa asuntolainaa ottanut jos ei aikoisi kanssani jatkossakin porskuttaa. On vain niin riittämätön olo.- pppkkk
huoh, todella ikävää, asia tuntuu olevan sinulle todella tärkeä kun kotonakin siitä paljon puhunut. Minä taasen olen yrittänyt olla mahdollisimman hiljaa etten painostaisi toista..
Toivon että löydätte tien, samaa toivon itselleni ja tulen varmasti kertomaan jos se ihme tapahtuu! :) - Eikoskaan
pppkkk kirjoitti:
huoh, todella ikävää, asia tuntuu olevan sinulle todella tärkeä kun kotonakin siitä paljon puhunut. Minä taasen olen yrittänyt olla mahdollisimman hiljaa etten painostaisi toista..
Toivon että löydätte tien, samaa toivon itselleni ja tulen varmasti kertomaan jos se ihme tapahtuu! :)Joo, parhaani mukaan minäkin olen pyrkinyt pitämään suuni kiinni aiheesta, juuri siksi ettei mies kokisi painostusta, mutta aina välillä tuo asia kuitenkin putkahtaa esille. Viime aikoina kaveripiirin kihlautumis- ja avioitumis"buumi" on aiheuttanut näitä tilanteita, mies huomaa että menen hiljaiseksi kun kuulen taas uudesta kihlausuutisesta tms. Hankalaa olla, kun asia kaihertaa mieltä ja silti se pitäisi salata. Ja kun olen itse suhteesta ja sen arkipäivästä kuitenkin kovin onnellinen, en usko enkä halua avioliiton muuttavan siinä mitään. Eli fiilikseni ovat kuin vuoristorata...
Tsemppiä sinnekin!
- miksi?
10 vuotta yhdessä, 3 lasta ja avoliitossa. Mutkia on ollut matkan varrella, ylä- ja alamäkiä mutta naimisiin ei olla menossa. Eipä ole meidän "juttumme" se, hyvä niin.
- Eikoskaan
Niin, mutta eikös tässä ketjussa olekin kyse niistä pareista, joissa toiselle avioliitto olisi "se juttu", mitä tekemistä asian kanssa on sillä että joissakin pariskunnissa molemmat ovat tyytyväisiä avoliittoon..?
- avokki kuolee
Joudut maksamaan perinnöstä 3-kertaisen veron, toisin kuin aviopuoliso. Siinä ainakin minulle ihan riittävästi syytä. Plus ettei tarvitse edes mitään testamentteja tehdä, vaan suoraan se avio-osa kuuluu toiselle ja leskellä on myös oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon, toisin kuin "avoleskellä".
- morsian 55v
avokki kuolee kirjoitti:
Joudut maksamaan perinnöstä 3-kertaisen veron, toisin kuin aviopuoliso. Siinä ainakin minulle ihan riittävästi syytä. Plus ettei tarvitse edes mitään testamentteja tehdä, vaan suoraan se avio-osa kuuluu toiselle ja leskellä on myös oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon, toisin kuin "avoleskellä".
lähin omainen on avopuolison äiti/isä/sisarukset, et sinä.... no tietenkin teidän yhteiset lapset ovat etusijalla.
Sinulla ei lain mukaan ole edes valtaa päättää, millaiset kukkaset tulisivat avokkisi arkun päälle, jos "lähiomaiset" toisin päättävät.
Tiedän erään avosuhteen päättyneen niin, että "avoleskeä" ei kutsuttu edes avopuolisonsa hautajaisiin... no tämä oli tämmönen yksittäistapaus, mutta ääriesimerkki kuitenkin avio-oikeuksista. - pppkkk
morsian 55v kirjoitti:
lähin omainen on avopuolison äiti/isä/sisarukset, et sinä.... no tietenkin teidän yhteiset lapset ovat etusijalla.
Sinulla ei lain mukaan ole edes valtaa päättää, millaiset kukkaset tulisivat avokkisi arkun päälle, jos "lähiomaiset" toisin päättävät.
Tiedän erään avosuhteen päättyneen niin, että "avoleskeä" ei kutsuttu edes avopuolisonsa hautajaisiin... no tämä oli tämmönen yksittäistapaus, mutta ääriesimerkki kuitenkin avio-oikeuksista.Todella hyvä että kirjoitatte myös tämän puolen asiasta! Aion näyttää avopuolisolleni kirjoittamani ketjun ja myös vastaukset, joissa näkyy usean inmisen erilaiset mielipiteet. Mikäli rakennamme ja hankimme omaisuutta yhdessä, kaikista järkevintä olisi mennä naimisiin, ettei toinen joudu kodistaan kadulle mikäli toinen äkisti kuolee. Jännä että laki katsoo asian noin, vaikka esim kela kanssa samat periaatteet kuin avioparinkin.
