--PAUKKUPATRUUNAT SUOMALAISILLE, KOVAT VENÄLÄISILLE?
- Suomen syyllistäminen on muotia
- Sota on raakaa väkivaltaa ja tuhoamista
- Puolustajan on järjetöntä odottaa omalla maallaan hyökkäystä
- Leninin ohjeet kulakkien hirttämisestä
- Baltiasta pois kuljetettavat henkilöt
- Punainen terrori antoi kavahdettavan kuvan hyökkääjästä
- Miksi pieniä asioita nostetaan ja suuret unohdetaan?
- Olemme itsesyytöksiin käpertyvä kansa
- Itse ylläpidetty sotasyyllisyys kulminoi käpertymisen
- Miksei tutkita NL:n auttaneiden suomalaisten toimintaa?
- Reinikainen: Olisiko pitänyt sotia paukkupatruunoilla?
- Olisiko pitänyt antaa oman kansan kuolla?
- Suomalaiset olisivat eläneet rauhassa, jos NL ei olisi hyökännyt
- On tarkasteltava sotaa kokonaisuutena
Suomen syyllistäminen on muotia
Viime aikoina suomalaisten sodankäyntiin liittyvät erilaiset tutkimukset ovat lisääntyneet. Viimeisimpänä on väitöskirja ”Valpo teloitti natsien rinnalla juutalaisia” (esim. Iltalehti). Ei ole kovinkaan pitkää aikaa siitä, kun valtavilla otsikoilla hehkutettiin Lappeenrannan Huhtiniemen teloituksia, jotka sitten osoittautuivat kuplaksi.
Tunnusomaista näille tutkimuksille on se, että Suomi syyllistetään pienempään tai isompaan ihmioikeusrikokseen, julmuuteen tai harkittuun, tarpeettomaan väkivaltaan.
On yksiselitteistä, että pieni ja iso rikos on väärin, eikä rikoksia pidä painaa villasella. Mutta siitä huolimatta tarvitaan suhteellisuudentajua. Asiat pitää laittaa niiden merkityksen ja olosuhteiden mukaiseen yhteyteen.
Sota on raakaa väkivaltaa ja tuhoamista
Sota ei ole pyhäkouluretki. Se on täynnä kuolemaa, raakaa väkivaltaa, yllätyksellisiä hyökkäyksiä suojautumattoman tai ei-valppaana olevan vihollisen kimppuun. Sodan tavoitteena on vihollisen tuhoaminen missä tahansa. Moni meistä muistaa Vladimir Putinin venäläiseen ajatteluun hyvin istuvan uhon siitä, missä tsetseenit tapetaan.
Sota ei siten ole oikeudenmukaisuuden toteuttamista, vaan väkivallan äärimmäinen muoto. Väkivallan käyttö raa’istaa ihmiset. Kun koko aika näkee kuolemaa ympärillään, parhaat taistelukaverit kaatuvat vierestä, koetaan suuria tuskia ja pelätään henkensä puolesta, inhimillisyys helposti unohtuu.
Tavoitteita on ilmeisesti vain yksi: pysyä itse elossa. Puolustussotaa käyvällä maalla on yksi tavoite, pysyä miehittämättömänä ja itsenäisenä. Sodassa ovat sellaisetkin keinot sallittuja, jotka eivät rauhan aikana tulisi kysymykseenkään.
Puolustajan on järjetöntä odottaa omalla maallaan hyökkäystä
Silti inhimillisyyttä ei saa unohtaa, eikä tarpeetonta väkivaltaa saa käyttää. Kun omaan maahan hyökätään provosoimatta, tunkeudutaan oman kodin alueelle, uhataan puolisoa ja lapsia, ystäviä ja sukulaisia mitä erilaisimmin tuhokeinoin, ylilyöntejä varmasti tapahtuu.
Oliko Suomi viime sodissa sotarikollinen ja tuomittava? On todennäköistä, että sotarikoksiakin tapahtui ja muita tuomittavia tekoja.
Asiaa pitää katsoa kokonaisuutena. Miksi koko sota syttyi? Miksi Suomi ryhtyi hyökkäämään jatkosodassa, vaikka se sodan alussa olikin puolustusryhmityksessä? Neuvostoliitto aloitti sodan talvisodan hyökkäyksillä 30.11.1939. Kaikki muu oli siitä seurausta.
Suomella oli täysi oikeus pyrkiä parhaansa mukaan valitsemaan se paikka, missä sotaa käydään. Olisihan järjetön vaatimus, että puolustajan pitäisi aina omalla maallaan odottaa, että vihollinen tulisi sinne hyökkäämään ja tuhoamaan maan ja ihmiset. Totta kai pitää etsiä paras mahdollinen paikka puolustautua ja yrittää estää vihollisen hyökkäysryhmittyminen ja itse hyökkäykset. Ei puolustajan tarvitse mennä keskelle peltoa odottamaan, milloin sitä nyt sitten tulisi tapetuksi.
Leninin ohjeet kulakkien hirttämisestä
Venäjällä sota on ollut ja on jälleen politiikan jatke, minkä Tsetsenia ja Georgia ovat viimeksi osoittaneet. Kun katsotaan Leninin määräyksiä salaiselle poliisilleen (mm. Wikipedia) nähdään, millaista maata vastaan Suomi puolustautui.
10.08.1918 Lenin kirjoitti: - Toverit! Kulakkien kapina teidän viidessä piirikunnassanne on murskattava säälimättä. – On luotava esimerkkitapaus. 1) Hirtettävä (ja sanon hirtettävä sillä tavalla, että ihmiset näkevät sen) ainakin sata kulakkia, porhoa, tunnettua verenimijää. 2) Julkaistava heidän nimensä. 3) Otettava heiltä kaikki vilja. 4) Nimettävä panttivangit, kuten ilmoitimme eilisessä sähkeessämme. Tehkää tämä sillä tavalla, että ihmiset satojen virstojen säteellä näkevät sen, vapisevat, ottavat opikseen ja toteavat: ne tappavat verta janoavat kulakit nyt ja tulevaisuudessakin.
- Me emme käy sotaa yksittäisiä henkilöitä vastaan. Me hävitämme porvariston luokkana. Älkää tutkinnassa etsikö asiakirjoja älkääkä todisteita siitä, mitä syytetty on tehnyt tai sanonut neuvostovaltaa vastaan. Ensimmäinen kysymys, joka teidän on hänelle esitettävä, koskee sitä, mihin luokkaan hän kuuluu, millainen on hänen alkuperänsä, kasvatuksensa, koulutuksensa, mikä hänen ammattinsa.
