Hieman aiempaa keskustelua sivuten, Christopher Browningin analyysin mukaan ensinnäkin natsit tietoisesti asettivat anti-semiittisen ohjelmansa syrjemmälle vaalikampanjoissaan. Samoin hänen mukaansa saksalaiset äänestivät Hitleriä lukuisista syistä, useimmilla syy oli muu kuin antisemitismi. Browningin päätelmän mukaan saksalaisista tuli antisemiittejä kansallissosialistisen hallinnon kautta ja avulla, ei päinvastoin.
Browningin teksti kokonaisuudessaan tuolla, löytyy hieman alempaa sivulta:
http://www.ushmm.org/conscience/analysis/details.php?content=2002-03-06
Ja tähän aiheeseen oleelliset kohdat siteerattuna, en vaivautunut tuota kääntämään kun on turhan pitkä pätkä:
To better understand the relationship between Hitler and the antisemitic ideologues on the one hand and German society on the other, a number of “linkages” must be explored. The first such linkage is that between antisemitism and Nazi campaign success. The Nazis sought to portray themselves as a movement devoted to the national interest above the divisive parties devoted to narrow class or sectarian interests. To do so, they needed to offer a number of “buzz words” and themes around which they could build a “coalition of discontent.” While central to Hitler and the party hardcore, antisemitism was only one among a number of such issues and one that was downplayed in the vital campaigns of l930-32. What helped to give these diverse appeals the appearance of coherence and conviction, however, was precisely Hitler’s conviction that they were coherent, because all other problems were in one way or another a manifestation of the Jewish threat(3).
The second linkage was between Hitler’s success and his power to legitimize. Most Germans who voted for Hitler did so to break political gridlock, solve the economic crisis, especially unemployment, and restore Germany’s international standing, not to persecute and murder Jews. Hitler’s perceived political, economic, and international success soon gained broad support and even adulation even among Germans who had not initially supported him. The undoubted popularity of the Nazi regime in turn gained it the standing and autonomy to legitimize and incrementally radicalize its own antisemitic agenda. As William Sheridan Allen has argued, most Germans came to antisemitism through National Socialism and not vice versa.
Browningin teksti kokonaisuudessaan tuolla, löytyy hieman alempaa sivulta:
http://www.ushmm.org/conscience/analysis/details.php?content=2002-03-06
Ja tähän aiheeseen oleelliset kohdat siteerattuna, en vaivautunut tuota kääntämään kun on turhan pitkä pätkä:
To better understand the relationship between Hitler and the antisemitic ideologues on the one hand and German society on the other, a number of “linkages” must be explored. The first such linkage is that between antisemitism and Nazi campaign success. The Nazis sought to portray themselves as a movement devoted to the national interest above the divisive parties devoted to narrow class or sectarian interests. To do so, they needed to offer a number of “buzz words” and themes around which they could build a “coalition of discontent.” While central to Hitler and the party hardcore, antisemitism was only one among a number of such issues and one that was downplayed in the vital campaigns of l930-32. What helped to give these diverse appeals the appearance of coherence and conviction, however, was precisely Hitler’s conviction that they were coherent, because all other problems were in one way or another a manifestation of the Jewish threat(3).
The second linkage was between Hitler’s success and his power to legitimize. Most Germans who voted for Hitler did so to break political gridlock, solve the economic crisis, especially unemployment, and restore Germany’s international standing, not to persecute and murder Jews. Hitler’s perceived political, economic, and international success soon gained broad support and even adulation even among Germans who had not initially supported him. The undoubted popularity of the Nazi regime in turn gained it the standing and autonomy to legitimize and incrementally radicalize its own antisemitic agenda. As William Sheridan Allen has argued, most Germans came to antisemitism through National Socialism and not vice versa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
..linjoilla Browningin kanssa tämän asian tiimoilta. Onhan sitten muitakin näkemyksiä , kuten tuon Browningin kiistakumppanin Goldhagenin näkemykset joiden mukaan Saksassa oli hyvin voimakas antisemiittinen pohjavire joka mahdollisti tuon kaiken tapahtumisen nimenomaan Saksassa.
No joka tapauksessa onhan tuossa tutkimista ja miettimistä vielä.
Saksassa oli melkein100% työttömyys Hitler nosti saksan työttömyydestä.Alennustila oli pois pyyhkäisty.Armeija pääsi alennustilasta,kenraalit olivat innoissaan kun pyssyjä ja kalusto oli uudenaikaista ja kehitettiin parempia.työläisillä oli erityisiä lomanviettopaikkoja.Sitten Hitlerillä rupesi menemään överiksi ja pahasti.Hitler tunaroi sotavoimien johtajana sodan aikana ja aiheutti katastrofia toisensa jälkeen.Olisi pysyny pois sotahommista ja muista ilkihommista.
