Näin täällä usein väitetään. Minä en ole koskaan parjannut yhtäkään adventistia.
Mutta olen laittanut vertailuun raamatun,ja E.Whiten ja se on taas eri asia.
Siihen myös raamattu kehoittaa:"Yksi profetoikoon,muut arvostelkoot".
Myös on eri asia erehtyä opissa,tai erehtyä elämässä/vaelluksessa.
Me kaikki erehrymme kuka enemmän kuka vähemmän.
Luther,Wesley.ym.uskonpuhdistajat.eivät erehtyneet opissa,mutta White erehtyi yli 50.krt.raamattuun nähden,ja sitä kritisoimme.
Sanon,kuin Viktor Klimenko kotisivuillaan,kun häntä on syytetty,että miksi mies hyökkää muita kristittyjä kohtaan:
"En hyökkää minua vain kiinnostaa, miksi uudestisyntynyt veli,tai sisar ajattelee tuolla tavoin...siis,eri tavoin"...
Kaikenlisäksi adventismi,ei ole kumonnut lukuisia raamatun ulkopuolelta tulevia oppejaan,esim tämä:
Adv.ilm.sem.vihko.19.sivu.4."Ne jotka hyväksyvät sunnuntain viettämisen sapatin sijasta saatuaan asiasta,ja Jumalan tahdosta riittävästi valaistusta ottavat siten merkin otsaansa".
Mutta olen laittanut vertailuun raamatun,ja E.Whiten ja se on taas eri asia.
Siihen myös raamattu kehoittaa:"Yksi profetoikoon,muut arvostelkoot".
Myös on eri asia erehtyä opissa,tai erehtyä elämässä/vaelluksessa.
Me kaikki erehrymme kuka enemmän kuka vähemmän.
Luther,Wesley.ym.uskonpuhdistajat.eivät erehtyneet opissa,mutta White erehtyi yli 50.krt.raamattuun nähden,ja sitä kritisoimme.
Sanon,kuin Viktor Klimenko kotisivuillaan,kun häntä on syytetty,että miksi mies hyökkää muita kristittyjä kohtaan:
"En hyökkää minua vain kiinnostaa, miksi uudestisyntynyt veli,tai sisar ajattelee tuolla tavoin...siis,eri tavoin"...
Kaikenlisäksi adventismi,ei ole kumonnut lukuisia raamatun ulkopuolelta tulevia oppejaan,esim tämä:
Adv.ilm.sem.vihko.19.sivu.4."Ne jotka hyväksyvät sunnuntain viettämisen sapatin sijasta saatuaan asiasta,ja Jumalan tahdosta riittävästi valaistusta ottavat siten merkin otsaansa".
Vastaukset 16
Vanhimmat
Paavi itse sanoo, että se on heidän valtansa merkki.
Raamatun kanssa pitää paikkansa. Paavali puhuu laittomuuden ihmisestä, joka ilmestyy, tuo laiton.
Raamattu ei tunne sunnuntai pyhyyttä.
Se tulee raamatun ulkopuolelta.
Adv.ilm.sem.vihko.19.sivu.4."Ne jotka hyväksyvät sunnuntain viettämisen sapatin sijasta saatuaan asiasta,ja Jumalan tahdosta riittävästi valaistusta ottavat siten merkin otsaansa".
"Raamattu ei tunne sunnuntai pyhyyttä"
Että osaatte vastata vain yhdellä argumentilla.
Koloss.2/16. Kieltää tuomitsemasta sapatin johdosta.
Sapatin pitäjät jatkuvasti tuomitsevat sunnuntain lepopäivästä.
Sunnuntain pitäjät,eivät tuomitse sapatin pitäjiä toteavat,vain sen kuuluvan Juutalaiseen uskontoon.
TEHÄN SE RIKOTTE PAAVALIN KÄSKYÄ VASTAAN!!!!!!