Baltiasta pois kuljetettavat henkilöt
Sama kohtalo oli odottamassa suomalaisia kuin Baltian maiden kansalaisiakin. Seuraavat ryhmät oli määrä kuljettaa pois Baltian maista:
1. Kaikki porvarillisten puolueiden sekä järjestöjen jäsenet, kaikki sosiaalidemokraatit, syndikalistit ja trotskilaiset
2. Edellisen hallintojärjestelmän virkamiehet, tuomarit, upseerit ja poliisivirkailijat
3. 1918-20 bolsevikkeja vastaan käytyyn sotaan osallistuneet
4. Entiset kommunistisen puolueen jäsenet
5. Pakolaiset ja muut maahanmuuttajat
6. Ulkomaiden diplomaattisten edustajistojen palveluksessa olleet ja ulkomaalaisten yhtiöiden ja yritysten edustajat
7. Ulkomaille kirjeenvaihdossa olevat henkilöt
8. Poliittisten pakolaisten sukulaiset
9. Papisto perheineen sekä uskonnollisten järjestöjen aktiiviset jäsenet
10. Aristokraatit, tilanomistajat, teollisuus- ja liikemiehet, pankkiirit ja ravintolanomistajat
Punainen terrori antoi kavahdettavan kuvan hyökkääjästä
Näihin ryhmiin kuuluvat oli siirrettävä perheineen syvälle Venäjän sisäosiin ja kauemmaksikin - Siperiaan. Perheen päämiehet määrättiin pidätettäviksi, kun taas heidän perheensä kuljetettaviksi. Kyyditykset koskivat myös jokaista, jolla saatettiin epäillä olevan arvosteleva asenne hallitusjärjestelmään nähden tai että hän mahdollisesti levittäisi tyytymättömyyttä tulevaisuudessa.
Kannattaa perehtyä venäläisten omiin laskelmiin punaterrorin kotimaisista uhreista. Heitä oli yli 100 miljoonaa ihmistä. Millä tavalla valtio, joka näin verenhimoisesti suhtautuu omaan väestöönsä, suhtautuu vihollisväestöön? Miten se kohtelee naisia, lapsia, vankeja? Tällaista vihollista vastaan Suomi taisteli siten, että suomalaisia oli alle neljä miljoonaa ja venäläisiä viitisenkymmentä kertaa enemmän.
Millainen joukko jää jäljelle, kun Leninin tavoite on toteutettu? Tällaiset tavoitteet oli sillä vihollisella, joka hyökkäsi Suomeen. Tällaista, määrältään ja kalustoltaan, täysin ylivoimaista vihollista vastaan piti toimia. Tämän jälkeen tutkitaan suurennuslasilla, voitaisiinko löytää jotain moitittavaa suomalaisten käyttäytymisessä.
Miksi pieniä asioita nostetaan ja suuret unohdetaan?
Sodan vaiheiden osalta on tarpeen miettiä eri asioiden keskinäistä suhdetta. Suomalaiset haluavat jostain syystä nostaa esille suhteellisesti ottaen pieniä tai kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä tapauksia. Ne voivat joillekin ihmisille olla traumaattisia ja kuolemanvakavia tilanteita. Mutta koko sodan kannalta ne yleensä ovat olleet merkityksettömiä.
Miksi Suomi ei nosta aidosti esille koko totuutta? Miksi ei käsitellä Stalinin organisoimaa sotaa nimenomaan Stalinin ja Neuvostoliiton tavoitteena tuhota ja vallata Suomi? Miksi ei käsitellä sitä rikosta, mikä tapahtui Stalinin divisioonien hyökätessä Suomeen? Näissä tapauksissa tapahtui todellinen suuri rikos.
Miksi ei käsitellä Karjalan ja muiden suomalaisten maitten pakkoluovutuksia? Miksi ei käsitellä sotasyyllisyysoikeudenkäyntien purkamista? Miksi ei käsitellä nyky-yhteiskunnan rasitteeksi laskettuina 50 - 60 mrd. euron sotakorvauksia? Miksi ei puhuta venäläisten partisaanien murhatöistä? Miksi halutaan keskittyä suomalaisten puolustustaistelussa tapahtuneisiin tekoihin, mutta ei maahamme hyökänneen roistovaltion tekoihin?
Miksei tutkita NL:n auttaneiden suomalaisten toimintaa?
Miksi ensisijaisesti etsitään Suomen itsenäisyyden ja vapauden pelastaneen veteraanisukupolven mahdollisia ylilyöntejä, rikoksia tai muita vääriä tekoja? Miksi ei keskitytä ensin olennaiseen ja ryhdytä tutkimaan niiden ihmisten tekoja, jotka pyrkivät oman etunsa vuoksi myymään isänmaan, kavaltamaan sen ihmiset ja omat asetoverinsa?
Miksi ei tutkita, ketkä kaikki todella vihollisen hyökätessä ampuivat tahallisesti vihollisen päiden ylitse? Miksi he pyrkivät säästämään vihollista, kun vierestä kuoli omia taistelutovereita ja isänmaa oli vaarassa?
Miksi ei tutkita niitä poliittisia konspiraattoreita, jotka olivat valmiita luovuttamaan Suomen vihollisen armoille ja tuhoamaan käytännössä koko kansan? Mikä on se pelon, oman edun tavoittelun ja hyväuskoisen hölmöyden aste, millä lukuisat suomalaiset jopa sodan aikana ja erityisesti sen jälkeen suhtautuivat oman maan puolustamiseen Neuvostoliiton jatkuvia aggressioita vastaan?
Olemme itsesyytöksiin käpertyvä kansa
Suomalaiset ovat jollakin tavoin syvästi itsesyytöksiin ja omaan syyllisyyteen käpertyvää kansaa. Tässä lukuisat poliitikkomme ja tutkijamme tekevät edelleenkin parhaansa. He lietsovat syyllisyyttä.
Ei mikään muu kansakunta haluaisi ehdottomasti pysyä sotasyyllisenä, kun se kuitenkin tietää koko syyllisyyden täysin valheelliseksi. Suomalaisten on pitänyt sitten – ilmeisesti KGB-partnereiden suosiollisella avustuksella – keksiä mitä ihmeellisempiä perusteluja syyllisyyden ylläpitämiselle.
Itse ylläpidetty sotasyyllisyys kulminoi käpertymisen
Suomalaisten syyllisyys kulminoituu ns. sotasyyllisten tuomitsemiseen. Poliittinen Suomi ei tahdo millään keinoin luopua tästä syyllisyydestä. Ainuttakaan järkiperäistä perustetta tälle syyllisyyden ehdottomalle pitämiselle ei ole esitetty.