- Morsian 55v
pppkkk kirjoitti:
Todella hyvä että kirjoitatte myös tämän puolen asiasta! Aion näyttää avopuolisolleni kirjoittamani ketjun ja myös vastaukset, joissa näkyy usean inmisen erilaiset mielipiteet. Mikäli rakennamme ja hankimme omaisuutta yhdessä, kaikista järkevintä olisi mennä naimisiin, ettei toinen joudu kodistaan kadulle mikäli toinen äkisti kuolee. Jännä että laki katsoo asian noin, vaikka esim kela kanssa samat periaatteet kuin avioparinkin.
Et sinä kadulle joudu, yhteinen omaisuus on juridisesti yhteistä, samoin lapset. Tosin avokkisi joutuu kirjallisesti tunnustamaan mahdolliset yhteiset lapset omikseen. Joistakin se saattaa tuntua nololta.
Ainoastaan suku "omistaa" avokkisi, et sinä.
Kaikkiin "tärkeisiin" asiakirjoihin, joihin tarvitaan lähiomaisen nimi (esim. sairaala, virkavalta yms...) sinun nimesi ei kelpaa, ei edes vaikka olisitte kihloissakin,(kihlaus ei ole virallinen suhde.
Sinun, jonka pitäisi olla se kaikkein tärkein ja läheisin ihminen avopuolisollesi, paikkasi virallisesti sijoittuukin hyvin kauas.
Itse kihlattuna tunnen itseni ulkopuoliseksi useissa eri arjen tilanteissa, missä miehen äiti ja sisar menevät arvojärjestyksessä mieheeni nähden minua edelle, vaikka minut huomioidaankin suvussa hyvin, tasavertainen en kuitenkaan ole.
Jokainen pari miettii keskenään heille parhaan mahdollisen tavan, millaisessa suhteessa elävät. Kaikkiin ei päde ajatuksellisesti samat menettelyt, mutta lain kirja on yksiselitteinen ja kaunistelematon.
Siunausta elämäänne!
- Ihan omat mielipiteet
Minulla vanhemmat erosi kun olin ehkä yksivuotias. Äidinäidillä ollut kolme eri suhdetta jotka olleet niin vakavia että on asuttu yhdessä ja tehty lapsia. Isän vanhemmilla ei ole mennyt niinkään hyvin.
Ja minä tahdon ihan ehdottomasti naimisiin, ja mies saa luvan romanttisesti kosia tai suutun. Enkä vielä edes tiedä kenen kanssa tahdon naimisiin mutta aion silti sitten kun löytyy "se oikea". En kevyistä syistä mene naimisiin, jos on epäilys ettei ole kestävä suhde menossa, pari vuotta olen jo ehtinyt avopuolisona asumaan.- pppkkk
kyllä, kaikki me ollaan yksilöitä, koetut pettymykset eivät välttämättä vaikuta ettei avioliittoon uskoisi. Todella oma arvio avopuolisoni kantaan on hänen äitinsä menneisyys ja on hän tästä vihjannutkin, mutta kuka tietää todelliset syyt. Ehkä hän vain ei uskalla tai ole valmis.
- miehellesi..
kyllä hän vielä sinua kosii.Itse olen mieheni kanssa ollut yhdessä jo 20 vuotta ja tänä kesänä meidät vihittiin sitten.Jankutin hänelle ja vuositolkulla naimisiinmenosta,ja vastaus oli aina vain sama että mikäs kiire tässä on.Sitten päätin etten enää puhu koko naimisiinmenosta mitään,niin eräänä kauniina kesäiltana se kosinta sitten tuli. Hienot oli häät ja lapset jo murkkuikäisiä morsiusneitoja :)
- pppkkk
Kiitos viestistäsi, vähän säikähin että noinko kauan minun on odotettava! 20 vuotta tuntuu hyvin pitkältä ajalta ja minä olisi mielelläni naimisissa senkin ajan! :) Mutta onnea teille, aivan ihanaa että häät tulivat kuitenkin ja ettei kumpikaan ajatellu ettei niitä enää viitsisi pitää. :)
- perttuliprui
Ensiksi tekee mieleni kysyä, että mahdatko olla suomalainen, kun tekstissä on niin paljon muotoiluvirheitä :D. Se ei tietenkään ole asian ydin.