Tässä juuri näkemykseni mukaan on se peite, juutalaiset kristityt eivät voi nähdä veljellistä yhteyttä siksi, kun meillä on pakanalliset juhlamme.
Kumman pitää perata juurensa, meidän vai heidän?
Jos olemme yhtä Kristuksessa, pakanat voimme jättää perinnäissääntömme nurkkaan ja ottaa siihen raamatullisiin näköaloihin osaa.
Rinnastan nyt tähän vaikkapa kirkon sisälle tuotu pakanallinen avioliittonäkemys joka ujuttaa tulevaisuudessa lonkeronsa helluntaikirkkoonkin.
Eli pakanalliset tavat, ne eivät ole raamatullisia tapoja.
Ja jos raamatullisen näköalan esille tuojat sanovat, seurakuntanimestä riippumatta, no otetaanpa kuitenkin nimi, vaikka apostolisen helluntaiseurakunnan edustaja. että sunnuntai ei ole raamatullinen, ei se siksi muutu, vaikka kaikki maailma sitä viettäisi.
Se on ihmisnäköinen tulkinta kuten tämä tuleva avioliitto siunaus määrätyssä ryhmässä, tuomitsematta itse ihmistä.
Kyse on ojentautumisesta johonkin, ja nyt siihen raamatun sanaan, joka ammentaa meille tietoa.
Eli sanahan tässä käy kohti, itse kutakin.
Todistuksen sanan, tästä -Luoja Jumalasta.
Mikä valtaisa todistus olisi hindu-uskonnoille siitä, kun koko maailman kristityt tunnustaisivat vaikka tällä todistuksen sanalla, hengen hedelmänä mm. raamatullisen lepopäivän.
Siinä on yksi Jumalan tahdon ilmaus, todistus ylhäältä, jos vain annamme sille todistukselle luvan. Se on yksi ketjun lenkki, älkäämme murtako ketjua, olla heikoin lenkki.
Paratiisissa annettu, niin lepo kuin avioliiton pyhyyskin.
Viettäisikö kääntynyt muslimi vielä perjantaina lepopäiväänsä? Mitä se merkitsisi?
Ja vielä, muslimi kun kääntyy, niin hänen lepopäiväksi astuu sapatti-lauantai.
Tuosta sapatin tuomitsemisesta kommenttini.
1970 luvulla sain työnantajalta uhkauksen, että jos vietän sapattia, minut erotetaan.
No en silloin ollut "sapatinviettäjä", olin samanmielinen kristitty varmasti hänen kanssaan. -kiivas Saulimainen sapatin vastustaja, miekka vyöllä kävin iskemässä niitä korvia ihmisiltä.
Herra antakoon anteeksi tekemiseni, mutta opetuksen perusteella olin pukeutunut tuohon sota-asuuni.
Mutta Herra avasi ymmärrykseni tähän asiaan ja raamatun sanasta.
Saan ottaa osaa Jumalankansan lepopäivään, siinä ei ole juutalaista, eikä kreikkalaista vaan Kristuksessa olemme yhtä.
Juutalainenkin ymmärtää kohdaltani sen, että palvelemme Aabrahamin, Iisakin sekä Jaakobin Jumalaa Kristuksessa.
No nyt tällä kertaa siinä. Siunausta päiväänne.
sapatin kuuluvan VAIN juutalaisille, kun Jeesus sanoi sen olevan ihmistä varten. Katollinen kirkko kerskuu sillä, että sunnuntai on katollisen kirkon vallan merkki ja että katollinen kirkko on muuttanut sapatin nimenkin JUUTALAISTEN sapatiksi. Ei se alun perin ollut sillä nimellä, vasta muutoksen jälkeen. Ennen Paavin siunausta sapatti oli yksinkertaisesti vain Jumalan pyhittämä ja siunaama lepopäivä. Jonka Luojamme ja Lunastajamme siunasi luomistyönsä päätteeksi, että me siitä MUISTAISIMME HÄNET LUOJAKSI:
1) olet parjannut ihmisiä
2) Luther ja Wesley molemmat erehtyivät opissa
3) EGW ei ole 50 ristiriidassa Raamatun kanssa. Se on valhe ja osoitettavissa helposti valheeksi.
kritiikkisi ei ole kritiikkiä vaan pilkkaa. se on nähty.
voi teitä pedonmerkin ottajia!
