Helsingin Sanomat uutisoi, että Kauhajoen ampuja oli syrjäytynyt ja koulukiusattu. Samoin oli Jokelan tragedian ampuja. Tapauksella on muitakin yhteyksiä lähes pelottavan paljon, mutta mielestäni juuri koulukiusaaminen on tässä tärkeä pointti.
Me emme voi enää katsoa läpi sormien toisten pahaa oloa periaatteella :"Mä pelastan vaan itteni, ei ton asiat mulle kuulu".
Mielestäni kaikkien olisi nyt aika pysähtyä, hymyillä tuntemattomalle ihmiselle ja kysyä häneltä, miten hänellä juuri tänään menee. Vaikka emme saisi vastausta, jo se auttaa, että edes joku on hänelle puhunut, jos hän ei itse ole niin hyvä ottamaan sosiaalista kontaktia toisiin, vaikka niin haluaisikin. Kaikki me tarvitsemme ystäviä.
Emme voi jättää ketään syrjään, koska me emme tiedä, haluaako syrjäänvetäytyvä ihminen ystäviä, jos ei vaikkapa uskalla tutustua keneenkään, vai haluaako hän omasta halustaan olla omissa oloissaan. Vaikka saisimme lokaa niskaan, olemme edes kysyneet toiselta, miltä hänestä tuntuu juuri tänään. Se voisi pelastaa paljon, koska jos koulukiusatut eivät voi avautua pahasta olostaan, se voi tulevaisuudessa purkautua mielenterveyshäiriöinä, alkoholismina, huumeista riippuvaisena käytöksenä tai sitten pahimmalla mahdollisella tavalla - koulutoverien tappamisella.
Tiedätkö sinä, onko "takanurkan Matilla" tuhoisia ajatuksia ja millaisia ajatuksia hänellä on maailmasta ja ihmisistä? Oletko ihan oikeasti joskus pysähtynyt ja kysynyt tuntemattomilta ihmisiltä, mitä hänelle oikeasti kuuluu?
Älkääkä sanoko, ettei sitä ehdi tekemään. Meillä ei ole niin kiire, ettemmekö ehtisi viideksi minuutiksi pysähtyä ja puhua tai hymyillä toiselle, ja emme myöskään ole sen parempia kuin ne syrjäänvetäytyvät ihmiset. He ovat myös emotionaalisia ihmisiä, ja heidänkin on saatava tuntea, että he kuuluvat porukkaan, sellaisina kuin he ovat.
Me emme voi enää katsoa läpi sormien toisten pahaa oloa periaatteella :"Mä pelastan vaan itteni, ei ton asiat mulle kuulu".
Mielestäni kaikkien olisi nyt aika pysähtyä, hymyillä tuntemattomalle ihmiselle ja kysyä häneltä, miten hänellä juuri tänään menee. Vaikka emme saisi vastausta, jo se auttaa, että edes joku on hänelle puhunut, jos hän ei itse ole niin hyvä ottamaan sosiaalista kontaktia toisiin, vaikka niin haluaisikin. Kaikki me tarvitsemme ystäviä.
Emme voi jättää ketään syrjään, koska me emme tiedä, haluaako syrjäänvetäytyvä ihminen ystäviä, jos ei vaikkapa uskalla tutustua keneenkään, vai haluaako hän omasta halustaan olla omissa oloissaan. Vaikka saisimme lokaa niskaan, olemme edes kysyneet toiselta, miltä hänestä tuntuu juuri tänään. Se voisi pelastaa paljon, koska jos koulukiusatut eivät voi avautua pahasta olostaan, se voi tulevaisuudessa purkautua mielenterveyshäiriöinä, alkoholismina, huumeista riippuvaisena käytöksenä tai sitten pahimmalla mahdollisella tavalla - koulutoverien tappamisella.
Tiedätkö sinä, onko "takanurkan Matilla" tuhoisia ajatuksia ja millaisia ajatuksia hänellä on maailmasta ja ihmisistä? Oletko ihan oikeasti joskus pysähtynyt ja kysynyt tuntemattomilta ihmisiltä, mitä hänelle oikeasti kuuluu?
Älkääkä sanoko, ettei sitä ehdi tekemään. Meillä ei ole niin kiire, ettemmekö ehtisi viideksi minuutiksi pysähtyä ja puhua tai hymyillä toiselle, ja emme myöskään ole sen parempia kuin ne syrjäänvetäytyvät ihmiset. He ovat myös emotionaalisia ihmisiä, ja heidänkin on saatava tuntea, että he kuuluvat porukkaan, sellaisina kuin he ovat.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koulukiusaaminen on äärimmäistä raakalaismaista kiusaamista. Eläinmaailmassa (ihminenkin toimii vaistojensa varassa) ei toista ole niin raakaa mestaa, että järjestelmä pakotaa kouluun ja siellä sitten porukalla rääkätään ja muutama hihittelee vieressä. Luontaisesti haluaisi vaihtaa maisemaa ja kun se ei käy niin jotakin vammaa jää.
Kovin kummoinen Froidi (Sigmund) ei tartte olla.