Neuvostoliiton Marsalkka L. A. Govorovin kirjallisuuspalkinto (ven. Literaturnaja premija imeni Marshala Sovetskogo Sojuza L. A. Govorova) on Pietarin kaupunginhallituksen 2001 perustama, kerran vuodessa jaettava kirjallisuuspalkinto, jonka tarkoitus on edistää isänmaallista kirjallisuutta.[1]. Palkinto luovutetaan Pietarissa asuvalle henkilölle kirjallisista teoksista, jotka Pietarin kaupungin antaman palkintoa koskevan virallisen asetuksen mukaan "paljastavat kansallisten urotekojen mahtavuuden sekä suurten sotapäälliköiden roolin Suuressa Isänmaallisessa sodassa 1941–1945, soturien ja piiritetyn Leningradin asukkaiden sankaruuden ja miehisyyden, isänmaallisuuden, ihmisrakkauden sekä voittaja-esi-isiemme kunniakkaita perinteitä jatkavien aikalaistemme korkean moraalisen laadun". Palkinnossa on kolme luokkaa, arvoiltaan 25 000, 15 000 ja 10 000 ruplaa.[1][2]
Suomalaisista palkinto on myönnetty Johan Bäckmanille vuonna 2004.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Marsalkka_Govorovin_kirjallisuuspalkinto
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Suomalaiskirja kummastuttaa Virossa/1135239638937?ref=rss
Palkinto velvoittaa - tottakai aina suuempiin ja suurempiin ponnisteluihin isänmaan puolesta.
HS kulttuuri 22.09.2008 - Suomalaiskirja kummastuttaa Virossa - Kai Juvakka.
" Itsenäisellä Virolla on aikaa enintään kymmenen vuotta", väittää suomalainen kriminologian dosentti Johan Bäckman, joka julkisti maanantaina Tallinnassa kirjan Pronssisoturi. Kirjassaan Bäckman kertoo tarkastelevansa Pronssisoturi-patsaasta syntynyttä kiistaa ja sen taustoja. Tallinnassa huhtikuussa 2007 puhjenneita patsasmellakoita hän nimittää venäläiseksi Intifadaksi.
Kirjan julkaisupäivä ja paikka kiistellyn Pronssisoturi-patsaan luona oli valittu tarkoituksella. 22. syyskuuta venäläiset sotaveteraanit kokoontuvat perinteisesti pronssisoturin luokse muistamaan 1944 tapahtunutta Tallinnan valloitusta, jota venäläiset kutsuvat vapauttamiseksi, virolaiset miehitykseksi.
Bäckmanin mukaan Viron patsaskiistassa ei ollut kysymys patsaan siirrosta vaan Tallinnan vapauttajien hautamuistomerkin tuhoamisesta ja hautojen häpäisystä. Hän arvioi tapauksen merkitsevän Viron historian loppua ja kiistan jättäneen jälkensä myös EU:n ja Venäjän suhteisiin.
"Sitä voi pitää jopa EU:n hajoamisen alkuna", Bäckman väitti.
Bäckman kritisoi jyrkin sanoin suomalaista mediaa väärän Viro-kuvan luomisesta ja "Viron apartheid-järjestelmästä" vaikenemisesta.
"Helsingin Sanomat on ehkäpä maailman venäläisvastaisin sanomalehti", Bäckman julisti. Presidentti Tarja Halosta Bäckman nimitti Viron "apartheidin" kummitädiksi. Tarja Halonen oli mukana Suomen delegaatiossa, kun Viro päätettiin ottaa Euroopan neuvoston jäseneksi vuonna 1993.
Kirjassaan Bäckman käsittelee suureksi osaksi sodan aikaisia tapahtumia Virossa ja Suomessa. Backmanin mukaan Suomesta on tähän asti puuttunut kokonaan tieteellinen sotahistoria.
Bäckman on saanut väitteillään Virossa paljon huomiota. Virolaismedia on lähinnä ihmetellyt miksi jälleen joku suomalainen hyökkää kirjoituksillaan Viroa vastaan.
Arvostettu The Economist -lehden Venäjän politiikan kommentaattori Edward Lucas ihmetteli Bäckmanin Virossa saamaa huomiota. Hän ironisoi Bäckmanin teesiä Viron itsenäisyyden menetyksestä. "Ehkäpä (Bäckman on oikeassa). Mutta ehkä Viron pyyhkii pois tsunami tai ehkä sen kolonisoivat jättiläishämähäkit", Lucas kirjoitti.
Suomenkielisen kirjan julkaisee virolainen kustannusosakeyhtiö Tarbeinfo, jonka johtaja Vladimir Iljaevitš työskenteli Viron suojelupoliisin mukaan KGB:ssä vuosina 1983–88. "
Suomalaisista palkinto on myönnetty Johan Bäckmanille vuonna 2004.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Marsalkka_Govorovin_kirjallisuuspalkinto
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Suomalaiskirja kummastuttaa Virossa/1135239638937?ref=rss
Palkinto velvoittaa - tottakai aina suuempiin ja suurempiin ponnisteluihin isänmaan puolesta.
