1944, kun Suomi sotatoimet olivat päättyneet fiksaili väistyvä puheenjohtaja Tanner SDP:n puoluetoimikuntaa sopivasti. Enemmistö tuli linjalle, jossa äärimmäisen epävarmassa tilanteessa SDP päätti säilyä itsenäisenä. Neuvostoliitto ja kommunistit painostivat niinkutsuttua kansanrintamamallia, jossa SDP olisi ollut osa viljelijäin ja työläisten yhteisrintamaa. Kommunistien tätä varten perustama SKDL, laaja yhteisrintama jäi siten torsoksi. Monet SDP:n johtomiehistä mm. oikeistososialidemokraatti Fagerholm olisi ollut niin pehmeää poikaa, että olisi painostuksessa taipunut ja kommunistien myöhemmässä Itäblokissa käyttämä salajuoni olisi onnistunut.
SDP:lle ratkaisu ei ollut helppo. Sitä painostettiin ja uhkailtiin. Puolueessa oli monenlaista väkeä. Osa kansanedustajista oli lähellä kommunisteja, koska tällä väellä ei ollut aiemmin käytössä omaa puoluetta ja SDP oli saanut osan äärivasemmistoa siipiensä suojiin. Tämä osa olikin nyt yllättävän meluisa, mutta onneksi siirtyi pian juuri SKDL:ään, mikä helpotti SDP:n tilannetta.
Kun Tanner joutui kommunismin uhrina kuritushuoneeseen SDP:n todellinen uusi johtaja vakavasti haavoittunut sotaveteraani Unto Varjonen järjesteli asiat niin, että kommunistit epäonnistuivat kaikissa juonissaan. Heidän Moskovasta ohjattu puolueensa solutettiin. Alkoi taistelevan sosialidemokratian aika jolloin suomalaiset sotaveteraanit ja oikeat työmiehet naulasivat Suomea Länsi-Eurooppaan. Jo riittää kampanja toi murskaavan voiton Suomen itsenäisyydelle.
Mutta jo pian alkoi myyräntyö. Kekkonen juoni asevelisosialisteja vastaan yhdessä kommunistien kanssa. Onneksi siitä selvittiin...
SDP:lle ratkaisu ei ollut helppo. Sitä painostettiin ja uhkailtiin. Puolueessa oli monenlaista väkeä. Osa kansanedustajista oli lähellä kommunisteja, koska tällä väellä ei ollut aiemmin käytössä omaa puoluetta ja SDP oli saanut osan äärivasemmistoa siipiensä suojiin. Tämä osa olikin nyt yllättävän meluisa, mutta onneksi siirtyi pian juuri SKDL:ään, mikä helpotti SDP:n tilannetta.
Kun Tanner joutui kommunismin uhrina kuritushuoneeseen SDP:n todellinen uusi johtaja vakavasti haavoittunut sotaveteraani Unto Varjonen järjesteli asiat niin, että kommunistit epäonnistuivat kaikissa juonissaan. Heidän Moskovasta ohjattu puolueensa solutettiin. Alkoi taistelevan sosialidemokratian aika jolloin suomalaiset sotaveteraanit ja oikeat työmiehet naulasivat Suomea Länsi-Eurooppaan. Jo riittää kampanja toi murskaavan voiton Suomen itsenäisyydelle.
Mutta jo pian alkoi myyräntyö. Kekkonen juoni asevelisosialisteja vastaan yhdessä kommunistien kanssa. Onneksi siitä selvittiin...
Vastaukset 31
Vanhimmat
Väino Tanner tunsi henkilökohtaisesti Leninin ja Stalinin ja tiesi tasan tarkkaan mitä miehiä he olivat. Samasta syystä nämä tunsivat Tannerin ja pitivät tätä Suomen sosialistisen vallankumouksen petturina, jolle piti antaa rangaistus. Sosialidemokraatit piti murskata samoin kuin oli tehty Neuvostoliitossa ja sotien jälkeen se yritettiin tehdä kuvailemallasi tavalla.
