Pääministeri on hakoteillä. Tai sitten hän tietoisesti kääntää keskustelun kärjen pois todellisista ongelmista, syistä.
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id102432.html
Ampuma-aseiden kieltäminen ei ratkaise mitään. Noita käsiaseita ja muita aseita meillä on ollut vaikka kuinka pitkään. Puukkojakin meillä on paljon. Ja jos ihminen haluaa vahingoittaa toisia, hän kyllä keksii keinot ilman ampuma-asettakin, kuten Myyrmannin tapauskin osoitti.
Aihetta olisi miettiä sitä, miksi mielenterveys pettää yhä useammalta, kuitenkin samalla muistaen etteivät psykiatriset potilaat taida keskimäärin olla sen vaarallisempia muille kuin terveetkään. Öinen kierros kaupunkien keskustoissa osoittaa, kuinka "terveet" ihmiset hakkaavat toisiaan kapakoiden ulko- ja sisäpuolellakin verisesti. Tilastot paljastavat, kuinka perheissä lähinnä naiset joutuvat usein puolisoidensa pahoinpitelemiksi.
Yhteiskunta ja työelämä on muutettu aivan tietoisesti yhä enemmän sellaiseksi, että ihmisten on yhä vaikeampi olla inhimillisiä toisilleen, samalla yhteiskunta jättää yhä enemmän ihmisiä heitteille ja heikentää huono-osaisimpien asemaa. Kilpailu on koventunut, työsuhdeturva ja työntekijän asema heikentynyt niitä säätelevien lakien ja käytännön heikentyessä. Työttömyys on ollut valtava, satoja tuhansia jo kohta 20 vuotta, samalla sosiaaliturvaa on heikennetty, suorastaan murennettu. Terveydenhuoltoa on rapautettu. Kaiken kaikkiaan hyvinvointiyhteiskuntaa ajettu alas.
Kun iso osa ihmisiä on syrjäytettynä ja selviämisestä on tehty yhä ankarampi kilpailu, toinen toistensa kanssa ja toisiaan vastaan, yhä harvempi kykenee olemaan inhimillinen toisia kohtaan. Peli työelämässä kovenee, toinen toisilleen ollaan ankarampia ja julmempia, moni elää jatkuvasti pudotuspelissä.
Moni miettii, miksi toimiva hyvinvointiyhteiskunta ajettiin alas. Taustalla on ahneus, voittojen maksimoiminen ja kulujen minimoiminen. Siihen yhtälöön ei sovi yhteisöllisyys, toisista välittäminen eikä kattavat sosiaali- ja terveyspalvelut, vaan kasvava syrjäytyvien ja hoitamattomien sairaiden joukko, lisääntyvien yhteiskunnallisten oireiden tukahduttaminen kovemmalla ja ankarammalla lainsäädännöllä, kielloilla ja käskyillä, mellakkapoliiseilla ja vankilalla.
Kuvitelmat siitä, että yhteiskunnan vastuun heikentäminen heikko-osaisista huolehtimisessa lisäisi yksilöiden vastuuta siitä, on humpuukia. Miksi ne ihmiset, jotka nimenomaan ahneutensa ajamina muuttavat yhteiskuntaa sellaiseksi, että voivat maksimoida voittojaan, ryhtyisivät tuohon tavoitteeseen päästyään vapaaehtoisiksi hyväntekijöiksi? Eivät ihmiset ryhdy rehellisiksi ja luonnostaan oikeutta noudattavaksi, jos yhteiskunnan vastuu rikosten ennaltaehkäisystä ja rangaistusseuraamuksista poistetaan. Yhteiskunnan osuutta tarvitaan sekä ihmisten oikeudenmukaisen toiminnan ohjaamisessa että heikko-osaisista sekä sairaista huolehtimisessa.
Kuin huomaamatta unohtuu se, että monet ongelmat olisi minimoitavissa oikeanlaisessa ennaltaehkäisytyöllä ja terveellä, sivistyneen yhteiskunnan perusrakenteilla, joihin kuuluu mm. sellainen työlainsäädäntö, joka takaa turvallisen ja rauhallisen työilmapiirin, varmuutta ja turvallisuutta, hyvä terveydenhuolto ja sosiaalinen vastuu myös yhteiskunnan heikoimmista.