HS kulttuuri 22.09.2008 - Suomalaiskirja kummastuttaa Virossa - Kai Juvakka.
" Itsenäisellä Virolla on aikaa enintään kymmenen vuotta", väittää suomalainen kriminologian dosentti Johan Bäckman, joka julkisti maanantaina Tallinnassa kirjan Pronssisoturi. Kirjassaan Bäckman kertoo tarkastelevansa Pronssisoturi-patsaasta syntynyttä kiistaa ja sen taustoja. Tallinnassa huhtikuussa 2007 puhjenneita patsasmellakoita hän nimittää venäläiseksi Intifadaksi.
Kirjan julkaisupäivä ja paikka kiistellyn Pronssisoturi-patsaan luona oli valittu tarkoituksella. 22. syyskuuta venäläiset sotaveteraanit kokoontuvat perinteisesti pronssisoturin luokse muistamaan 1944 tapahtunutta Tallinnan valloitusta, jota venäläiset kutsuvat vapauttamiseksi, virolaiset miehitykseksi.
Bäckmanin mukaan Viron patsaskiistassa ei ollut kysymys patsaan siirrosta vaan Tallinnan vapauttajien hautamuistomerkin tuhoamisesta ja hautojen häpäisystä. Hän arvioi tapauksen merkitsevän Viron historian loppua ja kiistan jättäneen jälkensä myös EU:n ja Venäjän suhteisiin.
"Sitä voi pitää jopa EU:n hajoamisen alkuna", Bäckman väitti.
Bäckman kritisoi jyrkin sanoin suomalaista mediaa väärän Viro-kuvan luomisesta ja "Viron apartheid-järjestelmästä" vaikenemisesta.
"Helsingin Sanomat on ehkäpä maailman venäläisvastaisin sanomalehti", Bäckman julisti. Presidentti Tarja Halosta Bäckman nimitti Viron "apartheidin" kummitädiksi. Tarja Halonen oli mukana Suomen delegaatiossa, kun Viro päätettiin ottaa Euroopan neuvoston jäseneksi vuonna 1993.
Kirjassaan Bäckman käsittelee suureksi osaksi sodan aikaisia tapahtumia Virossa ja Suomessa. Backmanin mukaan Suomesta on tähän asti puuttunut kokonaan tieteellinen sotahistoria.
Bäckman on saanut väitteillään Virossa paljon huomiota. Virolaismedia on lähinnä ihmetellyt miksi jälleen joku suomalainen hyökkää kirjoituksillaan Viroa vastaan.
Arvostettu The Economist -lehden Venäjän politiikan kommentaattori Edward Lucas ihmetteli Bäckmanin Virossa saamaa huomiota. Hän ironisoi Bäckmanin teesiä Viron itsenäisyyden menetyksestä. "Ehkäpä (Bäckman on oikeassa). Mutta ehkä Viron pyyhkii pois tsunami tai ehkä sen kolonisoivat jättiläishämähäkit", Lucas kirjoitti.
Suomenkielisen kirjan julkaisee virolainen kustannusosakeyhtiö Tarbeinfo, jonka johtaja Vladimir Iljaevitš työskenteli Viron suojelupoliisin mukaan KGB:ssä vuosina 1983–88. "
Vastaukset 30
Vanhimmat
" Teoksen arviointi
Teosta väitettiin "totuudenmukaiseksi" ja kaunokirjallisestikin luettavaksi, mutta toisaalta kirjoittajaa ja myös kustantajaa syytettiin presidentti Vladimir Putinin ihannoimisesta. Kirjoittaja itse yritti kiistää tämän muistuttamalla, että kirjan alussa Putinia verrataan Iivana Julmaan."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Saatana_saapuu_Helsinkiin#cite_note-15
http://www.newsru.com/arch/world/28feb2007/politkov.html
Vennäästä kuukelilla suomennettu versio.
http://translate.google.com/translate?hl=fi&sl=ru&u=http://www.newsru.com/arch/world/28feb2007/politkov.html&sa=X&oi=translate&resnum=6&ct=result&prev=/search?q=Хельсинки: Убийство Политковской было политизировано полностью&hl=fi&sa=G
on siellä kuitenkin kunnia asia. Putin ihailee Stalinia, Stalin Iivana Julmaa. Katso myöhempi vaikutus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Iivana_Julma
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkija syyttää Hautalaa ja mediaa Putin-vihan lietsonnasta/1135225457762
eikä "HAUTALOITUMAAN"!
Polisiien psyykkajahan vaatii tuossa selvästi suomalaisia omaksumaan saman roolin kuin neuvostovenäjän aikoina.
Eiköhän tuolla kirjalla irtoa Stalinin rauhanpalkinto.
.....tulee niitä kuuluisia "nuoria tutkijoita" jotka tekevät itse uudet historian dokumentit joiden pohjalta kirjoitetaan historiaa kuten Venäläiset haluavat. Rahalla saa ja hevosella pääsee!