Tanner pelasti vasemmiston tunteiden kaaokselta moneen otteeseen, mutta kekkoslaisten vyörytys vei viimein hänenkin voimansa. Tanner pyrki koko ajan siihen, että ruotsin- ja suomenkieliset markkinatalouden kannattajat tekisivät yhteistyötä, joten hän karsasti kommunisteja.
Itse asiassa Tanner nosti vasemmiston voimakkaaksi perustamalla osuusliikkeet, jotka loivat taloudellisen pohjan poliittiselle toiminnalle. Lisäapua oli tíetysti saatava länsimailta, mutta hyvä alkupääoma tuli omilta kannattajilta.
Kukaan ei voinut mitään rannikon väelle, joka sieppasi punapääoman taskuihinsa heti, kun kykeni tekemään sen. Ahneimmat suomalaiset toki otettiin mukaan jakoon, sillä viisas jakaa, jos ei kykene yksin puhaltamaan kaikkea. Taas kerran oltiin valmiit särkemään yhteistyö, mihin Tanner pyrki koko elämänsä ajan.
Jostakin syystä vielä ei rohjeta tunnustaa, kuka tai ketkä saivat aikaan pankkikriisin ja laman takavuosina. Toimijoiden röyhkeyttä kuvaa parhaiten se, että puhallus tehtiin silloin, kun itänaapurinkin kaaos rasitti supisuomalaisten yritysten taloutta pahimmin.
"kekkoslaisten vyörytys vei viimein hänenkin voimansa."
Kekkonen vaikutti Tannerin persoonaan varsin vähän. Tanner oli ainoa, joka sotasyyttömistä käveli ulos kuritushuoneesta täynnä energiaa, vaikka kommunistien ja Kekkosen akselin olisi voinut kuvitella tehneen tehtävänsä. Muut uhrit olivat heikommassa kunnossa.
Muuhun pelitilanteeseen pahan akseli kyllä vaikutti paljonkin. Kekkosen koplan vyörytykselle Tanner tuskin olisi muutenkaan mitään voinut, mutta ei varsinkaan kuritushuoneesta. Hän palasi politiikkaan ja piti sosialidemokraatit osaltaan isänmaallisella, mutta maltillisella ja sovittelevalla linjalla.
Kekkosen ja kommunistien myrkky kuitenkin vaikutti jo joka puolella ja tietenkin myös KGB:n raha. SDP:tä hajoitettiin hajoituslinjan miehille luvatuilla ministerinpesteillä ja KGB:n avokätisellä tuella.
Tanner ei tästä lannistunut, mutta 1960-luvulla ikä teki jo tehtävänsä.
jolloin Hakaniemessä saattoi astella STS:n pääkonttoriin nostamaan kirjalla rahaa. Nyt se on ruotsalaisten. Elannon pääkonttori Hämeentiellä on Helsingin kaupungin. Eipä ole enää punapääomaa. Muistan silti tyypit, jotka kaiken sössi...
Mitäs se Tanneri vehtasi Tarton neuvotteluissa?
Sanottiin että Suomi menetti heimosoturien "vapauttamat" alueet rajan takaa juuri Tannerin kerrottua naapureille Suomen minimivaatimukset rauhan aikaansaamiseksi.
Kuka väittää, lähteet tai lähde? Tanner oli patriootti ja tuskin on tarkoituksellisesti pelannut naapurin pussiin.
Suomi olisi suuri valtio ja rikas, jos Tarton rajat olisivat voimassa. Stalin hyökkäsi kohti talvella kolmekymmentäyhdeksän, ja lohkaisi ison osan maastamme itänaapurille. Jatkosodan päätteeksi menivät Jäämerenkin rantamaisemat.
Tarton rauha on suomalaisen neuvottelutaidon mestarinäyte, minkä kaikki tietävät varsin hyvin yhä. Hölmöä levitellä huhuja, jotka ovat vain poliittista propagandaa. Valitettavasti Tannerin kaltaisia ihmisiä ei ole nykyvasemmistossa lainkaan.