LUEPPA EKI OTSIKON ALTA ,MIKSI ADV.EIVÄT HAUKU JEHOVIA.SIINÄ SELVIÄÄ PALJON MIKSI TÄMÄ KA4RLA TEKI SUNNUNTAIT TYÖTÄ ,JA OLIN SUOMESSA VAIKKA TÄNNE OLISI PITÄNYT TULLA JO ALKUKESÄSSTÄ ,SIUNAUSTA EKI!
LUULET, ETTÄ EMME MITÄÄN SANO JEHOVISTA...
JEHOVAN TODISTAJAT OVAT SAMAA BABYLONIN PORTTOKIRKKOJEN SEKASOTKUA KUIN TEKIN!!!!!
OLIKO RIITTÄVÄN SUORAAN SANOTTU????????
Olen lukenut oli hyvää tekstiä. Siunausta sinulle sinne ulkomaille.
MITÄ PYYSIN EKIÄ LUKEMAAN ,VAI ETKÖ YMMÄRRÄ LUKEMAASI ,EIKÄ TÄMÄ OLLUT TARKOITETTU SINULLE ,VAAN KERROIN SEN OTSIKON ALLA ,MIKSI NYT VASTA TULIN TÄNNE ,VAIKKA OLISI PITÄNYT AIKAISEMMIN .SIIS VASTASIN ALUN PERIN ANTILLE.
Ne jotka hyväksyvät sunnuntain viettämisen sapatin sijasta saatuaan asiasta,ja Jumalan tahdosta riittävästi valaistusta ottavat siten merkin otsaansa".
leike lainauksestasi.
ts. kun synti tulee synniksi, se on synti.
Mutta jos tekee parannuksen ei ole syntiä.
Mutta jos vanhurskas lankeaa ja ei tee parannusta se on synti ja on merkitty taivaan kirjoissa.
Esimerkki tähän.
Jos se tv.n ohjelman sisar, joka kertoi olevansa uskossa, mutta harrastaa maallisen ilon jakamista, näin siististi sanottuna.
Kun se ilon jakaminen muuttuu sanan tuomalla tiedolla synniksi, niin silloin se on synti.
On tehtävä parannus ja jos hän tässä parannuksen jälkeen, kun on oppinut tuntemaan synnin jatkaa syntielämää, kääntymättä, niin synti on merkitty taivaan kirjoihin.
Eli merkki otsassa on tietoisuus ja sen tekeminen.
Eli näin arvostelkoon.
Ts. kun sinulle Eki, sana ei ole saanut tätä asiaa valaista, niin ihminen tavallaan on kuollut tähän. Se ei kosketa.
Se ei kosketa niin, että sana ammentaa meidän pakanoidenkin tietoisuuteen Jumalan tarjoaman siunauksen.
On päivä, armonpäivien joukossa, jolloin kuokkamme sekä lapiomme panemme syrjään ja miksi?
Koska silloin tulemme yhteen iloitsemaan ja riemuistemaan todistuksena Herrasta.
Hän on kutstunut. Tulkaa.
Hän joka ei kuule tätä sanaa, on vielä kuuro.
Kun ja koska vielä tarkastelisimme asiaa, voimme myöntää, että totuus tulee "tavallaan" Jerusalemista, niin voimme ottaa pakanaoinakin osaa sen todistuksen sanaan, että Luoja Jumala elää tänäkin päivänä ja siitä on siunauksen merkkinä myös sapatti. "Kumartakaa Häntä joka on luonut taivaan ja maan".