Voiko kukaan ottaa nykyaikana tosissaan väitteitä siitä, ettei esim. 10 vuodeksi kuritushuoneeseen tuomittu presidentti menettänyt mitään, ei ainakaan kunniaansa tai ettei väärää tuomiota saa purkaa, ettei väärää tuomiota sillä tavoin vahvistettaisi oikeaksi? Väitteet ovat niin uskomattomia, että niiden edessä tavallinen ihminen hölmistyy täydellisesti.
Jotain on pahasti pielessä ja jollakin tavoin suomalaisten psyykettä on vaurioitettu, kun meihin on tarttunut näin voimakas itsensä syyllistämisen tarve. On täysi mahdottomuus kuvitellakaan, että venäläiset tuntisivat vastaavaa syyllisyyttä, vaikka he nimenomaan ovat se syyllinen valtio.
Reinikainen: Olisiko pitänyt sotia paukkupatruunoilla?
Jouni Reinikainen Vaajakoskelta kiteyttää tämän järjettömän itsesyytösten suman ja todellisen sotarikollisen ja hyökkäjävaltion välisen tilanteen yksinkertaisesti: ”Olisiko suomalaisten pitänyt sotia paukkupatruunoilla ja venäläisille olisi annettu kovat piippuun?”
Olisiko tilanne silloin ollut nykyisten suomalaisten mielestä jotenkin tasapuolinen ja oikea? Menettihän Neuvostoliitto suomalaisten kovien patruunoiden ja epäinhimillisten olosuhteiden vuoksi Nikita Hrutsevin mukaan jo talvisodassa miljoona venäläistä ja jatkosodassa ilmeisesti saman verran lisää. Jos suomalaiset olisivat käyttäneet paukkupatruunoita, olisi tuhoutuneiden määrä laskenut varmasti melkoisesti. Ehkä seuraavassa vaiheessa kauhavalaisetkin olisi pitänyt vaihtaa puuveitsiin.
Venäläisten politrukkienkaan ei olisi tarvinnut ampua niin montaa omaa miestä ja nuotioilla olisi ollut turvallisempaa laulella kasakkaluluja. Sota ei ollut venäläisille helppoa, se oli varmasti monelle yhtä kylmää helvettiä (Frosen Hell William F Trotterin kirjan mukaan). Suomalaisten sotilaiden tehtävänä ei kuitenkaan ollut venäläisten olosuhteiden parantaminen, vaan hyökkäävän vihollisen tuhoaminen.
Olisiko pitänyt antaa oman kansan kuolla?
Vastaavasti voidaan kysyä, olisiko suomalaisten pitänyt antaa kaikki omat vähät elintarvikkeensa venäläisille sotavangeille tai Neuvostoliiton jälkeensä jättämille siviileille? Olisiko ollut kunniakkaampaa, että suomalaiset olisivat kuolleet nälkään ja tauteihin?
Tietysti parempi olisi ollut, ettei kumpikaan osapuoli olisi kuollut, kuten ei pääosiltaan kuollutkaan. On kuitenkin muistettava, että Neuvostoliitto itse tuhoisilla hyökkäyksillään tuhosi suomalaista infrastruktuuria ja resursseja sekä ulkomaisia yhteyksiä, mitkä osaltaan heikensivät toimeentulomahdollisuuksia. Mutta eihän musikka ole Venäjällä koskaan merkinnyt mitään. Ei sodassakaan.
Suomalaiset olisivat eläneet rauhassa, jos NL ei olisi hyökännyt
On esitetty kysymys, miten sellaista maata vastaan voi taistella, joka ei piittaa mitään omista tappioista ja joka itse aiheuttaa itselleen valtavat tappiot teloittamalla väkeään? Kun yksi divisioona on tuhottu, lähetetään toinen ja kun se on tuhottu, lähetetään kolmas. Tätä samaa strategiaa Neuvostoliitto ja Venäjä ovat harjoittaneet joka paikassa, mihin ne ovat sotilaansa lähettäneet valloitusretkelle.
Eivät suomalaiset olisi tappaneet tai vanginneet ainuttakaan venäläistä, ellei Neuvostoliitto olisi aloittanut sotaa. On kuitenkin selkeästi huomattava, ettei Suomi pyrkinyt tuhoamaan venäläistä väestöä. Suomi ei missään vaiheessa hyökännyt Pietariin. Hyökkäys olisi todennäköisesti tuhonnut kaupungin ja mittaamattoman määrän venäläisiä. Hyökkäys olisi voinut muuttaa koko II maailmansodan kulun, mutta silti Suomi jätti Pietarin metropolin rauhaan.
Ei Suomi hyökännyt tosissaan myöskään Murmannin radan kimppuun, vaan jätti sen kautta venäläisille tien kuljettaa myöskin Yhdysvalloista jatkuvasti saatavaa valtavaa Lend-lease –apua rintamalle. Apu merkitsisi nykyisen Suomen rasitteeksi laskettuna noin 2 000 mrd. euroa. Suomalaisten sotilaiden saattoi olla vaikea ymmärtää, miksei rataa tuhottu, mutta suomalainen sodanjohto katsoi pitemmälle tulevaisuuteen.
On tarkasteltava sotaa kokonaisuutena
On tarpeetonta ryhtyä väittelemään yksityiskohdista. On tarkasteltava kokonaisuutta. Molempien sotijapuolien on tunnustettava tekemänsä vääryydet. Venäjän on tunnustettava, että Neuvostoliitto aloitti sodan ja sen tavoitteena oli jatkosodan alkaessakin valloittaa koko Suomi. Neuvostoliitto tunkeutui Suomeen tuhotakseen ja valloittaakseen.
Jos Neuvostoliitto olisi hyökkäyksessään onnistunut, jäljelle jääneet suomalaiset värjöttelisivät nyt kylmää talvea odotellen jossain Siperian taigalla. Todennäköisesti valtaosa suomalaisista olisi saanut kylmän haudan leposijakseen ja osa kansasta olisi teloitettu Katynissa.
Ei olisi menestystarina Suomea. Kannattaa miettiä, mitä kaikkea olemme velkaa sotiemme veteraanisukupolville ja mihin kritiikki ja selvitystyö on tarpeen ensimmäiseksi keskittää.
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1636&author=10
- Suomen syyllistäminen on muotia
- Sota on raakaa väkivaltaa ja tuhoamista
- Puolustajan on järjetöntä odottaa omalla maallaan hyökkäystä
- Leninin ohjeet kulakkien hirttämisestä
- Baltiasta pois kuljetettavat henkilöt
- Punainen terrori antoi kavahdettavan kuvan hyökkääjästä
- Miksi pieniä asioita nostetaan ja suuret unohdetaan?