Raaka kilpailu, turvattomuus ja tietoinen 10% syrjäytyneiden joukko kilpailun yhtenä ylläpitäjänä sekä tuohon yhtälöön yhdistetty puutteellinen terveydenhuolto ja sosiaaliturva tekevät pahaa jälkeä. Siirtyminen hyvinvointiyhteiskunnasta kilpailuyhteiskuntaan on ollut tuhoisaa. Ei ole ihme, että psykiatrisista ongelmista kärsii 15-20% väestöstä, jos ei paljon enemmänkin.
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id102432.html
Ampuma-aseiden kieltäminen ei ratkaise mitään. Noita käsiaseita ja muita aseita meillä on ollut vaikka kuinka pitkään. Puukkojakin meillä on paljon. Ja jos ihminen haluaa vahingoittaa toisia, hän kyllä keksii keinot ilman ampuma-asettakin, kuten Myyrmannin tapauskin osoitti.
Aihetta olisi miettiä sitä, miksi mielenterveys pettää yhä useammalta, kuitenkin samalla muistaen etteivät psykiatriset potilaat taida keskimäärin olla sen vaarallisempia muille kuin terveetkään. Öinen kierros kaupunkien keskustoissa osoittaa, kuinka "terveet" ihmiset hakkaavat toisiaan kapakoiden ulko- ja sisäpuolellakin verisesti. Tilastot paljastavat, kuinka perheissä lähinnä naiset joutuvat usein puolisoidensa pahoinpitelemiksi.
Yhteiskunta ja työelämä on muutettu aivan tietoisesti yhä enemmän sellaiseksi, että ihmisten on yhä vaikeampi olla inhimillisiä toisilleen, samalla yhteiskunta jättää yhä enemmän ihmisiä heitteille ja heikentää huono-osaisimpien asemaa. Kilpailu on koventunut, työsuhdeturva ja työntekijän asema heikentynyt niitä säätelevien lakien ja käytännön heikentyessä. Työttömyys on ollut valtava, satoja tuhansia jo kohta 20 vuotta, samalla sosiaaliturvaa on heikennetty, suorastaan murennettu. Terveydenhuoltoa on rapautettu. Kaiken kaikkiaan hyvinvointiyhteiskuntaa ajettu alas.
Kun iso osa ihmisiä on syrjäytettynä ja selviämisestä on tehty yhä ankarampi kilpailu, toinen toistensa kanssa ja toisiaan vastaan, yhä harvempi kykenee olemaan inhimillinen toisia kohtaan. Peli työelämässä kovenee, toinen toisilleen ollaan ankarampia ja julmempia, moni elää jatkuvasti pudotuspelissä.
Moni miettii, miksi toimiva hyvinvointiyhteiskunta ajettiin alas. Taustalla on ahneus, voittojen maksimoiminen ja kulujen minimoiminen. Siihen yhtälöön ei sovi yhteisöllisyys, toisista välittäminen eikä kattavat sosiaali- ja terveyspalvelut, vaan kasvava syrjäytyvien ja hoitamattomien sairaiden joukko, lisääntyvien yhteiskunnallisten oireiden tukahduttaminen kovemmalla ja ankarammalla lainsäädännöllä, kielloilla ja käskyillä, mellakkapoliiseilla ja vankilalla.
Kuvitelmat siitä, että yhteiskunnan vastuun heikentäminen heikko-osaisista huolehtimisessa lisäisi yksilöiden vastuuta siitä, on humpuukia. Miksi ne ihmiset, jotka nimenomaan ahneutensa ajamina muuttavat yhteiskuntaa sellaiseksi, että voivat maksimoida voittojaan, ryhtyisivät tuohon tavoitteeseen päästyään vapaaehtoisiksi hyväntekijöiksi? Eivät ihmiset ryhdy rehellisiksi ja luonnostaan oikeutta noudattavaksi, jos yhteiskunnan vastuu rikosten ennaltaehkäisystä ja rangaistusseuraamuksista poistetaan. Yhteiskunnan osuutta tarvitaan sekä ihmisten oikeudenmukaisen toiminnan ohjaamisessa että heikko-osaisista sekä sairaista huolehtimisessa.
Kuin huomaamatta unohtuu se, että monet ongelmat olisi minimoitavissa oikeanlaisessa ennaltaehkäisytyöllä ja terveellä, sivistyneen yhteiskunnan perusrakenteilla, joihin kuuluu mm. sellainen työlainsäädäntö, joka takaa turvallisen ja rauhallisen työilmapiirin, varmuutta ja turvallisuutta, hyvä terveydenhuolto ja sosiaalinen vastuu myös yhteiskunnan heikoimmista.