Se on osanottoa meidän puolelta ja näin voimme katsoa, että omalta osin pyhitämme päivistämme vapaehtoisesti Jumalanpalveluspäiväksi ja mielellään tehdään se ilman hapatetta.
Valinta on meidän käsissä tahdommeko ja hapatteen perkaaminenkin tuo oman siunauksen.
Ts. siihen astuu se, että kenen leirissä seisomme.
Aivankuin puen työnantajani virkapuvun päälle, edustan silloin tätä työnantajaani ja virkapukuni tuo sen esille. Se mistä silloin puhun, edustan tätä pukuni antajaa.
Sama se on kristittynäkin, olemme pukeneet Jumalan vanhurkauttamana tämän Jumalan sota-asun, jossa on myös sanan miekka olemassa, kaikkine ef. kirjeen tuomine ajatuksineen. Siinä edustetaan Jumalan valtakuntaa ja alkuperäistä ajatusta.
Siihen alkuperäiseen ei kuulu hapate ja taivaallisista vaatteista voi sen perata pois.
Kun hapatteen tuntee ja tietää, ei voi sanoa, että sunnuntaipyhä olisi raamatullinen pyhä.
Siinä ero.
Siunausta päivään. tv. Veli.
Kyllä synti on synti, kun sitä jää tietoisesti harjoittamaan. Mikä siinä on niin vaikeaa? Miksi Jumalan pyhittämä päivä ei kelpaa? luulisi, ettäse on sama, päivä, kun päivä? Mutta ei, ihmisen täytyy sekin mennä muuttamaan. Ei Jumala tosiaankaan meiltä paljon pyydä. Hän pyytää MUISTAMAAN pyhäksi, sen päivän, minkä Hän, Luojamme itse pyhitti:
Oliko se liikaa pyydetty?
Ei minusta!
Kiitos kun ilmaisit näkemyksesi, jota voi pitää rehellisenä.
Kuitenkin itse ajattelen asiaioista monin tavoin erilailla.
Sinä oman uskontosi pohjalta sovittaen käytäntöön ja minä yritän tehdä samaa omani pohjalta.
/////ts. kun synti tulee synniksi, se on synti.
Mutta jos tekee parannuksen ei ole syntiä.
Mutta jos vanhurskas lankeaa ja ei tee parannusta se on synti ja on merkitty taivaan kirjoissa./////
Meidän näkemyksemme eroavat tässä siten, että sinä otat suoraan asiat ihmisen elämään sovellettaviksi.
Se miten minä ymmärrän Raamatun, ja erityisesti kristinuskosta opetetun osuuden eli UTn sanoman on toinen tapa.
Minun uskossani Uusi Testamentti opettaa Jumalan säädösten toimintaperiaatteen siten kuin kerrotaan joku luonnonlain toimintaperiaate.
Kun Jumala antoi lain, sen virallinen vaikutus asioiden arvottamisessa alkoi antamisesta lähtien.
Israelilla laki merkitsi eri asiaa kuin se, joka asioilla on Jeesuksen ja apostolien opetusten jälkeen. Heidän opetuksensa muuttivat asioille uuden merkityksen, mutta silti vanhaakin jäi jäljelle.
Mooseksen kautta asetettu laki annettiin nimeltä mainiten Israelille siksi, että se ei koskisi kaikkia. Tämä siksi, että se jätti tilaa Jeesuksen tehtävälle jatkaa lain merkitysten kehittämistä.
Ilman lakia ei teoilla voi olla luokitusta hyviin ja huonoihin.
Huomaa, etten nyt puhu ihmisistä vaan asioista!
Kun sinä sanoit noin />>>Mutta jos tekee parannuksen ei ole syntiä.>>>> Niin minun esittämässäni tavassa sama synti pysyy syntinä aina ja ikuisesti, sillä siinä synti on käsite.