Mikset voi luvata rakastavasi miestäsi lopun elämääsi onnellisena ilman sormusta. Jos sormus on tärkeä niin tehkää kompromissi ja menkää kihloihin. Silloin olette puoliksi naimisissa ja puoliksi avoliitossa. Kosi sinä jollei mies siihen kykene. Toki olisi hienoa varmaan että suhteella olisi se "virallinen" viimeinen sinetti. Riippuu ihmisestä ja siitä mikä elämässä on tärkeintä. Olisi kai se hienoa juhlistaa kahden ihmisen rakkautta ja yhteyttä ja kuuluttaa siitä siten koko maalle, mutta ei ketään voi pakottaa naimisiin. Mitenköhän miehesi suhtautuminen sinuun muuttuisi, jollet kuuntelisi ja hakisit vain omaa etuasi.. ihan yhtä vaikeaa tämä on varmasti hänellekin.- hdjskhd
"Jos sormus on tärkeä niin tehkää kompromissi ja menkää kihloihin. Silloin olette puoliksi naimisissa ja puoliksi avoliitossa."
tuo nyt oli tyhmin kuulemani ehdotus! entä sitten jos he olisivat kihloissa ja koko suku vaan odottaisi häitä. kiva muistutus sille naiselle ettei niitä häitä välttämättä koskaan edes tule... eli kihloihin vain jos molemmat ovat valmiita myös naimisiin, muuten täytyy "tyytyä" avoliittoon tai erota. - pppkkk
voi perttuliprui, anna minulle anteeksi. Olen vain tällainen vähän kouluja käynyt nainen, en osaa kirjoittaa tarpeeksi hyvin ja muotoilla asiaani riittävän hyvin tänne suomi24. Minun olisi pitänyt palkata joku lukemaan tekstini läpi ennen lähettämistä, jotta tekemäni virheet eivät olisi pistäneet sinun silmään. Mutta oikein mukavaa, rakas ystäväni, jos sinulla on hauskaa näitä viestejä lukiessa. Mukavaa. Ja kyllä, olen suomalainen ja häpeäksi suomalaiselle yhteiskunnalle. En ole edes akateemisesti koulutettu.
Hmm.. vastauksesta huomasi että olit ehkä lukenut tekstini, mutta et todellakaan ymmärtänyt kirjoittamaani. Kuten kirjoitin, pysyn hänen rinnallaan, kaikki jatkuu ja rakastan häntä edelleen! Tottakai! Tämä ei todellakaan ole minulle kynnyskysymys, mutta itseäni toistaakseni "harmillista se silti olisi"
Tämä asia on todella minun oma murheeni, omassa pienessä sievässä päässäni. Me ei asiasta kotona keskustella, enkä aja sitä pakolla läpi. Käsitit siis ihan väärin. - pppkkk
hdjskhd kirjoitti:
"Jos sormus on tärkeä niin tehkää kompromissi ja menkää kihloihin. Silloin olette puoliksi naimisissa ja puoliksi avoliitossa."
tuo nyt oli tyhmin kuulemani ehdotus! entä sitten jos he olisivat kihloissa ja koko suku vaan odottaisi häitä. kiva muistutus sille naiselle ettei niitä häitä välttämättä koskaan edes tule... eli kihloihin vain jos molemmat ovat valmiita myös naimisiin, muuten täytyy "tyytyä" avoliittoon tai erota.kiitos, ihanaa kun on ihmisiä jotka ovat mun puolella! :) Todellakin tyhmä ehdotus, mutta ymmärretään että se tulee miehen suusta. Nainen ei moista ehdottaisikaan!
Oikeesti mulle ihan sama muuten mitä suku ajattelee, koska häät eivät ole mulle tärkeä asia, oikeestaan en välttämättä halua niitä ollenkaan. Suku tuskin noteeraa maistraatissa vihkimistä mitenkään :) Haluaisin että mieheni kokisi asian kuten minä, mutta tuskin sitä voi muuttaa miten toinen asian näkee. Samoin jos naimisiin ei koskaan mennä, tulen minä varmasti sitä aina harmittelemaan mielessäni.
