(kun viestiketju alempana meni liian syväksi)
Hän kysyi:
"Eli väität siis, että tavallinen suomalainen nainen ei tee eikä kannata aborttia, ei ehdota avioeroa, eikä aiheuta työnantajalleen kuluja vanhemmuudellaan. Vain itsekkäät feministit tekevät niin. Niinkö? "
Ikävä kyllä taitaa olla niin, että yllä mainittuja asioita aletaan pitää "tavallisina" poikkeustilanteiden sijaan.
1. jos abortin tekeminen on "tavallinen ihmiselämään liittyvä juttu", niin asia kuulostaa huolestuttavalta, ... tai taidan vain elää ihan eri maailmassa jo kuin sinä.
2. valitettavasti avioerot yleistyvät räjähdysmäisesti - se kertoo jotain ihmisten kyvystä pitää lupauksiaan tai rakastaa toista loppuelämänsä... joka tuntuu, ikävä kyllä, menevän yhä epätavallisemmaksi käyttäytymiseksi (ainakin ennen asiaa pidettiin tavallisempana, ja toisenlaista käytöstä poikkeuksena).
Miksi luvata rakastaa toista loppuelämänsä, jos ei pidä lupaustaan?
3. Miksi pitäisi olla tavallista vaatia työnantajalta, että hänen pitää rahoittaa vieläpä sen yksityiselämää, jolle hän tarjoaa työtä?
Kyllä perhepolitiikkaa pitää hoitaa valtion keinoin, jos valtio väittää perheitä arvostavansa. Valtiolta on tekopyhää sanoa, että lisääntykää - ja sitten että yrittäkää - jos se sitten vain sanoo, että hoitakaa ko. suosituksista johtuvat taakat sitten keskenänne.
Toisaalla olen jo kuvannut, että todennäköisesti työllistämiskulujen lasku siten, että valtio hoitaisi nykyään työnantajien hoitamat sivukulut äitiys/isyysvaiheessa tulisi kannustamaan sijaisten palkkaamista, jolloin toisaalla "menetetty" investointi perheisiin tulisi takaisin lisääntyneenä (sijais)työllisyytenä ja verotuloina (ja säästyneinä työttömyysmaksuina).
Ainakin asia olisi mielestäni kokeilun ja pilotoinnin arvoinen sen sijaan, että noudatettaisiin sokeasti sinun tyrmäävää mielipidettäsi siitä, ettei valtion menoja tule lisätä (koska sinä et näe asian muita mahdollisia vaikutuksia toisaalla
Hän kysyi:
"Eli väität siis, että tavallinen suomalainen nainen ei tee eikä kannata aborttia, ei ehdota avioeroa, eikä aiheuta työnantajalleen kuluja vanhemmuudellaan. Vain itsekkäät feministit tekevät niin. Niinkö? "
Ikävä kyllä taitaa olla niin, että yllä mainittuja asioita aletaan pitää "tavallisina" poikkeustilanteiden sijaan.
1. jos abortin tekeminen on "tavallinen ihmiselämään liittyvä juttu", niin asia kuulostaa huolestuttavalta, ... tai taidan vain elää ihan eri maailmassa jo kuin sinä.
2. valitettavasti avioerot yleistyvät räjähdysmäisesti - se kertoo jotain ihmisten kyvystä pitää lupauksiaan tai rakastaa toista loppuelämänsä... joka tuntuu, ikävä kyllä, menevän yhä epätavallisemmaksi käyttäytymiseksi (ainakin ennen asiaa pidettiin tavallisempana, ja toisenlaista käytöstä poikkeuksena).
Miksi luvata rakastaa toista loppuelämänsä, jos ei pidä lupaustaan?
3. Miksi pitäisi olla tavallista vaatia työnantajalta, että hänen pitää rahoittaa vieläpä sen yksityiselämää, jolle hän tarjoaa työtä?
Kyllä perhepolitiikkaa pitää hoitaa valtion keinoin, jos valtio väittää perheitä arvostavansa. Valtiolta on tekopyhää sanoa, että lisääntykää - ja sitten että yrittäkää - jos se sitten vain sanoo, että hoitakaa ko. suosituksista johtuvat taakat sitten keskenänne.
Toisaalla olen jo kuvannut, että todennäköisesti työllistämiskulujen lasku siten, että valtio hoitaisi nykyään työnantajien hoitamat sivukulut äitiys/isyysvaiheessa tulisi kannustamaan sijaisten palkkaamista, jolloin toisaalla "menetetty" investointi perheisiin tulisi takaisin lisääntyneenä (sijais)työllisyytenä ja verotuloina (ja säästyneinä työttömyysmaksuina).