..se kissa karvoistaan pääsee? Miten Hitler olisi voinut edes teoriassa yrittää pysyä poissa sotahommista , kun hänen koko talouspolitiikkansa perustui tälle varustautumiselle ja Versaillesin Saksan kannalta katsottuna vääryyksien oikomiseen.
Hitlerin äänestäjät odottivat häneltä tekoja eikä vain puheita. Siksihän Hitleriä äänestettiin. Tekoja totisesti tuli , paljon enemmänkin kuin tuon valtakirjan antaneet äänestäjät olisivat uskaltaneet odottaa edes pahimmissa painajaisissaan.
Yleensä näissä varustelukierteissä ja epäoikeudenmukaisiksi koetuissa rauhansopimuksissa tahtoo käydä niin että ne myös johtavat ainakin jonkin tasoiseen konfliktiin , tässä tapauksessa tuo sitten laajeni liiankin laajalle joka tuskin oli edes Hitlerin alkuperäinen tavoite. Olihan hän kuitenkin nimenomaan ensimmäisen maailmansodan katastrofista ammentanut koko poliittisen toimintansa innostuksen.
Jo tuo Hitlerin toiminta Versaillesin järjestelmän purkamiseksi oli jo riittävä syy miksi yhteentörmäys oli väistämätön muiden suurvaltojen kanssa. Jos yksi suurvalta vahvistuu , samalla toinen yleensä heikkenee , mikäli intressit leikkaavat pahasti ja tässä tapauksessa nuo leikkasivat kyllä riittävästi ainakin tuolla Itä-Euroopassa. Ainoastaan jonkinlainen konferenssi jossa koko tuo Versaillesin paketti olisi käyty läpi ja Saksa olisi tyynnytelty olisi voinut ainakin siirtää tuota sotaa , olisiko sekään sitä jättänyt syntymättä ja miksi muut olisivat suostuneet tuohon ilman varsinaista pakkoa?
Hitlerin Saksa aloitti natsien vallankaappauksen jälkeen hillittömän varustelun ja käyttivät enemmän varoja asevarusteluun kuin mikään tunnettu valtakunta siihen saakka oli onnistunut tekemään suhteutettuna kansantuloonsa ; löivät kaikki olemassa olleet ennätykset. Vain Neuvostoliitto on pystynyt ylittämään Hitlerin saavutuksen tällä saralla suhteutettuna prosentuaalisesti kansantuloon ; pahimmillaan Neuvostoliitto lienee käyttänyt asevarusteluun n.25% koko kansantulostaan. Lieneekö muistikuvani oikea tuo NL:n suhteen?
Siinähän meillä kaksi varsinaista maailman rauhan edistäjää ja huomattakoon että molemmat olivat vielä Suomen naapurivaltioita.
No lohdutukseksi kuitenkin niille jotka uskovat Hitlerin ja Neuvostoliiton rauhantahtoisuuteen on olemassa sanonta : " jos haluat rauhaa , varustaudu sotaan..." Nämä molemmat valtiot halajasivat rauhaa todella paljon tämän sanonnan mukaan...
Joku joskus sanoi että pistimellä ei voi istua, ja se pätenee sekä Saksaan että Neuvostoliittoon. Saksan taloussysteemiä voi kaikesta poukkoilustaan huolimatta kutsua natsien kaudella eteenpäin kaatuvaksi taloudeksi. Koko systeemi oli rakennettu siten, että se ei kestäisi ilman sotaa. Sotatalouden lisäksihän natseilla ei mitään varsinaista talouspoliittista doktriinia koskaan ollutkaan.
..tuo näyttää selvältä jo tutkimuksien valossa että koko tuo kolmannen valtakunnan talous oli jatkuvaa sinnittelyä kriisistä toiseen. Ei vähimpänä syynä tuo omatekoinen sosialismi mitä siellä toteutettiin.
Kannattaa vielä muistaa sellainen tosiseikka että Saksassa olisi koettu ns. talouden rekyyli aivan ilman Hitlerinkin toimia suurin piirtein noihin samoihin aikoihin kuin tuo talouden nousu alkoi ,joka yleensä liitetään Hitlerin saavutuksiin.
Esimerkiksi vuonna 1932 (siis vielä Weimarin aikana) Saksassa rikottiin ennätyksiä yksityisten investointien suhteen ; tämä yleensä johtaa taloudellisen toimeliaisuuden nousuun pidemmällä aikavälillä - joka todennäköisesti olisi vähentänyt tuota valtavaa ennätystyöttömyyttä ilman Hitlerinkin toimia. Tuskin kuitenkaan noin radikaalisti mitä sittemmin koettiin.