Tämän kynäilijän (J. Bäckmanin) teksti seurailee kovin tutun omaisesti 2000-luvun Venäjän johdon retoriikkaa. Nyky Venäjän johtohan on tunnetusti neukkulan opissa kasvanutta KGB-sukupolvea.
Noiden ajatusten vastaanottajat jakautuvat varmaan samalla tavalla, kuin 70-luvulla. Pieni joukko hörhöjä eli entiset taistolaiset uskovat kaiken mielipuolisuuden, kun on kyse entisestä neukkulasta ja loput ovat huvittuneita tai tuntevat vain lisääntyvää vastenmielisyyttä.
Tunnen paljon venäläisiä ja he ovat todella miellyttäviä, lämpimiä ja ystävällisiä ihmisiä. Miksi heille sattuu aina johtajia, joiden ajatukset tuntuvat suorastaan mielipuolisilta. O se vaan niin surullista.
Tuossa muutamia lainauksia tämän ajatuksen Tonavan aivoituksista. Tuo on kuin suoraan 70-luvun neukku- ja taistolaispropagandaa. Voiko tuota miestä pitää mieleltään terveenä, vai onko rahoittajana maailman rauhaa rakastavin kansa ? Päätelkää itse.
”TV1 suihkutti visvaa katsojan silmille samalla kun Helsingin Sanomien sivut olivat pahanhajuisen oksennuksen tahrimia”
”Mitä enemmän venäläisten veri virtaa, sitä parempi, suomalainen jihadisti ajattelee. Ehkä siksi Hautala vietää kostean, verenmakuisen illan helsinkiläisessä ravintolassa …”
Kaikissa pohjamudissa mädäntynyt viha ryöppyy esiin valtavana, pahanhajuisena suihkuna”
”Aivan aluksi Annan ruumis pestään Helsingin Sanomissa ikääntyneen stalinistin lipevällä ruskeakielisyydellä”
”Metropoliitta Ambrosius on rikkonut ortodoksista perinnettä järjestämällä kirkossaan poliittisen mielenosoituksen itsemurhaajalle (=Politkovskajalle), vieläpä kaksi kertaa”
"Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Politkovskajan päästä kaivetun luodin ompeleminen Vihreän liiton lippuun ei olisi Hautalan mielestä yhtään hullumpi ajatus."
J.P. roosin kommentit kynäilijän tekeleestä voi lukea osoitteesta http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/backman.htm
Oikeudenkäynti
Suomalais-kaukasialaisen yhdistyksen puheenjohtaja Aila Niinimaa-Keppo tuomittiin Vantaan käräjäoikeudessa tohtori Johan Bäckmanin kunnian loukkaamisesta sakkoon ja korvauksiin. Niinimaa-Keppo perusteli tekoaan Bäckmanin kirjan "Saatana saapuu Helsinkiin" lukemisen herättämällä tunnekuohulla.[16]"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Saatana_saapuu_Helsinkiin#cite_note-15
Hovioikeus jätti allekirjoittaneen tuomitsematta, sillä oikeus katsoi yksimielisesti että Bäckmanin tulee itsekin kovaa kieltä käyttävänä hyväksyä, että myös hänen tekstejään kritisoivat voivat kirjoittaa samalla volyymillä. Bäckman kirjoitti käräoikeuden tuomiosta näyttävästi Wikipediaan, mutta pyyhki tilalle toimitetun uuden hovioikeuden päätöksen pois sivuilta kokonaan. Lapsellista käyttäytymistä tohtorismieheltä, mutta asia ei anna aihetta enempään kommentointiin. Asian käsittely jatkuu muilla foorumeilla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Beckman_Institute
Kustantamon julkaisuja
* Baryshnikov Nikolai: Leningradin piiritys ja Suomi 1941-1944 ISBN 952-5412-11-3
* Helge Seppälä: Leningradin saarto 1941-1944: murhenäytelmän sävyttämä voitto ISBN 952-5412-18-0
* Verigin Sergei ym.: Talvisodan panttivangit ISBN 952-5412-35-0
* Rancour-Laferriere Daniel: Stalinin psyyke ISBN 952-5412-05-9
* Kuusinen Otto Wille: Suomi ilman naamiota (uusintapainos 1944 ilmestyneestä teoksesta)
rahoittaa? Gasprom?
Itse olen tehnyt suomalaisista stallareista vähän samankaltaisen analyysin kuin Eduard Radzinski, joka lisäsi Stalin kirjaansa ihmeellisen havainnon Jeltsinin ajan Venäjästä. Samassa ääriliikkeiden kulkueessa kannettiin Keisarillisen Venäjän tunnuksia ja kommunistien punalippuja, mukana yhtä itsetietoisena myös Venäjän uusnatsit.
