sielu, muinaissakseilla seola, siala, nykyhollannissa ziel, ennen siele, nykysaksassa seele.
Ruotsin vanha muoto oli sial, nykykielessä själ.
Kantagermaanin sana oli saivalo, järvestä syntynyt, järveen kuuluva, ja se on luotu sanasta saiva-z, järvi.
Germaanit ajattelivat, että sielut oleskelivat ennen ihmisen syntymää ja hänen kuolemansa jälkeen määrätyissä pyhissä järvissä. Järvi on nyt saksassa see, ruotsissa sjö. Ruotsalaiset eivät pidä tästä saksalaisten selityksestä.
Elof Hellqvistkin viittaa slaavien sanaan sila, voima, ja kreikan sanaan aiolos, liikkuva, saatu indoeurooppalaisen kantakielen sanavartalosta saiu-.
Kreikan sanaan sielu liittyisi siksi kun se tajuttiin pieneksi nopeaksi eläimeksi, hiiren, perhosen tai käärmeen kaltaiseksi.
Goottien sielu oli kyllä saiwala, joka viittaa suoraan järveen. Muinaisslaavien sila-sanaa tukee taas muinaispreussin seilin, joka on akkusatiimuoto ja tarkoittaa vakavuutta ja intoa. Saman kielen henki ja sielu oli noseilin.
Anglosaksien muodosta sawl, sawol, tuli englannin soul ja muinaisnorjan sal, sala, norjan murteissa saal.
Pohjoismaihin tullessaan sana tarkoitti jo kristillisessä mielessä sielua. Se oli sen verran myöhäinen tulokas.
Suomalaista viehättää pitää järveä sielun kohtuna ja hautana. Suomalaisessa kaunokirjallisuudessa järvi on maiseman silmä ja sielu, sitä se on niin Aholla kuin Sillanpäälläkin.
Järvi on muinaisgermaaneilla saiwi- ja saiwa-.
On esitetty sellainen teoria, että sana olisi lainattu suomalaisugrilaisista kielistä.
Suomen saivo on tasainen, tyyni kohta järvessä. Tuo germaanien sana kummittelee suomalaisessa paikannimessä Saivitaipale, joka on väärentynyt muotoon Savitaipale. Germaanien lyhyempi muoto saii- voi häämöttää erisnimessä Saimaa.
Teksti on kopsattu Veijo Meren Sanojen Synty kirjasta.
Ruotsin vanha muoto oli sial, nykykielessä själ.
Kantagermaanin sana oli saivalo, järvestä syntynyt, järveen kuuluva, ja se on luotu sanasta saiva-z, järvi.
Germaanit ajattelivat, että sielut oleskelivat ennen ihmisen syntymää ja hänen kuolemansa jälkeen määrätyissä pyhissä järvissä. Järvi on nyt saksassa see, ruotsissa sjö. Ruotsalaiset eivät pidä tästä saksalaisten selityksestä.
Elof Hellqvistkin viittaa slaavien sanaan sila, voima, ja kreikan sanaan aiolos, liikkuva, saatu indoeurooppalaisen kantakielen sanavartalosta saiu-.
Kreikan sanaan sielu liittyisi siksi kun se tajuttiin pieneksi nopeaksi eläimeksi, hiiren, perhosen tai käärmeen kaltaiseksi.
Goottien sielu oli kyllä saiwala, joka viittaa suoraan järveen. Muinaisslaavien sila-sanaa tukee taas muinaispreussin seilin, joka on akkusatiimuoto ja tarkoittaa vakavuutta ja intoa. Saman kielen henki ja sielu oli noseilin.
Anglosaksien muodosta sawl, sawol, tuli englannin soul ja muinaisnorjan sal, sala, norjan murteissa saal.
Pohjoismaihin tullessaan sana tarkoitti jo kristillisessä mielessä sielua. Se oli sen verran myöhäinen tulokas.
Suomalaista viehättää pitää järveä sielun kohtuna ja hautana. Suomalaisessa kaunokirjallisuudessa järvi on maiseman silmä ja sielu, sitä se on niin Aholla kuin Sillanpäälläkin.
Järvi on muinaisgermaaneilla saiwi- ja saiwa-.
On esitetty sellainen teoria, että sana olisi lainattu suomalaisugrilaisista kielistä.