Niin, vaikeaa tietysti määritellä että mikä on kenenkin osuus talouden elpymisessä. Helpompaa on sitä vastoin todeta se, että Hitlerin laajat ohjelmat esimerkiksi tiestön parantamiseksi olivat jo edellisten hallitusten alulle saattamia. Tämä luonnollisesti tehosti jo alkanutta ylöspäin suuntautunutta sykliä mm. autoteollisuudessa.
..siinähän sitä on simuloitavaa vähäksi aikaa jollekulle. Luemme kuitenkin Hitlerin ansioksi tuon työttömyyden poistamisen noinkin tehokkaasti ; tuo tuskin olisi ollut mahdollista ns. normaalissa taloudessa tuolla aikataululla ,vaikka edellinen hallinto eväät olikin jo alkuun antanut?
Samalla kertaa pistämme miinuspuolelle tuossa taloudenpidossa sitten tuon finanssipuolen. Hitlerin hallinto tuhlasi ennätysajassa koko siihen asti kertyneen valuuttavarannon ja lisääkään ei oikein tahtonut tulla mistään suunnasta - kiitos tuon bilateraalisen vaihtokaupan.
Joka tapauksessa tuon kaltaisessa suljetussa taloudessa melkein kaikki on mahdollista - ainakin paperilla.
"..siinähän sitä on simuloitavaa vähäksi aikaa jollekulle. Luemme kuitenkin Hitlerin ansioksi tuon työttömyyden poistamisen noinkin tehokkaasti ; tuo tuskin olisi ollut mahdollista ns. normaalissa taloudessa tuolla aikataululla ,vaikka edellinen hallinto eväät olikin jo alkuun antanut?"
Jaa-a, on tietysti vaikea sanoa olisiko se kasvu normaalein keinoin saatavissa. Tosin Hitlerin talouspolitiikkahan eteni aluksi aika lailla esi-keynesiläisin opein (Keyneshän luonnosteli kuuluisimman oppinsa varsinaisesti vasta 1936 ilmestyneessä teoksessaan) eli julkisen talouden kautta elvyttäen, kuten USA:ssa New Deal -politiikassa. Keynes totesi omasta teoriastaan, että se oli parhaiten toteutettavissa totalitaarisessa valtiossa.
..paljon Keynesin talousopit olivat esillä kolmannessa valtakunnassa tuolloin? Aivan uuttahan tuo julkisen talouden kautta elvyttäminen ei ollut Hitlerin aikanakaan. Weimarin Saksassakin jo osattiin tuo julkisen talouden budjettien ylittäminen paisuttaminen.
Keynes muotoili teoriansa lopulliseen malliinsa vasta 1936, ja itse asiassa on ainakin väitetty niin, että Keynes otti mallia saksalaisista eikä päinvastoin. Toki saksalainen talouspolitiikka jossain määrin nojasi erilaisiin esikeynesiläisiin ajatuksiin elvytyspolitiikassaan.
Mielenkiintoinen pointti muuten on se, että reaalipalkat laskivat Saksassa 25 prosenttia vv. 1933-1938, ainakin tuolla sivustolla esitetyn tiedon mukaan:
http://econ161.berkeley.edu/TCEH/Slouch_Purge15.html
..tehneen. Muutenkin näyttää että yhteistä oli kommunistilla ja natsilla talousasioissa.
Schachtin onneksi täytyy todeta että liittoutuneet eivät ílmeisesti ehtineet tutkia ihan pohjia myöten näitä talousasioita , tuskin olisi selvinnyt vapaana miehenä ulos Nürnbergin tuomioistuimesta, niinkuin näkyy tästäkin tekstistä tulevan ilmi.
Kiitti muuten mielenkiintoisesta linkistä , täytyy oikke laittaa talteen ja tutkiskella ajan kanssa...tästähän löytyy paljonkin juuri tähän topicin aiheeseen.
Michael Mayer on osoittanut Hitlerin puheita analysoiden, että puolueen antisemiittistä ohjelmaa ohjattiin tarkoituksellisesti taka-alalle 1920-luvun puolivälin jälkeen. Liiallisen antisemitismin katsottiin vaikuttaneen vaalitulokseen negatiivisesti, joten etualalle nousi propagointi kommunismia ja marxismia vastaan, jotka kylläkin alusta lähtien oli esitetty kytköksissä juutalaisuuteen. Kysymys siis oli selkeästä taktiikanvaihdoksesta, joka purikin hyvin 1930-luvun alun vaaleissa puolueen moninkertaistaessa ääniosuutensa.
http://epub.ub.uni-muenchen.de/9/1/0205_mayer.pdf