Suomalaisista stalinisteista oman käsitykseni mukaan juuri nämä Beckman ja kumppanit, mm. Leena Hietanen ovat kääntyneet kannattamaan sovinismia, kansalliskiihkoista venäläisyyttä. Ehkäpä siitä oli alunpitäenkin kysymys, päällä vain kommunismin ohut sumutusverho.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Saatana_saapuu_Helsinkiin#cite_note-15
Onkohan samaa sukua, Nomen est omen...
http://kemppinen.blogspot.com/2008/09/laurilain-tyt.html
Mutta ei hätää meiltähän löytyy ihan oma palsta-asiantuntija KEP - kysytåånpäs häneltä?
hyvin yleinen sukunimi suomenruotslaisilla.
Johan Backmanin osalta olennaista on tietää, että herra on väitöksellään
“Itämafia, Uhkakuvapolitiiikka, rikosilmiöt ja kulttuuriset merkitykset” luonut varsin omintakeista historiankirjoitusta saavuttaen sillä tohtorin arvon Helsingin Yliopistossa. Sittemmin hänen akateemisia ansioitaan on erityisesti arvostanut Turun yliopisto, jonka opetusta oikeustieteellisessä tiedekunnassa on pidetty välttämättömänä suomalaisten juristien koulutuksessa. Juristienhan tulee koulutuksessaan saada oppia siitä, - "miten kirjoitetaan se, miten päämies kulloinkin haluaa".
Huomattakoon viellä, että Backmanin "väitöstutkimusta" markkinoi poliisien ammattikorkeakoulu julkaisusarjassaan.
Keskustelu pronssisoturin siirtämisestä on vellonut Virossa pitkään. Monien muiden neuvostoajan muistomerkkien tapaan pronssisoturia ei siirretty eikä tuhottu 1990-luvun alussa. Patsas oli tavallaan kauppatavaraa puolueiden käydessä kilpailua Viron venäläisväestön kannatuksista. Silloiset venäläispuolueet ovat menettäneet kannatuksensa. Suurin osa venäläisistä kannattaa nyt keskustapuoluetta, mutta siitä ei ole varsinaisesti venäläisväestön edustajaksi. Venäläiset ovat käyneet suurina juhlapäivinä, ennen muuta 9. toukokuuta patsaalla muistelemassa ja kunnioittamassa kaatuneiden muistoa.
Miehittäjiä ja vapauttajia
Viron ja Venäjän välisessä keskustelussa pronssisoturi heijastaa kahta erilaista historiakäsitystä. Virolaisten mukaan neuvostojoukot tulivat Viroon miehittäjinä. Venäläisten mielestä ne taas olivat vapauttajia, jotka ajoivat pois saksalaiset miehittäjät. Kysymys on historian hallinnasta. Siinä keskustelussa poliitikot puolin ja toisin ovat ottaneet historian tulkitsijan roolin. Samalla historia on alkanut määrätä tulevaisuutta.
Viimeisin vaihe keskustelussa historian tulkinnasta alkoi kaksi vuotta sitten, kun Viron ja Venäjän välillä saatiin solmituksi rajasopimus. Se oli kiistanalainen kysymys ennen muuta Venäjän parlamentissa duumassa. Pitkään oli epäselvää, löytyisikö duumasta enemmistö rajasopimuksen ratifioinnin puolesta.
Yllätys rajasopimuksen ratifioinnin suhteen tuli kuitenkin Tallinnasta. Viron parlamentin riigikogun niukka enemmistö halusi ratifioinnin yhteyteen johdantolauseen, jossa todettiin Neuvostoliitto miehittäjäksi. Sellaiset lausekkeet ovat tavallisia länsimaisissa sopimuksissa, mutta Venäjän duumalle se oli liikaa. Mikään yllätys se ei virolaisille ollut, pikemmin odotettu reaktio. Rajasopimus on edelleen ratifioimatta, eikä näköpiirissä ole ajankohtaa, jolloin se voitaisiin ottaa uudelleen esille. EU:sta Viro ei tässä asiassa ole saanut paljoakaan tukea.
Venäjän osuus
askarruttaa
Vuosi sitten 9.5. juhlien yhteydessä syntyi pronssisoturin patsaalla käsikähmää, kun muutamat virolaiset kansallismieliset nuoret tunkeutuivat väkijoukkoon Viron lippujen ja miehitystä kuvaavien piikkilankakerien kanssa. Ilmeisesti välttääkseen näiden tapahtumien uusiutumista Viron hallitus ryhtyi nyt toimiin patsaan siirtämiseksi pois kaupungin keskustasta. Se edellytti lain muutosta, kun paikalla on myös neuvostosotilaiden hautoja. Tämäkin laki säädettiin niukalla enemmistöllä.
Kun Tõnismäellä ryhdyttiin valmistelemaan pronssisoturin siirtotoimia, riistäytyi tilanne käsistä. Nyt venäläisnuoret kerääntyivät patsaan läheisyyteen osoittamaan mieltään. Tämäkään reaktio ei ollut yllätys. Viron venäläiset olivat sanoneet selvästi oman mielipiteensä patsaan siirtämisestä. Lisäksi mm. Tallinnassa valtaa pitävä keskustapuolue on vastustanut siirtoa.
