naistutkimuksen tilasta ollaan syystäkin huolestuneita. yliopistouudistuksen myötä tutkimusrahoitus tullee keskittymään tieteenaloille, joita kuvaa tulosvastuullisuus, määrällinen hyöty, konservatiivinen pitäytyminen vanhoissa teorioissa yms., jolloin naistutkimuksen kaltaiset kriittiset tieteenalat marginalisoituvat.
samoin viime aikoina lisääntynyt antifeministinen ja homofobinen hyökkäily naistutkimusta vastaan julkisessa mediassa voi vähentää naistutkimuksen kiinnostavuutta opiskelijoiden keskuudessa.
http://trikster.net/2/juvonenhekanaho/1.html
samoin viime aikoina lisääntynyt antifeministinen ja homofobinen hyökkäily naistutkimusta vastaan julkisessa mediassa voi vähentää naistutkimuksen kiinnostavuutta opiskelijoiden keskuudessa.
http://trikster.net/2/juvonenhekanaho/1.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
...ole se, että aiheeseen vähänkään enemmän perehtyneet, jotka tietävät jotain myös oikean tieteen tekemisestä, huomaavat homman aika lailla äkkiä kapeahkoa poliittista agendaa hämmentäväksi hötöksi.
Aika on ajanut ohi vasemmistoradikalismin ja homoerotiikan korostamisesta "coolina" juttuna - ne eivät enää hätkäytä ihmisiä. ...ja kun sitten ko. "tutkimus" loistaa sillä, ettei se tuota mielipidekirjoitusta kummempaa tietoa, niin ei ihme että kiinnostus hälvenee.
Pseudotieteellinen hype vanhenee äkkiä, kun sen "uutuusarvo" katoaa.
Tosiasiassa kunnon äärifeministit, jotka ovat lähinnä keskittyneet seksin ostokiellon ajamiseen suomessa ja heteroseksin luokittelemiseksi ahdisteluksi työssä ja vapaa aikana, ovat katkerissa riidoissa queer tutkijoiden kanssa. Queer tutkijat lähestyvät epäilyttävästi seksuallisliberalismia ja näkevät, että homo- ja lesboliikkeen kannattaisi liittoutua liberaalien, eikä seksiä vastustavien konservatiivien kanssa. Lesbotkaan eivät enää ole kaikki rekkalesboja, vaan uusi sukupolvi, huulipunalesbot antavat hiusten kasvaa ja pukeutuvat naiselliseen mekkoon. Tai anakin välillä pukeutuvat.
Ei naistutkimus ole tiedettä lainkaan koska se ei sovella tieteellistä päättelyä. Se on akateeminen politisoitunut hölynpölytiede, joka kuvastaa enemmänkin naistutkijoiden poliittisia miehihaluja kuin tiedettä.
kulttuurellisia rakenteita on jokseenkin vaikeaa tarkasti kuvata täsmällisillä malleilla. meemiteoriakin antaa parhaimmillaan karkean tason suuntaviivoja mm sosiaaliseen käytökseen tyyliin jo 1700-luvun pohjois-satakuntalaisissa maatalousvaltaisissa taloissa oli tapana pyhittää joulunpyhät ylenmääräiselle syömiselle. tämä taso ei ole vielä välttämättä riittävä, sillä se ei kerro yhtään mitään niiden pohjois-satakuntalaisten talollisten ja heidän palkollistensa keskinäisistä suhteista tai henkilökohtaisista ambitioista. naistutkimuksen ja queer-teorioiden sisällä on useitakin hienojakoisempia teorioita, joita soveltamalla ihmisten sosiaalista käyttäytymismotivaatio voidaan tulkita. yhteiskuntatieteissä laajemminkin on kyse tulkinnasta ja siten ne myös ovat helposti politisoitavissa kulloisenkin tutkijan tarpeisiin.
naistutkimuksen lisäksi tarvittaisiin myös riippumatonta mies/sukupuolentutkimusta, jolloin teorioiden monimuotoisuudesta seuraava kilpailuasetelma pakostakin pakottaisi sukupuolen laajempaan ymmärtämiseen yleisellä tasolla. :)