Uskovaisten pahin vika on siinä, kuinka he eivät kykene olemaan rehellisiä itselleen. Niinpä heidän ajatuksensa ovat aina täynnä ristiriitoja.
Uskovainen ei pysty esim. ymmärtämään, mitä ignostismi tarkoittaa.
Termi ignostismi on keksitty näyttämään, että ateisteja olisi todellista vähemmän.
Huvittavaa on, että pari ensimmäistä kymmenestä käskystä sanoo:
"Ok, teidät vapautettiin orjuudesta. Nyt, älkää menkö enää palvomaan niitä idoleita!"
Idolien palvonnasta seuraa aina sokea orjuus, koska idolin nimen varastaa aina joku ihminen. Tuo yksilö kääntää koko messun päälaellaan omia tarkoituksiaan silmälläpitäen. Seuraten aina sitä epätäydellistä ihmistä siellä joukon edessä, väki päätyy seuraamaan robottia, jonka holistinen näkemys syntyy aina kuolleena, koska se perustuu kontrolliin. Kyse on halusta äärimmäiseen kontrolliin luottamisen sijaan.
Huvittavaa on myös, kuinka uskovaiset puhuvat uskostaan Jeesukseen. Mutta eiväthän he Jeesukseen usko vaan siihen, mitä joku muu on kertonut.
Uskovaiset elävät maailmassa, jossa mielen psykoosia ohjaavat Hyvä poliisi ja Paha poliisi. Lääkärit tuntevat tuon tilan paremmin bipolaarisena häiriönä eli maanis-depressiivisyytenä. Jokaviikkoisen messun tarkoituksena on koukuttaa yksilöt maaniseen tilaan, joka - kuten huumeet yleensä - tuntuu tietysti loistavalta jonkin aikaa. Ainakin ainearkkarit myöntävät heikkoutensa ollen siinäkin aineetonnarkkariveljiään rehellisempiä. Osoituksena kyvyttömyydestään tarjota todella ehdotonta rakkautta yhteisö hylkää aina kaikki ne depressioon, jotka eivät seuraa heidän jenginsä koodistoa. He tietysti manaavat sääliä kadonneille ollen kyvyttömiä myötätuntoon, koska tietävät kokemuksesta narkkarin aina tulevan takaisin tai kuolevan lain nimessä. Jokainen uskovainen on täten myös aina kuolemantuomion kannalla.
Buddhalaiset ( zen, hölmö-viisas-hölmö-viisas) ovat aikeissaan hieman uskovaisia rehellisempiä. Ohitettuaan maanis-depressiivisen vaiheen, he toteavat, että joskus Jumala kävelee puutarhassa ja joskus hän ei ole paikalla. He näkevät, että molemmat kannat ovat yhtä perusteltuja/perustelemattomia osana ihmisen epätäydellisen kokemisen illuusiota.
Niinpä he sanovat:
"Ilman keskusta, mestarin tekemä pyörä, pyörii sittenkin."
Nyt uskovaiset sekä ateistit näkevät tuossa oman kantansa, koska yhdistelmän tiedostettu kokeminen on mielelle mahdotonta. Hiukkanen ja aalto havaitaan aina riippuen käytetystä instrumentista.
Yksilöiden perspektiivi muodostuu aina, kuten perspektiivi määritelläänkin. Jotta on ilmaistavaa, on puristettava jotain pois.
Uskoo ilman perusteita ja perustelee ilman uskoa. Molemmat pitelevät porttia.
Kiittää ja kumartaa.
Kun mieli vihdoin antaa periksi, käy sisään.
Uskovainen ei pysty esim. ymmärtämään, mitä ignostismi tarkoittaa.
Termi ignostismi on keksitty näyttämään, että ateisteja olisi todellista vähemmän.
Huvittavaa on, että pari ensimmäistä kymmenestä käskystä sanoo:
"Ok, teidät vapautettiin orjuudesta. Nyt, älkää menkö enää palvomaan niitä idoleita!"
Idolien palvonnasta seuraa aina sokea orjuus, koska idolin nimen varastaa aina joku ihminen. Tuo yksilö kääntää koko messun päälaellaan omia tarkoituksiaan silmälläpitäen. Seuraten aina sitä epätäydellistä ihmistä siellä joukon edessä, väki päätyy seuraamaan robottia, jonka holistinen näkemys syntyy aina kuolleena, koska se perustuu kontrolliin. Kyse on halusta äärimmäiseen kontrolliin luottamisen sijaan.
Huvittavaa on myös, kuinka uskovaiset puhuvat uskostaan Jeesukseen. Mutta eiväthän he Jeesukseen usko vaan siihen, mitä joku muu on kertonut.
Uskovaiset elävät maailmassa, jossa mielen psykoosia ohjaavat Hyvä poliisi ja Paha poliisi. Lääkärit tuntevat tuon tilan paremmin bipolaarisena häiriönä eli maanis-depressiivisyytenä. Jokaviikkoisen messun tarkoituksena on koukuttaa yksilöt maaniseen tilaan, joka - kuten huumeet yleensä - tuntuu tietysti loistavalta jonkin aikaa. Ainakin ainearkkarit myöntävät heikkoutensa ollen siinäkin aineetonnarkkariveljiään rehellisempiä. Osoituksena kyvyttömyydestään tarjota todella ehdotonta rakkautta yhteisö hylkää aina kaikki ne depressioon, jotka eivät seuraa heidän jenginsä koodistoa. He tietysti manaavat sääliä kadonneille ollen kyvyttömiä myötätuntoon, koska tietävät kokemuksesta narkkarin aina tulevan takaisin tai kuolevan lain nimessä. Jokainen uskovainen on täten myös aina kuolemantuomion kannalla.
Buddhalaiset ( zen, hölmö-viisas-hölmö-viisas) ovat aikeissaan hieman uskovaisia rehellisempiä. Ohitettuaan maanis-depressiivisen vaiheen, he toteavat, että joskus Jumala kävelee puutarhassa ja joskus hän ei ole paikalla. He näkevät, että molemmat kannat ovat yhtä perusteltuja/perustelemattomia osana ihmisen epätäydellisen kokemisen illuusiota.
Niinpä he sanovat:
"Ilman keskusta, mestarin tekemä pyörä, pyörii sittenkin."
Nyt uskovaiset sekä ateistit näkevät tuossa oman kantansa, koska yhdistelmän tiedostettu kokeminen on mielelle mahdotonta. Hiukkanen ja aalto havaitaan aina riippuen käytetystä instrumentista.
Yksilöiden perspektiivi muodostuu aina, kuten perspektiivi määritelläänkin. Jotta on ilmaistavaa, on puristettava jotain pois.
Uskoo ilman perusteita ja perustelee ilman uskoa. Molemmat pitelevät porttia.
Kiittää ja kumartaa.
Kun mieli vihdoin antaa periksi, käy sisään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=4LLRk3_nogo