Patsaan siirto ja siitä aiheutuva keskustelu on tietenkin ollut Viron sisäinen asia, Viron venäläisten ja virolaisten välinen kiista. Mutta jo ennen patsaan siirtoa oli keskusteluun osallistuttu myös Moskovasta. Äärimmäisissä poliittisen tahon puheenvuoroissa oli vaadittu mm. Andrus Ansipin hallituksen eroa. Virossa epäillään myös venäläisten organisoineen ja rahoittaneen mellakointia.
Vierailu
epäonnistui
EU:n puheenjohtajamaan Saksan liittokansleri Angela Merkelin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin välisessä puhelinkeskustelussa syntyi ajatus Venäjän duuman valtuuskunnan vierailusta Tallinnassa. Heillä on intressi rauhoittaa Itämeren alue, kun yhteisen kaasuputken rakentaminen alkaa.
Vierailu oli yritys saattaa keskustelu asiallisemmalle pohjalle, kun äärimmäisenä vaihtoehtona Venäjältä esitettiin diplomaattisuhteiden katkaisemista. Vierailu näyttää kuitenkin epäonnistuneen täysin. Pääsyynä siihen ovat ne delegaation jäsenten puheenvuorot, joissa on sekä Moskovassa että Tallinnassa vaadittu Viron hallituksen eroa.
Näin keskustelu pronssisoturista on siirtynyt Viron ja Venäjän väliseksi sanasodaksi, jota sävyttää venäläisnuorten edelleen jatkuva Viron Moskovan lähetystön piirittäminen. Tämän tilanteen ratkaisemiseksi on Viro pyytänyt EU:n tukea. Tätä kirjoitettaessa on vaikea nähdä, mihin kiista johtaa.
Historiallinen ja
asenteellinen kuilu
Pienelle maalle riskit suhteiden kiristymisestä ovat suuremmat kuin suurvallalle. Virolla on pelissä kaksi asiaa. Ensimmäinen on maan sisäinen stabiliteetti ja Viron venäläisen väestön integroituminen yhteiskuntaan. Virallisesti ja mm. Euroopan Neuvostolle annettujen selvitysten mukaan Viro on onnistunut vähemmistön integroinnissa hyvin. Kuilu väestöryhmien välillä ei olekaan näyttänyt pahalta, kun mm. työllisyystilanne on ollut kohtuullisen hyvä.
Nyt paljastuu kuitenkin, ettei pelkkä viron kielen opettaminen venäläisille riitä yhteiskuntaan sopeutumisen perustaksi. Historiallinen ja asenteellinen kuilu on olemassa niin kauan kuin suhteet Venäjän kanssa ovat tulehtuneet. Myöskään Virossa ei ole ollut täyttä yksimielisyyttä suhtautumisesta Venäjään. Poliittisella tasolla mm. entiset pääministerit Edgar Savisaar ja Tiit Vähi ovat vaatineet toisenlaista asennetaan suhteessa Venäjään. Monet tutkijat, erityisesti sosiologit ovat tarjonneet apuaan väestöryhmien väliseen keskusteluun.
Toinen riski on maan taloudellinen riippuvuus. Vaikka Viro olisi oikeassakin, on vaikea käsittää, että suhteiden naapuriin on annettu kiristyä neuvotellun rajasopimuksen ratifioinnin tai yhden muistomerkin paikan takia. Viro on ulkomaisista investoinneista ja turismista riippuva maa. Ne ovat alueita, joihin epäselvyydet maan kansainvälisessä uskottavuudessa ensinnä vaikuttavat.
Pronssisotilaan malli oli urheilusankari, jota Neuvostoliitto ei tunnustanut
Pronssisoturi pystytettiin Tallinnan Tõnismäelle vuonna 1947 alun perin Tallinnan vapauttajien kunniaksi. Myöhemmin muistomerkistä tehtiin toisessa maailmansodassa kaatuneitten neuvostosotilaiden muistomerkki. Jo ennen pronssisoturia paikalla oli muistomerkki, jonka virolaiset räjäyttivät. Nykyään Tõnismäen rinteellä, kadun toisella puolella on myös Miehityksen museo.
Pronssisoturin patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Enn Roos. Kerrotaan, että patsaan mallina oli painija Kristjan Palusalu, joka soti neuvostojoukoissa rangaistuksen uhalla.
Kristjan Palusalu on Viron huomattavimpia urheilusankareita. Hän voitti Berliinin olympiakisoissa raskaan sarjan painin kultamitalin sekä kreikkalais-roomalaisessa että vapaapainissa. Saavutus on ainutkertainen.
Neuvostomiehityksen alettua Palusalu kyyditettiin kesällä 1941 Arkangelin alueelle metsätöihin. Jäätyään pakoyrityksen johdosta kiinni hänet tuomittiin kuolemaan. Rangaistus muutettiin kuitenkin rintamapalvelukseksi, jota Palusalu suoritti Maaselän kannaksen korkeudella, Rukajärven suunnalla. Heti tilaisuuden tullen hän antautui Suomeen. Suomen puolella hänet otti vangiksi sotamies Toivo Suuperko, jolle Palusalu huuteli, "älkää ampuko, täällä on Virun poikia. Suuperko ihmetteli, mitä ihmeen "pirun poikia".