Ainakin asia olisi mielestäni kokeilun ja pilotoinnin arvoinen sen sijaan, että noudatettaisiin sokeasti sinun tyrmäävää mielipidettäsi siitä, ettei valtion menoja tule lisätä (koska sinä et näe asian muita mahdollisia vaikutuksia toisaalla
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tarkennetaanpa, että kyse oli siitä, että proffa ensin syytteli naisia avioerosta, abortista ja yrittäjän rasittamisesta. Sitten hän kuitenkin väitti, ettei syytä "tavallista naista" mistään ja feminismiäkin vain kritisoi. Siksi minun piti kysyä, ketä ovat tavalliset naiset.
Väität siis, että ei voi olla tavallinen ihminen, jos joskus tekee abortin, eroaa tai aiheuttaa vanhemmuudellaan työnantajalle kustannuksia. Perustuen siis siihen, että poikkeavasti (abortti, avioero, vanhempainetuuden hyödyntäminen) käyttäytyminen estää ihmistä olemasta tavallinen.
Sillä tavalla mitattuna suomalaisista tavallisia olisi pieni vähemmistö (jos ajateltaisiin, että yleisesti joskus poikkeavasti käyttäytynyt ihminen ei voi olla tavallinen). Itseasiassa tavallisen ihmisen synonyymiksi taitaisi muodostua "harras kristitty".
"Ainakin asia olisi mielestäni kokeilun ja pilotoinnin arvoinen sen sijaan, että noudatettaisiin sokeasti sinun tyrmäävää mielipidettäsi siitä, ettei valtion menoja tule lisätä (koska sinä et näe asian muita mahdollisia vaikutuksia toisaalla
...jossa sinä luet mielipiteeni syyttelevinä, ja ilmeisesti minä luen sinun vähän samalla tavoin - ei tunnu olevan kovin hedelmällistä.
Tavallinen nainen on minun mielestäni suomalainen nainen, joka
1. pitää aborttia pahana asiana
2. pitää miestä tasa-arvoisena noin lähtökohtaisesti suhteessa itseensä (ei pidä itseään parempana tai huonompana)
3. ei näe avioeroa "vaihtoehtona", vaan jos menee naimisiin, niin työskentelee avioliittonsa eteen.
Avioliitosta toisen matkaan hyppäävää naista pidän huorana (lyh. huorintekijä-sanasta), samoin kuin häntä-Heikkejäkin. Sellaista käytöstä kannattaa karttaa ja paheksua, ei pitää "tavallisena".
Löysää seksuaalimoraalia miesten ja naisten taholta pidän valitettavana asiana - tosin se taitaa jo olla "tavallista".
Vanhempainetuuksien käyttö on totta kai tavallista, kun se on laissakin sallittua. Ehkäpä on tullut "liiankin tavalliseksi" ajatella (sosiaalidemokratiassamme), että yrittäjän pitää aina maksaa... sen sijaan että alkaisimme katsoa asioita myös yrittäjän (etenkin pienyrittäjän) näkökulmasta.
Suomen alhaiset yrittäjätilastot Euroopan mittakaavassa kertonevat jonkin asian olevan vialla.
Työntekijä, totta kai, ei ainakaan pahassa tarkoituksessa pyri AIHEUTTAMAAN lisäkustannuksia työnantajalleen... Tosin, Iso kirjakin sanoo; "jos on vähässä väärä, on paljossakin väärä". Ts. sellainen työntekijä, jolla on moraali kohdallaan.
Mielestäni ei ole moraalista "suunnitella" lapsen teko siten, että etsitään vakihomma, otetaan se pienyrittäjältä vastaan, ja sitten suunnitelmallisesti raskaaksi... Siinä mallissa on huijauksen makua, vaikka se olisi laillistakin.
(Valtion virkoihin voi noin tehdä, koska silloin de facto valtio hoitaa ao. asian tukemisen - joskin nyt vain tietyn työpaikan välityksellä, niin kuin mielestäni pitääkin).
Totta kai elävä kristillisyys on mielestäni normaalein ihmisen elämän muoto - jossa ihminen voi elää aidosti onnellista ja tasapainoista elämää. Jos ihminen ei tunne Jumalaa, on hän aina vähän eksyksissä - tai jos ei edes etsi, luulee hän koko elämän todellakin olevan vain tämän materian ympärillä pyörivää...
Mutta ehkäpä yhteiskunnastamme kertoo sekin jo jotain, että kristillisyys ei ole enää "normaalia" - vaan minäkin taidan olla jo sellainen reliikki ja muinaismuisto.
Vaikka uskonkin, että kristillisestä katsantokannasta löytyvät lääkkeet nykyisiinkin ja jopa tuleviin ongelmiin ja haasteisiin... Ja tahto auttaa toista ihmistä - ihmisenä ihmiselle.
Hyvä, että olet samaa mieltä, ettei valtion menoja tule lisätä... Nykyisin valtio on itse itsensä ajanut todellakin piippuun verottamalla ihmisensä yli, joka sitten taas on vaikuttanut talouteen jne... Suomi kituu ihan omien päättäjiensä ansiosta.
