Haluaisin kertoa vähän omista kokemuksistani.
Rintani olivat 15-vuotiaana tuskin viinirypäleen kokoiset, tosin olin tuohon aikaan hyvin hoikka. Minulla todettiin kehityshäiriö, josta rintojen pieni koko johtui.
Tuohon aikaan yhteiskunta kustansi tälläisissä tapauksissa leikkauksen, itse joutui maksamaan vain 3000mk!
Ensimmäinen leikkausaika olisi ollut 16 -vuotiaana, mutta koska olin silloin kipeä, niin aika siirtyi vuodella. Jälkeenpäin on ollut sellainen olo, että olin varmaan jonkinlainen "koekani". Tuohon aikaan tuskin oli tehty tuollaista leikkausta kovinkaan monelle tuon ikäiselle!
Sairaalassa oli ensin lyhyt, sairaanhoitajan tekemä haastattelu. Kysyin lääkäriltä leikkauksen kulusta, mutta hän ei vastannut mitään, piirsi vaan mustat ympyrät rintojeni ympärille tussilla.
En muista, että olisin leikkauksen jälkeen kärsinyt ainakaan kovista kivuista. Sairaalassa olin muistaakseni 4 päivää.
Muutama vuosi myöhemmin aloin kärsiä ajoittain kovista kivuista molemmissa rinnoissa, ja varasin ajan samalle lääkärille, joka minut leikkasi. Toinen rinnoistani oli kivikova. En minä tuohon aikaan saanut mistään tietoa siitä, että se johtui hylkimisestä! Hän vältteli katsekontaktia, ja sanoi, että: "sulla on päässä vikaa"!!! Lisäksi hän sanoi, että silikonien poisto on niin suuri operaatio, että ennemmin kannattaa kestää kivut. En minä noita nyt pois halunnut, IHMETTELIN vaan sitä, että mistä kivut johtuvat!
Muutama vuosi myöhemmin luin lehdestä, että myös suomalaisilla on oikeus saada korvauksia amerikkalaisten nostettua ryhmäkanteita silikonirintoja valmistavia yrityksiä vastaan.
Kun monen yrityksen jälkeen sairaala viimein lähetti potilastiedot, kävi ilmi, että leikkaus ei ollut mennytkään suunnitelmien mukaisesti. Toinen silikoni oli leikkausvaiheessa rikkoutunut. Se oli vaihdettu uuteen, mutta rintaa ei oltu meinattu millään saada operoitua.
Jenkeistä tuli sitten n. 10 kirjettä, jossa oli niin monimutkaista, lääketieteellistä englantia, etten niitä osannut suomentaa. Koska opiskelin tuolloin, minulla ei ollut mitään mahdollisuutta palkata ketään ammattilaista kääntämään nuo tekstit.
Nyt leikkauksesta on 17 vuotta. Voin vaan kuvitella, minkä tasoisia nykyiset silikonit ovat noihin omiini verrattuna! Ei varmasti tarvitse pelätä, että ne vuotavat, tms.
Olenko sitten koskaan katunut tätä? Kaikesta huolimatta: EN PÄIVÄÄKÄÄN!
Rintani olivat 15-vuotiaana tuskin viinirypäleen kokoiset, tosin olin tuohon aikaan hyvin hoikka. Minulla todettiin kehityshäiriö, josta rintojen pieni koko johtui.
Tuohon aikaan yhteiskunta kustansi tälläisissä tapauksissa leikkauksen, itse joutui maksamaan vain 3000mk!
Ensimmäinen leikkausaika olisi ollut 16 -vuotiaana, mutta koska olin silloin kipeä, niin aika siirtyi vuodella. Jälkeenpäin on ollut sellainen olo, että olin varmaan jonkinlainen "koekani". Tuohon aikaan tuskin oli tehty tuollaista leikkausta kovinkaan monelle tuon ikäiselle!
Sairaalassa oli ensin lyhyt, sairaanhoitajan tekemä haastattelu. Kysyin lääkäriltä leikkauksen kulusta, mutta hän ei vastannut mitään, piirsi vaan mustat ympyrät rintojeni ympärille tussilla.
En muista, että olisin leikkauksen jälkeen kärsinyt ainakaan kovista kivuista. Sairaalassa olin muistaakseni 4 päivää.
Muutama vuosi myöhemmin aloin kärsiä ajoittain kovista kivuista molemmissa rinnoissa, ja varasin ajan samalle lääkärille, joka minut leikkasi. Toinen rinnoistani oli kivikova. En minä tuohon aikaan saanut mistään tietoa siitä, että se johtui hylkimisestä! Hän vältteli katsekontaktia, ja sanoi, että: "sulla on päässä vikaa"!!! Lisäksi hän sanoi, että silikonien poisto on niin suuri operaatio, että ennemmin kannattaa kestää kivut. En minä noita nyt pois halunnut, IHMETTELIN vaan sitä, että mistä kivut johtuvat!
Muutama vuosi myöhemmin luin lehdestä, että myös suomalaisilla on oikeus saada korvauksia amerikkalaisten nostettua ryhmäkanteita silikonirintoja valmistavia yrityksiä vastaan.
Kun monen yrityksen jälkeen sairaala viimein lähetti potilastiedot, kävi ilmi, että leikkaus ei ollut mennytkään suunnitelmien mukaisesti. Toinen silikoni oli leikkausvaiheessa rikkoutunut. Se oli vaihdettu uuteen, mutta rintaa ei oltu meinattu millään saada operoitua.
Jenkeistä tuli sitten n. 10 kirjettä, jossa oli niin monimutkaista, lääketieteellistä englantia, etten niitä osannut suomentaa. Koska opiskelin tuolloin, minulla ei ollut mitään mahdollisuutta palkata ketään ammattilaista kääntämään nuo tekstit.
Nyt leikkauksesta on 17 vuotta. Voin vaan kuvitella, minkä tasoisia nykyiset silikonit ovat noihin omiini verrattuna! Ei varmasti tarvitse pelätä, että ne vuotavat, tms.
Olenko sitten koskaan katunut tätä? Kaikesta huolimatta: EN PÄIVÄÄKÄÄN!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.