Ensimmäisiä suomalaisia, joita Palusalu Suomen puolella kohtasi, oli rykmentin lääkäri Heikki Savolainen, niinikään kultamitalimies Berliinin olympiakisoista. Savolainen tunsi Palusalun hyvin. Palusalulle tarjottiin mahdollisuutta paeta Ruotsiin, mutta hän palasi perheensä luokse Viroon v. 1942.
Sodan jälkeen Palusalu oli ensin pari vuotta vangittuna Tallinnan Paterein vankilassa. Tuomiota ei kuitenkaan tullut, ehkä Palusalu oli liian suuri sankari. Hän vietti sen jälkeen hiljaista elämää entisellä kotitalollaan Keski-Virossa. Talo oli luovutettu urheiluseura Tallinnan Kalevin kurssikeskukseksi.
Kansallissankarina Palusalu oli Neuvosto-Virossa epähenkilö, jonka syntymäpäiväjuhliakaan ei voitu julkisesti viettää. Kun Suomen olympiajoukkueen ylijohtaja Pertti Paloheimo halusi Moskovan vuoden 1980 olympiakisojen aikaan kutsua virolaiset olympiavoittajat vastaanotolle Tallinnaan, vetivät neuvostoviranomaiset kutsulistalta Palusalun nimen yli. Tästä episodista on Pertti Paloheimo kertonut muistelmakirjassaan P. Paloheimo, Pispalan Tarmo (WSOY 1997). Palusalusta kerrotaan myös Eero Marttisen kirjoittamassa Heikki Savolaisen elämänkerrassa Heikki Savolainen – voimistelun jättiläinen (WSOY 2006). Viime syksynä ilmestyi Virossa urheilutoimittaja Paavo Kivisen kirjoittama näyttävä juhlakirja Palusalusta.
Palusalu kuoli vuonna 1987. Sitä ennen hän oli saanut kokea suuren hetken, kun hänet samana kesänä nostettiin kansan kunnioitettavaksi Tallinnan laululavalla. Uusi aika alkoi tehdä tuloaan. (JV)
Ulkoministeri Kanerva:
”Suomi ei pyri osapuoleksi”
VIERAILU. EU:n pitää ottaa Viron ja Venäjän välisessä kriisissä vankempi rooli, sanoo Suomen ulkoministeri Ilkka Kanerva, joka vieraili Tallinnassa viime keskiviikkona. Hän tapasi presidentti Toomas Hendrik Ilveksen, pääministeri Andrus Ansipin, ulkoministeri Urmas Paetin sekä parlamentin edustajia.
– Kriisi on haaste EU:lle, jonka pitäisi kyetä yhtenäiseen kantaan, sanoo Kanerva.
– Yksittäisten maiden näytökset eivät ole tavoiteltavia, vaan EU:n toimintakykyä pitäisi kyetä lisäämään. Myöskään Suomi ei pyri erilliseksi osapuoleksi asiassa, vaan välitämme tuntomme EU:n puheenjohtajamaalle Saksalle, sanoo ulkoministeri Kanerva.
Presidentti Tarja Halonen matkusti keskiviikkona Saksaan ja ulkoministeri Kanerva liittyi torstaina seurueeseen. Toisin kuin virolaiset esittävät, ei Kanervan mukaan Suomi kannata EU:n ja Venäjän huippukokouksen lykkäämistä.18.5. pidettävässä kokouksessa viimeistään EU voi nostaa Viron kysymyksen keskusteluun.
– Ainoastaan dialogi voi tässä asiassa johtaa eteenpäin, sanoo Kanerva.
Viron ja Venäjän välisessä kriisissä on nyt eri ulottuvuuksia. Patsaan siirtäminen katsotaan yleisesti Viron sisäiseksi asiaksi, joka koskettelee virolaisten ja Viron venäläisten suhteita. Siihen liittyvä historiantulkinta koskee jo maiden välisiä suhteita. Viron lähetystöön ja suurlähettilääseen Moskovassa kohdistuneet väkivaltaisuudet taas nostavat esiin kysymyksen diplomaattien toimintaedellytyksistä, jotka myös Venäjä on sitoutunut takaamaan. (JV)
http://painiliitto.net/verkkolehdet_07/SPL-03-2007/palusalu.php
http://hotanen.wordpress.com/2007/05/06/pronssisoturi-kristjan-palusalusta/
Tällaisia bakcmanejahan oli 70-luvulla pilvin pimein. Tässä varmaan pätee se vanha sanonta Sen lauluja laulat jonka leipää syöt. Eikös väki muista radio-ohjelmaa Näin naapurissa, joka tuli YLEltä? Siinähän aina satuiltiin Neuvostoliiton onnelasta. Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden? Venäjä nosti Suomen Ruotsin vallan jälkeen jaloilleen? Näitä hupaisia puheitahan piisaa aina, kun laitospaikkoja on nykyisin niin vähän mielenterveyssektorilla.