Sen sijaan suotta pelkoa herättäviä on pilvin pimein, koska ruotsinkielisten etu on, jos me suomalaiset vihaamme venäkköjä. Ehkäpä kaikki ovat tyytyväisiä, jos liitymme Natoon, sillä atlanttisilla toimijoilla on toki selkeä ajatus turvata lännen edut aina mahdollisimman hyvin.
"Tarton rauha on suomalaisen neuvottelutaidon mestarinäyte, minkä kaikki tietävät varsin hyvin yhä. Hölmöä levitellä huhuja, jotka ovat vain poliittista propagandaa. Valitettavasti Tannerin kaltaisia ihmisiä ei ole nykyvasemmistossa lainkaan."
Jep, saattaa tuollainen puhe olla vanhaakin perua,AKS:n miehet ei varmaan pitäneet sosialidemokraattisesta pasifistista, vaikka lopputulos Suomen kannalta on se, että Tanner oli tuhat kertaa merkittävämpi kuin koko järjestö.
vanholla päivillään kyllä Naton kannalla niinkuin koko SDP vielä 1960-luvun alussa. Ei hän kuitenkaan mitään liittymistä ehdottanut, koska se ei tuolloin ollut realistista.
Kesällä 2008, olikohan elokuussa, oli Ilta-Sanomissa kolumni aiheesta ja siinä kerrottiin tapauksesta ja lähteeksi mainittiin Tannerin muistelmat. Niitähän on peräti 7 osaa.
Niinkai noita muitakin rauhoja on tehty, että suomalaisten minimit on vuodettu. Pariisin rauhaa kun solmittiin niin mukana oli kommareita, jotka selvitti naapurille, miten suomalaisten kanssa piti menetellä.
Tanner on saattanut tällaisen virheen tehdä taitamattomuuttaan Tartossa. Tuskin tarkoituksella. Suomalaisilla kun oli noihin aikoihin hivenen pulaa hyvistä diplomaateista, jotka osasivat asiat hanskata. En usko, että mitään Itä-Karjalaa ei olisi kuitenkaan saatu, Repola ja Porajärvi olisi ehkä voinut vielä onnistua.
muistaa ettei Porajärvi tai Repola ole koskaan kuulunut Suomen Suurruhtinaskuntaan tai itsenäiseen Suomeen. Sikäli mikäli pankkien/ selluteollisuuden rahoittamat heimoaktivistit tunsivat silloin aikoinaan ja pikkusen kai nykyisinkin kaipuuta uusiin hakkuualueisiin, niin en kuitenkaan kaikella kunnioituksella osaa pitää sitä niinkin arvokkaana asiana, että sen hintana asetettaisiin koko Suomen valtion olemassaolo vaakalaudalle.
20-luvulla Tarton rauhansopimuksen jälkeen Itä-Karjalassa. Taisivat ammuskellakin ja ruokailla heimoveljien parissa.
Tanner meni mukaan Ruotsin sossujen ja Englannin työväenpuolueen aseriisuntahömpötykseen. Tämä hidasti Suomen varustautumista sotaan. Mannerheim oli kaukaa viisas ja sai aikaan aseistuksen ajantasaistamista 1930-luvulla.
totta ihmeessä minä olen. Voisitko ystävällisesti kertoa yhdenkin esimerkin Mannerheimista sotien edeltä tai ajalta jolloin hän olisi osoittanut edes alkeellista kyvykkyyttä sotilaallisella puolella tai sotataloudessa. Kaiketi minulla on käsityskyvyssä pahemmanlaatuinen puute koska en kykene näkemään häntä kahtena viimeisenä vuosikymmenenä minään muuna kuin vanhana kiukuttelevana asioista ulkona olevana seniilinä vanhuksena. Jos sinulla näyttöineen on erilainen näkemys, niin mielelläni kuulen.