- Olemme itsesyytöksiin käpertyvä kansa
- Itse ylläpidetty sotasyyllisyys kulminoi käpertymisen
- Miksei tutkita NL:n auttaneiden suomalaisten toimintaa?
- Reinikainen: Olisiko pitänyt sotia paukkupatruunoilla?
- Olisiko pitänyt antaa oman kansan kuolla?
- Suomalaiset olisivat eläneet rauhassa, jos NL ei olisi hyökännyt
- On tarkasteltava sotaa kokonaisuutena
Suomen syyllistäminen on muotia
Viime aikoina suomalaisten sodankäyntiin liittyvät erilaiset tutkimukset ovat lisääntyneet. Viimeisimpänä on väitöskirja ”Valpo teloitti natsien rinnalla juutalaisia” (esim. Iltalehti). Ei ole kovinkaan pitkää aikaa siitä, kun valtavilla otsikoilla hehkutettiin Lappeenrannan Huhtiniemen teloituksia, jotka sitten osoittautuivat kuplaksi.
Tunnusomaista näille tutkimuksille on se, että Suomi syyllistetään pienempään tai isompaan ihmioikeusrikokseen, julmuuteen tai harkittuun, tarpeettomaan väkivaltaan.
On yksiselitteistä, että pieni ja iso rikos on väärin, eikä rikoksia pidä painaa villasella. Mutta siitä huolimatta tarvitaan suhteellisuudentajua. Asiat pitää laittaa niiden merkityksen ja olosuhteiden mukaiseen yhteyteen.
Sota on raakaa väkivaltaa ja tuhoamista
Sota ei ole pyhäkouluretki. Se on täynnä kuolemaa, raakaa väkivaltaa, yllätyksellisiä hyökkäyksiä suojautumattoman tai ei-valppaana olevan vihollisen kimppuun. Sodan tavoitteena on vihollisen tuhoaminen missä tahansa. Moni meistä muistaa Vladimir Putinin venäläiseen ajatteluun hyvin istuvan uhon siitä, missä tsetseenit tapetaan.
Sota ei siten ole oikeudenmukaisuuden toteuttamista, vaan väkivallan äärimmäinen muoto. Väkivallan käyttö raa’istaa ihmiset. Kun koko aika näkee kuolemaa ympärillään, parhaat taistelukaverit kaatuvat vierestä, koetaan suuria tuskia ja pelätään henkensä puolesta, inhimillisyys helposti unohtuu.
Tavoitteita on ilmeisesti vain yksi: pysyä itse elossa. Puolustussotaa käyvällä maalla on yksi tavoite, pysyä miehittämättömänä ja itsenäisenä. Sodassa ovat sellaisetkin keinot sallittuja, jotka eivät rauhan aikana tulisi kysymykseenkään.
Puolustajan on järjetöntä odottaa omalla maallaan hyökkäystä
Silti inhimillisyyttä ei saa unohtaa, eikä tarpeetonta väkivaltaa saa käyttää. Kun omaan maahan hyökätään provosoimatta, tunkeudutaan oman kodin alueelle, uhataan puolisoa ja lapsia, ystäviä ja sukulaisia mitä erilaisimmin tuhokeinoin, ylilyöntejä varmasti tapahtuu.
Oliko Suomi viime sodissa sotarikollinen ja tuomittava? On todennäköistä, että sotarikoksiakin tapahtui ja muita tuomittavia tekoja.
Asiaa pitää katsoa kokonaisuutena. Miksi koko sota syttyi? Miksi Suomi ryhtyi hyökkäämään jatkosodassa, vaikka se sodan alussa olikin puolustusryhmityksessä? Neuvostoliitto aloitti sodan talvisodan hyökkäyksillä 30.11.1939. Kaikki muu oli siitä seurausta.
Suomella oli täysi oikeus pyrkiä parhaansa mukaan valitsemaan se paikka, missä sotaa käydään. Olisihan järjetön vaatimus, että puolustajan pitäisi aina omalla maallaan odottaa, että vihollinen tulisi sinne hyökkäämään ja tuhoamaan maan ja ihmiset. Totta kai pitää etsiä paras mahdollinen paikka puolustautua ja yrittää estää vihollisen hyökkäysryhmittyminen ja itse hyökkäykset. Ei puolustajan tarvitse mennä keskelle peltoa odottamaan, milloin sitä nyt sitten tulisi tapetuksi.
Leninin ohjeet kulakkien hirttämisestä
Venäjällä sota on ollut ja on jälleen politiikan jatke, minkä Tsetsenia ja Georgia ovat viimeksi osoittaneet. Kun katsotaan Leninin määräyksiä salaiselle poliisilleen (mm. Wikipedia) nähdään, millaista maata vastaan Suomi puolustautui.
10.08.1918 Lenin kirjoitti: - Toverit! Kulakkien kapina teidän viidessä piirikunnassanne on murskattava säälimättä. – On luotava esimerkkitapaus. 1) Hirtettävä (ja sanon hirtettävä sillä tavalla, että ihmiset näkevät sen) ainakin sata kulakkia, porhoa, tunnettua verenimijää. 2) Julkaistava heidän nimensä. 3) Otettava heiltä kaikki vilja. 4) Nimettävä panttivangit, kuten ilmoitimme eilisessä sähkeessämme. Tehkää tämä sillä tavalla, että ihmiset satojen virstojen säteellä näkevät sen, vapisevat, ottavat opikseen ja toteavat: ne tappavat verta janoavat kulakit nyt ja tulevaisuudessakin.
- Me emme käy sotaa yksittäisiä henkilöitä vastaan. Me hävitämme porvariston luokkana. Älkää tutkinnassa etsikö asiakirjoja älkääkä todisteita siitä, mitä syytetty on tehnyt tai sanonut neuvostovaltaa vastaan. Ensimmäinen kysymys, joka teidän on hänelle esitettävä, koskee sitä, mihin luokkaan hän kuuluu, millainen on hänen alkuperänsä, kasvatuksensa, koulutuksensa, mikä hänen ammattinsa.