Todellakin mielenterveyspotilaille lisää rahaa. Ihmettelen vaan eikö kukaan ole Helsingissä, Turussa ja missä lieneenki Tampereella huomannut dosentti Backmanissa mitään outoa kun käy yliopistoilla ja korkeakouluissa opettamassa. Viisauden ja hulluuden rajan sanotaan olevan hiuksen hieno ? Silti ihmettelen ! Toisekseen minulle on opetettu Suomessa asioita kuitenkin selvästi Johanin kertomasta poikkeavalla tavalla. Voisivatko esim Tarja Halonen ja Backman järjestää julkisen väittelytilaisuuden Suomen sotien aikaisesta historiasta.
" Venäjä ei ole ikinä, ei koskaan, miehittänyt Viroa"
Toinen keskeinen viesti oli se, ettei Venäjä koskaan, ei ikinä, ole miehittänyt Viroa. Blogissaan ja haastatteluissaan Bäckman käyttää suunnilleen samoja sanoja: - On härski valhe väittää, että Neuvostoliitto olisi "miehittänyt" Viron. Miehitys tarkoittaa vihamielisen armeijan suorittamaa valloitusta ja asevoiman neutralointia. Tämä ei tietenkään koske Viroa.
Venäjä on siten vain vapauttanut Viron 1944 natsivallan kynsistä ja miehitysväitteet ovat valheellista propagandaa ja riidankylvämistä. Niin sitä koetaan asiat eri lailla.
"Halonen on Viron apartheid-politiikan kätilö"
Myös Suomi sai osansa Bäckmanin kritiikistä. Suomi oli syyllinen talvisotaan ja jatkosota-sanakin on propagandaa. Suomi piiritti Leningradia ja oli aiheuttamassa 1.5 milj. ihmisen kuoleman. Suomi on käynyt natsipropagandalla Venäjää vastaan mediakampanjaa. Suur-Suomi –suunnitelmia on tehty ja historiaa väärennetty oikein perusteellisesti. Talvisotakin oli Erkon sota.
Presidentti Tarja Halonen sai oikein isän kädestä Bäckmanilta. Halonen on hänen mukaansa syyllinen Viron apartheid-politiikkaan hyväksyessään Viron liittymisen EU:hun. Halonen sai Bäckmanilta pyyhkeitä hyvin monipuolisesti ja selkein sanoin.
Pyyhkeet tulivat samalla ministeri Max Jakobsonin johtamalle ns. Viron totuuskomissiolle, presidentti Toomas Hendrik Ilvekselle ja joillekin muille vähemmän tunnetuille henkilöille.
"Suomi väärentää historiaansa"
Bäckmanin mukaan Suomi väärentää historiaansa, eikä sillä ole lainkaan tieteellistä lähtökohtaa historiankirjoituksessa. "
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1638&author=10
Arnold Meri (1.9.1919 Tallinna) on virolainen neuvostoeversti, joka taisteli toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton puolella mm. työläisten ja talonpoikien puna-armeijan 22. eestiläisen jalkaväkiarmeijakunnan joukoissa osallistuen sodan alkuvaiheessa Porhovin puolustustaisteluihin. 18.7. Dnon rautatieasemalla osoittamansa urheuden johdosta Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön asetuksella hänestä tuli Neuvostoliiton sankari ensimmäisenä neuvostojoukoissa taistelleista eestiläissotilaista. Tuolloin hän oli 415. radiopataljoonan poliittisen ohjaajan apulainen. Hän on myös Viron antifasistisen komitean puheenjohtaja, joka on vastustanut pronssisotilaan siirtämistä sekä vaatinut kansainvälistä oikeudenkäyntiä, mihin ei ole suostuttu.[1]
1945 Arnold Merestä tuli Eestin komsomolin pääsihteeri, joka kirjoitti serkkunsa Lennart Meren palauttamiseksi Siperiasta perheineen Lavrenti Berijalle sotasankarin arvovallalla. 1952 häneltä riistettiin kunniamerkit ja hän muutti asumaan Gorno-Altaiskiin. [5]
Viron syyttäjävirasto nosti syytteen 88-vuotiasta Arnold Merta vastaan 2007 epäiltynä siitä, että 11hän olisi osallistunut 1949 joukkokyydistysten valmistelemiseen. 25.3.-27.3.1949 Eestin sosialistisesta neuvostotasavallasta siirrettiin 20 000 ihmistä muualle Neuvostoliittoon tarkoituksena lannistaa kollektivisoinnin vastustusta. Syytteen mukaan Meri johti ja valvoi kyydityksiä Hiidenmaalla. Arnold Meri oli 2007 15. virolainen, jota vastaan oli nostettu syyte samasta asiasta. Monet syytetyistä ovat kuolleet korkean ikänsä vuoksi kesken oikeusprosessin.[2] Oikeusprosesseja ovat olleet projektina valvomassa johtava historioitsija Amerikanjuutalaisesta komiteasta ja Max Jakobson.[3]
20.5.2008 Kärdlan oikeudessa Hiidenmaalla Merelle luettiin syyte kansanmurhasta ja siviiliväestön vastaisesta hyökkäyksestä. 251 kyyditetystä hiidenmaalaisesta kuoli 43. Meri kiisti syytteen. [4]
Arnold Meri on Lennart Meren serkku. Arnold Meri vastustaa NATO:a maapalloistumisen ylläpitäjänä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arnold_Meri
http://dissidentti.blogspot.com/2008/01/viimeinen-mohikaani-arnold-meri.html
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lennart Meren serkku sai Virossa syytteen kansanmurhasta/1135229720546
Ja Pihkovaan nimetään juuri noista ansioista koulu hänen nimeään kantamaan. No, onhan Kuusisellakin peräti yliopisto Petroskoissa.