- irmeeeeli
hei! ajattelin kirjoittaa asiasta koska meillä on melkeinpä sama tilanne. vähän päinvastoin kuitenkin, koska mieheni haluaisi naimisiin, mutta minä en. olen tehnyt asiani niin selväksi että vaikka nyt olen sitä mieltä että jos se on hänelle niin tärkeää ja ehdoton haave niin voisin sitä harkita, niin hän ei varmaan uskalla kosia :)
oma taustani sellainen, että äitini on eronut isästäni, mutta nyk. onnellisesti avoliitossa ja kaksi lastakin heillä on. he ei ole menneet naimisiin, koska äitini on sitä mieltä että naimisiin mennään vain kerran. kuitenkin ovat onnellisia, vaikka isäpuolta otti melkein sydämmestä kun äiti teki tällaisen päätöksen. ympärilläni on paljon eronneita ihmisiä, olen nähnyt hyvin onnellisia ja intohimoisesti toisiaan rakastavia ihmisiä jotka ovat eronneet katkerasti.
minä tyydyn siihen että rakastan miestäni ja hän minua. kyllä naimisiinmeno on alunperin sitä että vannotaan jumalan nimeen ja sitä minä en tarvitse. en halua todistaa kenellekään että rakastaisin ja kestäisin kaiken, ihmisiin ei vain voi luottaa niin sokeasti...huomaatteko että minulla on selkeästi ongelma tämän suhteen? :D tiedän sen. mut näin se on...toivottavasti ymmärrätte...
ja sulle alkuperäinen kirjoittaja sitkeyttä! kyl munkin mies on saanut mua vähän harkitsemaan asiaa ihan sillä että rakastan tosiaan häntä paljon ja nyt kun hän ei ole painostanut ja antanut mun ymmärtää että se on tärkeää hänelle niin ehkä joskus minäkin vielä voisin puhua asiasta rakentavasti ja muuttaa mielipidettäni. tällä hetkellä olen aika lapsellisesti vain todennut että ei tai sitten olen ollut vain hiljaa...- pppkkk
todella hienoa että kirjoitit tällaisen näkemyksen asiasta. Näkee kyllä että suhtaudut avioliittoon vakavasti, jotkuthan eivät mene naimisiin koska eivät usko moiseen touhuun tai pidä sitä minään. Sinä tiedät että siinä on suuria riskejä ja sama pätee minullakin! Tiedän että yli puolet pareista eroaa, omilla vanhemmillakkin se on ollu monesti lähellä mutta sitkeesti ovat pysyneet yhdessä ja vaikeudet voittaneet. Nykyisin heillä on hyvä olla, vaikeudet lujittaneet suhdetta.
Kun olen lukenut näitä kirjoituksia, mulle on tullut avioliitosta hieman erilainen käsitys myös, suhtautuminen on muuttunut. Luin juuri erään naisen vastauksen joka kirjoitti avioliitosta mitä se on lain silmin. Löytyy ketjun puolesta välistä.
Todellakin, en ajattele enää niin romanttisesti avioliitosta, vaan niille pareille jotka ovat eronneet, avioliitto on sen ajan turvannut mm sen että toisella on oikeus toisen omaisuuteen hänen mahdollisesti kuoltua. Esimerkiksi yhteiseen taloon. Avopuolison perii hänen vanhemmat tai mahdolliset lapset mutta et sinä. Ainakin minulle tällainen teksti vain vahvistaa sen että kestää minkä kestää, mutta ihan jos yhteistä omaisuutta hankitaan ja yhdessä eletään..talo rakennetaan, avioon kannattaa mennä. Sellainen "turvavyö" se kuitenkin on. - Avioliiton kannattaja
pppkkk kirjoitti:
todella hienoa että kirjoitit tällaisen näkemyksen asiasta. Näkee kyllä että suhtaudut avioliittoon vakavasti, jotkuthan eivät mene naimisiin koska eivät usko moiseen touhuun tai pidä sitä minään. Sinä tiedät että siinä on suuria riskejä ja sama pätee minullakin! Tiedän että yli puolet pareista eroaa, omilla vanhemmillakkin se on ollu monesti lähellä mutta sitkeesti ovat pysyneet yhdessä ja vaikeudet voittaneet. Nykyisin heillä on hyvä olla, vaikeudet lujittaneet suhdetta.
Kun olen lukenut näitä kirjoituksia, mulle on tullut avioliitosta hieman erilainen käsitys myös, suhtautuminen on muuttunut. Luin juuri erään naisen vastauksen joka kirjoitti avioliitosta mitä se on lain silmin. Löytyy ketjun puolesta välistä.