Baltiasta pois kuljetettavat henkilöt
Sama kohtalo oli odottamassa suomalaisia kuin Baltian maiden kansalaisiakin. Seuraavat ryhmät oli määrä kuljettaa pois Baltian maista:
1. Kaikki porvarillisten puolueiden sekä järjestöjen jäsenet, kaikki sosiaalidemokraatit, syndikalistit ja trotskilaiset
2. Edellisen hallintojärjestelmän virkamiehet, tuomarit, upseerit ja poliisivirkailijat
3. 1918-20 bolsevikkeja vastaan käytyyn sotaan osallistuneet
4. Entiset kommunistisen puolueen jäsenet
5. Pakolaiset ja muut maahanmuuttajat
6. Ulkomaiden diplomaattisten edustajistojen palveluksessa olleet ja ulkomaalaisten yhtiöiden ja yritysten edustajat
7. Ulkomaille kirjeenvaihdossa olevat henkilöt
8. Poliittisten pakolaisten sukulaiset
9. Papisto perheineen sekä uskonnollisten järjestöjen aktiiviset jäsenet
10. Aristokraatit, tilanomistajat, teollisuus- ja liikemiehet, pankkiirit ja ravintolanomistajat
Punainen terrori antoi kavahdettavan kuvan hyökkääjästä
Näihin ryhmiin kuuluvat oli siirrettävä perheineen syvälle Venäjän sisäosiin ja kauemmaksikin - Siperiaan. Perheen päämiehet määrättiin pidätettäviksi, kun taas heidän perheensä kuljetettaviksi. Kyyditykset koskivat myös jokaista, jolla saatettiin epäillä olevan arvosteleva asenne hallitusjärjestelmään nähden tai että hän mahdollisesti levittäisi tyytymättömyyttä tulevaisuudessa.
Kannattaa perehtyä venäläisten omiin laskelmiin punaterrorin kotimaisista uhreista. Heitä oli yli 100 miljoonaa ihmistä. Millä tavalla valtio, joka näin verenhimoisesti suhtautuu omaan väestöönsä, suhtautuu vihollisväestöön? Miten se kohtelee naisia, lapsia, vankeja? Tällaista vihollista vastaan Suomi taisteli siten, että suomalaisia oli alle neljä miljoonaa ja venäläisiä viitisenkymmentä kertaa enemmän.
Millainen joukko jää jäljelle, kun Leninin tavoite on toteutettu? Tällaiset tavoitteet oli sillä vihollisella, joka hyökkäsi Suomeen. Tällaista, määrältään ja kalustoltaan, täysin ylivoimaista vihollista vastaan piti toimia. Tämän jälkeen tutkitaan suurennuslasilla, voitaisiinko löytää jotain moitittavaa suomalaisten käyttäytymisessä.
Miksi pieniä asioita nostetaan ja suuret unohdetaan?
Sodan vaiheiden osalta on tarpeen miettiä eri asioiden keskinäistä suhdetta. Suomalaiset haluavat jostain syystä nostaa esille suhteellisesti ottaen pieniä tai kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä tapauksia. Ne voivat joillekin ihmisille olla traumaattisia ja kuolemanvakavia tilanteita. Mutta koko sodan kannalta ne yleensä ovat olleet merkityksettömiä.
Miksi Suomi ei nosta aidosti esille koko totuutta? Miksi ei käsitellä Stalinin organisoimaa sotaa nimenomaan Stalinin ja Neuvostoliiton tavoitteena tuhota ja vallata Suomi? Miksi ei käsitellä sitä rikosta, mikä tapahtui Stalinin divisioonien hyökätessä Suomeen? Näissä tapauksissa tapahtui todellinen suuri rikos.
Miksi ei käsitellä Karjalan ja muiden suomalaisten maitten pakkoluovutuksia? Miksi ei käsitellä sotasyyllisyysoikeudenkäyntien purkamista? Miksi ei käsitellä nyky-yhteiskunnan rasitteeksi laskettuina 50 - 60 mrd. euron sotakorvauksia? Miksi ei puhuta venäläisten partisaanien murhatöistä? Miksi halutaan keskittyä suomalaisten puolustustaistelussa tapahtuneisiin tekoihin, mutta ei maahamme hyökänneen roistovaltion tekoihin?
Miksei tutkita NL:n auttaneiden suomalaisten toimintaa?
Miksi ensisijaisesti etsitään Suomen itsenäisyyden ja vapauden pelastaneen veteraanisukupolven mahdollisia ylilyöntejä, rikoksia tai muita vääriä tekoja? Miksi ei keskitytä ensin olennaiseen ja ryhdytä tutkimaan niiden ihmisten tekoja, jotka pyrkivät oman etunsa vuoksi myymään isänmaan, kavaltamaan sen ihmiset ja omat asetoverinsa?
Miksi ei tutkita, ketkä kaikki todella vihollisen hyökätessä ampuivat tahallisesti vihollisen päiden ylitse? Miksi he pyrkivät säästämään vihollista, kun vierestä kuoli omia taistelutovereita ja isänmaa oli vaarassa?
Miksi ei tutkita niitä poliittisia konspiraattoreita, jotka olivat valmiita luovuttamaan Suomen vihollisen armoille ja tuhoamaan käytännössä koko kansan? Mikä on se pelon, oman edun tavoittelun ja hyväuskoisen hölmöyden aste, millä lukuisat suomalaiset jopa sodan aikana ja erityisesti sen jälkeen suhtautuivat oman maan puolustamiseen Neuvostoliiton jatkuvia aggressioita vastaan?
Olemme itsesyytöksiin käpertyvä kansa
Suomalaiset ovat jollakin tavoin syvästi itsesyytöksiin ja omaan syyllisyyteen käpertyvää kansaa. Tässä lukuisat poliitikkomme ja tutkijamme tekevät edelleenkin parhaansa. He lietsovat syyllisyyttä.
Ei mikään muu kansakunta haluaisi ehdottomasti pysyä sotasyyllisenä, kun se kuitenkin tietää koko syyllisyyden täysin valheelliseksi. Suomalaisten on pitänyt sitten – ilmeisesti KGB-partnereiden suosiollisella avustuksella – keksiä mitä ihmeellisempiä perusteluja syyllisyyden ylläpitämiselle.
Itse ylläpidetty sotasyyllisyys kulminoi käpertymisen
Suomalaisten syyllisyys kulminoituu ns. sotasyyllisten tuomitsemiseen. Poliittinen Suomi ei tahdo millään keinoin luopua tästä syyllisyydestä. Ainuttakaan järkiperäistä perustetta tälle syyllisyyden ehdottomalle pitämiselle ei ole esitetty.
Voiko kukaan ottaa nykyaikana tosissaan väitteitä siitä, ettei esim. 10 vuodeksi kuritushuoneeseen tuomittu presidentti menettänyt mitään, ei ainakaan kunniaansa tai ettei väärää tuomiota saa purkaa, ettei väärää tuomiota sillä tavoin vahvistettaisi oikeaksi? Väitteet ovat niin uskomattomia, että niiden edessä tavallinen ihminen hölmistyy täydellisesti.