tuosta vuorokauden hiljaisuudesta ettei edes tiukka oikeisto löydä Mannerheimista mitään ihan aitoa sotilaallista osaamista. Ellei seuraavaan 24h aikana mitään muuta todisteta voinemme päätellä ettei hän ollut mitään muuta kuin välttämätön paha/ keulakuva ilman mitään sotilaallista osaamista. Edelleenkin kuuntelen mielelläni poikkeavia näkemyksiä.
johtama puolustusneuvosto teki 1931 alkaen suuren määrän aloitteita puolustuskyvyn kehittämiseksi. Neuvoston kenraalit toteuttivat armeijassa joukon uudistuksia vastuualueillaan.Neuvosto ei ollut päättävä elin, joten valtiontaloudesta vastaavat eivät myöntäneet tarpeellisia määrärahoja ennen vuotta 1938. Silloin oli jo myöhäistä osin armeijan omien ratkaisujen hitauden takia. Mannerheimin vastalauseista huolimatta Rytin, Tannerin ja Paasikiven muodostama työryhmä supisti armeijan määrärahoha mm. 1935, koska sotaan ei uskottu.
Mannerheimin ehdoton ansio on YH:n aikaansaaminen syksyllä 1939 yhdessä puolustusministeri Niukkasen kanssa. Vain se mahdollisti Talvisodan vastarinnan. Silloin vasta M. nousi ehdottomaksi auktoriteetiksi ja jopa kansainvälisesti arvostetuksi sotilasjohtajaksi.
Välirauhan aikana hän ylläpiti armeijan valmiutta ja rakennutti Salpa-asemaa.Jatkosodan ylipäällikkönä hän kantoi vastuunsa loppuun asti ja johti presidenttinä maan rauhaan.
Puhtaasti sotilaallisena osaajana M. ei ollut erityisen kyvykäs. Hän oli enemmän itsevaltainen päättäjä kuin huolellinen suunnittelija. Monet päätökset hän teki viime tipassa ( tai myöhässä) ja ne aiheuttivat suuren kiireen ja improvisoinnin Päämajassa ja joukoissa.Se näkyi ongelmina ja tappioina sotatoimissa.
Toisaalta pienen maan ylipäälliköllä ei juuri pelivaraa ole, jos voittajaksi veikattu liittolainen epäonnistuu.
Mannerheim oli äärimmäisen tärkeä keulakuva sekä maalle että armeijalle.Puhtaasti sotilasosaamisen kannalta meillä oli ehkä häntä pätevämpiä kenraaleita kuten Erik Heinrichs, Karl Lennart Oesch ja Hugo Österman. M:n johtamistyyliin kuului keskittää kaikki päätösvalta itselleen. Hän turvautui alaisiinsa vain äärimmäisessä kriisissä.
On erittäin virheellistä väittää, ettei M:lla olisi ollut sotilaallista osaamista. Se oli poikkeuksellisen suuri, mutta hän oli vanha, pessimistinen ja sairaalloinen.Hän ei kyennyt täysin selviytymään itselleen asettamastaan suunnattomasta työtaakasta.Hänen johtamistapansa ei myöskään mahdollistanut normaalia yleisesikuntatyöstä. Se näkyi erityisesti kesän 1944 tapahtumissa.
”Mannerheimin johtama puolustusneuvosto teki 1931 alkaen suuren määrän aloitteita puolustuskyvyn kehittämiseksi. Neuvosto ei ollut päättävä elin, joten valtiontaloudesta vastaavat eivät myöntäneet tarpeellisia määrärahoja ennen vuotta 1938.”