http://www.russiatoday.com/news/news/25427
Neuvosto-propaganda ei näköjään oikein myy Suomessa........
Johan Bäckman Institute:n kirjojen julkaisuja on peruutettu.
http://www.bookplus.fi/search.php?Textfield=mannerheim ilman naamiota&mode=book&hide=1
riippumatta siitä onko se uskontoa, politiikkaa tai mitä tahansa kääntyy ennen pitkää itseään vastaan.
Tarkiotushakuisuus kukoistaa. Ja kuin patmannin tuutista.
http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=9789525412185
" Julkaisu peruutettu . "
Taisivat pääkonttorin miehet olla juuri itse noita kirjan henkilöitä joita kirjassa kuvailtiin.
http://www.bookplus.fi/product.php?&isbn=9789525412154
tutkittavaksi. Tämän aamun Hesarin mukaan Bäckmanin opetustointa on vaadittu selvitettäväksi. Vaatijoina on joukko tutkijoita, kirjailijoita ja mm. Lasse Lehtinen.
Avoin kirje vaatii Johan Bäckmanin opetuksen tutkintaa Helsingin yliopistossa.
Joukko suomalaisia ja virolaisia mielipidevaikuttajia kyseenalaistaa Pronssisoturi-kirjan julkaisseen dosentti Johan Bäckmanin aseman Helsingin yliopistossa. He ovat lähettäneet Helsingin yliopistolle avoimen kirjeen, joka on osoitettu rehtori Thomas Wilhelmssonille, kansleri Ilkka Niiniluodolle ja oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanille Jukka Kekkoselle.
Kirjeessä viitataan Bäckmanin kirjaan Pronssisoturi, jossa kiistetään Viron neuvostomiehitys ja kutsutaan puheita miehityksestä natsimyytiksi.
Vetoomuksessa todetaan, että Bäckman julistaa pikaista loppua Viron itsenäisyydelle ja sanoo Viron olevan apartheid-valtio. "Bäckman leimaa puheillaan kansanryhmiä kuten virolaisia, venäläisiä, juutalaisia sekä vironvenäläisiä, ja väärentää Viron historiaa."
Kirjeessä todetaan, että dosentti Bäckman opettaa Helsingin yliopiston opinto-oppaan mukaan lukuvuonna 2008–2009 oikeussosiologiaa ja Venäjän ja Viron oikeuspolitiikan erityispiirteitä.
"Bäckmania Viron ja Venäjän oikeuskäytäntöjen opettajana voi hänen lausuntojensa perusteella vertailla holokaustin kieltäjään, joka opettaa yliopistolla juutalaisten historiaa."
Allekirjoittajat kysyvät, miten on mahdollista, että Helsingin yliopisto hyväksyy Venäjän ja Viron oikeutta ja politiikkaa opettamaan henkilön, joka levittää Viron historiasta ja nykyajasta totuuden vastaista ja vihamielistä propagandaa.
Kirjelmän ovat allekirjoittaneet tutkijat Iivi Anna Masso, Suvi Salmenniemi, Katri Vallaste ja Anna Rotkirch, europarlamentaarikot Lasse Lehtinen ja Henrik Lax, toimittajat Stefan Brunow, Imbi Paju ja Jussi K. Niemelä, kirjailijat Mikael Enckell, Sofi Oksanen ja Elhonen Saks sekä vironvenäläisen kansalaisjärjestön johtaja Jevgeni Krištavovitš.
Johan Bäckman sanoo ryhtyvänsä oikeustoimiin kirjeen vuoksi. Hänen mielestään kirjeen kirjoittajat ovat syyllistyneet törkeään kunnianloukkaukseen.
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Avoin kirje vaatii Johan Bäckmanin opetuksen tutkintaa Helsingin yliopistossa/1135239710765
vai mitälie tosentteja ovatkaan. Eikös jo yksi "tesantti" ole syytettynä huumebisneksen pyörityksestä. Yliopiston tilat olivat olleet huumeitten säilytyspaikkana.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/34027-dosentti-sailytti-huumeita-helsingin-yliopiston-tiloissa