Jotain on pahasti pielessä ja jollakin tavoin suomalaisten psyykettä on vaurioitettu, kun meihin on tarttunut näin voimakas itsensä syyllistämisen tarve. On täysi mahdottomuus kuvitellakaan, että venäläiset tuntisivat vastaavaa syyllisyyttä, vaikka he nimenomaan ovat se syyllinen valtio.
Reinikainen: Olisiko pitänyt sotia paukkupatruunoilla?
Jouni Reinikainen Vaajakoskelta kiteyttää tämän järjettömän itsesyytösten suman ja todellisen sotarikollisen ja hyökkäjävaltion välisen tilanteen yksinkertaisesti: ”Olisiko suomalaisten pitänyt sotia paukkupatruunoilla ja venäläisille olisi annettu kovat piippuun?”
Olisiko tilanne silloin ollut nykyisten suomalaisten mielestä jotenkin tasapuolinen ja oikea? Menettihän Neuvostoliitto suomalaisten kovien patruunoiden ja epäinhimillisten olosuhteiden vuoksi Nikita Hrutsevin mukaan jo talvisodassa miljoona venäläistä ja jatkosodassa ilmeisesti saman verran lisää. Jos suomalaiset olisivat käyttäneet paukkupatruunoita, olisi tuhoutuneiden määrä laskenut varmasti melkoisesti. Ehkä seuraavassa vaiheessa kauhavalaisetkin olisi pitänyt vaihtaa puuveitsiin.
Venäläisten politrukkienkaan ei olisi tarvinnut ampua niin montaa omaa miestä ja nuotioilla olisi ollut turvallisempaa laulella kasakkaluluja. Sota ei ollut venäläisille helppoa, se oli varmasti monelle yhtä kylmää helvettiä (Frosen Hell William F Trotterin kirjan mukaan). Suomalaisten sotilaiden tehtävänä ei kuitenkaan ollut venäläisten olosuhteiden parantaminen, vaan hyökkäävän vihollisen tuhoaminen.
Olisiko pitänyt antaa oman kansan kuolla?
Vastaavasti voidaan kysyä, olisiko suomalaisten pitänyt antaa kaikki omat vähät elintarvikkeensa venäläisille sotavangeille tai Neuvostoliiton jälkeensä jättämille siviileille? Olisiko ollut kunniakkaampaa, että suomalaiset olisivat kuolleet nälkään ja tauteihin?
Tietysti parempi olisi ollut, ettei kumpikaan osapuoli olisi kuollut, kuten ei pääosiltaan kuollutkaan. On kuitenkin muistettava, että Neuvostoliitto itse tuhoisilla hyökkäyksillään tuhosi suomalaista infrastruktuuria ja resursseja sekä ulkomaisia yhteyksiä, mitkä osaltaan heikensivät toimeentulomahdollisuuksia. Mutta eihän musikka ole Venäjällä koskaan merkinnyt mitään. Ei sodassakaan.
Suomalaiset olisivat eläneet rauhassa, jos NL ei olisi hyökännyt
On esitetty kysymys, miten sellaista maata vastaan voi taistella, joka ei piittaa mitään omista tappioista ja joka itse aiheuttaa itselleen valtavat tappiot teloittamalla väkeään? Kun yksi divisioona on tuhottu, lähetetään toinen ja kun se on tuhottu, lähetetään kolmas. Tätä samaa strategiaa Neuvostoliitto ja Venäjä ovat harjoittaneet joka paikassa, mihin ne ovat sotilaansa lähettäneet valloitusretkelle.
Eivät suomalaiset olisi tappaneet tai vanginneet ainuttakaan venäläistä, ellei Neuvostoliitto olisi aloittanut sotaa. On kuitenkin selkeästi huomattava, ettei Suomi pyrkinyt tuhoamaan venäläistä väestöä. Suomi ei missään vaiheessa hyökännyt Pietariin. Hyökkäys olisi todennäköisesti tuhonnut kaupungin ja mittaamattoman määrän venäläisiä. Hyökkäys olisi voinut muuttaa koko II maailmansodan kulun, mutta silti Suomi jätti Pietarin metropolin rauhaan.
Ei Suomi hyökännyt tosissaan myöskään Murmannin radan kimppuun, vaan jätti sen kautta venäläisille tien kuljettaa myöskin Yhdysvalloista jatkuvasti saatavaa valtavaa Lend-lease –apua rintamalle. Apu merkitsisi nykyisen Suomen rasitteeksi laskettuna noin 2 000 mrd. euroa. Suomalaisten sotilaiden saattoi olla vaikea ymmärtää, miksei rataa tuhottu, mutta suomalainen sodanjohto katsoi pitemmälle tulevaisuuteen.
On tarkasteltava sotaa kokonaisuutena
On tarpeetonta ryhtyä väittelemään yksityiskohdista. On tarkasteltava kokonaisuutta. Molempien sotijapuolien on tunnustettava tekemänsä vääryydet. Venäjän on tunnustettava, että Neuvostoliitto aloitti sodan ja sen tavoitteena oli jatkosodan alkaessakin valloittaa koko Suomi. Neuvostoliitto tunkeutui Suomeen tuhotakseen ja valloittaakseen.
Jos Neuvostoliitto olisi hyökkäyksessään onnistunut, jäljelle jääneet suomalaiset värjöttelisivät nyt kylmää talvea odotellen jossain Siperian taigalla. Todennäköisesti valtaosa suomalaisista olisi saanut kylmän haudan leposijakseen ja osa kansasta olisi teloitettu Katynissa.
Ei olisi menestystarina Suomea. Kannattaa miettiä, mitä kaikkea olemme velkaa sotiemme veteraanisukupolville ja mihin kritiikki ja selvitystyö on tarpeen ensimmäiseksi keskittää.
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1636&author=10
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tälläkin palstalla jauhetaan kuinka meidän olisi pitäny ottaa vastaan hurraten sortajamme.Kuinka olemme syyllisiä melkein kaikkeen koiruuteen,emme tajua tosiaan kokonaisuutta.Meidän joukossa on yhä ihmisiä ,jotka haluavat mustata maamme maineen.Sven Hassel kirjoittaa kirjoissaan taistelutovereistaan,että emme enää olleet enää ihmisiä,vaan petoja jotka tappoivat pysyäkseen hengissä."olimme erikoistuneet tappajiksi.osasimme tappaa ihmisen moninlaisilla menetelmillä".