Todellakin, en ajattele enää niin romanttisesti avioliitosta, vaan niille pareille jotka ovat eronneet, avioliitto on sen ajan turvannut mm sen että toisella on oikeus toisen omaisuuteen hänen mahdollisesti kuoltua. Esimerkiksi yhteiseen taloon. Avopuolison perii hänen vanhemmat tai mahdolliset lapset mutta et sinä. Ainakin minulle tällainen teksti vain vahvistaa sen että kestää minkä kestää, mutta ihan jos yhteistä omaisuutta hankitaan ja yhdessä eletään..talo rakennetaan, avioon kannattaa mennä. Sellainen "turvavyö" se kuitenkin on.Mielstäni avioliitto poikkeaa suurestikin avoliitosta. Siitä ei lähdetä kävelemään niin helposti yksistään jo sen takia, että samalla a) rikottaisiin lupaus, b) liiton juridinenkin mitätöinti vaatii aikaa ja c) sormus muistuttaa siitä, että on joskus luvannut sitoutua ja tehdä työtä liiton eteen.
Sitten jos liitto hajoaa kaikista näistä jarruista, hyvästä tahdosta ja työskenelystä huolimatta, sitten voi päästää irti.
Luulen, että sinä olisit valmis tekemään miehellesi jotain sellaista, mistä et itse pidä mutta mikä hänelle on tärkeää. VOisiko tätä avioitumista ajatella samanlaisena lahjana häneltä sinulle?
- madrielle
Mitä jos vain yrittäisit saada keskustelun aikaiseksi tuosta aiheesta ja kertoisit kaiken mitä kirjoitit tuohon aloitusviestiin? Vakuutti ainakin mut siitä, että miksi haluat avioliiton ja, että olet ajatellut asiaa useammasta näkökulmasta.
Lisäksi, eikö olisi hyvä kuulla se 'ei' ihan mieheltä itseltään, eikä vain omilta päätelmiltään? Elät vain kerran ja jos avioliitto on jotain mitä todella haluat, niin luulisi, että olisit enemmän valmis sen eteen yrittämään.
En mä tarkoita, että miehesi suostuisi avioliittoon keskustelun, ehdotuksen tai vihjauksenkaan jälkeen, mutta ainakin asiaa olisi sitten käsitelty, eikä se perustuisi vain sinun mielikuviesi varaan - jotka voivat olla oikeita, en kiellä sitäkään.
Toivottavasti asiat selviävät ja ratkaisu löytyy. :) Oli kiva lukea miten hyvin asiat muuten toimivat. Onnea kesämökin rakenteluun! - Terppa..
oikein hyvin....me olemme seurustelleet 7 vuotta ja miehelläni on yksi avioliitto takana nuorena tehty ehkä liian hätiköityjä päätöksiä.....
mulla oli aluksi haave kirkkohäistä ja juhlista yms... mutta sitten kun asiaa pidemmälle ajattelin niin totesin että maistraatti vihkimien sopii oikein hyvin, koska kysehän on vain meidän kahden rakkauden tunnustamisesta ja vannomisesta toisillemme.
joten niinpä teimme sen nyt tiistaina 30.09.08 ja olo on mahtava...
toivon teille kaikkea hyvää ja kärsivällisyyttä asian suhteen...:))) - Santeri X
Mikäli symboolinen naimisiin meno on sinulle noin tärkeä, kosi sinä. Elämme tasaarvoisessa yhteiskunnassa joten se on aivan sama kumpi kosii.
Miehellesi symboli sormessa merkitsee eri asiaa (kaikki on katoavaista) kuin sinulle (ikuinen liitto), arkipäivän kuvioita tuo ei kylläkään muuksi muuta.
Vanhan viisauden mukaan kivi kannattaa ottaa kengästä pois jotta matka mukavasti jatkuu, otappa härkää sarvista. - kalle
minulla uusi suhde , mutta olen melko varma että menemme aika äkkiä naimisiin,vaikka olen aimminkin ollut kaksi kertaa mutta tämä nainen tuntuu luotettavalta ja jokasuhteessa viksusta naiselta ,ja kysyin ihan muutaman päivän jälkeen häneltä et onko hän valmis sitoutumaan ja vastasi myöntävästi,mutta aika sen sit näytää kuinka sit käy,mutta minä olen asiaan valmis vaikka olen mies.