Eikä syntikäsite muutu anteeksisaamiskäsitteellä synnittömyydeksi. Ne ovat ja pysyvät kahtena eri käsitteenä joista kumpikin toimii itsenäisesti.
Ja tästä löytyy esimerkki myös Raamatusta.
Daavid teki aviorikoksen Batseban kanssa ja sen yhteydessä tuli surmauttaneeksi tämän aviomiehen. Tämä oli syntiä Herran edessä. Herra määräsi Daavidin pojan kuoleman omaksi tuon rangaistukseksi. Kun Daavid nöyrtyi ja sai tekonsa anteeksi, se ei peruuttanut säädettyä rangaistusta. Pojan oli sovitettava kuolemallaan Daavidin "verivelka" Uurian kuolemasta.
Synti oli vielä olemassa, vaikka anteeksisaanto oli annettu.
4.Mooseksen kirja:
14:18 'Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset, mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.'
///////Esimerkki tähän.
Jos se tv.n ohjelman sisar, joka kertoi olevansa uskossa, mutta harrastaa maallisen ilon jakamista, näin siististi sanottuna.
Kun se ilon jakaminen muuttuu sanan tuomalla tiedolla synniksi, niin silloin se on synti.
On tehtävä parannus ja jos hän tässä parannuksen jälkeen, kun on oppinut tuntemaan synnin jatkaa syntielämää, kääntymättä, niin synti on merkitty taivaan kirjoihin.
Eli merkki otsassa on tietoisuus ja sen tekeminen./////////
Tuotakaan en allekirjoita!
Aviorikos tahi haureuden harjoittaminen ei ole seuraamukseton vaikka sitä tekisi tietämättä synnistä.
Aviorikos on suhde ihmisten välillä jolla on vaikutus tiesi sen synniksi tahi ei, sillä synti on käsite joka toimii Jumalan säädöksenä tuolle teolle.
Sinulle synti ((tässä) aviorikos)on teko, mutta minulle se on yhtäkuin synnin seuraamus, ja tässä seuraamus on suhteen syntyminen, joka jää rasitteeksi ikuisuuteen asti osallisuussuhteena.
Ja jos tuo sukupuolisuhde on tehty väkisin, se on silloinkin seuraamuksellinen, mutta merkitykseltään uhrille "edullinen", sillä väkivallanteko saattaa tekijänsä velalliseksi.
Mitä sapatteihin ja arkipäiviin tulee, minä pidän niitä hengellisessä mielessä samanarvoisina; meidän tulee elää Herran tahdon mukaan joka päivä, eikä silloin ole minkään päivän teoissa eroa.
Et tee pyhiä töitä kirkoissa saarnaa kuunnellen oli päivällä mikä nimi tahansa! Eikä lepääminen ole sen pyhempää kuin Jumalan tahdon tekeminen arkisissa toimissasi.
Kiitos vastauksesta ja palaan kirjoituksiini.
kirjoitin
/////ts. kun synti tulee synniksi, se on synti.
Mutta jos tekee parannuksen ei ole syntiä.
Mutta jos vanhurskas lankeaa ja ei tee parannusta se on synti ja on merkitty taivaan kirjoissa./////
Ja tässä näen sen, että vanhurskauttamista ei voi lukea siksi jos kääntymätön mieli jatkuu ihmisen elämän loppuun asti, ts. voidaan ajatella asiaa Pyhän Hengen pilkaksi.
Kun elämääni elän, niin monessa kohti elämääni lyön nokkaani turpeeseen vaikka tiedän Jumalan tahdon ja sen pyhyyden. Jumalani sen tietää ja siksi on olemassa armon alttari.
Pyhä Henki muistuttaa ja muistuttamalla muistuttaa, mutta jos en käänny astuu paatumus ja kun se käy tarpeeksi pitkälle, en ole varma, onko avoimia korvia enää kuulla.
Siksi on tärkeää pitää tilivälit lyhkäisinä, ettei lankeemus jäisi pysyväksi tilaksi.