Syyllistäminen on eri asia kuin tosiasioiden tunnustaminen. Suomen armeijan kantahenkilökunnan reserviläisiin sotien aikana kohdistuneita rikoksia ei saisi peitellä ja kieltää, vaan selvittää puolueettomasti ja sen jälkeen saattaa tutkimustulos oikeisiin historiallisiin mittasuhteisiin.
muutaman esimerkin valossa.
"Suomen armeijan kantahenkilökunnan reserviläisiin sotien aikana kohdistuneita rikoksia ei saisi peitellä ja kieltää,"
Täyttä asiaa alusta loppuun.
...vaietaan edelleenkin.
"Kesäkuussa 2006 vilahti lehtien kotimaansivuilla pieni uutinen, joka samantien katosi ja unohtui: Sallan Värriöstä on löydetty kahden ihmisen jäänteitä, jotka on tunnistettu kadonneiksi Seitajärven kylään Savukoskella tehdyn partisaanihyökkäyksen uhreiksi. Sotien aikana neuvostopartisaanit surmasivat 147 suomalaista siviiliä hyökkäyksissään yksinäisiä kyliä ja taloja vastaan, ja osa uhreista jäi kadoksiin.
Näiden vainajien, niin korpeen tuntemattomiin hautoihin murhattujen, kuin koteihinsa ja pihoillensa menehtyneiden, omaiset joutuivat vaikenemaan vuosikymmeniä tuskastaan. Tätä on nyky-ihmisen vaikeaa kuvitella, mutta yritetään esimerkin avulla: Ajatellaanpa, että juutalaiset olisivat koko toisen maailmansodan jälkeen kuulleet päivittäin, että "natsit ovat ystäviä ja hyviä ihmisiä" , ja johtavat poliitikot olisivat suitsuttaneet YYA-liturgiaa joukkomurhaajille. Tämän surmattujen omaiset olisivat joutuneet kuulemaan vaieten.
Juuri näin kohdeltiinkin pohjois-suomalaisten rajakylien asukkaita ja surmattujen sukulaisia.
Adolf Eichmann, joka kirjoituspöytänsä takaa oli järjestellyt juutalais-kuljetuksia Auschwitziin, haettiin Mossadin toimesta suurella vaivalla ja diplomaattisen selkkauksen uhalla Tel Aviviin tuomioistuimen eteen. Tämän maailma hyväksyi, koska rikollinen on hyvä saada tuomiolle.
Lokan kylän tuhonnut partisaanikomentaja Aleksandr Smirnov kävi omin jaloin Suomessa, muuttaen "sovintoseminaarin" ilkkumistilaisuudeksi. Hän ei joutunut vastuuseen teoistaan, vaikka murhat eivät vanhene koskaan rikoslain edessä. Tämän Suomi hyväksyi? Kysyttiinhän Sinultakin??
Mitä A.Eichmann juutalaisille, sitä J.Andropov suomalaisille.
Partisaanitoiminnan taustavaikuttajana oli Karjalan ASNT:n silloinen Komsomol(=kommunistinen nuorisoliitto) -johtaja Juri Andropov. Myöhemmin hän nousi Neuvostoliiton johtoon oltuaan sitä ennen väkivaltakoneisto-KGB:n johtajana. Häntä ei ole saatettu oikeuden eteen mistään teoistaan.
.."
http://tappis.0catch.com/partisaanit.htm
http://tappis.0catch.com/huhticaust.htm
Vertaus:
USA hyökkää muulla voimallaan pieneen Massachusettsin osavaltioon loppusyksystä 1939. Sadanviiden päivän ajan taisteleva Massachusettsin armeija estää hyökkääjää tunkeutumasta enemmän kuin muutaman kilometrin alueelleen.
Kesällä 1941 Kanada hyökkää USA:han, ja Massachusetts on sen elintarvikeavun ja aseiden varassa turvallisuuskysymyksissä. Välirauhan aikana USA aktiivisesti on suunnitellut operaation viemistä loppuun ja ampunut Massachusettslaisen siviilimatkustajakoneen alas. Tiedetään USA:n tehneen kyydityksiä, väestösiirtoja ja teloituksia sadoille tuhansille valtaamiensa alueiden kansalaisille.
Sota pääättyy USA:n voittoon ja Kanadasta tulee miehitetty maa.
USA:n hirmuvalta loppuu vuonna 1991 maan sisäisiin kiistoihin.
Yli seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin massachusettsilaiset tutkijat tekevät parhaansa löytääkseen syyn itsestään.
Suomi on kuin juopon vaimo. Kun mies mellasti, hän selitteli naapureille parhain päin äijän mielenvikaisuutta ja yritti sopeutua - olla hiljaa, ärsyttämättä, kyyristeli. Häikäilemättömimmät ja oikullisimmat temput, raiskauksen ja pahoinpitelyt, hän alkoi kokea omaksi syykseen.
Kun juoppo kuoli maksakirroosiin, vaimo jäi henkiseen juntturiin, ja oloaan parantaakseen muuttui makkarasukkaiseksi sosiaalitantaksi.
Suomi on kuin lahtari juopon vaimo. Kun lahtari mellasti, hän selitteli naapureille parhain päin lahtarin mielenvikaisuutta ja yritti sopeutua - olla hiljaa, ärsyttämättä, kyyristeli lahtarin nyrkin alla. Häikäilemättömimmät ja oikullisimmat temput, raiskauksen ja pahoinpitelyt, lahtarin lapset alkoivat kokea omaksi syykseen.
Kun juoppo lahtari kuoli maksakirroosiin, Suomi onnistui lahtari typeryydestä huolimatta säilyttämään itsenäisyytensä mutta lahtarin lapset oloaan parantaakseen valehtelevat lahtari isänsä tekoja parhain päin vielä nytkin vaikka omassa tunnossaan tietävät valehtelevansa.
Näettekö??
Hyvä esimerkki mistä viestiketjun aloituksessa nimenomaan kerrottiin: valehtelevasta syyllistämisestä...
Hyvä esimerkki aloittajan valehtelusta ja syyllistämisestä.
”Ei Suomi hyökännyt tosissaan myöskään Murmannin radan kimppuun, vaan jätti sen kautta venäläisille tien kuljettaa myöskin Yhdysvalloista jatkuvasti saatavaa valtavaa Lend-lease –apua rintamalle.”
”Vuosina 1941–1944 Jatkosodassa Maaselän (Krivin) ja Lotinanpellon välinen radan eteläinen osa oli suomalaisten joukkojen hallussa, mutta uusi vankityövoimalla rakennettu Sorokan - Obozerskajan 353 km:n pituinen rata, joka valmistui syksyllä 1941 läpiajettavaan kuntoon, takasi kuitenkin neuvostojoukkojen yhteyden Murmanskiin.Rata oli saksalaisten lentohyökkäysten kohteena 1941 - 1942 ja suomalaiset kaukopartiomiehet miinoittivat ajoittain rataa.”