- hää"hullu"
Ihan selvästi tuossa vaikuttaa se ettei miehesi usko avioliittoon koska hänen äitinsä oli mikä oli..Ehkä mies myös pelkää sinusta tulevan samanlainen? Että naimisiin mentyänne muutut jotenkin..Sori vaan,mutta sympatiani ovat enemmän miehesi puolella..Ymmärrän että häntä ahdistaa/pelottaa ajatus tai sitten häntä vain ei kiinnosta. Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin aika ja puhuminen..Ehkä hän joskus rohkaisee mielensä ja menee kanssasi naimisiin. Mutta älä pakota tai ressaa..Yritä ymmärtää hänen kantansa. Voitte päästä jonkinlaiseen yhteyteen kun vaan yrität sinnikkäästi asiasta puhua..eikä nimenomaan paasata tai vihoitella. Kaikilla meillä on lapsuuden taakat ja traumat. Kyllä minäkin haluaisin mieheni kanssa naimisiin ja lapsia mutta yritän olla kärsivällinen..Se ei ole helppoa mutta eihän ketään pakottaakkaan voi ja mieluumin halun että mieheni haluaa sitä myös itse. Voimia ja jaksamista!
- molempia
Kirjoituksesi oli hyvä ja luin sitä mielenkiinnolla. Oikeastaan siinä tulikin varmastikin se, mitä todella tässä tilanteessa ja asiassa onkin parhaillaan käymässä, eli toisella on hyvin erilainen kokemus ja toisella päinvastainen. Toiselle avioliitto sanana saattaa jo sattua ja tehdä kipeää. Miehesi ikäänkuin haluaa että "ei tuota en halua,tuota joka niin paljon satutti". Ja toiselle avioliitto merkitsee rakkautta kumppanuutta ihanaa hyvää ja myönteistä.
Mä sanoisin, älkää vaatiko toisiltanne tässä asiassa yhtään mitään. Antakaa AIKAA. isot asiat menneisyydessä vaativat aina paljon aikaa,aikaa ja aikaa. Älkää painostako toisianne tässä asiassa mihinkään ratkasuun, sillä selvästikin miehesi ei kykene avioitumaan taustastaan johtuen mutta se ei tarkoita etteikö hän rakastaisi sinua ja sitoutuisi, hän vain on ns kipeä siltä alueelta ja anna hänen olla. Aika ja toisen ihmisen hyväksyminen tässä asiassa on mielestäni parasta. - Rouvasihminen 36v
Sen miehesi on hyvä mennä terapeutille jos vanhempien jutut noin kovasti vaivaa ettei siksi avioon voi mennä. Mennään terapeuteille pienemmästäkin syystä. Ja sinne kantsii mennä ajoissa, eikä vasta sittten kun vuoren korkuiset ongelmat, lukot ja unettomuudet molemmilla.
Aikaa varaamaan! Siellä mekin olemme käyneet. - Vauva tulossa isukki
Jos tosiaan haluat sen miehen. Heitä pillerit roskiin niin kyllä se siitä. Jos se epäröi niin uhkaa muuttaa vauvan kanssa huitsin nevadaan ettei se koskaan näe sitä.
Onne naimisiin menonne johdosta... - suotta
suret, miehesi on siis kekskimääräistä fiksumpi kun ei kosi, olisit onnellinen että sinulla on älykäs mies...
- tiedän et
on myös naisia jotka eivät halua naimisiin koska ovat pettyneitä aiempiin suhteisiin
- Sofe
Vaikka itse en ole samassa tilanteessa kuin sinä, ajattelin kirjoittaa silti. Vaikka tilanne vaikuttaa harmilliselta sinun kannaltasi, ei se ole kuitenkaan mahdoton eikä ehdoton. Tietenkin on todella sääli, jos miehesi ei pysty/halua keskustella aiheesta juuri tällä hetkellä. Ehkä se kertoo siitä, että hän ei vaan ole vielä valmis käsittelemään asiaa. Varmasti tilanne vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja ymmärrystä! Oletko kertonut miehellesi, kuinka tärkeä asia avioliitto on Sinulle? Koska avioliitto instituutiona on myös kirkollinen, kotiseurakuntasi ihmisten/ihmisen kanssa asiasta voisit keskustella, jos asia kovastikin painaa sinua. Huolimatta uskonnollisesta vakaumuksestasi, kirkon perheneuvojan tai (nais)pastorin kanssa voi keskustella ihmissuhdeasioista luottamuksella ja rauhassa. Suosittelen lämpimästi ja voimia sulle!
Ps: Älä välitä turhautuneista vastauksista, joita ilmeisestikin olet saanut muutamia...
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1148604- 402605
- 1262331
- 231976
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151714- 111529
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151477"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141419- 151292
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.131203