Näköjänsä olemme päätyneet samantyyppisiin johtopäätöksiin noiden määrärahojen suhteen. Myös demarit seurasivat ”sydän verta vuotaen” koko kymmenvuotisen (1927-1937) oppositiokautensa oikeistohallitusten holtitonta kitsastelua ja näpertelyä puolustusmäärärahojen kanssa. Ne vähätkin mitkä myönnettiin heitettiin ”kankkulan kaivoon” (Panssarilaivat) Kun Cajanderin III hallitus (punamulta) astui virkaansa 1937, niin valtionvarainministeri V.Tanner ottikin ensisijaiseksi tehtäväkseen seuraavan vuoden budjetin valmistelussa järjestää merkittävä tasokorotus puolustusmäärärahoihin. Kieltämättä on ymmärrettävää ettei punamulta kiristyvässä kansainvälisessä tilanteessa kahdessa vuodessa voinut korjata sitä mitä porvarihallitukset kymmenessä vuodessa olivat pilanneet.
”Mannerheimin ehdoton ansio on YH:n aikaansaaminen syksyllä 1939 yhdessä puolustusministeri Niukkasen kanssa”
Melkeinpä sanoisin, että siinä sokea taluttaa rampaa. Grandellin suunnittelemasta alue ja liikekannallepanojärjestelmästä Airo keräsi kunnian ja Mannerheim rippeet järjestämällä toimeenpanokäskyn.
”Jatkosodan ylipäällikkönä hän kantoi vastuunsa loppuun asti ja johti presidenttinä maan rauhaan.”
Nykyisin sitä kutsutaan ”poliittiseksi vastuuksi”
Puhtaasti sotilaallisena osaajana M. ei ollut erityisen kyvykäs. Hän oli enemmän itsevaltainen päättäjä kuin huolellinen suunnittelija. Monet päätökset hän teki viime tipassa ( tai myöhässä) ja ne aiheuttivat suuren kiireen ja improvisoinnin Päämajassa ja joukoissa.
Samaa mieltä. Talvisodassa kun pääasema murtui, niin vähät reservit olivat Itä-Kannaksella tai Laatokan-Karjalassa. Oikea sivusta Viipurinlahdella täysin auki. ”Fiksut ihmiset oppii muiden virheistä. Keskiverto omista virheistä. Yksinkertaiset ei mistään. Edelliseen liittyen 1944 kesällä ihan samat ”mokat”
”Mannerheim oli äärimmäisen tärkeä keulakuva sekä maalle että armeijalle.”
Kieltämättä näinkin, mutta ei ymmärtänyt pysyttäytyä itselleen parhaiten soveltuvassa tehtävässä ”kaapin päällä” keulakuvana.”
”On erittäin virheellistä väittää, ettei M:lla olisi ollut sotilaallista osaamista. Hän ei kyennyt täysin selviytymään itselleen asettamastaan suunnattomasta työtaakasta. Hänen johtamistapansa ei myöskään mahdollistanut normaalia yleisesikuntatyöstä.”
Kaikkein järkevintä olisi ollut jos Mannerheim olisi ymmärtänyt omat puutteensa ja asettunut Puolustusvoimien kunniapuheenjohtajaksi ja jättänyt sodan johtamisen henkilölle jolla oli siihen kaikkein parhaat edellytykset.
KARL LENNART OESCH.
Tekstisi osoittaa kohtalaista asiantuntemusta. Se on virkistävä poikkeus näillä palstoilla.
Aluejärjestelmän suuntaviivoja vedettiin nimenomaan puolustusneuvostossa Mannerheimin johdolla. Grandell suunnitteli järjestelytoimiston päällikkönä organisaation ja teknisen toteuttamisen. Airo hoiti operatiivisen toimiston päällikkönä järjestelmän kytkemisen operatiiviseen suunnitteluun.Näin tämä nerokas systeemi saatiin täysin hyödynnettyä.
Niukkanen ja Mannerheim oivalsivat käyttää järjestelmää taustatukena neuvottelijoille.Se tuli kuitenkin nimenomaan muodostumaan ratkaisevan tärkeäksi alkuvaiheen taisteluille ja ylipäänsä mahdollisti Talvisodan.
pitkästä aikaa seuraavat kirjat ja päivittää näkemykset aluejärjestelmästä. Niiden antaman mielikuvan vertaaminen muihin lähteisiin ei varmaankaan olisi pahasta. Mannerheim ja hänen puolustusneuvostonsa.(Kari Selen) Liikekannallepano salaliitto. (A.F. Airo).Muilta osin sinulla kaiketi ei ollut huomautettavaa tuohon minun ”sepustukseen”. Palaillaan syksyn mittaan.