Suomen saivo on tasainen, tyyni kohta järvessä. Tuo germaanien sana kummittelee suomalaisessa paikannimessä Saivitaipale, joka on väärentynyt muotoon Savitaipale. Germaanien lyhyempi muoto saii- voi häämöttää erisnimessä Saimaa.
Teksti on kopsattu Veijo Meren Sanojen Synty kirjasta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
totuus? I don't think so.
että näin ei ole sinun mielestäsi. Haluaisitko jakaa mikä on mielestäsi sanan sielu alkuperä?
puhalsi ihmiseen elämän hengen ja ihmisestä tuli elävä sielu(ulkoa muistettuna). Sielu jatkaa elämistään vaikka ihminen olisi ruumiillisesti kuollut, eli ihmisen sielu elää sen jälkeenkin, ja ihminen on tietoisessa tilassa. Näin sen ymmärrän, tosin myönnän, että meille uskovillekin käsitteet sielu ja henki ovat vaikeita.
Mielestäsi siis Raamattu on kirjoitettu alun perin Suomeksi???
Aika vaikeata on minkään käsittäminen teille, joo...
sinä olet? Missä minä kerroin, että Raamattu olisi mielestäni kirjoitettu aluperin suomeksi?
Sielu on sanana varmasti ollut suomen kielessä jo ennen ensimmäistä suomalaista Raamatun käännöstä. Tai siis sitä kirjaa, joka sai Agricolan käännöksessä nimen Raamattu. Mukavan pehmeää paperia, muuten.
Ja sinä sitten kerrot, että sen sanan etymologiaa ei ole vaan se on Raamatusta.
Mä olen nyt vähän niinkuin bardo-tilassa. Heräsin toissayönä siihen, että sisäinen krokotiilini pakkasi matkalaukkuaan ja sanoi, että hän on tehtävänsä suorittanut, ja aikoo siirtyä eläkkeelle. Hän suositteli jatkajakseen joko majavaa, saukkoa, delfiiniä tai pyöriäistä. Niitä oli viime yönä koputtelemassa oven takana. Pitäiskö niitä haastatella, ennen kuin valitsee?
haastattele aina kun ilmestyy,jos niitä on noin monta koputtelijaa, avainsana on kärsivällisyys eli odota mitä tapahtuu. Siellä voi olla innokkaita "esiintyjiä" tarjolla, joista ei sitten olekaan mihinkään :D
Oma eläimesi odottaa myös kärsivällisesti.
En ehtinyt aikaisemmin vastaamaan, kun otin piuhat pois seinästä kissojen takia, ja nyt mulla on 12m kierrettävää johtosuojusta asennettavana.
Majava kehuskeli, että hänestä olisi apua remonttihommissa. Pyöriäinen sanoi, että hän on vaan kiva. Saukko sanoi, että hänellä on räpylät, kuten krokollakin. Minä sanoin, että olen ollut jo kerran saukko, lapsena. Saukko vastasi, että Tao on palaamista. Delfiini teki hienoja hyppyjä ja kehotti kokeilemaan ja sanoi, että konna vois hommata vesisukset ja sitten olis kivaa.
Ajattelin delfiiniä ja apueläimenä vois olla saukko. Olen muuten esiintynyt välillä nimimerkillä Musta Saukko.
kahdesta valaasta, jotka olivat toivoneet että heistä tulisi ihmisiä. Toive oli toteutunut ja he olivat mies ja nainen. He veivät minut mereen jossa oli suuri kivi. Kiveltä piti sukeltaa syvyyksiin, että pääsisi heidän taloonsa. Meren pohjalla he olivat kuin ilmakellossa ja heillä oli siellä koti. Kodinhoitohuoneessa oli pieni kaappi ja sieltä kuului ääniä. Ovi avautui ja sieltä astui ulos tiikerini joka oli lisääntynyt, sillä oli sylissään ihmisvauva joka oli puettu tiikerinpukuun :D. Nainen antoi minulle lahjaksi kansallispuvun joka oli sellainen mitä on ollut koskaan nähnyt, mutta väreiltään kirkas niinkuin saamelaisilla. Se oli jonkinlaisen vuoristokansan puku, johon kuului myös valkoinen paita. Se sopi minulle hyvin, oli just kokoiseni.
on ihmisen parasta aikaa.