Sinulla on niin paljon sanoja ja silti et osaa käyttää niitä stimuloimaan uudistavia keskusteluja, aina vaan samaa vanhaa....
...tällä palstalla on "uudistanut" keskustelua?
Heittänet hyviä esimerkkejä uusista näkökulmista?
HEittänet myös hyvän stimulaation uudesta aiheesta nyt hetimiten ;-)
Toisaalta, esim. feministit tuntuvat olevan herkkähipiäisiä, kun koettaa katsoa, mitä esim. lapsien hyvinvoinnin edistämisen saralla ovat saaneet aikaan... Alkaa tulla moitetta, mutta ei niinkään rakentavia ja stimuloivia aloitteita... Ainoastaan: "pitäisikö sitten mennä samaan vanhaan"? -tyyppistä argumentointia.
Odottaisin feministeiltä täällä briljantteja ja uudistavia keskusteluja - yhä enemmän tämän sinun upean kommenttisi jälkeen.
Minkä ajan/suunnan kristillisiä näkökantoja kannatat?
No eivätkköhän naiset ole olleet luomassa turvallisia päivähoitoloita, lastenhoitokoulutusta, lastenterveyskontrolleja,
lastensairaaloita ja neuvolapalveluja lasten hyväksi.
Myös isyysvapaita ja isän roolin vahvistumista kotioloissa olemme kovasti toimittaneet.
Sitä, joka pyrkii ideaaliin: "Rakasta Jumalaa kaikesta sielustasi, mielestäsi ja voimastasi. JA lähimmäistäsi niin kuin itseäsi".
Sitä kristillisyyttä, joka voisi tulla Pyhän Hengen kautta ihmisen sydämeen, jotta Jeesus elävänä persoonana tulisi ystäväkseni, ei jäisi kaukaiseksi opettajahahmoksi.
Sille kristillisyydelle on merkityksetöntä korostaa Paavia tai puulaakeja - se joko on tai ei ole ihmisen sydämessä, ja siitä käsin ihmiset voivat joskus kokoontua yhteen omasta halustaan tehdä yhdessä jotain, ja palvella toinen toisiaan.
Tällaiseen pyrin - joskin tietäen sen itselleni mahdottomaksi omin voimin saavuttaa. Siksi tarvitsen myös armoa, kuten me kaikki.
Uskon myös Armoon, ja armahtavaan kristillisyyteen, joka sanoo, kerta toisensa jälkeen, kun joku on meinannut sinut ja minut kivittää (tai jo koemme tulleemme kivitetyiksi): "Mene, äläkä enää syntiä tee.".
Ja joka uskoo, vaikka olisi tehnytkin, ettei Hän hylkää yhtään omistaan - että Hän pelastaa meidät omalta itseltämme, emme me itse.
Jos olet kykeneväinen tällaiselle kristillisyydelle pistämään jonkinlaisen toisenlaisen otsikon, niin mielenkiinnolla kuuntelen.
Itse olen tavannut tällaisia naisia ja miehiä useissa suunnissa - joiden "viralliset" käsitykset ovat korkeintaan kalpea - usein väärä - kuva itse elämästä, jota joidenkin kristittyjen sydämissä on, ja joka vie heitä eteenpäin palvelemaan toisia ihmisiä.
Tällainen kristillisyys ja suuntaus siihen löytyy Raamatusta - ei mistään abstraktista -ismista tai puulaakista.
Muuten, tuo Rakkauden kaksoiskäsky täyttää "kaiken lain ja kaiken profetian". Jos ihminen voi tunnistaa Rakkauden edessä toimivansa vain rakkaudesta käsin, ei muilla rikkurakku-säännöksillä ole niin väliä. (Tosin minä en ole läheskään kykeneväinen tällaiseen noin henkilökohtaisesti, siksi esim. Martan ilmaisu "Jumala sinua armahtakoon" on hyvin tarpeellinen).
Semmosta. Kun kerran kysyit.
Oletko itse tavallinen suomalainen mies, ja jos et ole, mikä sinä olet jankuttamaan meille naisille "tavallisuuden" erinomaisuudesta?
...joskin "tavallinen" voisi olla väärä sana.
Yritän itselleni muistutella hyvän elämän ja pyrkimisen hyvään tärkeydestä - Rakkaudesta.
Nuo asiat, joista olemme K-18:n kanssa kinastelleet lähinnä kertoo minun, hänen, ja yhteiskuntamme rakkaudettomuudesta...
Mutta ehkäpä se rakkaudettomuus alkaa olla sitä tavallista, ja hyvien asioiden esiin tuonti enemmän harvinaista - myös omalla kohdallani.
"Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyydestä esiin hyvää ja paha ihminen pahaa. Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu."
Tämä sana kertoo minulle ainakin minun pahuudestani, juuri nyt. Ei ainakaan omasta erinomaisuudestani.