Ps. Saatko verkkokalvoillesi klassikkokuvaa Puolustusneuvoston istunnosta missä ”isot pojat” keskustelevat ison pöydän ääressä isoista asioista ja pieni poika oven suussa ikkunan vieressä pulpetin ääressä tunnollisesti kirjaa ne ylös. Jos muistat kuvan, niin kerro ovensuupojan nimi ja sotilasarvo.
Löysin kuvan. Ovensuussa istuu silloinen everstiluunantti Airo. Hän oli puolustusneuvoston sihteeri sen koko olemassaolon ajan. Huomattakoon, että hän oli Yleisesikunnan operatiivisen toimiston päällikkö ja kuului Mannerheimille alistettuun yleisesikunnan osaan.Se oli pohja myös sotien ajan yhteistyölle.
Neuvoston ongelmana oli, että M. ei halunnut jäseniksi poliitikkoja. Hän oli 1918 kokemustensa perusteella heille "allerginen".Jopa puolustusministerillä oli vain läsnäolo-oikeus.
Tässä näkyi M:n piintynyt halu pitää kaikki armeijan asiat omissa käsissään. Poliitikkoja ei näin saatu mukaan suunnittelutyöhön.Jonkin verran puolustusmäärärahoja kyllä lisättiin 1934 ALKAEN, MUTTA JÄLKEENJÄÄNEISYYS OLI SUURI.
Kiitoksia kommenteista. On miellyttävää vaihtaa mielipiteitä asiallisen ja isänmaallisen demarin kanssa.Heitä on Isänmaamme onneksi ollut riittävästi kaikissa historiamme vaiheissa.
>Grandellin suunnittelemasta alue ja liikekannallepanojärjestelmästä Airo keräsi kunnian<
Kyllä homma taisi mennä kuitenkin niin, että Airo sen liikekannallepanosuunnitelman hioi toimivaksi. Aiheesta taisi olla isoilla herroilla kovastikin kalabaliikkia joskus 50-50 luvulla erään artikkelin takia ja taisipa muutamien välitkin mennä aika huonoksi.
Tuossa artikkelissa mainittiin muistaakseni juuri Grandell kaiken kehittäjäksi ja Airo unohdettiin tyystin. Olikohan juttu vieläpä itsensä Talvelan kirjoittamana jossain sotilasalan teoksessa.
Ilmari Turja kertoo eräässä muistelmakirjassaan aika tarkkaan tämän jutun (Arkisto auki, Tarinoita suuresta Urhosta, Herrojen kanssa marjassa, Kahden everstin taistelu). Turjahan näyttää tunteneen Airon aika hyvin ja sai häneltä ensikäden tietoa asiasta.
Grandell suunnitteli virkansa (YE:n järjestelytoimiston päällikkö) puolesta alueorganisaation ja sen toiminnan joukkojen perustamisessa. Siihen sidottiin suojeluskunnat apumiehiksi.
Airo ( operatiivisen toimiston päällikkö) yhdisti järjestelmän sodan ajan suunnitteluun. Se oli hänen työtään. Molemmilla oli siis suuri merkitys ja kumpikin teki oman työnsä. Turja ei ole tutkija eikä sotilasasiantuntija, vaan sensaatioiden tavoittelija.Sillä hän hankki leipänsä.
noista Kumurin taisteluista ja Hannukselan ja Laurilan huonoista väleistä. Tiedä sitten vaikka kertoisin vanhasta ja totutusta poikkeavan totuuteen perustuvan näkemyksen siitä mitä siellä todellisuudessa tapahtui.