Se, että lankeemustemme kanssa jää aina jälki, eli rakkaudettomuuden kipupiste lihaa ja lähimmäisen lihaan tai sydämeen, mutta parannus sitoo haavat ja anteeksianto peittää rikokset.
Taivaassakin ne on anteeksiannettu, kun ne on sovittu lähimmäisen kanssa ja pyydetty Jumalalta anteeksi Kristuksen sovitustyön tähden.
Tuohon Tv:n esimerkki sisareen.
Tämä uudempi käännöksemme sitoo haureuden avioliittoon ja tässä tapauksessa sisar oli naimaton, ja kenen kanssa hän asioita hoiti, on taas kohta, oliko avioliittohenkilöt kyseessä, en tiedä, enkä halua tietääkään. .
Mutta kun käymme ihmisen minuutta kohti, niin Jeesus itse ei syyttänyt, vaan puhui anteeksiantamuksesta ja se että tietoisesti tämä nainen läksi pois. Mene, mutta älä enää syntiä tee.
Minulla ei ole ammentaa ihmiselle muuta kuin sana, ja sana herättäköön synnintunnon.
Ja kun sen synnintunnon jälkeen henkilö tekee parannuksen, on se anteeksi annettu.
Mutta yhdyn ajatukseesi siinä, että aina teosta on tavallaan seuraamus.
Siitä on jälki ja kun on jälki, vaikkakin anteeksiannettu, se jälki on lopullisesti pois vasta uudessa maassa.
..
Mutta hedelmän kuva on ed. main. esim. kohdassa hirvittävä ja tavallaan näyttämässä sitä, kuinka me ”uskoviksi” itsemme tuntevat teemme huomaamatta ja ”hyvällä omallatunnolla”, vailla sydämen pistintä väärin.
Oikeastaan hieman tarkoitushakuinenkin olin tälle esimerkille ja tarkoitus oli siinä, kuinka vajaamittaisina me täällä kirjoittelemme ja mittaamme toinen toistamme.
…
Mitä tulee sitten jälkipolvien tuomioon, on siinäkin viimekädessä Jumala itse tuomarina.
Jos sanan saarna ja parannus katkaisemassa kirouksen kierteen, se on poikki.
Toisaalta väärät tavat voivat jäädä ”kummittelemaan” parannuksen jälkeenkin, isien tekojen hedelmänä käsiimme.
Mutta kyse on aina sidoksissa sanaan ja sen tuomaan sovitukseen tai tuomioon.
Tuo ajatuksesi.
// Mitä sapatteihin ja arkipäiviin tulee, minä pidän niitä hengellisessä mielessä samanarvoisina; meidän tulee elää Herran tahdon mukaan joka päivä, eikä silloin ole minkään päivän teoissa eroa.
Et tee pyhiä töitä kirkoissa saarnaa kuunnellen oli päivällä mikä nimi tahansa! Eikä lepääminen ole sen pyhempää kuin Jumalan tahdon tekeminen arkisissa toimissasi.//
Nyt katselet tätä itsestä käsin, vaakatasossa, näin näkisin.
Mutta jos katseltaisiin sitä Luojasta käsin, niin kyse on siunauksen antamisesta ja jakamisesta.
Kun luotu ottaa osaa Luojan tarkoittamaan siunattuun päivään ja erottaa sen armon alla vietetyistä viikon päivistä Jumalan palveluspäiväksi, niin silloinhan kyse on yhteen tulemisesta.
Eikö vain? Ja kun armonlapset, tulevat yhteen, heillä on jaettavaa.
Kellä virsi, sillä virsi jne. jne. Eli iloitsemme yhteisestä uskosta, kannamme yhteisiä kuormia, ja kaikkea sitä siunausta, mitä on varattuna meille. Huom., varattuna!
Tavallaan siinäkin on kuulemisen ”tilivälit” lyhyet. Tullaan sanan kuuloon ja vielä rukoillen.