Raaka kilpailu, turvattomuus ja tietoinen 10% syrjäytyneiden joukko kilpailun yhtenä ylläpitäjänä sekä tuohon yhtälöön yhdistetty puutteellinen terveydenhuolto ja sosiaaliturva tekevät pahaa jälkeä. Siirtyminen hyvinvointiyhteiskunnasta kilpailuyhteiskuntaan on ollut tuhoisaa. Ei ole ihme, että psykiatrisista ongelmista kärsii 15-20% väestöstä, jos ei paljon enemmänkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus, täyttä asiaa todellisista syistä.
ERITTÄIN PAINAVAA TEKSTIÄ.
Olen täysin samaa mieltä.
Vaan onko menty jo niin pitkälle, ettei mitään enää ole tehtävissä kelkan kääntämiseksi.?
aseita oikeasti tarvitaan?
Minusta on erittäin terveellistä keskustella myös siitä, pitäisikö aseitten (käsiaseitten) hallussapitoa rajoittaa yksityishenkilöiltä. En keksi mitään syystä, miksi joku harrastus voisi mennä ihmishenkien edelle.
Jokela oli yksittäistapaus, tämä ei enää ole.
Totuus on se, että mitä enemmän on aseita, sitä enemmän niillä myös tapetaan. Puukolla ei olisi kymmentä ihmistä eilen tapettu.
Ei tästä asiasta keskusteleminen ole mitään tietoista kääntämistä pois muista ongelmista.
Vaikkei aseita olisi, niin tappaja voi rakentaa pommin. Tai myrkyttää joukon ihmisiä. Katso Irakia, pommien vyötetyt ihmiset tappavat kasapäin toisia, vaikka aseet onkin miehittäjällä.
Ei harrastus mene ihmishenkien edelle.
ei kai tässä nyt kaikkia maailman ongelmia voida kerralla ratkoa!
Mitä enemmän ampuja pääsee julkisuuteen, sitä enemmän sankaruus toteutuu, arvioi Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri.
Sauri sanoi MTV:n Huomenta Suomen haastattelussa, että Kauhajoen koulusurmaan liittyy kuolemattomuus, koska ampujan nimi ja videot leviävät ympäri maailmaa kansainvälisten uutistoimistojen kautta.
- Mitä enemmän toistellaan ampujan nimeä ja näytetään kasvoja, sitä paremmin toteutuu hänen tavoitteensa. Ja sitä paremmin myös tuetaan kopiointia tulevaisuudessa.
xx Totta, murhaaja sai haluamaansa julkisuutta ympäri mailman, mutta tuskin kenellekkään on epäselväksi jäänyt, että hän oli mielisairas idiootti.
- Tärkein kysymys on, miten tämänkaltainen tapahtuma estetään tulevaisuudessa, Sauri sanoo.
xx Yhteistähän noissa molemmissa ampumatapauksissa oli, että tappaja oli hankkinut aseensa muutama viikko ennen tekoaan, eli ehdottaisin, että ensiase ensimmäisen kahden vuoden ajan säilytetään ampumaseuran asekaapissa, josta sitä voi lainata vain radalla tapahtuvaan harjoitteluun eikä kotioloissa tapahtuvaan elvistelyyn.
Tuo estäisi hetken mielijohteesta suunnitettut ao. asehankinnat ja ampumakohtaukset.
Myös poliisille on luotava resulssit seurata nettipalstoilla tapahtuvia keskusteluja ja välitön mahdollisuus puuttua niihin.
Suomessa on vielä sotamuistoina säilyneitä aseita piironginlaatikoissa tuhansia, jotka ei päädy poliisin haltuun, eikä niille haeta eikä saada lupia, nämä aseet ei päädy kouluampujille, ne on leskimummojen omaisuutta.
Siellä se " tokarevi", "mauseri" tai "nagantti" on samassa tallessa vaarivainajan taskukellon ja puukkokeklun kanssa, eikä näillä kehuskella kauppareisulla, varmassa ja turvallisessa tallessa on nämä.
Aseharrastajat on sosiaalista, vastuuntuntoista ja viksua porukkaa, hyväkuntoisia miehiä, heitä olen tavannut ampumaradoilla ja mitä he tekisivät ilman harrastustaan, olisivatko kyläräkälässä kaljalla, kyllä heidän on saatava hankkia mieleisensä välineet.
Mutta kuka keksii, kuinka estetään Myyrmannin kaltaiset pommijutut.
Näin ajattelin ja kirjoitinkin jo eilen.
Lisäksi olen sitä mieltä että kyseessä oli rituaalimurha. Saari ei vihannut ihmisiä.