”Suomalaiset kaukopartiomiehet katkoivat Muurmannin rataa useita kertoja. Tammikuussa 1942 radan katkaisi majuri Arnold Majewskin johtama 1 300 miehen kaukopartio-osasto. Osasto tuhosi samalla Mai Guban [1] Partioretkillä suistettiin rautateiltä yhteensä kymmeniä junia. Kesällä 1942 saksalainen ja suomalainen kaukopartio-osasto hyökkäsi Muurmannin rataa vastaan kolmellakymmenellä kahden hengen kanootilla.”
Just. Ja kun punaisten pojat ja "lahtarien" pojat kävivät Stalinin hirmuvaltaa vastaan, vuonna 2009 Eini Kailat ottavat USSR:n Jumalaksi ja Jeesukseksi - ja radiossaan soi partisaanimusiikki.
Arvo Poika Tuomiselta terveisiä.
Mitä sinä kuvittelet sodan olevan? Vihollisen pään silitystäkö?
Kertakaikkiaan asiantunteva kommentti. Loogisen yksinkertaisesti kerrottu asia niinkuin se on.
Mutta kommunistille on turha selittää järkeä. Erehdyt pahemman kerran jos kuvittelet että järki ja totuus kiinnostaa kommunistia. Kommunismilla ei ole mitään tekemistä järjen ja totuuden kanssa.
Neuvostoliitossa Suomea pidettiin propagandatyössä eräänlaisena koekenttänä ja Michail Suslovin johtamassa ministeriössä seurattiin tuloksia mielenkiinnolla. Taustana tässä oli oikeastaan koko kylmänsodan ajan vallinnut itsesensuuri, joka osittain jo vääristi maailmankuvaa. Neuvostoliitossa asioihin pistettiin uudella tavalla vauhtia 1968 syksyllä, kun kovan linjan miehet ottivat vallan Kremlissä. Itsesensuuri saatiinkin ajettua suomalaisiin lehtiin parissa vuodessa, Neuvostoliiton arvostelu loppui, venäläiset kolumnistit olivat suomalaislehtien jokapäiväisiä vieraita ja kotimaan viides kolonna sai ohjeen tunkeutua kulttuurin ja toimittamisen etulinjaan.
Kaikki tämä on jättänyt jälkensä. Suomalaisia ei saatu uskomaan neuvosto-onnelaan, mutta heihin saatiin iskostettua poikkeuksellinen Amerikan vastaisuus, joka on aina muotia Suomessa. Samoin oli itseruoskinnan laita. Poliittsen historian huipputeoksissa kerrottiin, kuinka Suomi jääräpäisyydellään aiheutti talvisodan ja tästähän tehtiin naurettava ja suosittu TV-teatteriesityskin. Sieltä tämä on lähtöisin. Olemme propagandan uhreja. Moni ei sitä vain tajua.
Lehdistön A-palvelu hoiti KGB:n instanssina syöttämistä. Vielä on muutama uskovainen jäljellä.
Taattua prokarelia-hengessä kirjoitettua sinivalkoista huttua. Läpinäkyvien lasien läpi katsottaessa maailma onkin ihan toisen näköinen, enempi sellainen normaali.
"Suomen syyllistäminen on muotia"
Ei ole. Sen sijaan tosiasioiden neutraali tarkistelu on nykyajan ilmiö ja hyvä niin: olemme viimein päässeet pois 70-luvun äärivasemmistolaisesta ja 90-luvun äärioikeistolaisesta koohotuksesta, jolla ei ole mitään tekemistä historiantutkimuksen kanssa.
"Sota on raakaa väkivaltaa ja tuhoamista"
Niinpä. Aivan toista kuin isänmaallisten höpöpuheiden uljas sankarimeininki.
"Puolustajan on järjetöntä odottaa omalla maallaan hyökkäystä"
Tämän takia onkin käsittämätöntä, miten Suomessa jotkut höyrypäät Putkinen etunenässä näkevät NL:n toimet kesällä 1941 aivan kauhian hirveiksi. Tuolla logiikalla ne ovat ihan oikeutettuja eikä suotta.
"Punainen terrori antoi kavahdettavan kuvan hyökkääjästä"
Valkoinen terrori antoi ja antaa vieläkin hirveän kuvan sodan "jalosta voittajasta".
"Miksi pieniä asioita nostetaan ja suuret unohdetaan?"
Muuten pienet asiat jäävät suurten varjoon, eikä niistä pystytä oppimaan mitään. Tarvitaan myös yksityiskohtia eikä pelkästään ylimalkaista huttua.
"Olemme itsesyytöksiin käpertyvä kansa"
Päinvastoin: lieneekö missään tutkittu yhtä tehokkaasti omia virheitä.
"Itse ylläpidetty sotasyyllisyys kulminoi käpertymisen"
Sotasyyllisyyteen Suomi syyllistyikin, eikä sen tunnustamisessa ole mitään hävettävää. Ei taida maailmassa sellaista kansaa löytyäkään, joka ei olisi pienellä ryöstöretkellä käynyt. Asiaa tuntuu pitävän nolona vain se itseensä käpertynyt isänmaa-koohotusvähemmistö, enemmistöä asia ei kiinnosta juurikaan.
"Miksei tutkita NL:n auttaneiden suomalaisten toimintaa?"
Sitähän tutkittiin jo sodan aikana, tuomioitakin jaeltiin. Ja mitäs nämä STASI-kohut ym olivat.
"Reinikainen: Olisiko pitänyt sotia paukkupatruunoilla?"
Kuka on Reinikainen? Joku tärkeä henkilö vai TV-konstaapeli?
"Olisiko pitänyt antaa oman kansan kuolla?"
Ei tietenkään, eikä myöskään vangitun venäläisväestön tai avuttomien sotavankien.
"Suomalaiset olisivat eläneet rauhassa, jos NL ei olisi hyökännyt"
Kukaan ei voi sanoa, mitä olisi tapahtunut vuonna 1941 jos talvisotaa ei olisi käyty. Saksa olisi voinut hyvin vetää Suomen mukaan sotaan joka tapauksessa, mutta aivan turha jossitella asialla.
"On tarkasteltava sotaa kokonaisuutena"
Yksityiskohtia on kuitenkin hyvä nostaa pintaan sieltä alta, etenkin niitä vähemmän mukavia. Muuten ne nimittäin on liian helppo sivuuttaa.
Lue:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/6256543/41151284
.