Ilmari Turja kertoo eräässä muistelmakirjassaan aika tarkkaan tämän jutun (Arkisto auki, Tarinoita suuresta Urhosta, Herrojen kanssa marjassa, Kahden everstin taistelu). Turjahan näyttää tunteneen Airon aika hyvin ja sai häneltä ensikäden tietoa asiasta.
Vikansa oli Laurilallakin. SE selviää mm Sampo Ahton ja opetusneuvos Veikko Jurmalan selvityksistä. Ne ovat tasapuolisempia kuin Turjan sensation tavoittelu.Syytä oli sysissä ja sepissä. Sen osoittaa asiassa tutkinnan jälkeen tehty nahkapäätös. Hannuksela sai pitää divisioonansa. Kenraaliylennystä lykättiin ja koko divisioona lakkautettiin. Hannuksela tosin ehti kuolla ennen sitä.Laurila sai uuden rykmentin.
Kumurissa kumuloitui huonojen henkilösuhteiden vaikutus. Niitä oli paljon muitakin.Ne ovat osa inhimillisen elämän kirjoa. Ei armeija ole niistä sen vapaampi kuin muuutkaan organisaatiot.Sota kärjistää asioita ja tuo tietysti tarpeettomia uhreja.
etten ole juurikaan seurannut juupas eipäs keskustelua asiasta. Voisitko kertoa oman näkemyksesi siitä miksi tieto venäläisten linnoituslaitteista ei saavuttanut Laurilaa vaikka tieto oli olemassa. Minä voin sen jälkeen kertoa sen oikean totuuden.
eikä ylipäätään tarkistanut vihollistietoja, kuten vastuullisen komentajan tulee tehdä. Rykmentin on itsekin tiedusteltava. Tosin aikaa näyttää olleen vähän. Lisäksi Laurilalla ei näytä olleen vastuullista tykistöpäällikköä, jos hän rupesi vihollistietoja selvittämään vasta tulenjohtajan kartasta.
Vikaa oli molemmissa osapuolissa. Johtamine ja yhtesitoiminta oli kehnoa. Se johtaa helposti syyttelyyn ja ennestään huonot välit menivät lopullisesti pilalle. Turjan tapaiset hyeenat tietysti käyttävät tilaisuuden hyväkseen.
tuntuu olevan hyvin perinteinen. Jalkaväki vastaan jalkaväki ja jos siihen vielä etsitään lisämausteita fennomaniasta, niin keitos on valmis. Tiedä sitten kuinka yksin olen näkemykseni kanssa vaikko peräti keksin pyörän uudestaan. Luettuani pari kolme vuotta taaksepäin Jyri Paulaharjun 2004 julkaistun Tykistötiedustelu iskee, niin ymmärsin( luultavasti) mitä tapahtui Valkeasaaressa 1944 kevätkesällä ja luultavasti myös Kumurissa. Ilmakuvatiedot toimitettiin normaalioloissa tulkitsemattomina AK:n kenttätykistötoimistoon missä rangaistusvakanssilla toimiva stereotutkija/aselajihylkiö tutki tai ei tutkinut saatua materiaalia ja jos mitään aikaan saatiin, niin korkeitaan joitain vastatykistön pistemaaleja . Kuitenkin äärimmäisen harvoin jos koskaan ilmakuvamateriaali eteni operatiiviseen toimistoon. Eli kaiketi ihan sama juttu Valkeasaaressa 1944 kevätkesällä kuin Kumurissa 1941 kesällä. Huononpuoleiset Kt. upseerit sähläävät kenttätykistötoimistossa kykenemättä ymmärtämään kuinka arvokkaita heidän hallussaan olevat tiedustelutiedot voisivat olla jalkaväelle. Yksi kyvyttömyys monien muiden joukossa meidän maanpuolustuksessa.
Jurman kirja käteen ja menoksi... sitten Turjalla lisää löylyä...
Itse Tanner hämmästyisi jutuistasi . Onneksi täällä saa olla mitä mieltä vaan.
Kyllä avaus pitää ihan paikkansa