Rukoillaan, että Jumala antaisi Pyhän Henkensä kautta sanan siihen yhteiseen hetkeen.
Ja kun Jumalan lapset rukouksissa tulevat yhteen kiittäen pelastuksesta, voi taivaan ikkunat olla auki. Siinä sanan kautta kosketellaan sydämiä, siinä parannutaan sisäisesti, uudistutaan ja kaikkea sitä, mitä taivaan esikartanoista halutaan Jumalan tahdon mukaisesti rukiista pyytää.
Eli kyse on kuitenkin näkemykseni mukaan Jumalan siunatusta päivästä, ja meidän hyvinvoinniksi ja jaksamiseksi. Jos suitsevainen kynttilä astuu Herran eteen, rukousalttarilla viedään asiat pois päiväjärjestyksestä, tai tarvitaan voitelua, niin miksei? Kyllä, niin mielelläni näkisin "armon viikoittaisiin" elämänvaelluksen kohokohtiin, Jumalan palveluksen ja anna sille päivälle saman sanan: Sapatti.. Se on ylhäältä tarkoituksella annettua, ei sitä, että vain me katsottaisiin päivien samanarvoisuuteen (tasapaksuus). Luulisin, että silloin siinä (tasapaksuus) näkemyksessä olisimme jotakin erittäin tärkeää hukanneet..
Jos emme tuijottaisi vaakatasoon asioita, (näin yleisesti todeten), voitaisiin löytää syvät aarreaitat.
Nyt kun tämän maailman rienaaja haluaa repiä mahdollisimman paljon ympäriltä, niin silloin saarnapaikatkin ovat niin monesti kuivia paikkoja. Moni sanan jakaja, ei ole päässyt ammentamaan sitä mitä pitäisi Isän valtakunnasta ja voisinpa nähdä sen olevan meidän ongelma.
Me emme ole olleet sillä paikalla missä meidän on kuulunut olla, -rukousalttarilla.
Ja voisi olla, että silloin kun kansa vaeltaa tarkoitushakuisesti väärämielisenä, niin sadetta ei anneta.
Jumala pitää puimatantereestaan huolta, jos vain me otamme siihen osaa elämällä todeksi uskomme Kristuksessa.
Jaa, tulikohan tässä vastausta kiireessä ammennettua, niin kuin se olisi pitänyt ammentaa.
Mutta kuunnellaan.
Siunausta iltaan. tv. Veli.
Oli ihan hyvää pohdintaa.
Mutta jos kämme palstan aiheeseen, adventismiin, mielestäni adventtikirkko esittää itseään opettajaksi ikäänkuin Jumalan Sana tulisi adventtikirkon sanomasta.
En löydä tukea Raamatusta tällaisille mainoslauseille. Sitä väitettä vastaan on jo Jeesuksen opetus >> "Matt.24:26 Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko.
Markuksen evankeliumi:
13:21 Ja jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tai: 'Katso, tuolla', niin älkää uskoko. ""
Minun mielestäni Sana elää ihmisen sisimmässä ihan kuin UT opettaakin >> "Roomalaiskirje:
10:8 Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. " ---- Ei sana tule meidän ulkopuolisiltamme, vaan Raamatun oman sanan kautta kun Pyhä Henki opettaa sisimpäämme (eikä ihmiset).
Erityisesti tätä Raamatun opettamaa uskomisen tapaa vastaan ovat "pääkonfferenssin opilliset tunnustukset ja tulkinnat" joita a-kirkoissa opetetaan.
Tämä asia on selvinnyt monille täälläoleville keskustelijoille, mutta se "tieto" antaa rohkeutta olla kirkkonne opetusta kritisoimassa, ja usein liian tylysti, sillä kun väärä on paljastunut varmuudeksi, tulee ylimielisyyden antamaa epäkohteliasta rohkeutta olla sitä vastaan.
(Joudun nyt lopettamaan kun tuli vieraita)
MOT